Tänään tapahtui jotain niin mainiota minkä varmasti muistan aina. Olimme kultaisennoutajani Jalon kanssa tavanomaisella iltapäivälenkillä. Usein näin syksyisin veden viilennettyä annan Jalon uida lenkin yhteydessä ja niin myös tein tänään. Tiesin, että kyseinen järvi jonne menimme on sorsamiesten suosiossa ja siksi ensin tähyilinkin näkyykö pyssymiehiä. No ei näkynyt joten laskin Jalon irti ja annoin luvan mennä pulikoimaan. Sinnehän se tietenkin heti pyyhälsi, mutta äkkiä hävisi näkyvistäni kauemmas kaislikkoon. Huutelin aikani kunnes kaislikosta alkoi kuulua Jalon vaimeaa ulinaa. Ensin luulin sen sattunaan itsensä, mutta suureksi hämmästykseksi näin Jalon tulevan takaisin rantaan kantaen varovasti suussaan loukkaantunutta, mutta elossa olevaa sorsaa.
Kilttinä poikana Jalo kantoi "saaliinsa" minulle käteen asti. Laski sen niin varovasti suustaan kuin vain koira voi samalla ynisten hassusti. Jalon nuollessa sorsan päätä ajattelin, että on siinä mulla aikamoinen lintukoira. :-))
Luoti oli nähtävästi vain hipaissut sorsaa, kun en siinä reikiä havainnut.
Minä herkkänä ihmisenä en kyllä olisi sitä kyennyt lopettamaan kuten ei näköjään koiranikaan. Onneksi samalla järvellä oli myös muita lenkkeilijöitä jotka sitten mielellään ottivat sorsan.
Taas kirosin mielessäni kun ei sattunut olemaan kameraa mukana.
Toivottavasti Jalo nyt ei kanna minulle kaunaa kun annoin sorsan päätyä luultavasti jonkun pataan. :))
Kilttinä poikana Jalo kantoi "saaliinsa" minulle käteen asti. Laski sen niin varovasti suustaan kuin vain koira voi samalla ynisten hassusti. Jalon nuollessa sorsan päätä ajattelin, että on siinä mulla aikamoinen lintukoira. :-))
Luoti oli nähtävästi vain hipaissut sorsaa, kun en siinä reikiä havainnut.
Minä herkkänä ihmisenä en kyllä olisi sitä kyennyt lopettamaan kuten ei näköjään koiranikaan. Onneksi samalla järvellä oli myös muita lenkkeilijöitä jotka sitten mielellään ottivat sorsan.
Taas kirosin mielessäni kun ei sattunut olemaan kameraa mukana.
Toivottavasti Jalo nyt ei kanna minulle kaunaa kun annoin sorsan päätyä luultavasti jonkun pataan. :))
Vastaukset 5
Vanhimmat
ne metsästäjät on eivät osaa edes lintuja ampuu vaan jättävät ne.
koira sulla. ei varmasti halua pahaa kärpäsellekkään. ja vielä fiksu kun tajusi linnun olevan haavoittunut ja oli vielä siitä huolissaan :) tosi ihana.
Edesmennyt koirani oli 6 tuntia lenkillä lenkin loppuvaiheessa se löysi kuoleen oravan.
Vedin pois sen oravan luota ei mitään uskonnut ja veti uudelleen sen luokse, alkoi olotila olemaan aika rikki ja ilmoitin koiralle tee mitä lystäät sille.
Herra otti oravan suuhun ja kanteli kuollutta orvaa noin 1 km verran jonka jälkeen laskin sen oravan kanssa irti.
Koira meni oravan kanssa tienvarteen ja laski sen heinikkoon ja alkoi tassuilla kaivamaan maata.
Mieleisensä kuopan tehtyä se otti kuoleen oravan suuhunsa ja laittoi sen kuoppaan, kuopan se peitteli nokallansa ja jätti oravan sinne.
Sitten pääsi matka jatkumaan kohti kotia.
Kyllä noi koirat on fiksuja.
mutta tästä tuli mieleen että koirasi laittoi sen "varastoon" kun ei ollut nälkä.
Jalo koirasi on nimensä veroinen. Nomen est omen = nimi on enne.
Siinäpä koirallasi oikea ja oivallinen nimi.