Elämä seksuaalisesti poikkeavana on melkoisen hämmentävää. Ainakin minulla.
Mulla on lähtökohdat melkoisesti rähmällään, mitä tähän suuntaukseen tulee. Vanhemmat eivät hyväksy alkuunkaan bi-seksuaaleja, kaverit vieroksuu ja pienessä kylässä kukaan ei ole tai ei ainakaan uskalla olla erilainen.
Tässä kyllä huomaa, miten loppuenlopuksi onkin niin vaikea tulla kaapista ulos. Kun ei sitä yksinkään haluaisi olla, sitä tarvitsee sen oman porukkansa, ja vanhemmat myös. Melkein sitä sitten teeskentelee olevansa semmonen, mitä ei ole. Vaikka kyllä, mä oon hyväksyny itteni tälläsenä kun olen, mutta kaipaisin sitä ympäristönkin hyväksyntää..
Mulla on lähtökohdat melkoisesti rähmällään, mitä tähän suuntaukseen tulee. Vanhemmat eivät hyväksy alkuunkaan bi-seksuaaleja, kaverit vieroksuu ja pienessä kylässä kukaan ei ole tai ei ainakaan uskalla olla erilainen.
Tässä kyllä huomaa, miten loppuenlopuksi onkin niin vaikea tulla kaapista ulos. Kun ei sitä yksinkään haluaisi olla, sitä tarvitsee sen oman porukkansa, ja vanhemmat myös. Melkein sitä sitten teeskentelee olevansa semmonen, mitä ei ole. Vaikka kyllä, mä oon hyväksyny itteni tälläsenä kun olen, mutta kaipaisin sitä ympäristönkin hyväksyntää..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se ei ole helppoa vanhemmallekkaan. Ja pieni kaupunki pahentaa asiaa tosi paljon!!! Itse ihmettelin aikoinaan, että miksi homot, lesbot ja bit ei uskalla kertoa totuutta. Ihmettelin koska ajattelin että ei siinä todellakaan ole mitään pahaa tai hävettävää. Mielestäni kaikki rakkaus on kaunista, kunhan kaksi aikuista ihmistä ovat siinä omasta tahdostaan mukana. Arvostan kovasti henkilöitä joka uskaltavat olla reilusti ja rehellisesti sitä mitä oikeasti ovat!
No kas, tajusin itsekkin olevani bi... kolmenkympin kieppeillä! Ja oho, onpa vaan mielettömän vaikea itse sanoa asiaa kenellekkään! Muutamalle lähimmälle olen kertonut, mutta niistäkin oli pari aika .... vastaanottoa, en osaa vielä sanoa kärsikö välit rehellisyyteni vuoksi, aika näyttää. Asia vaikeutui huomattavasti kun se tuli omalle kohdalle. Niin se varmaan on monen muunkin asian suhteen, vierestä katsottuna näyttää helpolta, mutta kun on itse tilanteessa niin kas, eipä olekkaan niin helppoa.
Itse kuitenkin arvostan ja ihailen kaikkia jotka uskaltavat olla avoimesti omia itsejään :)
Kaikkea hyvää sinulle toivotellen!
Tsemppiä vaan, itse olen sitä mieltä että kannattaa ihan avoimesti olla sitä mitä on. Ei sitä suuntautumistaan nyt välttämättä turuilla ja toreilla mainostaa kannata, mutta vanhempana voisi tulla sitten sellainen fiilis, että on ollut epärehellinen itselleen ja elänyt valheessa, jos on nuorena pakottautunut väkisin johonkin "muottiin". Eiköhän ne vanhemmat/kaverit ajan myötä totu ajatukseen, jos et siitä mitään suurta numeroa tee. Tai ainahan sitä voi etsiä hyväksyntää muista samanhenkisistä. Ahdasmielisyys on tosiaan arsesta. Itse olen myös bi.
Minä kyllä kovasti haluaisin olla avoimesti se, mikä olen, mutta tiedän tuottavani vanhemmilleni suunnattoman pettymyksen tunteen, jos kerron avoimesti olevani bi. Minulla on veli, joka aika tehokkaasti onnistunut sotkemaan elämänsä ja kuulen usein äitini sanovan " minä en kestäisi jos sustakin tulis sellainen, mitä pitää hävetä." Muutenkin perhe-elämämme on kimuranttia. Vaikka ei minusta bissenä oleminen ole mitenkään hävettävää, mutta tiedän heidän ajattelevan toisin.
Joten olen ratkaissut tämän sillä periaatteella, että pysyttelen vielä sielä kaapissa ja kun parin vuoden päästä pääsen muuttamaan kotoa pois kaupunkiin, niin aloitan uuden ja avoimemman elämän siellä. En valehtele itselleni vaan muille, minä kyllä tiedän millainen olen, mutta en tuota pettymystä lähipiirilleni kun jätän asian kertomatta.
...näin? Taidat olla melko nuori, jos vielä asut kotona. Eli ts. eihän sulla ole mikään kiire seksuaalista suuntautumistasi koko kylälle julistaa -- mitä se ylipäätään niille tai kenellekään kuuluu ?? Kerroit olevasi bi, joten voi hyvinkin olla, että alat seurustella enimmäkseen miesten kanssa ja perustat perheen miehen kanssaan. Silloinhan ei ole mitään kerrottavaa. Kerro vanhemmillesi vasta sitten, jos tarve vaatii.
Ylipäätään ihmettelen sitä mikä ihmeen hätä ihmisillä on toitottaa yksityisasioitaan / mieltymyksiään ympäri maailmaa. Se, kun tuntuu menevän välillä liiallisuuksiin ja se mikä oikeesti on tärkeää unohtuu. Harva meistä "ilmoittaa lehdessä" pitävänsä esim. jostain tietyn tyyppisestä seksistä, sillä sehän on yksityisasia (eli miksi ottaa turhia paineita muiden mielipiteistä)-- Karrikoitua, mutta ymmärsitte varmaan asian ytimen =) Itse olen bi eikä minulla ole koskaan ollut ongelmia asian suhteen. Olen kertonut asiasta, jos olen katsonut tarpeelliseksi. Eihän henk.koht. seksuaalisuus ole mikään ammattinimike joka tulisi työhakemuksesa mainita.
voimia siulle :)
minä kerroin tänään omalle poikkikselleni omaavani bi-taipumuksia ja hän otti asian melko hyvin. pitkään olin jo miettinyt, että kertoako vaiko jatkaako tuollaista 100%-heterolinjaa... asia nyt tuli tänään muutenkin puheeksi (siis seksuaaliset vähemistöt), joten möläytin sen sitten hänelle päin naamaa...
minullakin on tasan kaksi ihmistä, jotka nyt tietävät olevani bi, mutta toisaalta kun en ole itsekään ihan varma, että olenko vaiko enkö eli onko tää nyt vain jokin vaihe vai ei :/ (olen kohta 18v.)
kavereille (siis "real-life" frenduilleni) en ole kertonut sen takia, kun olen sellaisen käsityksen heidän puheistaan saanut, että se olisi bye bye välittömästi. myöskään vanhempani eivät tiedä, samaisista syistä.
*iso hali* koeta jaksaa :) kyllä se siitä vielä helpottuu
mulla kun ei oo ollu noin ikävää.. kaverit ja perhe on ollu iha niiku enneki,vaik eka mietinki et voi ei... mut välillä tulee mielee et ois ehkä helpompi olla lesbo tai hetero,ei tällee 'väliltä'..:> mut kyl asiat selkenee ajan kanssa.klishee mutta totta ;)
ite oon 13 vuotias tyttö ja kun kerroin parille kaverille et oon bi ni ne sentään otti asian hyvin, mutta kun tieto levisi koko luokalle, olin kiusattu monta vuotta (ja edelleenkin). nyt olen yläasteella ja sain uusia kavereita, ja kun kerroin yhdelle parhaista heistä, menetin ystävyyden. tutustuin kylläkin yhteen 8 luokkalaiseen tyttöön joka on myös bi, ja taidan olla vähän ihastunut häneen :). mutta koita sinä jaksaa, toivottavasti vanhempasi yrittävät sopeutua ajatukseen ja tukevat sinua :) *halaa*