Olen 26v enkä ole koskaan ollut päivääkään töissä.
Oletetaan, että saan ensi vuonna opiskelupaikan yliopistosta - luultavasti pyrin oikikseen - ja työkokemuksen puutteesta huolimatta ensimmäisen kesätyöpaikkani. Teen opiskelujen ohella hanttihommia. Valmistun. Miten se, että aloitin opiskelun vasta niin myöhään ja etten tehnyt ennen opiskelujen aloittamista mitään, vaikuttaa uraani?
Voi tietenkin käydä niinkin, etten työkokemuksen puutteen takia saa sitä ensimmäistäkään työpaikkaa.
Oletetaan, että saan ensi vuonna opiskelupaikan yliopistosta - luultavasti pyrin oikikseen - ja työkokemuksen puutteesta huolimatta ensimmäisen kesätyöpaikkani. Teen opiskelujen ohella hanttihommia. Valmistun. Miten se, että aloitin opiskelun vasta niin myöhään ja etten tehnyt ennen opiskelujen aloittamista mitään, vaikuttaa uraani?
Voi tietenkin käydä niinkin, etten työkokemuksen puutteen takia saa sitä ensimmäistäkään työpaikkaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen periaatteessa tilanteessa jossa tulet olemaan parin vuoden päästä, ainoana erotuksena, että minulla on loistavat koulutodistukset, perushanttihommia opiskeluajalta, mutta siihen päälle suurin mahdollinen synti: pari lasta.
Opintojen loppusuoralla häviän työpaikat jatkuvasti 5 vuotta nuoremmille, kauniille, pr-seksikkäämmille opiskelijatovereilleni. He ovat menneet broilereina suoraan tiedekuntaan, hakeneet töitä alalta ja päässeet putkeen, joissa kahvinkeitosta pääsee paikka paikalta ylemmäs.
120 työhakemuksesta pääsin kahteen haastatteluun ja sain yhden työpaikan. Ja loistavilla koulutodistuksilla ja korkeakouluopinnoilla minun myös kuvitellaan olevan niin eksklusiivinen, että en esimerkiksi päässyt pakkaamaan makeisia, "koska tuskin viihtyisit näin tylsässä työssä".
Odotan innolla tulevaisuuttani. Työvoimatoimisto, here I come!!
Mä lähdin 5 vuotta aikasemmin liikkeelle kun sä. Ei se ole niin kauheaa vielä tossakaan iässä. Nuorena asiat näkee niin eritavalla.
Eri asia on, voitko muuttaa elämäntapaasi niin että pääset esim. oikikseen? Jos pystyt ottamaan itsestäsi niskasta kiinni ja muuttumaan, niin kaikki on mahdollista. Hyviä osaajia halutaan aina, ei se ikä ole este (lähinnä este nuorille palkan ja töiden suhteen).
tulet aina miettimään mitä olis ollut ja surkuttelemaan itseäsi. susta voi tulla sellanen baarikärpänen tai rivispurgu, joka mietti mitä kaikkea olis voinutkaan olla.
toinen vaihtoehto.
Kuinka muuten olet onnistunut tuohon ikään elämään olematta päivääkään töissä?
Minun ehdotukseni: opiskele itsellesi jokin tutkinto tai ammatti. Maailman ranta on pitkä. Sinä olet vasta alkupuolella.
Toinen ehdotukseni: mene töihin - ihan mihin vain. Aloita työnhaku tänään. Ehdit tehdä töitä monta kuukautta ennen mahdollisten opintojen alkamista. CV:ssä ei näytä hyvältä, ellei ikäiselläsi ole lainkaan työkokemusta.
Voihan sitä käydä ihan miten vain. Se on ainakin varmaa, että jos ei mene eteenpäin, luisuu taaksepäin. Sitä, mitä sinulle valmistumisen jälkeen tapahtuu, ei vielä kannata tuskailla, kun sinulla ei ole vielä edes opiskelupaikkaa.
Mutta nyt liikkeelle ja töihin! Lakkaa säälimästä itseäsi ja käytä sekin energia aktiiviseen työnhakuun ja -tekoon!
Kyllä kannattaa: olet kuitenkin vielä tosi nuori. Jos työllistyminen surettaa, voit kokeilla nyt töihin menemistä ja myöhemmin opiskelun ohessa työntekoa. Voi jopa olla, että saatuasi muutamankin kuukauden työkokemusta ihan jostain mistä tahansa paikasta, on helpompi opiskelupaikan saatuasi mennä töihin, kun ei tarvitse kohdata kahta isoa, uutta asiaa samanaikaisesti.
Juuri juttelin yhden opiskelutoverin kanssa viime viikolla; hän esimerkiksi tekee töitä viikonloppuisin, saa samalla CV:een täytettä ja ylimääräistä rahaa opintotuen lisäksi. Työ on tarpeeksi taustalla, ettei se häiritse opiskelua.
Jos sinua masentaa ja surettaa tilanteesi tai koet, että vuosia on kulunut liikaa ja tuntuu toivottomalta aloittaa "vasta" nyt, yritä muistaa että et ole ainoa joka on kokenut saman.
Ihmisten elämäntarina ja kipuilu omien ongelmien kanssa näkyy harvoin ulospäin.
Tsemppiä ja iloa elämään toivotellen,
Nimim. lähes saman kokenut, kolmekymppinen fuksi :-)
lähde oiskelemaan. piste. ja: sulta tullaan kuitenkin ksymään että miksi et ole tehny mitään 7 vuoteen. Sun pitää vaan keksiä siihen joku ok syy, niin valmistumisen jälkeen eka määräainen paikka aukee ja sen jälkeen muut. Määräaikanen sen takii et varmaan sulla taustalla joku sairaus (henkinen tai muu..) ja eipä työnantaja ota riskii et heti tarjois vakkariduunii mut mitä sitten? niin ja jos kyse on tosiaansairaudesta niin voit (edellisen kirjoittajan ilmausta lainatakseni) keksiä itelles jonkun mediaseksikkäämmän sairauden josta paranit suuena sankarina, ei niil työhaastattelussao mitään oikeuksia mitään lekurin todistuksia kyselemään. lisäks voit sanoa että hait oikiseen useamman kerran. Oleellista on nyt se, että katsot peiliin ja otat selvää siitä kuka sä olet ja unohdat sen kuka sä olit ja lakkaat häpeemästä menneisyyttäs. Loppujenlopuks, itsevarmuus merkkaa aina eniten. Tsemppiä!
Minä aloitin yliopisto-opinnot vasta 28-vuotiaana, kun oli lapsetkin jo hankittu. En ole katunut päivääkään, vaikka alkuun olikin pienoisia vaikeuksia palauttaa mieliin mitä tahansa lukiossa opittua! :)
Uskon, että paremmin saat jatkossa töitä, jos menet yliopistoon, kuin jos et menisi sinne(kään)... Minulla ainakin edellisestä koulusta oli niin monta vuotta aikaa, että se vaikutti työpaikkojen ohiliukumiseen....
Oikiksessa opiskelu on aika pitkälle korkealentoista teoriaa eikä sielä opi oikeasta elämästä mitään, joten alan työkokemus ennen valmistumista on todella tärkeää. Ongelmaksi tapauksessasi saattaa muodostua ettet missään vaiheessa pääse "putkeen" kun nuoremmat ja työkokemusta omaavat ajavat ohi. Plus itse opiskelu vaatii vaatii itsekuria ja lähes masokismia lähentelevää työmoraalia..
Summa summarum, opiskelu kannattaa aina, mutta oikeustiede on todella kova kenttä kilpailla, joten alan valintaa kannattaa harkita kahdesti.
"Summa summarum, opiskelu kannattaa aina, mutta oikeustiede on todella kova kenttä kilpailla, joten alan valintaa kannattaa harkita kahdesti."
Mutta saatan juristina työllistyä huonommista lähtökohdista huolimatta paremmin oman alan töihin kuin jos olisin opiskellut jotain sellaista "hömppäalaa", missä koulutusta vastaavien töiden löytäminen on paremmillakin lähtökohdilla vaikeaa. Mieluummin työttömyystaustainen juristi kuin työttömyystaustainen filosofi?