Jeesus Sentään!!

Ei kannata välittää muiden mielipiteistä, jos ne ovat ihan höpöjä=) Jokainenhan hoitaa lapsensa juuri sillä tavalla, kun parhaaksi näkee.
Kyllä äideillä on oikeus "vapaa-aikaan" tai niin sanottuun "laatuaikaan", mitä nuo sanat kenellekkin merkitsevät on jokaisen oma asia.
Minulle "laatuaika" on perheen kanssa yhdessä vietettyä aikaa josta kaikki nauttivat, toiselle se on juuri ystävien kanssa kahville/baariin meno tai oman miehen kanssa kahdestaan olo. Ovathan nekin aivan ihania hetkiä=)

Ihan turhaa ainakaan stressata toisten mielipiteistä, se kun on sellainen juttu, että kaikilla on omanlainen tyyli. Olisihan se aika outoa, jos kaikki hoitaisivat ja kasvattaisivat lapsensa samalla tavalla.

Ota ihan iisisti ja ole vaikka välillä lukematta näitä palstoja.. Siis jos sinua turhauttaa=)

Kyllä se siitä ja muista että ne yövalvomiset on ohi menevää! Voimia!

Minä ainakin vietän vapaani ihan täysin rinnoin ja häpeilemättä. Minulla on moia harrastuksia joiden aikana lapsen isä tai joku tädeistä hoitaa lasta. Jos vain pyydän niin mieheni vie lapsen vaikka ajelulle että saan nukkua päiväunet tai leipoa rauhassa. Olen kai pitänyt näitä asioita itsestäänselvyyksinä, täytyypä alkaa arvostamaan omia rauhanhetkiä paremmin.
Tulisin hulluksi jos en saisi välillä hengähtää tai käydä kavareiden kanssa ulkona.

Niinpä ja mikä parasta niin itse martyyriäidit tekee tätä.

Lähipiirissäni on tälläinen äiti. Hän sai n.20 vuotiaana esikoisensa jonka isän kanssa sitten erosi. Muutaman vuoden oli yh yhden lapsen kanssa. Löysi miehen tuli tälle raskaaksi ja muutti miehen tilalle asumaan. Saivat 3 omaa lasta tässä vuosien saatossa.

Hän tietää mitä on yh:na olo, hän kuulemma kärsii siitä ikuisesti. Niin hirveää se oli. Hän kuulemma näki kaiken sen hirveyden mitä se on.
No, hänellä oli yksi lapsi. Oma vuokrakämppä ja raha-asiat niin että pärjäs. Mummu lähellä ja joka viikonloppu baarissa.
Voin olla väärässäkin mutta tiedän paljon positiivisiampiakin yh-äitejä joilla lähtökohdat jo huonommat ja asiatkin huonommin. Silti heillä omasta mielestään kaikki on ihan hyvin. Lapset terveitä ja siisti koti sekä kylläiset masut.

Nyt sitten kun viimeinenkin lapsi ei ole enää niin pieni niin hän on koko elämänsä uhrannut lapsille. Muut ovat saaneet vaikka mitä ja hän on aina ilman. Hän sai olla 15 vuotta kotirouvana. Hän on kuulemma luopunut kaikesta ihan vain lasten takia. Vartalosta, terveydestä, kauniista kodista, harrastuksista, ystävistä... kaikesta.
Mies on ollut kuvioissa koko ajan mutta hänen omasta mielestään hän on ollut kuin yksinhuoltaja koko ajan.
Mies olisi halunnut kyllä osallistua lastenhoitoon ym mutta kun ei annettu.... selän takana rätkytettiin kun ei osaa ja kopattiin lapsi pois ennenkuin isä tekee lapselle vahinkoa osaamattomalla hoidolla.
Eli eipä sitä sitten isäkään oikein enää uskaltanut puuttua asiaan.

Miten tälläinen ihminen ei voi käsittää miten hyvin hänen asiat todellisuudessa on. Hän löysi miehen joka hyväksyi lapsen edellisestä suhteesta. Tarjosi kodin ja kaiken. Naisen ei tarvinnut kuin tulla ja käydä taloksi. Lapset on terveitä ja mies hoitaa työt. Sai ja saa huolehtia kodista ja lapsista kaikessa rauhassa mutta töihinkin saa mennä jos haluaa.

Mutta kun ei. Ja nyt kun lapset on jo vanhempia niin nämä asiat puhutaan sitten vielä lasten kuullen. "äiti ei taaskaan saanut itselleen mitään koska sinulle piti ostaa sitä ja tätä". Tavallaan se on hänelle kehun ja säälin paikka. Joskus ketuttaa ja joskus hän on niin ylpeä siitä että osti lapsille mieluummin uuden dvd:n kuin itselleen uuden puseron vaikka eihän hän ole saanut sellaista ainakaan 2 vuoteen uutta...

Vapaa-aikaa hänelle olisi suotu mutta kun ei... Isäkään kun ei kelpaa lapsia hoitamaan niin kukas sitten. Nyt sitten valitus siitä kun mihinkään ei ole koskaan päässyt.

Todennäköisesti tälläinen ihminen tulee jättämään perheensä kun kokee että lapset ei enää tarvitse häntä. Noin uhrautuvainen ja epäitsekäs ihminen varmaankin haluaa jossain vaiheessa sitä omaakin aikaa. Onhan häntä kohdeltu huonosti ja kaikkea..

Mikä parasta hänen mielestään kaikkien pitäisi käyttäytyä samalla tavalla. Eli olla lasten kanssa kotona vaikka 20 vuotta, olla vaatimatta mieheltä apua ja kieltäytyä uusista vaatteista ja saatikka kaikesta muusta ylimääräisestä. Olla marttyyri omille lapsilleen ja päästä sanomaan kaikille että yksin hän on kaiken hoitanut ja tehnyt. Yksin, ilman kenenkään apua.

Meillä muilla on kuulemma niin helppoa kun on sellainen mies joka huolehtii perheestä. Ei kuulemma mitään valittamisen aihetta kun on noin hyvä mies. No, ei olekkaan mutta siksipä tämä perhe toimiikin kun molemmat aikuiset osallistuu.

Kuolisin jos en pääsisi joka iltaiselle lenkille ysin koiran kanssa. Se on henkireikäni joka pitää minut järissäni. Saatikka ystävät ja oma mies.

Olen niin kiitollinen ettei tarvitsekkaan jaksaa yksin. Meitä on kaksi aikuista ja myös suku apuna.

Ei kai tästä elämästä tarvitsekkaan tehdä vaikeaa ihan tekemällä. =)

Ihan samaa mieltä. Tossa just luin jotain keskstelua missä joku kysyi että mitä tehdä kun lapsi ei suostu juomaan pullosta ja joku sanoi että syötä vaan siitä tissistä, ei sitä äidin tartte baareissa ravata! Eihän se että saa lapsen tarkoita sitä että kaieksta aikaisemmasta elämästä pitäisi luopua. Vauveli ei kärsi millään tavalla siitä että on kahdetaan isänsä kanssa, eikä myöskään siitä että joku tuttu muu aikuinen häntä hoitaa joskus kun äiti ja isi käy yhdessä jossain.Itse ainakin tulisi hulluksi jos ei välillä pääsisi kavereita katsomaan niin että voi oikeasti keskittyä siihen mitä puhutaan. Vauvan kanssa(vaikka super helppo tapaus onkin) menee yleensä puolet ohi korvien. Onnellisia lapsia syntyy onnellisista vanhemmista!