heips!
olen 19 vuotias tyttönen ja seurustellu vakituisesti 4 vuotta ja yhdessä asutta 2 vuotta, mies on 22v. Pillerit lopetin muutama kuukausi sitten ja nyt odotellaan esikoista :) lapsi oli siis kaikin puolin toivottu, opiskelut on molemmilta opiskeltu ja miehellä vakituinen työpaikka. kaikki siis kaikin puolin ok, mut silti kuulen kauheesti selän takana puhuttavan kuinka oon niin nuori ja pilaan elämäni ym. ! ärsyttää suunnattomasti miten ihmiset tuomitsee vaikka ei edes tunne. en tajuu keltä se on pois jos molemmat halutaan tätä? onkos kellään muulla mitään samanlaisia kokemuksia?
olen 19 vuotias tyttönen ja seurustellu vakituisesti 4 vuotta ja yhdessä asutta 2 vuotta, mies on 22v. Pillerit lopetin muutama kuukausi sitten ja nyt odotellaan esikoista :) lapsi oli siis kaikin puolin toivottu, opiskelut on molemmilta opiskeltu ja miehellä vakituinen työpaikka. kaikki siis kaikin puolin ok, mut silti kuulen kauheesti selän takana puhuttavan kuinka oon niin nuori ja pilaan elämäni ym. ! ärsyttää suunnattomasti miten ihmiset tuomitsee vaikka ei edes tunne. en tajuu keltä se on pois jos molemmat halutaan tätä? onkos kellään muulla mitään samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Et sinä edes niin hirveän nuori ole, kun voisit siis olla nuorempikin samassa tilanteessa.
Ei kannata tosiaan välittää muista. Itse olin 19 kun lyhyestä suhteesta tulin raskaaksi, ja nyt 23vuotiaana on saman miehen kanssa toinenkin muksu. Kolmatta suunitellaan.. Ja kyllä välillä tuntuu että minua katsotaan kummasti kun menen lasten kanssa ulkona, en tosin välitä siitä yhtään. Olen nuoren näköinen, että papereita kysytään aina, ehkä muutkin sitten vain luulevat minun olevan viellä alaikäinen.
Lapset ovat parasta elämässä, niillä ei pysty elämäänsä pilaamaan.
Olen myös 19 vuotias tyttö ja lukio olisi tarkoitus saada jouluksi finaaliin. Ollaan avomieheni (22) seurusteltu vajaat 4 vuotta ja reilu vuosi asuttu yhdessä. Miehellä vakityö. Mulla myös, mutta koulun takia käyn aina silloin kun vaan pystyn... Jos ei olisi koulua, niin sitten ihan säännöllisesti toki...
Nyt ollaan alettu suunnittelemaan esikoista tähän maailmaan. Koulut saa jäädä. Ja ainahan myöhemmin tänäpäivänä kerkeää! Tarkoitus olisi jatkaa kun lapsi olisi tarhaikäinen. Mulla on vaan todella semmoinen olo, että nyt on sen aika. Mies on myös innosta pyöreenä, vaikka eihän tässä mitään raskaana edes vielä olla :D
Ymmärrän sua täysin... antaa muitten puhua mitä puhuu, mutta oma päätös se on! On mullakin kaverit vähän kauhuissaan, kun ne on ite sellasia bilehileitä... Mutsi varmaan makaa ensimmäiset kuukaudet sydänkoneessä kun kuulee :)
Kun alkupöly laskeutuu, niin sitten helpottaa.
Paljon onnea ja voimia sinulle ja miehellesi!
itse sain esikoiseni 19 vuotiaana,vuonna 1998.jotku tutut,lähinnä omien vanhempieni tutut päivitteli,mut hyvin on mennyt ja olin silloin vielä yh.ja ei hädänpäivää ollut.
ite olin 19 ku sain esikoiseni ja nyt likka täyttää 4v ja voin kyl omalt osalt sanoo et helppoo ei ollu sillo(erosin lapsen isästä)
nykyää uudessa suhteessa meillä on 8kk tyttö ja ylläriraskaana kolmatta odotellaan kolmannella kuulla (!!!!) HUI...
Mutta,kyllä voin sanoa,että monet on kauhistellu tätä meidän touhua..uus mies oli 17(täytti kyl parin viikon päästä 18) kun tavattiin ja rupes isäpuoleks mun tytölle!nyt on 21v ja itse täytin 24v.
ja nyt odotan sille jo tokaa lasta =)
on talo ja auto...että hyvin nopeaa tahtia tää meidän elämä,mut kukin tyylillään!
hei!mulki on 9 kk pikku neiti ja vasta täytin 18 kihlattuni kanssa ollaan seurusteltu 2½ vuotta.olise kyllä hirveetä kun kaikki sossut oli kimpus ja sillen,et ei aina oo helppo olla teini äiti,ku muut arvostelee ja katto just sitä et on tosi nuori:(ja raskauden 2 kuulla kerroin vanhemmileni,mut eipä olleet kovin innoissan pakottivat jopa tekee abortin..menin lääkäriin kerroin tilanteen siitä että vanhemman painostaa tekee abortin ni se lääkäri iha siis valehteli mun vanhemmille et olinki mukamas ni pitkäl jo ettei operaatiota voi tehä,ku lapsiki on kerta terve!!!on kyllä tosi kiitollinen sille lääkärille ja mulla on tällä hetkellä tosi ihana elämä!!!
Hui kamala, miten sun vanhemmat tollee...!!!???
Kai ne nyt jo ymmärtää hyvän päälle?
teillä asiat hyvin miehellä vakkari työ ja lapsi toivottu. elikkä ei mitään vikaa? ainoastaan se nuoruus pelottaa ihmisiä. että miten pärjää, onko lapsi kokoajan hoidossa ja ramppaat juopottelemassa ympäri kyliä ja miten voit noin nuorena ottaa niin ison vastuun. eivät ymärrä että ei se ikä sitä välttämättä ratkaise. itse olen käynyt ulkona lapseni aikana n.4 kertaa. eivät nuo tietyt ihmiset sitäkään tajua. Tämä taitaa olla se suurin kauhunaihe nuorissa äideissä. Olin itse juuri täyttämässä 18 kun esikoiseni sain. Äitilleni päivitellään työpaikassa kuinka vastuuton tytär sillä on kun näin aikaisin piti lapsia tehdä koulut ja kaikki kesken. meillä kuitenkin mies töissä suht hyvillä tuloilla, eli talous kunnossa.PArisuhde elämä hyvä. että vois sitä huonomminkin asiat olla. nyt touko-kesä 08 tulossa toinen pieni taapero. Jänniittää kuulla mitäs mieltä äibän työpaikalla tästä ollaan. enemmänkin naurattaa nuo ihmiset. Mutta eipä välitetä moisista kitupiikeistä. Heillä todennäköisesti erillainen ajatusmaailma tai eriperiaatteet. päivitelkööt keskenään.
Paljon onnea odotukseen ja jaksamisia myös tulevalle isukille! :)
joo oon ihan samaa mieltä,itse olen 16vuotias 2kk ikäisen tytön äiti. ja ärsyttää kulkea julkisilla paikoilla,varsinki isoimmis kaupungeis ku jotku kehtaa kääntyä aivan vahtaamaan suu auki.varsinki sillon ku olin vielä raskaana. hyvä ettei kävelly seinään ku piti niin tuijottaa.. ja kouluski yks opettaja kysyi että valitsinko nyt varmasti oikein?! miten niin oikein. vaikka olenki nuori,niin kerkeän kyllä opiskella myöhemminki. sitä paitsi,kyllä nyt peruskoulu meni läpi niin ei täs oo mitään hätää ;)
älä välitä tuijottajista ja seläntakana puhujista!!
haluaisin ihan kauheasti lasta. olen pari vuotta kärsinyt suuresta vauvakuumeesta.lukio on käyty ja tällähetkellä olen töissä. koulun penkillä istuminen ei todellakaan kiinnosta vielä pariin vuoteen, oli se lukio niin "puuduttavaa":)
olen seurustellut vakituisesti noin kuusi vuotta ja kihloissa oltu kauan... yhteisiä asuinvuosiakin on jo kolmisen vuotta takana. vauva olisi niin tervetullut, mutta jollain lailla hirvittää se ettei ole ammattia, olen oikeastaan tyhjän päällä jos vauvan nyt teen. miehelläni hyvät tulot ei rahasta tule olemaan ongelmia, mutta millos sitten se ammatti minulle??? miehelläni on jo ammatti, on tuota ikäeroa myös ihan kivasti noin kuusi vuotta, mutta senkin takia vauva olisi meille jo niin sopiva. mutta olenko tyhmä jos sen teen...en. vauva on tällä hetkellä tärkein en voi edes muuta ajatella...hulluksi voisin jo itseni luokitella:)
tällä hetkellä haluan vain vauvan en mitään muuta....
Mullaki on ihan älytön vauvakuume! mieheni kans ollaan seurusteltu pari vuotta, toinen saman katon alla ja sormuksetkin vaihtuu varmaan piakkoin;)) miehellä tosi hyvä vakkariduuni. rahasta ei ois pulaa. mies mua 9 vuotta vanhempi. Sillä raksuttaa jo se biologinen kello:) mut mullaki on huolena tuo ammatti. toisaalta kerkiän sen aivan hyvin hankkimaan. ei kiinnosta opiskelu lukion jälkeen yhtään. siis vielä.. kaverit ois varmaan ihan shokissa ku kaikki kaveriporukasta paitsi minä on sitä mieltä että perhe perustetaan vasta 30 puolella. Mut kyllä sen ammatin kerkiää toki hankkimaan. mullakaan ei oo vielä ees täysin selvillä mitä lähtisin opiskelemaan.. :) mut vauvakuume on hillitön!! :D