moikka!
Elikkäs te jotka siellä lääkiksessä jo opiskelette, niin olisi kiva kuulla millaista se opiskelu siellä on? Jääkö aikaa muulle elämälle vai viekö opiskelu kaiken vapaa-ajankin?
Miten haastaavaa se on sellaiselle keskiverto oppijalle? onko etenemisvauhti nopeaa? esimerkiksi kuinka paljon opintopisteitä tulee yhden syksyn aikana?
Kiitos kaikille vastauksista, myös muita komentteja lääkiksestä otetaan mielellään vastaan =)
Elikkäs te jotka siellä lääkiksessä jo opiskelette, niin olisi kiva kuulla millaista se opiskelu siellä on? Jääkö aikaa muulle elämälle vai viekö opiskelu kaiken vapaa-ajankin?
Miten haastaavaa se on sellaiselle keskiverto oppijalle? onko etenemisvauhti nopeaa? esimerkiksi kuinka paljon opintopisteitä tulee yhden syksyn aikana?
Kiitos kaikille vastauksista, myös muita komentteja lääkiksestä otetaan mielellään vastaan =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lääkiksessä opiskelu on täsmälleen niin rankkaa kuin siitä tekee. Jokainen joutuu näkemään vähän vaivaa, mutta on itsestä kiinni lukeeko sitten lopulta paljon vai vähän. Itse olen kokeillut molempia tapoja ja huomasin että aiheuttaa paljon vähemmän stressiä kun lukee suosiolla suhteellisen paljon.
Lukiossa olin melko hyvä oppilas, ja voin sanoa että siellä pääsee helpolla yliopistoon verrattuna. Siinä kun lukion kokeisiin tarvitsee lukea parina päivänä ennen koetta niin lääkiksessä asiamäärät, joita tenttiin pitää hallita, ovat niin valtavia, että koko kurssin ajan lukeminen on erittäin hyvä ratkaisu.
Etenemisvauhti on suhteellisen nopeaa, mutta kyllä siinä tahdissa pysyy. Lääkiksessä on ihan tavallisia ihmisiä, ei mitään supermiehiä tai -naisia ja joka vuosi monta sataa lääkisläistä ympäri suomen selvittää monta tenttiä, joten ei se mahdotonta ole.
Vapaa-aikaa jää niin paljon kuin sitä jättää. Joskus menee koko viikonloppu lukemiseen, mutta kyllä tarvittaessa voi hyvin pitää vähän taukoakin. Lääkiksessä (ja ylioppilaskunnissa) järjestetään paljon vapaa-ajan toimintaa, on liikuntaa, bileitä ja muita tapaamisia, niihin kannattaa kyllä osallistua. Voin sanoa että tulee aika kamalat kuusi vuotta lääkiksessä jos ei yhtään vapaa-aikaa "ehdi" pitämään. Itse käyn töissä ja monissa harrastuksissa, niillekin riittää kyllä aikaa.
Lääketieteen lisensiaatin tutkintoon kuuluu 360 opintopistettä, ja aika tasan ne on jaettu kuuteen vuoteen. Itselläni tuli ekan vuoden jälkeen ehkä 55 opintopistettä.
Väittäisin että pääsykoe oli kuitenkin tähän asti se rankin tentti, muihin tentteihin ei ole edes aikaa lukea niin paljon.
se, ettei sinne keskiverto-opiskelija edes pääse. Mutta jos pääsee, niin kyllä siellä pidetään huoli siitä, että myös valmistuu.
keskiverto-opiskelija? Meinaan jos ksttoo esim. lukio-opintoja - siellä on tasan fy/ke/bi (matikka) joissa voi olla loistava, mutta sössiä kaikki muut niin, että keskiarvo laskee "keskivertotasolle". Ei kaikki tosiaankaan jaksa panostaa johonkin historiaan ja äikkään tms. täysillä/ollenkaan, jos aiheet ei kiinnosta. Mullakin yks kaveri, joka just luonnontieteissä ja matikassa oli tosi hyvä, kirjotti ällät jne, mutta muissa ainessa tuli nelosia (kun ei kiinnostanut). Että silläkin keskiarvo varmaan 7 luokkaa.
Ja onhan sinne B:nkin papereilla mennyt moni. Että mielummin sanoo niin, että jossei motivaatioo ja kärsivällisyyttä riitä, niin sillon on heikompi päästä sisälle. Ei kannata verrata johonkin lukioon (paitsi ehkä sillon, jos luonnontieteissä on yrittänyt täysillä, ja siltikin saanut jotn alle seiskaa).