Sitalopraami

Sitalopraamia olen syönyt jo pitkään. Alussa eka viikko ilman vaikutuksia, seuraavat 2 viikkoa aika sekaisin ja sitten alkoi pikkuhiljaa lääke vaikuttaa. Nyt syön 40mg ja saattaa nousta jopa 60mg.

Söin kyseistä lääkettä 6kk 30mg päivässä, sitä ennen söin 6kk Cipralexia joka kuuluu samaan SSRI-ryhmään. Minullakin oli ekat muutama päivä huonovointisuutta, mutta se meni pian ohi.

Sivuvaikutukset ovat täysin yksilöllisiä, mutta tässä sellaisia joista minä 'kärsin' Sepramin kanssa:

-liika hikoilu ja kuumia aaltoja
-lihasten nykiminen
-lisääntynyt virtsaaminen
-seksuaalisten halujen heikentyminen ja orgasmivaikeus
-muutaman kilon lihominen
-unet muuttuivat villeiksi ja elävän tuntuisiksi

Mutta lääkkeestä oli apua, joten mielummin otin nämä sivuvaikutukset!

Hei, itse aloitin Sepramin käytön reilut pari viikkoa sitten, sivuvaikutuksia on ollut ahdistusta ja unettomuutta ja ruokahaluttomuutta. Näihin saanut tukilääkitykseksi opamoxia 15mg 1-2krt päivässä. Olo on tuntunut välillä tosi vaikealta ja olen ajatellut lopettaa koko Sepramin käytön, mutta niinkuin aina niin mielialalääkkeet auttavat vasta muutaman viikon jälkeen. Onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten olette päässeet pahimman yli ? ja onko parempia lääkkeitä tuohon ahdistukseen ja tuskaisuuteen ja kuinka nopeasti olette toipuneet Sepramilla, eli kannattaako vielä odotella jonkun aikaa, että alkaisi vaikkuttamaan paremmin. Miten olette jaksaneet liikkua ja onko siitä ollut apua ? Ja kenties kaikkein tärkein kysymys miten saa ajan parhaiten kulumaan jos mikään ei näytä tuottavan mielihyvää ? ........

Mulla on ollu useempia lääkkeitä täs vuosien varrella, mm. Sitalopram, Cipramil ym joiden nimiä en muista.. Kaikista ei oo ollu apuu, mut tän hetkisestä (nimee en muista) jonkun verran. Ainakin jaksan kiinnostua asioista, eikä kaikki ole vain "ihan sama".
Mutta silti kaipaisin jotain, mikä poistaisi suunnattoman ahdistuksen.. Tuntuu että muuten mielialan noustessa, ja tunteiden palatessa ahdistus vain paheni. Mutta kai se tästä, kunhan eteenpäin päästään.. ainakin toivottavasti :/ Ei sitä jaksa kauaa kun joka toinen päivä menee siinä et pakottaa itsensä olemaan "normaali", vaikka tekisi mieli vain kirkua ja.. en tiedä mitä.. räjähtää? Päästää tunteet pintaan?
Hmm.. meni vähän ohi aiheen ;)