Olen sivusta seurannut mieheni 6 v. lapsen äitiä, jolla on tosi paha anoreksia. Hän on menettänyt todellisuuden tajunsa, häntä paleltaa koko ajan ja hän esim pukee pikkupojan jo nyt talvikamppeisiin. Hän sairalloisesti kuvittelee, että ulkona on sika kylmä. Poikaparka on hiestä märkä. Pikkupoika myös meillä käydessään leikkelee lehdistä ruuankuvia äidilleen, että äiti innostuisi syömään. Poika on aivan helvetin sekaisin äitinsä anoreksian takia. Joutuu varmaan terapiaan. Tätäkö te anorektikot oikeasti haluatte lapsillenne tarjota? Että teidän traumanne tarttuu sitten aikanaan myös lapsiinne ja ne saavat jonkun jatkotrauman? Poika ei ole edes oppinut syömään ruokapöydän ääressä ihmisten kanssa, koska äiti ei tule hänen kanssaan kotona edes ruokapöytään. Aika murheellista. Äiti kieltää sairauden. Syö nallekarkkeja ja juo pepsimaxia. Nukka kasvaa kasvoilta ja kroppa on kuin keskitysleiriläisellä. Ei löydä miestä, kun miehetkin jo huomaa että joku mättää.
Onko kokemuksia?
Onko kokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei kukaan tahallaan sairastu, tai halua lapsilleen samaa helvettiä! Laihduttaminen ehkä tapahtuu tietoisesti, koska anoreksia on MIELIsairaus ja pakottaa ihmisen siihen. Monilla on taustalla omat traumaattiset kokemukset mitkä ovat johtaneet tähän mielisairauteen.
Eli jos paasata haluat, paasaa ennemmin vaikka sitä etteivät anorektikot saisi tehdä omia lapsia laisinkaan, koska sairaudelleen kukaan ei saa mitään.
Ja teidän tilanteeseenne, ehkä kannattaisi puhua asiasta vaikka sosiaaliviranomaisille että he saisivat miettiä mikä olisi pojalle parasta? Mitä se auttaa kenellekkään alkaa huutamaan että miksi olet sairas, tuskinpa pojan äiti on itse sitä valinnut tai nauttii tilanteesta.
Olen itse anoreksiaa sairastava kahden terveen lapsen äiti. Ei kaikki käyttäydy lasten nähden tuolla tavalla. Itselleni on todella tärkeää että lapseni syövät 5 krt päivässä terveellisen ruoan. Lisäksi sallin syödä kakkia mahdollisia herkkuja silloin tällöin vaikka en itse niitä syö. Jos lapsilla tulee puhetta miksi äiti ei syö, selitän että äiti on aikuinen ja voi päättää omasta syömisestään mutta lasten täytyy syödä jotta kasvaa. En käyttäydy lasten kuullen mitenkään kummallisesti.
En ole itse valinnut sairauttani. Elämä olisi kaikin puolin helpompaa jos olisin terve. Jos nuorena sairastaa anoreksiaa (tai vaikka ei olisi sairastanut), luulen että se jättää jälkensä loppu elämäksi. Ei ole helppo hyväksyä vartaloa raskauden jälkeen.
Voimia kaikille! En itse lähtisi arvostelemaan ketään!
miks vitussa kukaan ei tajua että ANOREKSIA ON MIELISAIRAUS??!! on se kyllä ihan vitun tyhmää että mun mutsilla on skitsofrenia, tosi lapsellista. eikö se yhtään ajattele mitä tekee mulle???