Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa 8 vuotta joista naimisissa 3 vuotta. Kaiken kaikkiaan ollut ihanaa aikaa, paljon on yhdessä koettu ja nähty, olemme olleet aina toistemme parhaat ystävät, paljon ollut yhteistä, nauraneet ja jutelleet olemme aina paljon. Nauttineet toisistamme. Rakastaneet lujaa.
Ensimmäisen lapsen jälkeen sairastuin masennukseen ja syömishäiriöön (rankat lapsettomuushoidot takana) joka on aaltona edennyt aina tähän päivään saakka. Mies on joutunut paljon olemaan tukena, välillä minulla tosin ollut hyviäkin päiviä.
Kuopus syntyi vuosi sitten jolloin kaikki muuttui. Mies muuttui väsyneeksi ja minä kamppailin edelleen masennuksen kanssa. Hoidimme vuorotellen kahta korvakierrelasta ja kotia, siinä sivussa parisuhdettakin. Mielestäni kaikki oli suurin piirtein hyvin, yhteistä aikaa vaan on ollut minimaalisesti.
Kuukausi sitten mies pudotti pommin, hän ei jaksa enää, on väsynyt minun masennukseeni ja perhe-elämään (tämä ei ollut sitä mitä hän on halunnut ?!?!). Minulla masennus hyvässä mallissa, käyn terapiassa ja lääkitys kohdallaan.
Hän on harkinnut eroa. Pitkien puhumisten jälkeen hän halusi vielä että yritetään tosissamme ja ehdotti pariterapiaa jossa olemme käyneet nyt kaksi kertaa.
En vaan tiedä enää mitä ajatella. Uskoa miehellä ei kuulemma enää ole, toivoa kylläkin.
Voiko tästä päästä yli?
Ensimmäisen lapsen jälkeen sairastuin masennukseen ja syömishäiriöön (rankat lapsettomuushoidot takana) joka on aaltona edennyt aina tähän päivään saakka. Mies on joutunut paljon olemaan tukena, välillä minulla tosin ollut hyviäkin päiviä.
Kuopus syntyi vuosi sitten jolloin kaikki muuttui. Mies muuttui väsyneeksi ja minä kamppailin edelleen masennuksen kanssa. Hoidimme vuorotellen kahta korvakierrelasta ja kotia, siinä sivussa parisuhdettakin. Mielestäni kaikki oli suurin piirtein hyvin, yhteistä aikaa vaan on ollut minimaalisesti.
Kuukausi sitten mies pudotti pommin, hän ei jaksa enää, on väsynyt minun masennukseeni ja perhe-elämään (tämä ei ollut sitä mitä hän on halunnut ?!?!). Minulla masennus hyvässä mallissa, käyn terapiassa ja lääkitys kohdallaan.
Hän on harkinnut eroa. Pitkien puhumisten jälkeen hän halusi vielä että yritetään tosissamme ja ehdotti pariterapiaa jossa olemme käyneet nyt kaksi kertaa.
En vaan tiedä enää mitä ajatella. Uskoa miehellä ei kuulemma enää ole, toivoa kylläkin.
Voiko tästä päästä yli?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikea tietenkään näin ulkopuolisena sanoa mutta uskoisin että voitte päästä asian yli. Onhan parisuhteet kautta aikojen nähneet jos jonkinmoista kriisi tilannetta ja osa on siitä selvinnyt ja rakkaus taas alkanut kukoistaa. Erohan olisi hirveen helppo ja yksinkertanen ratkaisu johon moni nykyään päätyy...harmillista kylläkin. Kyllähän miehesi selvästi haluaa kanssasi yrittää kun on suostunut pariterapiaankin, moni olisi heittänyt hanskat tiskiin ja lähtenyt toisen matkaan. Älä/älkää luovuttako, kriisejä tulee väistämättä jokaisessa parisuhteessa, toivottavasti te olette niitä jotka siitä selviävät! Käyttäkää kaikki mahdolliset tukimuodot hyväksi ja yrittäkää viimeiseen asti. Kyllä elämä aivan varmasti näyttää teille vielä ne hyvätkin puolensa=) Voimia teille kovasti!!!
Oli niin tutun kuuloinen tuo tarinasi. Meillä vaan vasta eka lapsi ja minä tässä masennuksesta yritän vieläkin selvitä. Hyvin voin kuvitella teidän tunnelmat.
Toivottavasti selviätte siitä eteenpäin. Jos suhteessanne tapahtuu jotain pienen pientäkin positiivista kehitystä niin muista aina huomata se ja kertoa myös miehellesi. Siitä saattaa joskus saada voimaa.
Kaikkea hyvää teille !!!