Suppilovahverot

metsässä suoraan mättäältä, ei kovin hyvää raakana, mutta ravintoahan siitä saa

-tehdä. Korista pannulle vain, ja haihduta ensin rasvattomalla pannulla vesi niistä. Kun lakkaavat höyryämästä, voita pieni nyrkillinen ja paistoa tovi. Jos, pidät sipulista, sitä hakkeena myös runsaasti joukkoon. Muuta ei sitten ihminen tarttekkaan ,-D

Harvassapa ovat ne sienet, jotka vaativat keittämistä:
-Korvasienelle kaksi keittokertaa ja huuhtelu välillä,
-Rouskuille riittää lyhyempikin aika lajista riippuen; leppärouskua ei kuitenkaan keitetä eikä ryöpätä,
-Muutamia muitakin lajeja voi miedontaa pikku kiehautuksella; pikapikaa tulee mieleen härmämalikka, mesisieni ja sinivalmuska.

Lähes kaikki muut ruokasienet käytetään ruoanvalmistukseen ehdottomasti sellaisenaan. Irtoroskat ja suurimmat toukat pois, sienet palasiksi ja pannulla haihdutetaan enimmät nesteet. Pakastettavat sienet kuumennetaan sellaisenaan, mutta sienet, jotka käytetään heti keittoihin tai kastikkeisiin, voivat saada seurakseen voita, suolaa, sipulisilppua ja pippurirouheita. Mutta varovasti: sienten omaa makua ei saa peittää mausteilla. Muutamille miedoille herkullisille lajeille, kuten huhtasienelle, ripaus suolaa on ainoa mauste.

Sienten sokeri on sitten asia erikseen. Jos elimistö ei sitä hyväksy, sen tuntee vatsassaan, keittipä sieniä tai ei. Esim. monivyöseitikki, joka olisi erinomainen kastikeaines pastalle ja riisille, aiheuttaa aika monelle sienisokerista kärsivälle vatsanväänteitä. Mutta näitä ongelmia ei todellakaan poisteta keittämisellä.

Terv. Ken Tiessen

Kiitos kaikille vastanneille :)

T:ketjun aloittaja.

Suppilovahverot voi ja kannattaa käyttää suoraan ruokaan eli ei tarvitse keittää.

Täällä pari ohjetta: http://www.kotiliesi.fi/arki/arkisto/2007/10/3/suppilovahvero-paras-sienemme.aspx