Olen kuunnellut 16 vuotiaasta asti raskasta heviä, ja tämä levy vaikutti ensikuuntelulta laadukkaalta. Jotenkin vaikea käsittää että tämän on tehnyt suomalainen artisti, onkin todettava että nyt tämä on bändi. Omalla tapaa tämän levyn materiaali on raikasta ja fressiä, sitä mitä holopaiselta oli soveliasta odottaakkin. Tietenkin edellinen levy oli sen verran laatutyötä, että holopainen halusikin mennä tällä levyllä vieläkin syvemmälle laatukriittisyydessään. Eikä laulaja ole minun mielestäni hassumpi ollenkaan, päin vastoin. Voisinkin yhtyä kriitikoiden näkemykseen siitä, että levy ei heti ensikuuntelulta aukea. Luulenkin sitten kun se aukeaa, on fiilis hyvä. Onkin mielenkiintoista odotella, miten tämä levy otetaan vastaan priteissä ja jenkeissä. Otaksun kyllä että listojen kärkeen on kaikki mahdollisuudet olemassa. Kyllä voisin kuvitella että levy rikkoo suomessa entiset ennätykset kirkkaasti. On se sen verran laatukamaa. KIITOS VIELÄ KITEEN POJILLE LAATUTYÖSTÄ, JA SIITÄ ETTÄ JATKOITTE DUUNIANNE. VAIKKA MONI OLIKIN SITÄ MIELTÄ ETTÄ TARUNNE ON OHI, NYT NE PUHEET ON VIISASTA UNOHTAA. ANTAKAAMME NYT TYÖRAUHA TÄLLE, TOTEAN LOPPUUN ETTÄ TOIVON BÄNDILLE MENESTYSTÄ.
Uudesta levystä analyysini!!!
Kaksi vuotta odotellut tätä.
7832
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
lukemaan tuota selvästi.
Jaottelu olisi helpompi tapa lukea pitkää juttua.
Eli näin.
Nightwish on ollut minulle periaateessa ihan ok - bändinä ei ihan ykkössuosikki mutta jotkut kappaleet ovat iskeneet lujaa. Suhtautumiseni Tarjaan NW:n solistina on ollut samansuuntainen: upeita, biiseihin täydellisesti sopivia suorituksia, monta sitten taas välillä jäykkää kökköilyä.
Mutta, mutta ...uusimmalla levyllä on ainakin minulle turhan monta totaalisen kaameata biisiä, esim. Meadows of Heaven tai aloitus the Poet and the Pendulum. Mahtipontista sillisalaattia, joka ei päädy oikein mihinkään. Meadows meni lähelle oksetusrajaa, irlantilaispilleineen, lopun banaaline r&b fraaseineen (?!). Lisäksi Anetten äänen ohuus alkoi kyllästyttää. Kovasti odotin, mutta petyin, valitettavasti.
Kärsitkö bulimiasta, tuo teksti viittaa henkisiin ongelmiin syömisen kanssa
Syömisongemista en niin tiedä, mutta aika osuvalla analogialla onnistuit kuvaamaan levyn ongelmallisimpia biisejä. Ilmeisesti samanlainen kokemus?
minä olen kuunnellut heviä vuodesta 1984, olin tuolloin 11 vuotias. Joten 23 vuotta on takana, montako itselläs?
Nähtävästi olen reilut 10 v sinua vanhempi, joten se siitä. Mutta luulin, että keskustelimme NW:n biiseistä, emme itsestämme? Valitettavasti aikani ei riitä jatkamaan tätä "musiikkikeskustelua".
Minä pidin Tarjan laulannasta ja minä myös pidän Anetten laulannasta.
Nyt kun sain sen sanottua, niin voin lisätä että vaikka pidin edellisestäkin levysty erittäin paljon, aukeni tämä levy minulle jo ensikuuntelulla, mitä en muista tapahtuneen edellisen levyn kanssa.
Kappaleet olivat mukavan erilaisia ja levyä kuunnellessa oli mukava tutustua Anneten äänenelahjoihin, mutta levylle oli osattu oikeisiin kohtiin tunkea myös Marcon laulantaa.
Oli mukavan erilaista äänialaa tarjolla suunnilleen joka kappaleessa ja 'The Islander' oli mukavan yllättävä veto siinä mahtipontisempien kappaleiden välissä.
Hyvä hyvä! Mie tykkäsin.