minullakin on nainen pomona. Tämä on nyt vähän ajan sisään jo toinen juttu, jossa naispomo tuomitaan "tönimisestä". Pitäisikö vaihtaa osastolle, jossa on miespomo? Vai tuleeko siellä eteen lähentelyongelmat.
Voih, miten sitä enää töissäkään uskaltaa käydä!
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1440158
Voih, miten sitä enää töissäkään uskaltaa käydä!
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1440158
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kahta kertaa lukuunottamatta aina kun minulla on ollut naispomo, olen joutunut härskin henkisen väkivallan kohteeksi. Lienee syynä se, että nainen pääsee pomoksi vain, jos sillä on riittävän terävät kyynärpäät ja se tekee heistä ongelmallisia pomoja.
Kahdesta minun kannaltani ongelmattomasta naispomosta toinen joutui kahdeksi vuodeksi vankilaan, kun meni kavaltamaan hoidokkien varoja. Tämä tapahtunut jo vuosikymmeniä sitten.
Sen jälkeen minulla oli tosi härski naispomo, jonka vuoksi vaihdoin työpaikalla osastoa miespomon alaisuuteen. Tässä paikassa olin lopulta liki kymmenen vuotta.
Sen jälkeen hakeuduin uuteen paikkaan. Aluksi oli miespomo ja asiat sujuivat loistavasti. Sisäisen organisaatiomuutoksen vuoksi sain naispomon ja ongelmat alkoivat. Tämä naispomo oli ollut paikassa neljä vuotta ja minä oli jo kolmas hänen ajojahtinsa kohteena. Toinen edeltäjistäni erosi työstä vapaaehtoisesti, toinen päätyi ajojahdin vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle. Näin valtiolla.
Sitten olikin hyvän naispomon aika ja ongelmia ei ollut.
Ja sitten taas sain naispomon, joka oli työpaikallaan hurjassa maineessa. Minä tietysti jouduin ongelmiin, selvä se. Henkinen väkivalta oli härskiä. Lopulta sain tarpeekseni ja lähdin eläkeputkeen.
Enää ei siis pelkoa härskeistä naispomoista. Miespomojen kanssa olen aina tullut mainiosti toimeen. Olen nainen.
Toisiaan tyrkkien ja kampiten luukyynärpäänaiset yrittävät edetä pomoiksi ja jopa toimitusjohtajiksi. Eeva Kuuskoski-Vikatmaa antoi porukoille hyvää esimerkkiä. Femakkosiskot seuraa perässä. Näinkö hyvä?