Olen ollut pitkään huonossa kunnossa. Diagnoosi: vakava masennus. Nyt olen ollut kolme viikkoa sairaslomalla. Lääkärini mielestä minun pitää yrittää palata töihin. En mielestäni ole läheskään työkunnossa, vaikka haluaisinkin palata tavalliseen arkeen niin pian kuin mahdollista. Miten saan lääkärin ymmärtämään, että työ tässä vaiheessa voi olla katastrofaalinen virhe. Tilanne huolestuttaa ja ahdistaa, minkä takia tunnen oloni entistä huonommaksi. Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Epäilen, ettei työterveyslääkäri vain halua mokata itseään työnantajan silmissä määräämällä pitkiä sairaslomia. En ole työnvieroksuja vaan oikeasti todella huonossa kunnossa. Elämä tuntuu umpikujalta, josta ei näytä olevan mitään ulospääsyä.
Sairasloma
Ihmisraunio
113539
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kirjoittaa pitkää sairaslomaa.Itse sain 2 kk
sairaslomaa yksityislääkäriltä,ja sen jälkeen
puoli vuotta,ja loppujen lopuksi 8 v. jälkeen eläkkeen.
Olen ollut työuupumusperäisen masennuksen takia sairaslomalla jo melkein kaksi kuukautta. Sain aluksi tt-lääkäriltä kuukauden sairasloman. Sen aikana oloni vain paheni ja ajatus töihinpaluusta ahdisti, mutta onneksi lääkärini ymmärsi tilanteeni ja jatkoi sairaslomaani kahdella kuukaudella. Olen samaa mieltä, ettet ole lähellekään työkykyinen kolmen viikon poissaolon jälkeen. Taustalla saattaa hyvinkin olla, että tt-lääkäri ei uskalla tai halua antaa pitempiä sairaslomia työnantajan painostuksesta. Tai sitten lääkärilläsi on vain periaate, että masennus ei ole kunnon sairaus ja että siitä paranee noin vain pienellä lomailulla. Olen kuullut vastaavista tapauksista muiltakin.
Olen saanut tt-lääkäriltäni myös lähetteen psykiatrille, jonka lausunto käsittääkseni tarvitaan KELAlle näin pitkän sairasloman takia. Voisithan sinäkin anoa lähetettä psykiatrille tai sitten hakeutua itse sellaiselle. Mutta teit miten vain, taistele oikeuksistasi sairastaa äläkä palaa töihin ennenkuin tunnet itse olevasi siihen valmis.
Tsemppiä!
lähete psykiatrille, niinkuin täällä jo kerrottiin...tai tilaat ajan tavalliselle lääkärille tk:n(päivystysaika) ja pyydät sieltä sairaslomaa(psykiatrille pääseminen saattaa kestää, siksi lisää lomaa) ja lähetteen psykiatrille. Älä hyväksy pelkkää "työuupumus" diagnoosia, jos joku sitä ehdottaa, sitä ei maksavat tahot korvaa.
Psykiatri kirjoittaa sitten lisää lomaa tarvittaessa ja B-todistuksen.
Psykiatrille aika, sillä nukkumalla ja levolla et palaudu työkykyiseksi. Pyydä tt-lääkäriltä lähete niin pääset nopeampaa eteenpäin!
Itselläni on hieman samankaltainen tilanne, paha masis ja unettomuus ja ahdistus kestäneet noin kolme viikkoa. Työterveyslääkäri tosiaan kirjoittaa aika lyhyitä sairauslomia usein varmaankin työnantajankin taholta katsottuna, mutta jos ei pysty töihin niin ei kertakaikkiaan pysty ja se on tosiasia, joka pitää myös työterveyshuollon hyväksyä. Toki en tiedä itsekään nyt olisiko parempi mennä töihin, sillä ei tämä olo tällä kotonakaan ole helpottanut, mutta toivottavasti lääkkeet rupeavat vaikuttamaan, ainakin aluksi vointini on vain huonontunut; lisääntynyt unettomuus ja ennenkaikkea kamala ahdistus, johon eivät bentsotkaan tunnu aina purevan....tsemppiä kaikille kohtalotovereille !
Mitä masennuslääkettä syöt? Ajattelin vain, että on väsyttäviäkin masennuslääkkeitä. Itse olen koko masennukseni ajan kärsinyt uniongelmista, lopulta meni siihen pisteeseen, että nukuin 2-5 tuntia yössä tupla-annoksin Tenoxilla. Viimein sain psykiatrilta käyttämäni Sepramin lisäksi unilääkkeeksi väsyttävän masennuslääkkeen, Mirtatsapiinin. Sekään ei ole poistanut ongelmaa täysin, mutta vähän rauhoittanut öitä. Enää joudun Tenoxiakin käyttämään vain satunnaisesti ja nukun jopa jo 5-7 tuntia yössä. :) Että jotain apua mirtatsapiinista olen saanut.
Parempia jatkoja!
Sepramia ja nyt sain myös Tolvonia pitäisi olla unta lisäävä aikutus. Miten saat ajan kulumaan kun on masennus ja uneton ? ja miten on onko sulla ollut tuskaisuutta / ahdistusta, joka ei ota helpotakseen edes pameilla. Toivottavasti tuo Tolvon toisi paremmin unen ja ennenkaikkea, että tuo kamala ahdistus katoaisi.
Niin, taisin hihkua vähän liian aikaisin, viime yönä sitten sain nukuttua ehkä pari tuntia... Huokaus... Eli en tiedä tuoko mirtatsapiinikaan apua uniongelmaan. Tolvonia en ole koskaan kokeillut. Onko se ns. vanhan ajan masislääke? Olet ilmeisesti vastikään sen aloittanut? Miten sulla sen kanssa mennyt?
Terapeuttini mukaan minäkin olen kyllä ahdistunut, mutten oikein itse tiedä olenko sitä vai en, kun olen aina ollut tällainen... Mutta siihen mulla ei ole mitään lääkitystä. Suurin pulmani on muistiongelmat, mitkä ovat lisääntyneet jatkuvasti masennuksen tuomien univaikeuksien myötä. Mitä enemmän unohtelen asioita, sitä enemmän alan stressata, että mitä taas olen unohtanut jne. ja kierre on valmis. Se ahdistaa.
Saikkua mulle kirjoitettiin kuukausi, ja uusi lääkäriaika varattu ennen sen päättymistä. Ei musta ole työkuntoon, ennen kuin muisti ja unet palautuvat.
Aika kuluu välillä huonommin, välillä paremmin. Aamut vain lojun sängyssä, en yksinkertaisesti pääse ylös, vaikken nukukaan. Usein saan itseni liikenteeseen vasta iltapäivisin. On päiviä, jolloin en jaksa lähteä ulos lainkaan. Yöt ovat raskaita, kun uni ei tule. Luen melko paljon, kun ei vain jaksa sängyssäkään pyöriskellä.
Päivisin yritän käydä uimassa ja terapiassa pari kertaa viikossa, että olis edes jotain ohjelmaa. Kun perheetönkin on, ei ole oikein mitään mikä pitäisi tässä arjessa kiinni.
En vain tajua kuinka tulla työkuntoiseksi enää. Masennukseni alkoi varmaan jo vuonna 2003, mutta vasta tänä kesänä älysin hakea lääkitystä siihen. Vaikka masennuksen tuoman väsymyksen ja itkuisuuden kestäisinkin, en kestä tätä unettomuuutta ja näitä muistiongelmia. Mulla on kaksi eri ammattia, mutta kumpaankaan en kykene enää, kun muisti ei toimi normaalisti...
Parempia aikoja toivoessa...
Moi, joo toi Tolvon on ns. vanhanajan masennuslääke, joka pitäisi auttaa unta syvemmäksi ja pidempiaikaiseksi. Nyt on ollut minulla kolme päivää käytössä ja ainakin alku on ollut lupaavaa, eli unen määrä on lisääntynyt huomattavasti 4 - 7 tuntiin, mutta toki vieläkin herään aina johonkin aikaa keskellä yötä skarppina, mutta olen ottanut silloin yhden Tolvonin lisää ja nukkunut melko hyvin senjälkeen :). Mutta tuon ajan kulumisen kanssa on ollut nyt ongelmia, koska toinen silmä odottaa leikkausta (näkö lähes olematon), mikä haittaa lukemista yms. ja tämän takia varmaankaan ei oikein huvita tuo lukeminenkaan ja musiikin kuuntelun kanssa on ollut sellainen ongelma, että nuorempana sain siitä tosi hyvän fiiliksen, mutta tänäpäivänä ei ainakaan vielä ole innostanut, mutta toivottavasti myöhemmin. Ja toi ahdistus on aika kamala asia, sillä pulssi on nyt ollut jo kolme vikkoa koholla 80 -100 lyöntiä minuutissa, kun normaali sykkeeni on 50 -60 välillä. En tiedä pitäiskö tähän hankkia betasalpaajaa tms... ? mutta ehkäpä tämäkin helpottaa jossain vaiheessa, kun tuo silmä saadaan kuntoon ja lääkkeet rupeavat vaikuttamaan paremmin. tsemppiä ja jaksamisia !
Hyvä kuulla jos Tolvon on sulla auttanut uniin. Mutta kurjaa tuo jos et voi lukea. Toivottavasti pääset leikkaukseen pian. Itsellänikin on silmävika, näen kyllä molemmilla silmillä, mutta yhteisnäköä ei ole lainkaan. Ei haittaa menoa muuten, mutta silmät rasittuu helposti, enkä esim. pysty käyttämään kiikaria tai mikroskooppia.
Tuosta beetasalpaajasta en osaa sanoa mitään, juttelepa lääkärillesi. Ei kyllä kovin kivalta kuulosta tuollainen pulssin kohoaminen.
Tsemppiä ja jaksamista myös sulle! :) Eiköhän tästä suosta vielä joskus nousta!
Valitettavaa, että joudut pohtimaan tällaisia asioita, kun sinun pitäisi itse asiassa saada toipua rauhassa. Miten ihmeessä lääkäri, joka osaa kirjoittaa Vakavan masennuksen -diagnoosilla sairauslomaa ei tajua lähettää sinua psykiatrille.
Kun itse olin vastaavassa tilanteessa sain ensin tt-lääkäriltä 2 viikkoa sairauslomaa ja sitten seuraavat 2 viikkoa, minkä jälkeen halusin itse palata töihin. Tt-lääkäri piti ajatustani järjettömänä, mutta taipui lopulta vaatimukseeni. Noin kolmen viikon sairauslomalla olon jälkeen tajusin, ettei minusta olisi töihin palaajaksi, joten sain tt-lääkäriltä vielä 2 viikkoa sairauslomaa ja samalla lähetteen psykiatrille, joka puolestaan antoi kerralla kaksi kuukautta sairauslomaa. No kaiken kaikkiaan olin sairauslomalla viitisen kuukautta. Pidempi sairausloma olisi ollut tarpeen, mutta en jaksanut enää tapella Kelan kanssa siitä, saanko sairauspäivärahaa vai en ja jos saan, niin kuinka monta B-todistusta pitää laittaa mukaan vakuuttamaan Kelan vakuutuslääkäri jne jne.
Nyt olen ollut pari kuukautta töissä ja Beckin testi näyttää vakavan masennuksen pisteitä. Toimintakykyni on kohtuullisesti parempi kuin sairausaikana pahimmillaan, mutta voimat alkavat olla lopussa.
Tsemppiä sinulle ap. Älä missään tapauksessa palaa töihin ihan lähiaikoina!