Elämme uusperheen elämää nyt kolmatta vuotta, olemme ostaneet oman asunnon ja olemme kihloissa. Perheeseemme kuuluu meidän lisäksemme minun kaksi lastani ja mieheni poika, lisäksi joka toinen viikonloppu mieheni kaksi tytärtä. Yhteisiä lapsia meillä ei ole. Arki sujuu kivasti, rakastamme toisiamme.
Oman exäni kanssa asiat sujuvat tosi hyvin ja luonnikkaasti ilman ongelmia.
Mutta mieheni exä...Heidän erostaan on nelisen vuotta, ex-puoliso rakastui toiseen mieheen ja halusi eron. Elämä uuden rakkaan kanssa ei sujunutkaan ja sen jälkeen on ollut jo useampi mies ja heidän kanssaan sama juttu.
Melkein koko ajan exä on kerjännyt miestäni takaisin. Mieheni on sanonut joka kerran erittäin selvästi ettei aio tulla takaisin, on onnellinen kanssani ja rakastaa minua. Jatkuvasti tulee viestejä että uusperheet eivät tule koskaan onnistumaan, mieheni ei tule olemaan onnellinen ilman häntä ja et rakasta sitä naista, olet elämäni rakkaus jne. jne. Mieheni ei enää aina vastaa näihin viesteihin. Viime kesänä oli mieheni tyttären rippijuhlat, en tietenkään ollut tervetullut.
Lisäksi ulkopuolelta soppaa hämmentää anoppi. Alkuun tulimme toimeen ja hän on sanonutkin, että hän otti minut hyvin vastaan, muttei ollut sisimmässään valmis. Kuulin, että hän on sanonut tarvitsevansa aikaa. Pojan ero on ottanut koville ja hän ei noin vain voi hyväksyä uusia ihmisiä. Hän ei hyväksy lapsiani. On sanonut miehelleni, että vain sillä on merkitystä, että on samaa verta ja lihaa. En enää suostu lähtemään mieheni vanhempien luokse lastemme kanssa, sillä olen pahoittanut mieleni niin monta kertaa. Mm. kerran äitienpäivänä erehdyin lähtemään anoppilaan, valokuvia otettaessa, en saanut lasteni kanssa tulla yhteiskuvaan. Joulukortti tulee miehelleni erikseen ja minulle&lapsilleni erikseen. Kesällä hän sanoi minulle suoraan, ettei hyväksy meidän olevan poikansa perhettä. Ja että minä lapsineni en kuulu heidän perheeseensä. Niinpä mieheni käy kotonaan omien lastensa kanssa. Taasen mieheni isä on kohdellut minua ja lapsiani aina positiivisesti ja tasavertaisina. Joulut, juhannukset ym. juhlat tosi hankalia, sillä anoppi iski minulle nyrkkiä pöytään että hänen poikansa ja lapsenlapsensa viettävät heillä em. juhlat. Ensi kesänä tulossa molempien poikien rippijuhlat, hirvittää jo etukäteen...exä ja anoppi samaan aikaan.
Mieheni yrittää taiteilla tässä kolmen naisen välillä, tukee kyllä minua ja lohduttaa sanoen, että se on pääasia että meillä keskenämme menee hyvin, tulkoon ulkopuolelta mitä tahansa niskaan. Näinhän se on, mutta välillä tilanne tuntuu raskaalta ja surulliselta. Tiedän kyllä sen, että uusperheen elämä ei aina ole niin yksinkertaista, toivottavasti tässä auttaa asiaan aika. Hyvää syksyn jatkoa ja voimia kaikille uusiperheille!
Oman exäni kanssa asiat sujuvat tosi hyvin ja luonnikkaasti ilman ongelmia.
Mutta mieheni exä...Heidän erostaan on nelisen vuotta, ex-puoliso rakastui toiseen mieheen ja halusi eron. Elämä uuden rakkaan kanssa ei sujunutkaan ja sen jälkeen on ollut jo useampi mies ja heidän kanssaan sama juttu.
Melkein koko ajan exä on kerjännyt miestäni takaisin. Mieheni on sanonut joka kerran erittäin selvästi ettei aio tulla takaisin, on onnellinen kanssani ja rakastaa minua. Jatkuvasti tulee viestejä että uusperheet eivät tule koskaan onnistumaan, mieheni ei tule olemaan onnellinen ilman häntä ja et rakasta sitä naista, olet elämäni rakkaus jne. jne. Mieheni ei enää aina vastaa näihin viesteihin. Viime kesänä oli mieheni tyttären rippijuhlat, en tietenkään ollut tervetullut.
Lisäksi ulkopuolelta soppaa hämmentää anoppi. Alkuun tulimme toimeen ja hän on sanonutkin, että hän otti minut hyvin vastaan, muttei ollut sisimmässään valmis. Kuulin, että hän on sanonut tarvitsevansa aikaa. Pojan ero on ottanut koville ja hän ei noin vain voi hyväksyä uusia ihmisiä. Hän ei hyväksy lapsiani. On sanonut miehelleni, että vain sillä on merkitystä, että on samaa verta ja lihaa. En enää suostu lähtemään mieheni vanhempien luokse lastemme kanssa, sillä olen pahoittanut mieleni niin monta kertaa. Mm. kerran äitienpäivänä erehdyin lähtemään anoppilaan, valokuvia otettaessa, en saanut lasteni kanssa tulla yhteiskuvaan. Joulukortti tulee miehelleni erikseen ja minulle&lapsilleni erikseen. Kesällä hän sanoi minulle suoraan, ettei hyväksy meidän olevan poikansa perhettä. Ja että minä lapsineni en kuulu heidän perheeseensä. Niinpä mieheni käy kotonaan omien lastensa kanssa. Taasen mieheni isä on kohdellut minua ja lapsiani aina positiivisesti ja tasavertaisina. Joulut, juhannukset ym. juhlat tosi hankalia, sillä anoppi iski minulle nyrkkiä pöytään että hänen poikansa ja lapsenlapsensa viettävät heillä em. juhlat. Ensi kesänä tulossa molempien poikien rippijuhlat, hirvittää jo etukäteen...exä ja anoppi samaan aikaan.
Mieheni yrittää taiteilla tässä kolmen naisen välillä, tukee kyllä minua ja lohduttaa sanoen, että se on pääasia että meillä keskenämme menee hyvin, tulkoon ulkopuolelta mitä tahansa niskaan. Näinhän se on, mutta välillä tilanne tuntuu raskaalta ja surulliselta. Tiedän kyllä sen, että uusperheen elämä ei aina ole niin yksinkertaista, toivottavasti tässä auttaa asiaan aika. Hyvää syksyn jatkoa ja voimia kaikille uusiperheille!
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kuulostaa hankalalta tilanteelta.
Tuli tunne että miehesi on äitinsä tossun alla. Teillähän on ihana oma perhe.
Kumpa miehesi seisoisi rinnallasi sanoen äidilleen että tässä on mun perhe ja me istutaan samaan pöytään juhlapäivänä syömään ja tullaan samaan valokuvaan!
Miehesi on mammanpoika.
Jos teillä on miehen kanssa hyvä suhde niin anna miehesi lapsineen hoitaa ilman teitä suhteensa omaan sukuunsa. Mitä sinne tuppaudut enään loukattavaksi jos anopilla noin koville ottaa, eläköön kukin niin kuin haluaa. Outojen sukujen kanssa ei aina voi onnistua, eikä se estä ollenkaan hyvää parisuhdetta. Olet valinnut vain sen miehen eikä tarvitse hänen sukunsa kiusattavana silti olla. Juhlikoon keskenään jos noin sisäänpäinlämpenevää sakkia on.
Älä vaan sano että miehes muka vielä menisi noita juhlia juhlimaan ÄITINSÄ kanssa, eikä vietä niitä sinun kanssasi? Te olette perhe, äitee-anoppi joko hyväksyy tai ei, mutta miehes ei kuulu hyväksyä äiteensä pomotusta, täysikäiset päättävät itse miten juhlansa juhlivat.
jossakin vaiheessa lapset irrottautuvat vanhemmistaan ja viettävät perhejuhlia omissa kodeissaan omien puolisojensa kanssa sekä omien tai puolison lasten kanssa. Ja omaan kotiin voi kutsua omia vanhempia, jos nämä osaavat käyttäytyä.
Kysy mieheltäsi, mikä on hänen perheensä, onko se se perhe minkä kanssa asuu saman katon alla vain vanhemmat. Jos valitsee vanhempansa, on parempi, että muuttaa kotiin äitinsä helmoihin.
Edellinen kiteytti ajauksen täydellisesti.
Että tavataan vasta sitten kun olet valmis, siihen asti näkemiin ja kiitos! Miehelle teet selväksi että hän viettää perheensä kanssa juhlapyhät pääasiallisesti ja muulloin saa vierailla vanhemmillaan. Ja eiköhän lasten rippijuhlissa ym. kannata olla vaan heidän omat omaisensa paikalla, miksi sinun sinne tarvitsisi mennä jos ei exät ja anopit hyväksy? Fiksu ihminen ei mene sinne mihinkä ei ole tervetullut.
Kummilapsellani on uusperheet äidin ja isän puolella ja hänelle pidettiin tavallaan kahdet juhlat kun ei voinut exiä ja nyxiä enään samaan syssyyn lyödä. Uusperhelapset varmaan ymmärtää ettei enään välttämättä sellaisia ydinperheen juhlia tule jossa kaikki kokontuu samaan läjään. Halutessasihan voitte miehenne kanssa järkätä ihan omat juhlanne teidän luonanne ja anoppi juhlikoon sen exän kanssa rauhassa, juhlikoon lopun ikänsä jos ei sinua kerran hyväksy. Omapa on asiansa.
Toiset voivat olla pienimuotoisemmatkin, ei sillä merkitystä.
Tuota kohtaa vähän silti karsastan "vaan heidän omat omaisensa paikalla"... Tuohan olisi ihan sama kuin ylipäätään kenenkään puolison sukulaisen kohdalla suhtautuminen. Jos puolison isällä tai äidillä on juhlat, miksi on niin selkeää, että tietenkin se puolisokin, joka ei ole omainen, tulee sitä mukaan juhlimaan, mutta kun kyse onkin puolison lapsesta, aivan samalla tavoin puolison sukulaisesta, niin sinne sitten ei voisikaan mennä mukaan, koska ei edelleenkään ole se omainen? No ap. nyt ei ilmeisestikään voi mennä myöskään puolisonsa vanhempien juhliin mukaan, mutta ajatuksena tämä on outo homma, mitä usein olen ihmetellyt.
Tekevätkö kaikki sukulaiset niin, että kun juhlitaan, jätetään muut kuin omaiset kotiin, eli omat puolisot eivät kuulu mukaan? Vai tekeekö ihmisten ahdasmielisyys tai katkeruus sen, että nimenomaan uusi puoliso, jonka mies on ITSE ITSELLEEN valinnut (kuten jokainen muukin sukulainen on itse itselleen puolisonsa valinnut), ei ole tervetullut? Entä jos heille tulisi yhteinenkin lapsi, sittenkö tämä uusi puoliso olisi vasta tervetullut, koska olisi äiti miehen verisukulaiselle, eli tälle yhteiselle lapselle?
Vaikea ymmärtää. Mutta totta tuokin, jos ei jonnekin ole tervetullut, eipä sinne kiva ole mennä, ennemmin jää pois.
Näinhän olisikin ihanaa jos uusi puoliso vaikkei ole sukulainen olisi tervetullut ensisijaisesti vaikka anopin järjestämiin juhliin ja exä pitäisi omat juhlansa jos ei joukkoon halua. Mutta tässähän tapauksessa anoppi päätyi sorsimaan poikansa uutta kumppania ettei haluakkaan hyväksyä. Hän ei ole erosta toipunut ja hangottelee vastaan ja minkäs sille kukaan voi. Väkisin ei voi kukaan ketään muuttaakkaan. Jokaisella on oikeus valita ketä elämäänsä hyväksyy. Ja vanhempiaan kukaan ei voi valita, ne on hyväksyttävä sellaisinä jäärinä mitä ne ovat. Pitää antaa ajan kulua alkamatta tappeleen ja jos ei aikakaan auta niin antaa olla. Minä väistyisin viisaasti anopin elämästä taka- alalle jos noin suoraan ja töykeesti tuo mielipiteensä esille, anoppi pysyköön sitten vain omalla reviirillään ja ajattelisin ettei se meidän parisuhdetta kaada. Juhlia voi jokainen järjestää erikseenkin. Joka asiassa voi oppia joustamista puolin ja toisin mutta jos jollain ei elämässä ole enään mitään opittavaa vaan seinä on vastassa joka asiassa niin käy samoin kuin anoppi paralle ettei enään pysty kuin nyrkkiä lyömään pöytään, mikä on siis todella tyhmän ihmisen käytöstä.
Tämmöinen ole pelkästään uusperheiden ongelma vaan sitä on ihan jokapuolella elämässä. Sitä saattaa tulla työelämässäkin vastaan missä röyhkesti sanotaan ettet kuulu joukkoon ja häivy! Tätäkin olen kuullut kuinka savustetaan joku pois, tulee mieleen eläinmaailma...
Puhun kokemuksesta sillä mieheni suku (ei kaikki mutta yksikin hallitseva osaa kaikki muutkin kääntää vastaan) päätti olla hyväksymättä minua vaikkei ollut edes uusperheestä kysymys. Mieheni viettää kaikki juhlapyhät kanssani ennemmin kuin sukulaistensa kanssa ja käy sitten muina aikoina heitä tapaamassa ja puhelimetkin on keksitty. Minulle riittää ihan oma sukuni, siinäkin on ihan tarpeeksi :))) Mies hoitakoon itse suhteet omaan sukuunsa. Tiedän useamman tapauksen joissa on lapsiakin (meillä ei) niin mies käy vaan lasten kanssa vanhemmillaan, lasten äiti on saanut senverran paskaa niskaansa ettei enään halukkaan mennä sinne. Sillä monilla oma suku mansikkaa muu suku paskaa ja paskakaivon roolissa. Kuka sellaista pitkään jaksaa, ei kukaan!
Miten sinun lapsesi kuuluisivatkaan anoppisi elämään??? Ei mitenkään, hehän ovat täysin vieraita. Olette kihloissa, joten mainitsemasi anoppi on vasta mahdollinen tuleva anoppi!
Mene itseesi! Kaikkien elämä ei voi pyöriä sinun lastesi ympärillä.
kuin kuuluisivat sinun lapsesi miehesi elämään! katsohan peiliin!
Niin, ethän sinäkään vienyt kihlattuasi esim. äitisi syntymäpäiville, koska äitisi tuleva anoppius hänelle oli vielä epävarmaa, niinhän? Etkä itse mennyt kihlattusi sukulaisiin, kun kerran olitte vain kihloissa? Menitkö sittenkään kun olitte naimisissa, vai odotitko että saitte verenperintöä lapsen muodossa aikaan, ja sitten vasta koit voivasi mennä miehen puolen sukulaisiinkin?
Jokainen jolla on lapsia, tietää, että kyllä se elämä vaan aika paljon niiden lasten ympärillä pyörii. Se on realiteetti. Ei kai ap luulekaan, että mahd. tuleva anoppi hänen lapsiaan pitäisi omina lastenlapsinaan (vaikka niinkin suurisydämisiä mummuja maailmaan mahtuu), mutta ei kai se anoppi naapurinkaan lapsia karsasta, miksei lapsiin voi suhtautua ihan vaan lapsina? Kyllä suurin osa ihmisistä osaa ihan nätisti suhtautua muihinkin maailman lapsiin kuin oman verensä jälkeläisiin. Ei siinä muuta tarvita kuin sydämen sivistystä, ei se lasten vika ole, kuka heidän verisukulaisensa on ja kuka ei.
Niin olisi oikein avarasydämminen ihminen jo siinä iässä, elämää ja maailmaa nähnyt mutta totuus on monesti että melkeimpä ahdasmielisimpiä ovat. Oma piiri pieni pyörii ja ulkopuoliset koetaan uhkana ja kilpailijoina ennen kaikkee. Eiks se ole pelkoo, et joku tulee ja vie jotain omilta?
Mutta ennen kaikkee ei kannata mennä kumppanin sukulaisiin jos suoraan sanotaan ettei ole hyväksytty. Minä en alkanut lisääntymiskoneeksi mieheni vanhemmille jotta saisivat lapsenlapsia eikä mieheni itsekkään ole halunnut niitä. Heillä oli joku pakkomielle saada lapsenlapsia ja saivatkin muilta lapsiltaan, eivätkä ole niistäkään sen kummemmin välittäneet kunhan vain oli jokin neuroosi että suku jatkuu. Tarkkailkaapas kuinka paljon ihmisillä on mitä ihmeellisimpiä pakkomielteitä joista eivät koskaan pääse eroon??? He ovat itse eläneet tasan tarkkaan joka kaavaa pilkkua myöten noudattaen elämää toisten toiveiden mukaan joskus, eikä mieleenkään ole tullut kapinoida vastaan niin he vaativat samaa heikkoutta, nöyryyttä muiltakin. Me jotka emme suostu synnytyskoneiksi niin on aikaa ajatella ja kehittää itseään eikä toistaa samoja sukupolvesta toiseen mentäviä virheitä lopun ikää!!
Olen huomannut kuinka monilla kakaraperheillä on oma pikku perhe, oma pikku suku, oma pikku maailmansa jonne ei mahdu muita, oma perse ensimmäisenä...yhtä saatanan omahyväisyyttä koko paska kunnes räjähtää käsiin lopulta...sitten on katsrtroofi jos joku ulkopuolinen käy kylässä toisten siittämien kakaroiden kanssa, voi herran jestas sentään!!! Kuinka naurettavia jotkut ovat mutta antakaa heidän olla jos kerran haluavat.
"mutta ei kai se anoppi naapurinkaan lapsia karsasta"
Ovatko ne naapurin lapset mukana kaikissa anopin juhlissa???
jos on vaikea hyväksyä ei-omaa verta olevia tuttuja lapsia kylään samalla kun siellä on ei-omaa verta olevia tuttuja sukulaisten puolisoitakin kylässä, niin minkäs sille sitten voi. Parempi vain onnitella itseään, ettei pysty suhtautumaan lapsiin lapsina, ja omaa sitä avaraa sydäntä. Vai?
Anoppila ei ole pallomeri, jossa käy kuka vaan. Miten se nyt niin vaikeata on ymmärtää?
Mutta jos siis tarkoitat sitä, että toiset anopit ovat vain vähemmän lapsirakkaita, niin ei siinä mitään. Totta kai kodin emännän toiveita tulee noudattaa.
Mutta ei esim. oman pojan uuden puolison ja rakastetun lapset ole silti "keitä vain", he ovat ihmisiä, jotka elävät perhe-elämää sen anopin pojan kanssa. He ovat ihmisiä, jotka eivät voi sille mitään, ettei anoppi ole heille verisukulainen, tai että he ovat olemassa. Mielestäni on surullista, että lapsia kohdellaan kuin ruttoa vain siksi, että heidän geeninsä tulevat muualta kuin anopin suvusta. Kuitenkin he olisivat sisaruspuolia lapselle, jos anopin poika rakkaansa kanssa sellaisen saisi. Ja eläisivät huomattavasti läheisemmässä suhteessa perhe-elämää tähän anopin verisukulaiseen kuin anoppi itse.
Mutta kuten sanottua, kaikilla ei ole avaraa sydäntä, ja kaikki eivät lapsista pidä. Jokaisella olkoon oikeus oman kotinsa vieraiden kutsumisiin, näyttipä se kuinka tylyltä ja pitkällä tähtäimellä typerältä toiminnalta tahansa.
Vieraat lapset ovat vieraita. Toisen kanssa tehtailemasi lapset ovat anopille sama, kuin täysin tuntemattoman lapset. Anopilla ei ole mitään velvollisuuksia lapsiasi kohtaan. Jos kaipaat anopin hoivaa lapsillesi, käänny alkuperäisen anopin puoleen.
Tässähän on kyse anopin suhtautumisesta myös pojan uuteen puolisoon ei pelkästään puolison lapsiin. Eiköhän pelkkä asiallinen suhtautuminen riitä, tuskin uusi puoliso anopilta mitään erikoista hoivaa odottaa! Jo on anopilta sairasta kostaa pojan uudelle puolisolle ja hänen lapsilleen sitä jos poika on eronnut jo aikoja sitten ja ero on johtunut exästä.
Mutta en hyväksyisi oman äitini käyttäytyvän noin mieheni aiemmasta liitosta olevaa lasta kohtaan. En tue myöskään siihen, että hän olisi mummu, sitähän hän ei ole, lapsella on jo hyvät ja toimivat suhteet molempiin mummuihinsa. Mutta yrmimään ei lasta ryhdytä minunkaan suvussani, ja jos juhlia on silloin kun olemme kaikki perheenä koolla, kyllä sinne juhliin menemme kaikki. Eikä sitä kukaan ole kyseenalaistanutkaan. Toisiin juhliin taas emme mene, koska emme ole silloin kaikki perheenä koossa.
Äitini kutsuukin meitä välillä syömään luokseen kun olemme koko poppoona liikenteessä, eikä hänellä ole mitään vaikeutta katsella samassa pöydässä olevaa lasta, joka on verisukulainen myös kahdelle hänen omalle lapsenlapselleen. Lapsi on lapsi, ei mikään hirmuinen uhka.
Jos minun äitini aikoinaan olisi alkanut karsastamaan mieheni lasta, en todellakaan olisi näyttänyt hyväksyväni sitä sillä, että olisin jättänyt mieheni ja lapsensa ulkopuoliseksi omasta elämästäni. Äiti olisi voinut nauttia juhlistaan siinä tapauksessa myös ilman minua, sillä minunhan taas olisi ollut se valinta, aivan samoin kuin äitini valinta se, kenet luokseen kutsuu.
Siis tuo kohta "Toisiin juhliin taas emme mene, koska emme ole silloin kaikki perheenä koossa." Tarkoitin siis, että toisiin juhliin emme mene kaikki, koska emme ole kaikki koossa, vaan menemme sitten mieheni ja yhteisten lastemme kanssa.
anoppi vaivautuisi vähän ja tutustuisi poikansa uuteen puolisoon sekä tämän lapsiin, eivät he enää olisi vieraita, vaan ehkäpä heistä tulisi ystäviä. Tämä kuuluisi tässä tilanteessa normaaleihin hyviin tapoihin. Anopilla ei tietenkään ole mitään velvollisuuksia poikansa perhettä kohtaan, mutta se ei oikeuta eikä selitä tuollaista käytöstä.
Tuo on ihan sama minkä tahansa uuden ihmisen tulon kanssa sukuun. Jos kyse olisi anopista, joka ei hyväksy minäänsä ja tekisi tahallista pesäeroa heidän välilleen, ei kukaan kirjoittelisi mitään niin typeriä vastauksia kuin nyt on tullut.
Sivistynyt ihminen ottaa huomioon sukuun tulleet ulkopuolisetkin ja käyttäytyy asiallisesti heitä kohtaan, vaikka ei heistä pitäisikään.
On minunkin siskollani puoliso, josta en juuri perusta, enkä pidä hänen vaikutuksestaan siskooni, mutta ei tulisi mieleenikään siksi käyttäytyä huonosti sitä miestä kohtaan ja jättää häntä kutsumatta siskoni mukana juhliin tms. Hänet on siskoni valinnut, ja koska siskoani rakastan, en halua loukata häntä sillä, että toisin tökerösti esiin oman vaikeuteni hyväksyä kyseistä ihmistä.
Toivottavasti miehesi pitää puoliasi ja laittaa sinut ja kaikki lapsenne etusijalle. Sillä kun hän menee vain omien lastensa kanssa vanhemmilleen, todistaa hän siten teollaan olevansa äitinsä puolella, pitää siis verisiteitä omaa perhettää tärkeämpänä, ikävä kyllä :( Jos hän on todella sitoutunut sinuun lapsinesi ja pitää teitä tärkeinä, hän pysyy ennemmin luonanne kuin lähtee äidilleen!
Joo,o vaikeita tilanteita. Muista kuitenkin, että häpeä on aina niiden puolella keneltä "huono käytös" on lähtöisin. Joulukorttien lähettämiset erikseen osoittaa mielestäni juuri huonoa hävettävää käytöstä.
Sinun on hyvä kuitenkin miettiä millainen itse haluat olla ja miten haluat käyttäytyä? Hyvin vai huonosti? Jos ympärilläsi olevat ihmiset eivät osaa käyttäytyä, se on heidän oma häpeä. Älä lähde mukaan lapselliseen käytökseen. Näin käyttäydyt itse järkevämmin kun muut.
Yritä asettaa itsesi vähän "tilanteiden ulkopuolelle" Jos miehesi anoppi ei sinua hyväksy et voi sille mitään. Niin ikävältä kun se tuntuukin. Kenenkään päätä kun ei väkisin voi kääntää. Jos et ole tervetullut kylään niin älä tuppaudu mukaan. Pysy poissa. Mutta sinunhan ei tarvitse tässäkään asiassa käyttäytyä yhtä typerästi!
Itse en ymmärrä miksi pitäisi järjestää kahdet rippijuhlat?? Vieraiden miellyttämisen vuoksi? Kannatan yhtien juhlien pitämistä mihin kohteliaasti lähetätte kutsun sekä anopille, että exälle. Jos nämä eivät halua tulla samoihin juhliin. Olkoon sitten tulematta. Ainakin molemmat on kutsuttu. Tilanne on siis taas heidän häpeä.
Mielestäni kahtien juhlien pitäminen osoittaa, että lähdette mukaan orjailemaan ja kumartelemaan molempia osapuolia. Tätähän toiset osapuolet juuri haluavat.
Mielestäni miehesi tehtävä on pitää joulun ym. vietossa sinun puolia. Eli näyttää myös teoin, että joulu vietetään sinun kanssa! Jos näin ei ole ollut vaadi ihmeessä muutosta tilanteeseen.
Miehesi kertokoon vanhemmilleen, että vietätte joulun yhdessä niinkun pariskunnat normaalisti tekevät. Voitte kutsua miehen vanhemmat teidän kotiin viettämään joulua, jos siltä tuntuu.
Tietysti jossain määrin on myös miehesi tehtävä laittaa rajoja vanhemmilleen Ja tehdä selväksi miten annatte itseänne kohdella. Esim juuri joulun vietossa miehelläsi täytyy olla kanttia sanoa, että jos sinä et ole jouluna mukaan kutsuttu. Ei tule hänkään. Olette pariskunta ja vietätte joulun yhdessä. Ja parempi, että vietätte joulun omassa kodissa.
sitä mieltä, että mitä hi*toa SUN lapsen rippijuhlat sille exälle ja sille sun "anopille" kuuluu, ei mitenkään!
Ei niitä ole pakko sinne kutsua,siis nykyisen miehen ex? Entäs jos niitä olisi 3,kutsuisitko kaikki,ja kaikki ne "anopitkin".
Mun mielestä noilla ihmisillä ei ole mitäämn tekemistä SUN lasten juhlissa. Eihän se ole kuin siippasi äiti, ei lastesi isoäiti!
Minulla ja miehelläni on saman ikäiset pojat, jotka siis molemmat asuvat samassa kodissa, meillä. Eli meidänhän se mieheni pojan rippijuhlakin kuuluu järjestää, joihin kutsutaan myös anoppi, onhan hän pojan mummi. Olemme ajatelleet, että exä saa järjestää omat juhlansa kotonaan, mutta tulen tapaamaan hänet kuitenkin kirkossa. Toivottavasti pojat menevät eri leirille.
mihinkään juhliin enkä mene heidän juhliin. Ihan sama mitkä juhlat mutta asia on vain näin..
ei enää ex anoppi tai anopin... *sanonko mikä* oli sitten juhlat mitkä tahansa sinun pitäisi olla tervetullut:)
ET seurustele anopin tai exän kanssa pyydä miestäsi vaikka sanomaan että juhlat pidetään teillä tai jos sinä et pääse ei tule hänkään.. (lapsi voisi käydä protestoimaan jos tykkää myös sinusta ja haluaa isän sinne).
se on vaikeeta nää uusperhe kuviot joo aina löytyy joku katkera joka on ITSE virheen tehnyt ja sitten ollaan varmoja et lapsen/lasten takia ollaan se 1:kkös nainen.
MUT HEI!! tehkää yhteinen lapsi!!!! voi ääni muuttua kellossa xD niin ja ex on voinut olla anopin suosikki ja hän roikkuu siinä..
niin ja jos oman lapsen hankitte vetoa juhlissa jne että et voi tulla kun et perheeseen kuulu:D *mutta TE olette perhe ja miehesi voisi kapuloita latoa rattaisiin äidilleen ja exälleen*
voimia jaksamisia! kyl ne assiit lutviutuu!!
Menimme avomiehen kanssa sukujuhliin ensimmäistä kertaa.Avomiehen ero oli äidilleen ja suvulle yllätys ja mietin,onko viisasta mennä.Kuitenkin suostuin mukaan ja sain niin töykeän vastaanoton,että itkeskelin tilaisuuden jälkeen pari päivää.Ainakin tiedän nyt,miltä tuntuu,kun ei ole tervetullut.Avomiehen äiti ei ollut aluksi näkevinäänkään.sitten sanoi,etten ole mieleinen miniä.Avomiehen sisko sanoi,että avomiehen entinen vaimo on hänen hyvä ystävänsä,eikä hänellä ole mitään halua tutustua minuun.Yritin siinä jotenkin sitten selittää,että ei se minun mielestäni kadota heidän ystävyyttään mihinkään,vaikka avomies onkin eronnut vaimostaan.Itsellä on aivan ihanat ja asialliset välit entisen mieheni sukulaisiin,eikä olla pahoitettu toistemme mieliä millään turhilla riitelyillä.No, ne juhlat sitten meni niin.Nyt olin seuraavissa sukujuhlissa,jouduin istumaan avomiehen äidin vieressä jopa.Kyllä pelotti se tilanne,mutta avomiehen äiti pyysi anteeksi ja oltiin asiallisesti.Olisi vaan niin ihanaa,kun ihmiset osaisi olla toisilleen fiksuja ja oppisivat sietämään elämäntilnteiden muutoksia,sillä sellaista se elämä joskus on.
No tosiaan tuosta exästä ei kannata välittää. Halutkoon takisin, mutta jos annatte sille mahd. vähän painoarvoa niin ei se teitä haittaakaan. Mutta tuo anoppi on kyllä aika kamala juttu. Olisi vaikea kuvitella miten itse osaisin suhtautua, jos omat vanhempani suhtautuisivat noin huonosti mieheni lapsiin ja kaiken koetun jälkeen yrittäisivät hankaloittaa asioita kun on kerran jonkun rakkaan löytänyt.
Vaikka se pahalta tuntuukin, niin kyllä sen miehen onkin taiteiltava näiden ihmisten välillä tai paremminkin hallittava suhteet. Sillä hänelle se homma kuuluu eikä sinulle.
Anoppisi elämä on tosi rajoittunutta, säälin häntä.
Hän jää paljosta paitsi tollasella elämänasenteella. Mutta se on totaalisesti hänen oma tappionsa! Miettisin sinun asemassa että tuhlaisinko energiaani ja ajatuksiani noin kielteiseen ihmiseen, vai vapauttaisinko itseni ja lapseni anopin kielteisestä läsnäolosta. Poissa silmistä, poissa mielestä! Puhu miehellesi asiasta ja pohtikaa kuinka ratkaisette asian, tuollaisena se ei voi jatkua.