Olen 4kk ollut äiti, suurimman osan ajasta onnellinen sellainen, mut nyt viime viikkoina aika ajoin, lähes joka päivä mut valtaa kauhea syyllisyydentunne, milloin mistäkin. Pikkuasioita kun järjellä ajattelee, mut joskus sellanen tunne et en sovellu äidiksi, ajattelen liian itsekkäästi; kuten et haluan joka päivä omaa aikaa 1-2 h. Tän ajan käytän yleensä kuntoiluun koska siitä saan energiaa päiviin. Ja muutenkin, en osaa "lässyttää höpöhöpöjuttuja" enkä leikittää vauvaa. Odotan et hän kasvaisi et voisi tehdä palapeliä tms "järkevää". Kaikki on muuten hyvin, lapsi kasvaa ja kehittyy normaalisti, mut vika taitaa ol mun päässäni..En tunne itseäni äidiksi, koko sana kuulostaa oudolta kun sen sanon ääneen tai joku muu sanoo. Äidiksi piti tulla samantien kun lapsi syntyy mut mulla sitä tunnetta ei ole vieläkään..!
Kuuluukohan
tämä äitiyteen?
6458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
anteeksi mutta ihan uteliaisuuttani kysyn että missä asut??
Äitiys tulee pikkuhiljaa. Tunnen monia jotka "eivät osaa" lässyttää lapselleen. Senkin oppii ajan kanssa.. Nyt pieni kysymys. Onko tämä lässytys yms hassuttelu sinusta vastenmielistä?Noloa? vai Tyhmää? Kun katselet muita äitejä niin tajuat ihan varmasti ettei se ole mitään niistä ja siitä se lähtee :) lepertele vauvalle niin paljon kun pystyt sekin helpottaa...
Jokaiselle äidille kuuluu se tunti kaks päivässä itselleen. siitä kannattaa pitää myös kiinni vauva m,iehelle tai ystävälle hetkeksi ja lenkille :D niin minäkin teen.
Sana äiti saattaa kuullostaa hetkellisesti omituiselta omasta suusta kuultuna(siis kun puhutkin itsestäsi etkä omasta äidistä :))siihen sopeutuu varmasti pian. Itse painin samojen asioiden kanssa.. ja lapseni on myöskin 4kk.Nyt on pikkuhiljaa alkanut hahmottua tämä hassu tunne jota kutsutaan äitiydeksi. Annoin sen viedä itseni ja päätin että mikään ei vie minulta äitiyden ihanuutta...sössötän lörpötän ja hassuutan vauvaa joka päivä. ennen se tuntui jotenkin nololta löpertää lapselle :/
sanoista. En pidä ollenkaan tyhmänä tms sitä lepertelyä ja hassuttelua, mä en vain osaa..mielestäni ainakaan, kun katselee muita äitejä niin se tuntuu heiltä tulevan luonnostaan, musta tuntuu et mä jopa ujostelen omaa lastani..!
Joskus kun saan lapseni hymyilemään tai jopa nauramaan ääneen niin tulee mahtava olo, et olen sittenki onnistunut :)
Kai se tästä, ajan kanssa..:) Olen Porin seudulta.
no aika lähelle osuin ku vaeikkasin raumaa :D sana ol pisti silmään :)
Siis todellakin, ei vauvalle tarvitse lässytellä mitään höpöhöpöjuttuja! Hänelle voi puhua ihan normaalisti. Minäkin olisin puhunut omilleni vaikka sitten tuota Turun ja Porin seudun murretta, jos olisin sitä osannut, mutta lässyttämään en kyllä alkaisi. Ja täytyyhän äidin ja lapsen välillä olla sitä ns. vuorovaikutusta, muutenhan siitä tulee mykkä ja hitaampi kuin hämäläisistä. Meillä muksut tykkäsivät kovasti, kun vemputtelin niitä jaloista ja laskettelin samalla loruja, eivät yhtään kyllästyneet siihen yhteen ja samaan mikä aina tuli mieleen.
Ei kaikkien siis tarvitse olla äitiydessään sillä sössönsössön-linjalla. Sitä varten on olemassa sukulaiset, mummut ja tädit ja sen semmoset. Terveisiä!
Ei se äiti tunne minullekaan tullut samantien vauvan syntymän jälkeen, toisilla vie aikansa. Mutta jos sua itseäsi mietityttää ettet osaa leikkiä vauvasi kanssa, miksi et lähtisi ohjattuihin ryhmiin mukaan.
Meillä käydään sylivauvamuskarissa ja siellä ainakin saa vinkkiä miten leikkiä vauvansa kanssa. Ota selvää paikkakunnallasi löytyvistä ryhmistä ja ei kun kokeilemaan vaan.
2tuntia viikossa itsenäistä aikaa on viranomaisten suosituskin jokaiselle äidille ja isälle, yhteisesti ja erikseen, ettei sun kannata siitä itteäs syyllistää, pitää sunkin saada itteäs hemmotella edes jollain lailla että jaksat jne. minulla ei ole ollenkaan ollut sitä kahta tuntia viikossa ja no olen kylä siihen tottunut kuuden vuoden kotiäitiyden aikana.