eikä mulla ole jäljellä kuin yksi pyyntö. pysy kaukana minusta, älä edes katso minuun päin. unohda, että olin koskaan olemassa, unohda, että rakastuin sinuun. unohda se, että kaipasin.
ainoa mitä enää haluan, unohdus.
ainoa mitä enää haluan, unohdus.
Vastaukset 17
Vanhimmat
missään tapauksessa aio unohtaa vuosia elämästäni vain sinun vuoksesi!
unohda itse, se tarjoaa avun.
tai pamauta aivosi pellolle, sillähän aina uhkailit, ja sait mut jopa uskomaan sen.
mutta en ole antanut hänelle vuottakaan, en kuukautta, en edes viikkoa elämästäni, vain sydämeni.
enkä koskaan olisi uhkaillut ketään itsemurhalla, elämä on liian arvokas pois heitettäväksi.
aikaa et ole antanut?
lähetitkö postipaketissa?
lennossa heitetty ;) vähän niinkuin minulla - ja kyllä minä jatkossa ainakin katson erästä miestä tiukasti silmiin, suorastaan tuijotan, jos vain mahdollista...
olisin sinut jo unohtanut.
Sinusta ei uskoisi että roikkuisit täällä.
Toivon sitä salaa siltikin.
Jos pystyisit minut unohtamaan senkin pelkuri, et varmaankaan harrastaisi tälläistä..!En koskaan sulta mitään odottanutkaan, kyse ei ollut siitä ettenkö olisi tahtonut vaan olosuhteista ja siitä että arvelin ettei sinusta olisi seisomaan tunteidesi takana.
Toivottavasti kykenet unohtamaan minut. Toivottavasti kallisarvoiset kulissisi kestävät pahimmissakin myrskyissä.
Toivottavasti löydät tiesi takaisin menneeseen aikaan, rakastuisitte uudelleen.
Toivon minäkin että vielä joskus sinut unohdan.
Sääli että näin vahvat tunteet pitää hylätä.
Kerro sinä, miten se onnistuu?
kohtaat jonkun toisen. (ja et varmasti ole se, jolle viestini kirjoitin, vaikka tekstisi sopiikin...)
minä olen oppinut jo elämään ilman. ja ehkä joskus vielä opin unohtamaankin.
se joksi sut kuvittelin(=
Tahtoo vaan kysyä, kun ikäänkuin edustat tässä keskustelussa nyt sitä toista "osapuolta" ja näkökantaa ..siis jos kerran tekstini sopii..
Miksi haluat unohtaa hänet, miksi pidät kulissejasi pystyssa. Oletko ajatellut mitä tapahtuisi jos antaisit tunteillesi vallan vai onko niin että tunteesi eivät kuitenkaan ole niin vahvoja.
Mietityttää vaan että jos se onkin niin että elämän aikana kohtaa vain yhden sellaisen ihmisen jonka ajatteleminen pitkän ajan jälkeenkin oikeasti saa haukkomaan henkeä.
Sittenhän on hirveän surullista luovuttaa ja unohtaa. Tosin minun tapauksessani en tiedä...asiaan on "sidottu" niin monia rakkaiksi tulleita etten tiedä olisinko valmis itsekään...
No kai se elämä sitten vaan jatkuu...
Kylminä talvi-iltoina ei voi silti olla miettimättä ja kaipaamatta.
Tuntuu siltä että ei edes loimuava tuli takassa lämmitä kun ei vierellä ole Hän jota niin tahtoisin.
minäkin tässä sitten vähän sydäntäni purkaa, kun kerran taas niin kovasti ajatukset piinaavat.
miksi haluan unohtaa? miksi pidän kulisseja pystyssä?
ei mikään helppo vastattava, mutta yritän olla täysin rehellinen vastauksessani. yritän unohtaa, koska muistaminen satuttaa liikaa. se, että jotain sellaista oli niin lähellä ja sitten sitä ei enää ollut. ihan kuin joku olisi sytyttänyt sisälleni lampun ja juuri kun uskalsin alkaa nauttia sen tuomasta lämmöstä ja valosta, se sammui. on niin raastavaa muistaa ja yhä uudelleen kokea se menettämisen tuska. sanoit tuossa aiemmassa viestissäsi jotain siitä, ettet ollut varma siitä, kestäisivätkö tunteeni (hänen tunteensa), olosuhteet ja ajankohta olivat kyllä todella huonot. minulle ei annettu tilaisuutta todistaa, että tunteeni kestävät. ja kestävät yhä vieläkin vaikka tuosta on jo aikaa. ja ehkä osaltani pelkäsin minäkin, ovatko tunteesi (hänen tunteensa) aidot tai läheskään yhtä voimakkaat kuin minun.
en voi antaa tunteilleni valtaa, koska olen ymmärtänyt, ettei hän niin tahdo. enkä varmasti enää uskaltaisi ottaa sitä riskiä, että hän hajottaisi minut uudestaan. niin hirvittävää kuin se onkin, pelkään häntä, siinä missä rakastankin. se joka on rakkain, satuttaa eniten.
kulissit? niin, ne ovat vain osittain kulisseja. minulle on monia syitä siihen, etten kovin helposti näistä kulisseista luovu. en tahdo tuottaa tuskaa lähimmilleni, ennemmin kärsin itse.
surullista. kyllä. enkä voi minäkään olla miettimättä, enkä kaipaamatta. koska minulle siinä kohtaamisessa oli jotain elämää suurempaa, huolimatta sen hetkisen lyhyestä ajasta, huolimatta mistään muusta. ja kyllä, edelleen ajatukset hänestä ovat koskettavia.
en uskalla enää ottaa häneen yhteyttä, en tiedä tahtoisinko edes. kaikki on edelleen niin pinnassa.
ok, haluat siis unohtaa. en siis ota sinuun yhteyttä lähiaikoina vaikka oli mielessä.
kyllä sinä vielä unohdat.
Lupaan täst edes pysyä kauempana sinusta... En muutenkaan näkisi sinua enään ainakaan niin usein...
Tulet lähemmäksi vaan;) Älä nyt sinä luovuta... On tääkin nyt taas sekasin, toinen yrittää lähestyä ja toinen taas pakenee...En oo ap.
vois olla kun pelkkää sekasotkua,nimimerkittömät
viestit kirjoittaa toisilleen,kuin muka tuntisi,
ei oo tuokaan se joksi sinä luulet.
näin ei kukaan tod. lähesty ketään eikä selvitä
asioitaan.
1. viesti oli eräältä, niin ymmärrän kyllä. En vain todellakaan toivo hänen sitä kirjoittaneen.
Täähän vois olla mun kirjoittama eräälle tai hän voi ajatella että minä voisin kirjoittaa, mutta en kirjoita kun olen eri mieltä sinun kanssa!! Kaikkea kans joku taas luulee;) Minä ainakin katson niin kauan kun hän sen itse kertoo::
ketjun aloittaja voisi merkitä sukupuolisen kohteen, kelle tarkoittaa miehelle vaiko naiselle..sit tässä pähkäilee..niin moni, kun esim. voisi sopia itsellekin...
ja kummatkohan tänne ylipäänsä yleensä kirjoittelevat?
ei tarvitse arvailla, naiselta miehelle. enempää vinkkejä ei tipu, koska en edes oleta hänen täältä löytyvän, saati sitten mitään sen enempää.
Niin sen voi "lukea"