Tällä palstalla roikkuminen tekee ihmisistä vain eristäytyneitä. Jos ei ole muuta vapaa-ajan tekemistä kuin täällä höpöttäminen, on tehtävä asiaan muutos. Muutos ei ole helppo, mutta kuitenkin täysin mahdollinen. Kyse on tahdonvoimasta.
Itselläni ei ole tällä hetkellä yhtäkään kaveria, ystävistä nyt puhumattakaan (olen 21). Ei ole maili/mesekavereita myöskään. Silti en sano itselleni, että olisin jotenkin tukalassa tilanteessa, sillä väliaikainen yksinäisyys on paljon parempi asia kuin jatkuva huono seura (sellaistakin on nimittäin tarjolla :D).
Ryhdyn toimiin sen eteen, etten olisi ihan yksin, vaan olisi edes jokunen kaveri. En pohjusta ajatuksiani kuitenkaan sanoille "pakko" tai "täytyy" (siitä seuraisi vain ahdistusta ja pahaa mieltä), vaan pelkästä kokeilunhalusta lähden ihmisten ilmoille. Aina voi yrittää. Asia kun on niin, ettei IHMISELLÄ TÄYDY olla kavereita, ei yhtä ainuttakaan, vaan IHMISELLÄ VOI OLLA kavereita. Toisin sanoen, jos ei halua jonkun tietyn ihmisen kanssa olla kaveri (tutustuminen ei vain onnistu), ei sitten ole. Pääasia on se, että itse viihtyy valitsemassaan seurassa.
Älkää lannistuko tekään. Ei mitään ole pakko tehdä, vaan aina voi kokeilla. Kokeilu on myönteinen asia, koska siinä oppii joka kerta jotakin. Kokeilussa ei lisänä menetä mitään. Hyvässä tapauksessa siinä voi ainoastaan voittaa.
Unohtakaa nämä "ystäviä pitää olla ainakin kaksi tai kolme" -puheet. Tuommoinen ahdistaa ihan hitosti. Eikä se pidä edes paikkaansa... kenellä nykypäivänä on yhtäkään ystävää?? Eiköhän kyse ole enemmänkin pintapuolisista menokavereista. Kertakäyttökulttuuri kun ollaan. Vanhoilta ajoilta ovat nuo höpinät. Sellaisilta pitää sulkea korvansa.
Että tällaista.. Koitan parhaani ihmisiin tutustumisessa, koittakaa tekin. :) Ei luovuta toivosta!
Itselläni ei ole tällä hetkellä yhtäkään kaveria, ystävistä nyt puhumattakaan (olen 21). Ei ole maili/mesekavereita myöskään. Silti en sano itselleni, että olisin jotenkin tukalassa tilanteessa, sillä väliaikainen yksinäisyys on paljon parempi asia kuin jatkuva huono seura (sellaistakin on nimittäin tarjolla :D).
Ryhdyn toimiin sen eteen, etten olisi ihan yksin, vaan olisi edes jokunen kaveri. En pohjusta ajatuksiani kuitenkaan sanoille "pakko" tai "täytyy" (siitä seuraisi vain ahdistusta ja pahaa mieltä), vaan pelkästä kokeilunhalusta lähden ihmisten ilmoille. Aina voi yrittää. Asia kun on niin, ettei IHMISELLÄ TÄYDY olla kavereita, ei yhtä ainuttakaan, vaan IHMISELLÄ VOI OLLA kavereita. Toisin sanoen, jos ei halua jonkun tietyn ihmisen kanssa olla kaveri (tutustuminen ei vain onnistu), ei sitten ole. Pääasia on se, että itse viihtyy valitsemassaan seurassa.
Älkää lannistuko tekään. Ei mitään ole pakko tehdä, vaan aina voi kokeilla. Kokeilu on myönteinen asia, koska siinä oppii joka kerta jotakin. Kokeilussa ei lisänä menetä mitään. Hyvässä tapauksessa siinä voi ainoastaan voittaa.
Unohtakaa nämä "ystäviä pitää olla ainakin kaksi tai kolme" -puheet. Tuommoinen ahdistaa ihan hitosti. Eikä se pidä edes paikkaansa... kenellä nykypäivänä on yhtäkään ystävää?? Eiköhän kyse ole enemmänkin pintapuolisista menokavereista. Kertakäyttökulttuuri kun ollaan. Vanhoilta ajoilta ovat nuo höpinät. Sellaisilta pitää sulkea korvansa.
Että tällaista.. Koitan parhaani ihmisiin tutustumisessa, koittakaa tekin. :) Ei luovuta toivosta!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Taitaa ne asioille mitään tekemättömät kirjoitella just tänne. Mä olen jo muutamaan otteeseen kysellyt ja tarjonnut itsekin sähköpostiosoitetta. Mutta kun ei niin ei. Jostain sitä on aloitettava ja nettihän on ujoillekin hyvä paikka aloittaa.
"Tällä palstalla roikkuminen tekee ihmisistä vain eristäytyneitä. Jos ei ole muuta vapaa-ajan tekemistä kuin täällä höpöttäminen, on tehtävä asiaan muutos. Muutos ei ole helppo, mutta kuitenkin täysin mahdollinen. Kyse on tahdonvoimasta."
Eristäytyminen voi olla hyväkin asia, jos on tarjolla vain huonoa seuraa.
"Itselläni ei ole tällä hetkellä yhtäkään kaveria, ystävistä nyt puhumattakaan (olen 21). Ei ole maili/mesekavereita myöskään. Silti en sano itselleni, että olisin jotenkin tukalassa tilanteessa, sillä väliaikainen yksinäisyys on paljon parempi asia kuin jatkuva huono seura (sellaistakin on nimittäin tarjolla :D)."
Teillä on hieno asenne.
"Ryhdyn toimiin sen eteen, etten olisi ihan yksin, vaan olisi edes jokunen kaveri. En pohjusta ajatuksiani kuitenkaan sanoille "pakko" tai "täytyy" (siitä seuraisi vain ahdistusta ja pahaa mieltä), vaan pelkästä kokeilunhalusta lähden ihmisten ilmoille. Aina voi yrittää. Asia kun on niin, ettei IHMISELLÄ TÄYDY olla kavereita, ei yhtä ainuttakaan, vaan IHMISELLÄ VOI OLLA kavereita. Toisin sanoen, jos ei halua jonkun tietyn ihmisen kanssa olla kaveri (tutustuminen ei vain onnistu), ei sitten ole. Pääasia on se, että itse viihtyy valitsemassaan seurassa."
Mikään pakko ei tietenkään ole mutta ihmiset täällä ovat juuri sen takia koska haluavat ystäviä.
"Älkää lannistuko tekään. Ei mitään ole pakko tehdä, vaan aina voi kokeilla. Kokeilu on myönteinen asia, koska siinä oppii joka kerta jotakin. Kokeilussa ei lisänä menetä mitään. Hyvässä tapauksessa siinä voi ainoastaan voittaa."
En lannistu.
"Unohtakaa nämä "ystäviä pitää olla ainakin kaksi tai kolme" -puheet. Tuommoinen ahdistaa ihan hitosti. Eikä se pidä edes paikkaansa... kenellä nykypäivänä on yhtäkään ystävää?? Eiköhän kyse ole enemmänkin pintapuolisista menokavereista. Kertakäyttökulttuuri kun ollaan. Vanhoilta ajoilta ovat nuo höpinät. Sellaisilta pitää sulkea korvansa."
Kunhan ei nyt ihan puliukkoa ota ystäväkseen.
"Että tällaista.. Koitan parhaani ihmisiin tutustumisessa, koittakaa tekin. :) Ei luovuta toivosta!"
Te voitte tehdä niin mutta ette auttaneet yhtäkään ihmistä viestillänne.
Mikä ihmeen neuvo toi nyt oli? Ei kannata tulla tänne? No älä huolehdi, jos tänne ilmestyy noin viis postausta päivässä tarkoittaa ettei ihmiset varmaan hirveesti täällä vietä aikaansa.
On hyvä huomata, että on muitakin ihmisiä, jotka eivät viihdy tuossa monta harrastusta-paljon sosiaalisia kontakteja-ilmapiirissä. Itse ainakin olen jättänyt sikseen nuo kilpailuilmapiirillä pyörivät juorukerhot.
Itse harrastan jonkinverran lukemista. Siinä on oma valinnanvapaus. Samoin kävelen ja liikun paljon luonnossa. Aina ei ole pakko marjastaa tai sienestää. On mukava vain kävellä hiljakseen, kuunnella luonnon ääniä. Nyt kurkien syysmuutto on vilkkaimmillaan. Ihmettelen , katselen ja kuuntelen. Ruska on todella upea tänäsyksynä koko suomessa. Ei tarvitse lähteä muodikkaalle kalliille reisulle lappiin. Pieni kävely kotoa, suuntaan mihin vain tarjoaa mitä kauneimman väriloiston ja ei maksa mitään. Ihanaa- ei yhtään pakollista sosiaalista kontaktia, vain luonnon kauneus, hiljaisuus ja minä. Ei vaatimuksia juuri nyt. Tuon pikkuvapaan jälkeen jaksaa taas paremmin kuunnella työkavereitakin.