Luulen olevani erittäin masentunut...
Olen syönyt masennuslääkkeitä lokakuusta 2006 ja lopetin ne 2 kk sitten koska poikaystäni ei halunnut minut käyttäväni niitä.... lokakuusta 2006 on tuntunut että elämä menee ainoastaan alamäkeä....
Mikään ei yksinkertaisesti enään kiinnosta.
Olin töissä noin 65h viikossa koska muutakaan tekemistä ei ollut... Jouduin vaihtamaan työpaikkaa ja olen nyt normaalissa 40h viikko duunissa viimeiset 2 kk.
Olen ajatellut hankkia toisen työpaikan...
Elän kaukosuhteessa....
Mutta en enään kestä.
Välissä tuntuu siltä että haluan kuolla...
Kuin kaikki menisi väärin.
Olen ainoastaan onnellinen poikaystäväni kanssa, mutta emme voi olla yhdessä ainakaan seuraavaan 5 kuukauteen... koska asun Suomessa.
Olemme perustamassa yritystä hänen kotimaahansa, ja muutto olis edessä vasta helmikuulla.
En tiedä miten kestän sinne asti.
Itken joka päivä... Nukun yössä 5-6 tuntia...
Ystäviä ei ole Helsingissä... kaikki asuu muualla...
Yksi tuttava on täällä, olemme yrittäneet löytää aikaa toisillemme mutta työmme menee ristiin... toinen tekee aamu vuoroa ja toinen iltavuoroa,,, vapaa päivät on eri päivinä...
Joskus mietin, että asiani ovat paremmin kuin monella muulla... Tienaan noin 2500 eu kk... omistan 50% noin 80 000 eu lomaosakkeesta... lainaa on 13 000 eu, säästöjä on 10 000 eu.... monet kehuvat nätiksi... Ja monet tuttavani ovat toivoneet olevansa samassa tilanteessa kuin minä... jotka eivät tiedä todellisia tunteitani... tai kuinka paljon kärsin...
Olen 23 vuotias jos joku miettii...
Mikä avuksi? Lääkäriinkö? Hullujen huoneelle? Minne?
Olen syönyt masennuslääkkeitä lokakuusta 2006 ja lopetin ne 2 kk sitten koska poikaystäni ei halunnut minut käyttäväni niitä.... lokakuusta 2006 on tuntunut että elämä menee ainoastaan alamäkeä....
Mikään ei yksinkertaisesti enään kiinnosta.
Olin töissä noin 65h viikossa koska muutakaan tekemistä ei ollut... Jouduin vaihtamaan työpaikkaa ja olen nyt normaalissa 40h viikko duunissa viimeiset 2 kk.
Olen ajatellut hankkia toisen työpaikan...
Elän kaukosuhteessa....
Mutta en enään kestä.
Välissä tuntuu siltä että haluan kuolla...
Kuin kaikki menisi väärin.
Olen ainoastaan onnellinen poikaystäväni kanssa, mutta emme voi olla yhdessä ainakaan seuraavaan 5 kuukauteen... koska asun Suomessa.
Olemme perustamassa yritystä hänen kotimaahansa, ja muutto olis edessä vasta helmikuulla.
En tiedä miten kestän sinne asti.
Itken joka päivä... Nukun yössä 5-6 tuntia...
Ystäviä ei ole Helsingissä... kaikki asuu muualla...
Yksi tuttava on täällä, olemme yrittäneet löytää aikaa toisillemme mutta työmme menee ristiin... toinen tekee aamu vuoroa ja toinen iltavuoroa,,, vapaa päivät on eri päivinä...
Joskus mietin, että asiani ovat paremmin kuin monella muulla... Tienaan noin 2500 eu kk... omistan 50% noin 80 000 eu lomaosakkeesta... lainaa on 13 000 eu, säästöjä on 10 000 eu.... monet kehuvat nätiksi... Ja monet tuttavani ovat toivoneet olevansa samassa tilanteessa kuin minä... jotka eivät tiedä todellisia tunteitani... tai kuinka paljon kärsin...
Olen 23 vuotias jos joku miettii...
Mikä avuksi? Lääkäriinkö? Hullujen huoneelle? Minne?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vertaistukiryhmään? > keskusteluryhmään, jossa puhutaan esim, ihmisen mielentiloista, tulevaisuuden toiveista/ odotuksista. Kaikesta mitä ihmisen mielessä liikkuu? Saa puhua kaikesta jakuulla toisiltA IHAN SAMANLAISIA aatoksia.
Tänä aikana kaikki ihmist ovat epävarmoja tulevaisuudesta?
Elä tätähetkeä, tässä ja nyt? Ei tulevaisuudessa, sitä ei kukaan tiedä? Ei menneisyydessä koska se ei palaa takaisin.
Älä PAKENE OMAA ITSEÄSI. Tee sopimus itsesi kanssa. Sen jälkeen löytyy ystäviäkin vaikka mistä. Ensimmäiseksi näistä keskusteluryhmistä?
ÄLÄ yritä paeta omia tunteitasi?
syö ja nuku tarpeeksi, nosta kuntoasi jollain liikunnalla
Syön kyllä hyvin ja liikun töissä ihan tarpeeksi,,, työni on pelkkää liikkumista, eli kävelen 7h päivässä... olen 163cm ja 52 kiloa enkä tästä kyllä enään halua laihtua niin sen takiakaan en halua mitään urheilua harrastaa...
nukkuisin kyllä, mutta unta ei tule...
_
Miksi jätit lääkkeesi poikaystäväsi kehotuksesta? Eihän hän ole lääkärisi, eikä ilmeisesti edes ymmärrä mistä masennuksessa on kyse.
Ensimmäinen askel voisi olla se, että aloitat lääkehoidon uudelleen.
Masennuslääkeiden käyttämistä EI SAA jättää pois omin päin!
Mikäli tunnet olevasi masentunut, ja että tilanne menee koko ajan huonompaan, niin mene tyttö (olen 43v äiti-ihminen ;) ) hyvä lääkäriin, ja jos lääkäri katsoo parhaimmaksi, niin aloita lääkkeet uudelleen. Ja tukiryhmät ovat vailla vertaa, siellä voi puhua kaikesta, eikä tarvitse tuntea oloansa mitenkään epänormaaliksi, koska kaikilla siellä olevalla on omat vaikeutensa - monilla jopa samanlaisiakin keskenään. Et ole yksin, etkä ainoa.
Elä omaa elämääsi, kukaan ei voi päättää toisten sairastumisesta tai kieltää lääkkeiden käyttöä, mikäli niiden käytölle on tarvetta!
Olen ollut jo vuosia masentunut, lääkekokeiluja on (lääkeallergioidenkin takia) takana useita. Reilu kuukausi sitten äitini sanoi, että nakkaa ne hiivatin lääkkeet pöntöstä... Äitini ei sairasta tätä masennusta, eikä tiedä millaista helvettiä elämäni on, niin kuin ei poikaystäväsi tiedä sinun tilannettasi. Luulisi hänenkin olevan onnellisempi, mikäli sinäkin olet.
Asiat ovat mielestäsikin hyvin, mutta voisiko ne mielialan paranuttua olla vieläkin paremmin...?! Mieti asiaa! Ja pidä kaikessa onnekkuudessasi jalat maassa, koska korkealta on alas pitkä matka!
Tsemppiä!