Oon parikymppinen bi-jätkä. Seksikokemuksia on kummastakin sukupuolesta, mutta aina oon tykännyt tytöistä enempi. Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa pari vuotta ja joitakin kevereitani (homo - ja lesbo) on alkanut ärsyttää se, etten ole tullut ulos kaapista, siis kertonut bisseydestä esim vanhemmille tahi muille kavereille (tyttöystävä kyllä tietää).
Ihmetyttää että miksi ihmeessä pitäsi näin toimia? Kun kerran olen parisuhteessa naisen kanssa, mitä väliä on kenellekkään olenko hetero vai bi? Pitäsikö heterosuhteessa elävän bissen tehdä aina kaikille selväksi että "minä muuten pelaan kummallakin puolella"? Onko heterosuhteessa oleva (tai yleensäkään) bisse seksuaalivähemmistön edustaja?
Itse en todellakaan halua leimautua kuuluvaksi mihinkään vähemmistöön tällaisen asian vuoksi.
Kertokaahan mielipiteitä pliis.
Ihmetyttää että miksi ihmeessä pitäsi näin toimia? Kun kerran olen parisuhteessa naisen kanssa, mitä väliä on kenellekkään olenko hetero vai bi? Pitäsikö heterosuhteessa elävän bissen tehdä aina kaikille selväksi että "minä muuten pelaan kummallakin puolella"? Onko heterosuhteessa oleva (tai yleensäkään) bisse seksuaalivähemmistön edustaja?
Itse en todellakaan halua leimautua kuuluvaksi mihinkään vähemmistöön tällaisen asian vuoksi.
Kertokaahan mielipiteitä pliis.
Vastaukset 11
Vanhimmat
samankaltaisessa tilanteessa, nainen tosin. En ymmärrä, miksi pitäisi pitää niin isoa ääntä suuntautumisestaan, kun eivät ne heterotkaan pidä. Yksityisasia on yksityisasia. Läheisilleni olen toki kertonut ja kun minuun tutustuu paremmin asia käy luonnollisella tapaa ilmi sitä mukaa, kun ystävyys syvenee. Jos minulta kysyy suoraan, saa suoran vastauksen. En ala kuitenkaan kulkemaan etiketti kyljessäni. Jos minut haluaa oppia tuntemaan, täytyy nähdä vähän vaivaa. Leimautumista en kuitenkaan varsinaisesti pelkää. Olen vain ihminen, joka arvostaa yksityisyyttään.
aika estottomasti puhuvat suuntautumisestaan. Työpaikkojen kahviloissa jauhetaan jatkuvasti, että "käytiin tuossa eilen ukon kanssa elokuvissa pitkästä aikaa..." "Mun ex-mies oli ihan mahdoton himourheilija...", ja sen sellaista. Tuskin meidänkään tuota enempää tarvitsee julistaa.
tuon enempää en julistakaan. Tosiaan kun ihmisiin tutustuu lähemmin ja keskustelu menee yksityiselämän asioihin tulee suuntaus esille ihan luonnostaan. Sen enempään ei tosiaan minusta pitäisi keneltäkään vaatia.
Me olemme vähemmistö niin kauan kun pidetään turvat tukossa. Ja kun turvat on tukossa niin ei voi vaatia oikeuksia. Kun turvat pysyy tukossa tulee lisää ennakkoluuloja ja panettelua heteroilta. Mä olen ainakin Reilusti kaapistani ulos oleva biseksuaali ja helvetin ylpeä siitä. Elän elämääni ja enkä toitota seksuaalisuuttani kaikille. Mutta teen asia selväki kysyttäesä ja toimiessa. Ei tule enää hetero pimut ja poitsut kyseleen että ootko ihastunu muhun? ja mikset oo? ja enkö kelpaa?
Ei tulla nimittelee Heteroksi Tai LesBoksi.
eikä kanattanut!!! elämä olisi paljon helponpaa, jos olisi vain osannut pitää suunsa kiinni.
sinulle sitten tuli?
Minustakin kertominen on jokaisen bissen, lesbon, homon, jne. oma asia, mutta kertominen kuitenkin kannattaa juuri siksi, että se vähemmistö-leima helpottaisi koko porukan osalta. Mitä harvempi on ulkona, niin sitä harvinaisempana ei-heteroutta pidetään.
Mutta kuten sanoin, niin jokainen päättää itse. Eri ihmiset elää hyvin erilaisissa ympäristöissä, ja kertomisen seuraukset voi vaihdella hyvinkin paljon. Jos tietää etukäteen että pahoja vaikeuksia olisi tulossa, niin ymmärrän ettei silloin huvita avautua, ainakaan ellei hyöty jostain syystä olisi haittoja suurempi.
siitä tuleeko julistamisesta jotain haittaa vai ei, vaan mikä on ominaista ihmiselle itselleen, aikuinen ihminen nyt osaa itseään puolustaa jos joku käy homouden takia nälvimään tai yrittää eristää vaikka työpaikalla. Suvaitsevaisuuden ajaminen auttaa asiaa kyllä enemmän kuin se että pyydetään toisia avautumaan hyvinkin henkilökohtaisessa asiassa, kuten hyvin tiedetään on ihmisiä jotka kertoo avoimesti kaikki asiat ja toiset on hillitympiä ja pitävät yksityisasiansa yksityisasioina eikä muuksi halua muuttua.
en nyt tarkoita, että olisi tullut jotain nälvintää, pilkkausta tai jotain vitsin heittoa, vaan päin vastoin suurin osa on ottanut asian vastaan tosi hienosti. Ongelma ei siis ole hyväksynnän kanssa vaan parisuhteissa. Olen siis nainen ja seurustellut molempien sukupuolten kanssa. Ja nyt kun tapasin mielestäni tämän herra Oikean, ei hän pysty sulattamaan sitä että olen ollut naisen kanssa tai hänen sanojensa mukaan varmasti haluan vielä joskus olla naisen kanssa. Samaa ongelmaa on myös ollu toisin päin kun seurustelin täysin lesbon tytön kanssa. Yritä siinä nyt sitte jotain selittää....
No just:
"joitakin kavereitani (homo - ja lesbo) on alkanut ärsyttää se, etten ole tullut ulos kaapista, siis kertonut bisseydestä esim vanhemmille tahi muille kavereille (tyttöystävä kyllä tietää)".
Voi noita, luulevat kateelliset hyväkkäät, että pääset helpommalla kun he jotka omien valintojensa takia pelkäävät ja haluaisivat lisää kilpiä itsensä suojiksi, outtaamalla sinut.
Do not worry, pyydä näitä kavereita tekemään sinusta "salaa" julkinen, kepposet on aina kivoja, saatat tosin joutua huomaamaan sen jälkeen, että ne josta pidät juoksee sen jälkeen karkuun ja ne joita inhoat tulee liki!
olet vain merkattu ja maalitaulu lopunikäsi, heh heh!!
Voi teitä, jotkut yrittää helpolla rakentaa itselleen suosiota toisen kustannuksella, toiset ne tekee, voi miksen elänyt 1950 luvulla maajussina, tekisin töitä kunniakkaasti aamusta iltaan ja nukahtaisin levollisena perheeni kanssa, aloittaakseni aamulla taas uudestaan.