Onko niin että kun tarpeeksi kauan jauhetaan ja toistetaan samoja asioita niin ne muuttuvat totuudeksi? Viittaan tällä joidenkin ihmisten hoitokokousmuisteluihin joissa tilanne kuvataan kuin keskitysleirin vartijat olisivat ruoskineet avutonta vankia. Ja sitten löytyy näitä vanhoja tuttuja rekisteröityjä nikkejä jotka ovat samaa mieltä. Jos joku esittää epäilyksensä kertomuksen todenmukaisuudesta tai värittyineisyydestä niin hänet leimataan VL:ksi joka puolustautuu refleksinomaisesti koska ei uskalla kuulla totuutta tai jopa SRK:n kätyriksi joka vain kiistää kaiken. SRK on myös demonisoitu keskitysleirien keskusjohdoksi joka vain miettii miten kiduttaa ja ahdistaa jäsenyhdistyksiensä jäseniä ja heittää pullikoijia saatanan haltuun.
En kiistä etteikö väärinkäytöksiä olisi tapahtunut, varsinkin 70-luvulla. Ylilyöntejä oli, hengellistä väkivaltaa oli, virheitä tapahtui hoitomiesten taholta, mutta kuitenkin ne olivat poikkeuksia eivätkä sääntö. Merkittäviä VL-maallikkosaarnaajia meni itse harhaan "hoitaessaan vääriä henkiä pois siionista". Ne eivät kuitenkaan vieneet koko yhteisöä väärään vaan näiden vaikeiden aikojen jälkeen tuli tyyni rauhan aika jota edelleen eletään. Olen jo aiemmin ilmaissut kantani että SRK:n pitäisi pahoitella tapahtuneita väärinkäytöksiä, se ei olisi keltään pois, mutta toivottavasti edes vähän helpottaisi niitä jotka katkeroittivat itsensä niinä aikoina.
Täältä palstalta meinaa vain saada välillä käsityksen että VL:n elämä on kuin jotain Orwellin 1984 -maisemaa, kun liikkeen sisällä olevista suurin osa varmastikin kokee elävänsä ihan onnellista ja tasapainoista elämää, mitä nyt jotkut perinnäissäännöt välillä saattavat vähän rassata.
Tulkaapa käymään jollakin RY:llä ja kuulostelemaan ja katselemaan elämänmenoa. Et ehkä sen jälkeen kiistäkään enää kun joku täällä kirjoittaa että "VL:nä onnellisena ja hymyssä suin matkaa tehdään Taivaan kotia kohti". Sitä se usko tekee, olen sen omakohtaisesti kokenut.
En kiistä etteikö väärinkäytöksiä olisi tapahtunut, varsinkin 70-luvulla. Ylilyöntejä oli, hengellistä väkivaltaa oli, virheitä tapahtui hoitomiesten taholta, mutta kuitenkin ne olivat poikkeuksia eivätkä sääntö. Merkittäviä VL-maallikkosaarnaajia meni itse harhaan "hoitaessaan vääriä henkiä pois siionista". Ne eivät kuitenkaan vieneet koko yhteisöä väärään vaan näiden vaikeiden aikojen jälkeen tuli tyyni rauhan aika jota edelleen eletään. Olen jo aiemmin ilmaissut kantani että SRK:n pitäisi pahoitella tapahtuneita väärinkäytöksiä, se ei olisi keltään pois, mutta toivottavasti edes vähän helpottaisi niitä jotka katkeroittivat itsensä niinä aikoina.
Täältä palstalta meinaa vain saada välillä käsityksen että VL:n elämä on kuin jotain Orwellin 1984 -maisemaa, kun liikkeen sisällä olevista suurin osa varmastikin kokee elävänsä ihan onnellista ja tasapainoista elämää, mitä nyt jotkut perinnäissäännöt välillä saattavat vähän rassata.
Tulkaapa käymään jollakin RY:llä ja kuulostelemaan ja katselemaan elämänmenoa. Et ehkä sen jälkeen kiistäkään enää kun joku täällä kirjoittaa että "VL:nä onnellisena ja hymyssä suin matkaa tehdään Taivaan kotia kohti". Sitä se usko tekee, olen sen omakohtaisesti kokenut.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kysymys on pohjimmiltaan Heikki Saaren ja kumppaneiden 60-luvulla lanseeraamasta uudesta vl-opista, jonka seurausta ovat 70-luvulla toimeenpannut hoitokokoukset, henkien haistelut, saatanalle heittämiset, pitkääkin pitemmät höpösyntilistat jne. jne.
Koko vanhoillislestadiolainen uskonkäsitys ja -opetus eksyivät näinä em. aikoina kauas Raamatun opetuksesta ja sillä tiellä se kulkee edelleenkin. Tämä on totuus.
Et ehkä sen jälkeen kiistäkään enää kun joku täällä kirjoittaa että "VL:nä onnellisena ja hymyssä suin matkaa tehdään Taivaan kotia kohti". Sitä se usko tekee, olen sen omakohtaisesti kokenut.
Mutta olethan ottanut huomioon, ettei kaikille vl:lle tuo usko ole niin helppoa kuin sinulle. Sinulle se on onni tuossa yhteisössä, toiselle taas kirous.
Se riippuu ihan siitä mistä kukin ihminen on eniten kiinnostunut tai minkä luonteinen tuo ihminen on.
Siellä ei oteta huomioon ihmisen yksilöllisyyttä. Jokaisen on mentävä vl kulttuurin mukana (en nyt aio käyttää sanaa sääntö=))
yhteisöissä, ainakin tiiviissä yhteisöissä.
Mitä tarkoitat ettei yksilöllisyyttä oteta huomioon? Toinen tykkää klassisesta ja toinen rokista, vai mikä pointtisi on?
esimerkiksi tuota toinen tykkää klassisesta ja toinen rokista.
Ja mitä saa tai mitä ei saa asioita on vaikka kuinka paljon olemassa vl:ien tapakulttuurissa.
tuo että asiat muuttuu totuudeksi... Yhtä kaikki voimme nyt kysä että onko SRK samassa liemessä lillumassa siinä suhteessa että siellä toistellaan ja toistelaan kuinka siunauksellisia hoitokokoukset ovat olleet? Sen sijaan että puhuttaisiin asita reilusti halki.
Toisekseen henkinen ja hegellinen väkivalta ei ole mihinkään kadonnut vl liikeestä.
On totta että "rakkausellista yhteisöllisyyttä" on paljonkin vl liikeessä. Kuitenkin myös "rotuhygieniaoppeja" sovelletaan edelleen vl liikeessä. Sinun pitää olla saman lainen kelvataksesi joukoon.
Minä olen käynyt ry:llä katselemassa sitä elämän meno harvase viikko. Kuitenkin minua ihmetyttää se että samat äidit jotka seuroissa ovat yhtä aurinkoa ja hymyä arkena ovat hyvin masentuneita ja uupuneita. Tämä näkyy mm siinä miten lapsia arkena hoidetaan. Ja myös siinä että äidit hoidattavat lapsiaan ympäri kyliä kun eivät jaksa itse niitä hoitaa. Tämä ei ole vain mieikuvitukseni tuotetta.
Seuroissa pitä pitää kulissit yllä vaikka arkena seinät kaatuisivat ja laspen ovat "heitteillä"?
Tämä "heitteillä" on lainausmerkeissä siksi että mielestäni jo yksitään se että äidillä on jatkuvasti pinna niin kireällä ettei jaksa muuta kuin huutaa ja raivota lapsille osoitaa ettei äidin voimavarat riitä lasten kanssa. Eihän se naisen syy ole eipä silti... En minä tätä naista syytä vaan haluan sinulle osoitaa sen etten ole lainkaan vakuutuunut siitä että
- se kiltokuva jonka isot perheet antavat elämästään seuroissa on sitä todellisuutta jota lapsen elävät. Ei ainakaan niiden lasten osalta joita näen useaan kertaan viikossa. Uskovaisille näytää olevan tärkeää näytää joka kohdassa ulsopäin sitä onnistunutta uskovaista.
Toisaalta jos et näytä yleensä jouduu yhteisön syrjimäksi.
Ei sellaista perhettä olekaan jossa ei huudettaisi, saati pinna olisi välillä kireällä. Salli uskovaisen äidin nauttia seuroista ja olla siellä onnellinen.
Siitä ei olekaan kysymys :)
Kaikissa perheissä varmaan huudetaan ja pinna on kireällä mutta ...
Minä tarkoitan sitä että vaikka äidistä näkyy kaikki lopuunpalamisen ja uupumisen merkit arkena. Kuin myös lapsissa ja koko perheessä. Seuroissa pitää näytää aringonpaistetta ja onnea.
Esim. Äiti pitää vauvaa seuroissa sylissä ja helii halii ja pussaillee. Mutta koti-oloissa en ole koskaan nähnyt että hän suhtautuisi vauvaan muulla kuin lähinnä ärtymyksellä ja kärsimättömyydellä. Ymmärrätkö?
Ei se että meistä jokainen on joskus ärtynty ja väsynyt vaan se ettei ihmien koskaan ole iloinen ja onnellinen. Se että näen äitejä joilla ei koskaan näytä olevan arkena sitä hyvää päivää.
Jos minä seuraan äitiä toistuvasti niin ettei hän tiedä "tulleensa" nähdyksi ja hän purkaa omaa ärtymystään täysin estoitta kun "kukaan ei ole näkemässä" . Ja sitten kun joku taas on näkemässä olaan yhtä hymyä ja aurinkoa. Ymmärrätkö.
Ei se että joskus jokaisella on paha päivä vaan se että jos aidosti näkee että äiti taistelee oman jaksamisensa kanssa.
Saahan sitä seuroissa käymisestä nauttia. Mutta pitää myös pystyä myöntämään omat jaksamisen rajat myös arkena.
Minusta on "kaksinaamaista" se että ulospäin näytetään hyvin jaksavaa suurperheen äitiä vaikka elämä todistaa kokoajan aivan toisenlaista todellisuutta. Ymmärrätkö?
Kumpaa minun pitää siis uskoa tekoja vai sanoja? Jos ihminen sanoo jaksavansa hyvin mutta kaikki teot puhuvat toista pitääkö kuitenkin loppuun asti sokeasti luotaa siihen mitä ihminen sanoo?
Pitääkö minun sulkea silmäni kaikille niille masennuksen ja loppuunpalamisen merkeille jota näen tuossa ihmisessä vain siksi että hän halaa pitää kuliseja yllä?
Ei ole hetken ja kerran meilikuvista vaan siitä että pala palalta näkee kuinka ihminen väsyy ja käy kampailua omaa riitäämättömyyttä vastaan, vl oravanpyörässä.
Lapset hoitavat toisiaan minkä pahaaksi taitavat. Tukiverkot yrittävät tukea minkä suinkin jaksavat. Ja silti alamäki vain jatkuu. Mutta kulissit pitää pitää yllä vaikka henki menisi.
Ja näin ollen minua ei vakuuta se mitä näen seuroissa vaan se minkä näen arkena. Kun äiti aidosti jaksaa olla ÄITI. Kun teot ja elämä puhuu äidin jaksamisen puolesta. SILLOINKIN kun äiti on ärtynyt ja pahalla päällä ja huutaa lapsileen (yleensä aiheesta).
Kirjoituksesi oli asiallinen ja hyvä kannanotto. Pari sanaa tulee mieleen ensimmäiseen kysymykseesi.
"Onko niin että kun tarpeeksi kauan jauhetaan ja toistetaan samoja asioita niin ne muuttuvat totuudeksi?"
Toistolla on tehoa. Kun tarpeeksi kauan jauhetaan ja toistetaan samoja asioita niin ne muuttuvat totuudeksi. Tämä pätee niin tätä palstaa lukevaan kuin sanan kuulossa olevaan. Toistolla on tehoa. Riittävällä toistolla ihminen hukkaa kyvyn käsitellä asioita laajemassa mittakaavassa ja tyytyy toistettuun "totuuteen". Se ei kuitenkaan ole totuuden takuu. Mikä on totuus?
Eikö sitten seurojen kaanaankielen ja retoristen elementtien sävyttämät saarnat ole pelkää toistoa? Ja viikosta toiseen, kuukaudesta kolmanteen jne.
Minun näkökulmastani lestadiolainen uskonoppi ja saarnakulttuuri ovat molemmat 98-prosenttisesti pelkkää hirvittävää toiston avulla toteutettua aivopesua. Tämä on minun mielipide. Kumoa. :)
"Jos joku esittää epäilyksensä kertomuksen todenmukaisuudesta tai värittyineisyydestä niin hänet leimataan VL:ksi joka puolustautuu refleksinomaisesti koska ei uskalla kuulla totuutta tai jopa SRK:n kätyriksi joka vain kiistää kaiken."
Ja vl:t taas väittävät ei-vl:ien kertomuksia&kokemuksia vl:stä valehteluksi.
Ihmiset eivät myöskään usko aivan helposti esim. A.H.:n kalevan jutun takia. Piilottelee asiaa. Hän on vl:ien johtaja, esikuva, jota muut vl:t seuraavat. He myös käyttäytyvät hänen tavoillaan, niin varmaan moni tälläkin palstalla??
Omalta osaltani olen pahoillani, jos olen aiheuttanut demonisointia. Siihen varmasti viittasit, koska olin ottamassa tuota näkökantaa esiin. Se ei ollut jäklkikäteen ajateltuna kovin fiksua, mutta saa sen pyytämällä sieltä pois. Erityisen pahoillani olen Alpon puolesta, jonka hyvä yritys valui hukkaan. Lupaan olla osallistumatta kirjoituksillani vastaaviin jatkossa.
Näiden ihmisten viestien takaa kuitenkin paljastui jotakin sellaista, joka sai minut reagoimaan tunteella ja voimakkaasti. Koin tapahtumia sieluni silmillä, erityisen voimakkaasti HK:n kirjoituksen myötä. "näin ei saa ihmistä kohdella", sanoi jokin minussa. Saatana voi rusikoida ihmistä miten tahtoo, mutta ei toinen ihminen toista. Ihmisille on Raamatussa annettu rakkauden kaksoiskäsky, ei mitään ehdonvaraista ja pakonomaista lähimmäisen kunnioittamista ja kumartamista.
Suurin syy kirjoitukseeni kuintenkin on se, että halusin tuoda julki oman käsitykseni, miksi nämä surulliset hoitokokoukset aikanaan järjestettiin. Voin olla tietysti väärässäkin, joten saa olla eri mieltä.
Vl-seurakuntaan on muodostunut sellainen oppi, joka on nimeltään erehtymättömän seurakunnan oppi. Sen vuoksi on mahdotonta ajatella että jokin srk:n tekemä tulkinta olisi väärä. Se johtaa myös siihen päätelmään, että tämä ja vain tämä oppi on oikea, koska ei voi olla kuin yksi oikea. Tämä on johtanut kestämättömään tilanteeseen, koska nyt joudutaan selittelemään, miksi sitten on tehty ylilyöntejä, virheitä ja niin edelleen. Selittely on lopun alkua, koska silloin kietoudutaan valkoisiin valheisiin yhä tiukemmin. Esimerkiksi nimimerkki ämmä edustaa tätä näkökulmaa melko puhtaasti, että lyöty menee kysymään lyöjältä, miksi löit. Lyöjän ei itse tarvitse tätä käsittää.
Koska uskon Raamatun sanomaan, haluan perustaa näkemykseni siihen. Vaimo löysi hopearahan, jonka hän kadotti. Siinä koko asia. Erehtymättömyyden taakse ei siis kannata eikä voi tämän Raamatunkohdan perusteella piiloutua.
Joskus on perusteltua kärjistää asioita, tuossa kyseisessä asiassa varsinkin. Kirjoituksesi oli niin rakkaudellinen vertauksestasi huolimatta, että itse reagoin siihen samalla tavalla tunteella. Olen nimittäin tottunut siihen, ettei vl normaalisti ei edes halua puhuttavan "vaikeista" hoitokokousajoista.
Mielestäni tunteellinen reagointisi kertoo vain siitä, että olet aito rakastava ihminen. Kaikki, jotka eivät ole omakohtaisesti kokeneet tai edes omin silmin nähneet näitä sielunhoitotilanteita, eivät voi asettautua uhrin asemaan. Sinä sentään voit.
Itse olen ollut tilaisuudessa näkemään muutaman ajalle tyypillisen hoitotilanteen ja voin vakuttaa sinulle, ettei se ollut leikkiä. Jos joku sitä leikiksi kutsuu, voin sinulle vakuuttaa, että se oli julmaa leikkiä ihmisten elämällä. Moni ihminen koki henkisen/hengellisen kuoleman niillä hetkillä aivan mitättömien asioiden vuoksi.
Tässähän taitaa joutua uudelleen palstan syövereihin, vaikka luulin jo päässeeni irti. ;-)
Sinulle, sectori, haluan lisäksi sanoa sen, mikä minuun eniten vaikutti näissä hoitokokouksissa. Se ol se, että "uhreiksi" useimmiten joutuivat juuri ne vanhat ihmiset, jotka olivat pitkään eläneet omaa vl-elämäänsä kyläyhteisöissään kaikessa rauhassa taivasodotuksin.
Ymmärtääkseni tämä johtui Heikki Saaren ja muutaman muunkin maallikkosaarnaajan uudesta opista, jota kylillä ryhdyttiin saarnaamaan. Näille vanhemmille ihmisille tämä oli uutta ja vierasta. He joutuivat sisäiseen ristiriitatilanteeseen, jossa vastakkain olivat heidän perinteinen uskonkäsitys ja tämä uusi oppi. Meikäläinen ei silloin nuorena poikana näistä opillisista kysymyksistä mitään ymmärtänyt, mutta vanhemmat näkivät heti myös tämän opillisen muutoksen.
Minuun itseeni vaikutti voimakkaimmin se, että näitä vanhempia sydämestään uskovaisia vaadittiin tekemään parannusta sellaisista asioista, joita he eivät olleet tottuneen syntinä pitämään. Useimmat näistä uusista synneistä on luettavissa vl-syntilistalta. Yksinkertaisesti heidät vain reväistiin irti tutusta ja turvallisesta ympäristöstä. Mitään mahdollisuutta jatkaa entistä eläämäänsä totutulla tavalla, ei heille annettu.
Näiden vanhempien ihmisten sukupolvien ajalta periytynyt uskonkäsitys olikin yhtä-äkkiä muuttunut täysin arvottomaksi. Jo tämän toteaminen oli suuri järkytys näille ihmisille. Kun tähän järkytykseen vielä lisätään se armoton kuulustelu, jonka kohteeksi heidät alistettiin, ei henkisestä kuolemasta puhuminen näiden ihmisten kohdalla ole liioittelua. He joutuivat rakentamaan kokonaan uuden hengellisen identiteetiin, mikäli aikoivat jatkaa talostelua kotisiionissa. Monet tähän pystyivät, mutta eivät kaikki. Vieläkin voin nähdä silmissäni näiden vanhojen ihmisten hädän ja sisäisen tuskan.
Jokainen ymmärtää, ettei uusien sääntöjen omaksuminen ole helppoa etenkään vanhemmalla iällä ja varsinkaan maaseudulla, jossa elämä on enimmäkseen arjen rutiinien pyörittämistä. He, joille uuden omaksuminen oli vaikeaa sisäisestikin, joutuivat useita kertoja hoitojen kohteiksi tästä syystä. Voi vain kysyä, että mitä hallaa tämä kaikki aiheutti kyläyhteisöjen jo vakiintuneisiin ihmissuhteisiin. Tästä olen jälkeenpäin kuullut monta järkyttävää tarinaa.
Kiitos vastauksestasi Joosua. Se oli hyvä kirjoitus. Ja siinä oli sellaista asiaa, jota jokaisen tulisi tietää tästä asiasta puhuttaessa. Kyllä hoitkokouksissa oli paljon pahaa, ja perkele otti tilanteesta kaiken irti. Eikä ole päästänyt vieläkään otettaan.
>>Omalta osaltani olen pahoillani, jos olen aiheuttanut demonisointia.
Ne on saatu aikaa jankuttamalla. Kuten viimeksi tuo Naatus-keskustelu jossa tultiin mitä omituisimpiin lopputuloksiin
"Onko niin että kun tarpeeksi kauan jauhetaan ja toistetaan samoja asioita niin ne muuttuvat totuudeksi?"
Vahvistan sinulle jo muidenkin kirjoittaman asian, että vl-usko on joillekin totuus, joka perustuu riittävään määrään toistoja. Kun tarpeeksi kauan toitotetaan, että vl-usko on ainoa oikea usko, meneehän se viesti perille.
En tiedä enkjä tunne hoitokokouksia muusta kuin otsikoista ja toisten teksteistä. Ihmettelen vaan sitä, että KUKAAN niitä johtanut ei ole astunut esiin pyytämään anteeksi syntejään - koska sellaista se kuvausten perusteella kuitenkin on ollut.
Mielestäni siis tänä päivänä eivät ongelma ole itse hoitokokoukset vaan se, että asiaa ei ole hoidettu siten kuin Siionissa yleensä synteihin ja muihin väärintekoihin liittyvät asiat hoidetaan. Koko toiminnalta putoaa samalla uskottavuuden pohja pois, jos on joku porukka tai asiaryhmä, jolla on jotain muita menettelytapoja eikä niistä kukaan oikein tiedä mitään.
Kun kerran isoja joukkoja ihmisiä on traumatisoitu, eikö MISSÄÄN ole niitä, jotka ovat sitä tehneet ja/tai ovat vastuussa? DDR:n ja Puolan kommunistihallinnon aikojen paskoja kaivetaan esiin ja puhdistetaan, miksi me emme pysty samaan? Vai onko anteeksiannon peite sellainen, että sen varjolla voi asiat jättää hoitamatta - siis TODELLISET hoitokokoukset pitämättä?
Täsmälleen noin.
kunnian piru, joka ei anna nöyrtyä e r e h t y v ä n lapsen paikalle. Tämä liittyy/liittynee aivan herätyksen alkuaikoihin maasamme, ja se on varmasti edelleen tänäkin päivänä joskus konkreettisesti esillä. Esim. onko sanonnassa: "tuon haluan tavata vasta taivaassa" ?
Kun ihminen saa vaikka "maailmasta" parannuksen armon, niin siihen on piru hyvin nopeasti ihmiselle näyttämässä ja tuomassa "erilaisia lahjoja", joita ihmisellä on kiusaus käyttää konkreettisesti väärin. Esim. hän voi sortua "henkien haistelijaksi" kanssakulkijoista, näiden "lähimmäisten" selän takana. Ja jokainen voi kuvitella mitä tästä seuraa... no heitä kierretään niin kuin kissa kuumaa puuroa, ts. kun on langettu pahnan puhumisen syntiin, niin siitä_kin on niiiiin vaikea nöyrtyä lapsen paikalle(kuten jokainen kristitty tämän tietää). Eikä kiertäminen jää yksin heihin, vaan myös heidän lapsiin ja lastenlapsiin jne.. "..tiedättekö millaista kodista se on.." kysymykset tms vastaavat.
Yksi ihmisen suurinta kiusaamista on, hänen eristäminen yksinnäisyyteen.
Uskon ja luulenpa että tästä, ihmisen e r i s t ä m i s e s t ä yksinäisyyteen, johtuu myös useinpien meidän "lähimmäisten" oireet, niin fyysiset, psyykkiset kuin henkiset ja hengelliset sairaudet.
Siinä mielessä kristillisyys on täysin sairasta, sanoisiko aivan skitsoa(jakomielitautista) että koska "piru käy meitä ympäri niin kuin kiljuva jalopera, etsien kenet saisi niellä". Eli emme saa/voi olla uneliaita, jos/kun haluamme säilyä uskomassa.
Samalla uskomme on kuitenkin täysin tervettä, koska Elämän Vesi, lohdutuksen sana pesee ja puhdistaa joka päivä.
tiedossasi olleista ylilyönneistä!
>>En kiistä, etteikö väärinkäytöksiä olisi tapahtunut, varsinkin 70- luvulla. Ylilyöntejä oli,...