Tervehdys, tämä

LSV-tiedote 1/99


LSV:n toiminnasta

Patrick Sandström ja Kati Juva, hyvät LSV:läiset

Uusimmassa LSV tiedotteessa puheenjohtaja peräänkuulutti keskustelua ja uusi toiminnanjohtaja haki ideoita ja kommentteja siitä, mitä LSV voisi olla. Kirjoitan tässä nyt yhteisesti molemmille ja kaikille muille LSV:n jäsenille. Olen ajatellut, löytyykö tästä joukosta ketään muuta, jota..

...harmittaa lääkärikunnan materialistinen ja rahanahne yleisilme. Koko taannoisen työaika-palkka keskustelun aikana hävetti olla lääkäri. Miksi keskusteltiin enemmän rahoista kuin työn sisällöstä ja järkevistä työajoista? Eikö lääkärin tarvitse levätä,jos saa korkeampaa palkka? Nuori Lääkäri-lehdessä keskustelu kävi kuumana kriisin aikana. Tuntui pahalta havahtua huomaamaan, että raha oli avoimesti hyvin tärkeä motiivi lääkärintyössä monelle nuorelle - ja varmaan on monelle vanhemmallekin? Näinkö pinnallista ammattikuntamme on! Lääkäriliittokin kauppaa meille etelän lomahuoneistoja, luxusautoja ja uusimpia tietokonemalleja ja sen sellaista jäsenetuina. Niitäkö me tarvitsemme eniten?

...harmittaa lääkärikunnan korruptoituminen. Korruptioiksihan näitä lääkefirmojen kestityksia on leikillään sanottu. Kuka uskaltaa sanoa, että ne ovat oikeasti sitä! Miksi suostumme lääkefirmojen kestityksiin, heittelemme tikkoja lääkäripäivillä ja kuljemme kissanristiäisissä ja kulttuurikonserteissa lääketehtaiden tarjoamina. Miksi suostumme siihen valtavaan aivopesuun ja materiaalin- ja energiantuhlaukseen, mitä lääkemainosposti edustaa. Asiallinen informaatio olisi ainut, jota tarvitsisimme, mutta sitä on vaikea löytää!

...harmittaa se, että lääkärikunta unohtaa elää. Miksi lääkäreiden pitäisi olla ihmeellistä sankarikansaa, joka on ikuisessa päivystysvuorossa; vapaa-ajallakin hoidetaan tutut ja tuntemattomat laivoissa, lentokoneissa, kaduilla ja kaupoissa, lenkkipoluillakin kännykkä taskussa. Miksi me emme voi olla ihan vaan ihmisiä ja lähimmäisiä, jotka auttavat, jos on hengenhätä, mutta varsinaiset työt tehdään huolellisesti ja hyvin, oikealla ammattiylepeydellä - töissä! Eihän lääkärintyötä edes voi kunnolla hoitaa puhelimessa? Eihän kukaan soita vaikka arkkitehti-tuttavaansakaan vapaa-aikanaan töihin? Miksi emme avaisi silmiä ja eläisi kokosydämisesti. Elämä ON muutakin kuin työtä; laulua, tanssia, musiikkia, taidetta, teatteria - ja ihan omia juttuja, ihan itse eikä lääkefirmojen valitsemaa ja sponsoroimaa massakulttuuria. Ja nyt jo eikä vasta eläkkeellä! Puhumattakaan aidosta erilaisten ihmisten ja kulttuurien ja luonnon suuruuden kohtaamisesta, yhteiskunnan ja koko maailman ongelmien pohtimisesta ja vaikutuskanavien etsimisestä niihin.

Onko tämä vain kärjistämistä, turhaa yleistämistä ja korkeintain suuren yleisön virheellisiä käsityksiä lääkärikunnasta? On ja ei. Minua ainakin harmittaa niin paljon, että koen suomalaisen lääkärin kuvan aivan vieraaksi ja vastenmieliseksi. En identifioidu siihen ollenkaan. Olen yrittänyt sanoutua edellä kuvaamastani irti, mutta kokonaan se ei onnistu, kun en halua täydellistä eristäytymistäkään. Surullista! Minulle on vastenmielistä kertoa ammatistani kiinnostaville ihmisille, joita tapaan - vaikka työstäni pidän kovastikin - koska keskustelu loppuu siihen. Saan otsaani leiman, joka on niin kaukana omasta "hyvän yksinkertaisen ja aidon elämän" ihanteestani, että en tiedä itkeäkö vai nauraa. Helpompi on sanoa olevansa vaikka terveysliikunnan tutkija tai freelancemuusikko - olenhan niitäkin...

Mahtaako meitä olla muitakin, jotka ajattelevat näin? Olisiko tässä mitään keskustelun idaa?

Minun haaveeni LSV:n toiminnasta olisi sellainen, että se olisi myös lääkärikuntaa itseään kohtaan kriittinen ja saisi heidät miettimään ja keskustelemaan siitä, millaisia suomalaiset lääkärit ovat ja millainen itse on ja millaista elämää elää. Elääkö suomalainen lääkäri ylipäätään?!? Tarvitsemmeko lääkefirmoja huvittamaan meitä vapaa-aikana? Onko kaikki kestitykset eettisesti oikein? Ovatko lääkärit meidän yhteiskunnassamme ollenkaan pienen, sairaan, heikon potilaan puolella vai ajavatko he vain omia etujaan? Minkälaisen ammattikuvan ja ihanteen lääkärit ovat itselleen asettaneet, minkälaisiksi meidät opetetaan lääkärikoulussa? Olemmeko ihmisiä vai kiiltäviä kylmiä patsaita jalustalla?

Enpä tiedä, tiedätkö sinä? Taidan vaahdota turhaan...

LL Tuula-Maria Asikainen tutkija, liik.lääketieteeseen erikoistuva lääkäri, työterveyslääkäri, ja paaaaljon muuta

http://lsv.fi/tiedotteet/tied199.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Korruptio

http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/puheenvuorot/id2421.shtml