Mitä runoja muistat lapsuudesta?

Muistuu mieleen se runo, jossa oli rampa
poika pallokentän laidalla katsomassa kun
muut pelasivat.

Eikka Leino kirjoitti:

Muistuu mieleen se runo, jossa oli rampa
poika pallokentän laidalla katsomassa kun
muut pelasivat.

jouduin harjoittelemaan runoja "Miksi kana kengittää" ja "Ja täs´on herra Sieninen". Osaan ne vieläkin melkein unissani. "Ulla bakar bullar små" piti sitten opetella ulkoa aivain muista syistä oppikoulun eka luokalla, samoin "Lille kineman"!

Muusa kirjoitti:

jouduin harjoittelemaan runoja "Miksi kana kengittää" ja "Ja täs´on herra Sieninen". Osaan ne vieläkin melkein unissani. "Ulla bakar bullar små" piti sitten opetella ulkoa aivain muista syistä oppikoulun eka luokalla, samoin "Lille kineman"!

Lue lisää

Sinkkosen Lassi oli kiva runoilija ja
Saarikosken Pena. Nuorena miehenä
Helsingissä istuin kahviloissa Penan
kirja mukana.

Eikka Leino kirjoitti:

Muistuu mieleen se runo, jossa oli rampa
poika pallokentän laidalla katsomassa kun
muut pelasivat.

Eikka Leino

Tarkoitat tätä?

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=717&a=6057

Tiedän paikan armahan
ja Orvokkini tummasilmä

meillä piti opetella myös koulussa vänrikki stoolin tarinoistajokunen pätkä,no minä olin tyystin unohtanut koko homman ja sitten kun minun vuro tuli,niin muistin yhden jonka olin joskus aikaisemmin lukenut,ja se alku muistuu vieläkin mieleen,ja se alkoi jotenkin näin,tee hauta mulle äitini jo päättyy päivät multa,paennut taisteluaan on tuo kurja sulho kulta mua muisti vaan ja itseään::::olisin iloinen jos joku muistaisi tämän runon ja kirjoittaisi sen.

Eikka Leino kirjoitti:

Tiedän paikan armahan
ja Orvokkini tummasilmä

pinnasta pohjaan... totesi Eila Kivikk'aho.

Anu kirjoitti:

meillä piti opetella myös koulussa vänrikki stoolin tarinoistajokunen pätkä,no minä olin tyystin unohtanut koko homman ja sitten kun minun vuro tuli,niin muistin yhden jonka olin joskus aikaisemmin lukenut,ja se alku muistuu vieläkin mieleen,ja se alkoi jotenkin näin,tee hauta mulle äitini jo päättyy päivät multa,paennut taisteluaan on tuo kurja sulho kulta mua muisti vaan ja itseään::::olisin iloinen jos joku muistaisi tämän runon ja kirjoittaisi sen.

Lue lisää

nuo "tee hauta mulle äitini, jo päättyy päivät multa". En ole kuullut/lukenut aikaisemmin.

Anu kirjoitti:

meillä piti opetella myös koulussa vänrikki stoolin tarinoistajokunen pätkä,no minä olin tyystin unohtanut koko homman ja sitten kun minun vuro tuli,niin muistin yhden jonka olin joskus aikaisemmin lukenut,ja se alku muistuu vieläkin mieleen,ja se alkoi jotenkin näin,tee hauta mulle äitini jo päättyy päivät multa,paennut taisteluaan on tuo kurja sulho kulta mua muisti vaan ja itseään::::olisin iloinen jos joku muistaisi tämän runon ja kirjoittaisi sen.

Lue lisää

Jo päivä laski, suvinen tul' ilta ihanainen,
majoille, maille valahti jo rusko sammuvainen,
väsynyt päivän vaivoista miesjoukko vaeltaa,
työn tehtyään se kotihin iloiten palajaa.

Työns' on se tehnyt, niittänyt on viljan kallehimman,
vihollisjoukon vanginnut tai lyönyt rohke'imman.
Kun päivä nous, se taisteluun jo oli lähtenyt,
kun voitto viimein saatihin, ol' ilta ehtinyt.

Lähellä kenttää taistelun, tuon kestävän ja hurjan,
tiepuolessa sä töllin näit puol'aution ja kurjan.
Tuvan portaall' ääneti siin' istuu neitonen,
palausmatkaa hiljaista urosten katsellen.

Hän katsoo niin kuin etsivä; mik' ompi huolenansa?
Kirkkaampi illan ruskoa on hohto poskillansa.
Hän katsoo hartaast', ääneti; - jos kuuntelisi hän
niin kuin katsoo, kuulis hän sydämens' sykkivän.

Mut joukko kulkee kulkuaan, ja tyttö silmillänsä
jokaiseen riviin, mieheenkin lähettää kyselmänsä;
kyselmä ujo, kaihtava ja äänetön on tää,
hiljempi huokaustakin, povesta hiipivää.

Miesjoukko siitä sivuitse kun kulkeneeksi saapi,
ja loppuu rauha raukan tuon, jo rinta raukeaapi;
ei vaikeroi hän, otsa vain se vaipuu kätehen,
ja kyynelvirta kuumalle valuvi poskellen.

"Mitäpä itket? Huoli pois! Viel' ompi toivomista,
oi, äitis ääntä kuulehan, ei tyhjää itkemistä;
hän, jota äsken joukossa ei silmäs keksinyt,
elossa on, sua muisti hän ja siksi elää nyt."

"Sua muisti hän, ja noutanut on hän sun äitis mieltä
ja, niinkuin pyysin lähteissään, väistynyt vaaran tieltä.
Ei mielens' ollut sotimaan, pakosta seuras hän,
pois meist' ei kuolla tahtonut eik' ilost elämän."

Vavahtain tyttö heräsi suruisist' unelmista,
kuin aavistus ois häirinnyt sydämen kaipaamista.
Ei viipynyt hän, katseen loi pikaisen kentällen
ja läksi hiljaa, hiipi pois, hämyhyn kadoten.

Kuluvi hetki, toinekin, jo yö on ehtimässä,
hopeina pilvet hohtavat, mut maa on hämärässä.
"Hän viipyy vielä; turha on, oi tytär, tuskasi,
jo ennen päivänkoittoa on täällä sulhosi.

Ja tytär tulee, hiljalleen hän astuu äidin luokse;
ei enää sulosilmistä nyt kyynelvirta juokse,
mut kylmä niin kuin tuuli yön käs' tervehtivä on,
ja vaaleampi pilveä on poski rusoton.

"Tee hauta mulle, äitini, jo päättyy päivät multa;
paennut taistelua on tuo kurja sulho kulta,
mua muistanut ja itseään, ja sua kuullut vaan,
ja veljein toivon pettänyt ja isiensä maan."

"Kun tuli muut, mut armas ei, hänt' itkin kaipaellen,
ma luulin hänen kaatuneen uroona taterellen;
suruni oli suloinen, ei haikea kuin nyt,
hänt' oisin tuhat vuotta ma surra mielinyt."

"Voi äiti, yöhön pimeään ma etsin kaatuneista,
mut noita armaan kasvoja ei ollut kellään heistä.
Viekkaassa tässä maailmass' en viihdy kauempaa,
kuolleissa kosk' ei ollut hän, ma toivon kuolemaa."

Runeberg kirjoitti:

Jo päivä laski, suvinen tul' ilta ihanainen,
majoille, maille valahti jo rusko sammuvainen,
väsynyt päivän vaivoista miesjoukko vaeltaa,
työn tehtyään se kotihin iloiten palajaa.

Työns' on se tehnyt, niittänyt on viljan kallehimman,
vihollisjoukon vanginnut tai lyönyt rohke'imman.
Kun päivä nous, se taisteluun jo oli lähtenyt,
kun voitto viimein saatihin, ol' ilta ehtinyt.

Lähellä kenttää taistelun, tuon kestävän ja hurjan,
tiepuolessa sä töllin näit puol'aution ja kurjan.
Tuvan portaall' ääneti siin' istuu neitonen,
palausmatkaa hiljaista urosten katsellen.

Hän katsoo niin kuin etsivä; mik' ompi huolenansa?
Kirkkaampi illan ruskoa on hohto poskillansa.
Hän katsoo hartaast', ääneti; - jos kuuntelisi hän
niin kuin katsoo, kuulis hän sydämens' sykkivän.

Mut joukko kulkee kulkuaan, ja tyttö silmillänsä
jokaiseen riviin, mieheenkin lähettää kyselmänsä;
kyselmä ujo, kaihtava ja äänetön on tää,
hiljempi huokaustakin, povesta hiipivää.

Miesjoukko siitä sivuitse kun kulkeneeksi saapi,
ja loppuu rauha raukan tuon, jo rinta raukeaapi;
ei vaikeroi hän, otsa vain se vaipuu kätehen,
ja kyynelvirta kuumalle valuvi poskellen.

"Mitäpä itket? Huoli pois! Viel' ompi toivomista,
oi, äitis ääntä kuulehan, ei tyhjää itkemistä;
hän, jota äsken joukossa ei silmäs keksinyt,
elossa on, sua muisti hän ja siksi elää nyt."

"Sua muisti hän, ja noutanut on hän sun äitis mieltä
ja, niinkuin pyysin lähteissään, väistynyt vaaran tieltä.
Ei mielens' ollut sotimaan, pakosta seuras hän,
pois meist' ei kuolla tahtonut eik' ilost elämän."

Vavahtain tyttö heräsi suruisist' unelmista,
kuin aavistus ois häirinnyt sydämen kaipaamista.
Ei viipynyt hän, katseen loi pikaisen kentällen
ja läksi hiljaa, hiipi pois, hämyhyn kadoten.

Kuluvi hetki, toinekin, jo yö on ehtimässä,
hopeina pilvet hohtavat, mut maa on hämärässä.
"Hän viipyy vielä; turha on, oi tytär, tuskasi,
jo ennen päivänkoittoa on täällä sulhosi.

Ja tytär tulee, hiljalleen hän astuu äidin luokse;
ei enää sulosilmistä nyt kyynelvirta juokse,
mut kylmä niin kuin tuuli yön käs' tervehtivä on,
ja vaaleampi pilveä on poski rusoton.

"Tee hauta mulle, äitini, jo päättyy päivät multa;
paennut taistelua on tuo kurja sulho kulta,
mua muistanut ja itseään, ja sua kuullut vaan,
ja veljein toivon pettänyt ja isiensä maan."

"Kun tuli muut, mut armas ei, hänt' itkin kaipaellen,
ma luulin hänen kaatuneen uroona taterellen;
suruni oli suloinen, ei haikea kuin nyt,
hänt' oisin tuhat vuotta ma surra mielinyt."

"Voi äiti, yöhön pimeään ma etsin kaatuneista,
mut noita armaan kasvoja ei ollut kellään heistä.
Viekkaassa tässä maailmass' en viihdy kauempaa,
kuolleissa kosk' ei ollut hän, ma toivon kuolemaa."

Lue lisää

säkeistössä, joka alkaa Kun tuli muut.... pitää tietenkin olla tanterellen, eikä taterellen.

Tuli vähän kertailtua historian läksyjä. Suomen sota 1808-09 on Napoleonin sotiin liittyvä.

Heräsi kysymys kertooko tuo runo todellisista asenteista "lähellä kenttää taistelun, tuon kestävän ja hurjan, tiepuolessa" töllien ihmisissä? Melko tuoreissa muistoissa ovat olleet uskonsodat ja isovihan ajat, piilopirtteihin muuttaminen. Mistä olisi riittänyt olematonta(?) uskollisuutta Ruotsinkaan valtaa kohtaan piilopirteissä, joita isovihan aikana oli rakennettu?

Venäjän keisari oli toimittanut viljaa kreikkalaiskatolisille Suomen puolellekin ja leipähän se tärkeintä on ja on ollut, arvokkuus on vasta kakkosijalla. Leipää lie jaettu luterilaistenkin nälkään kun kerran elossa ovat ja jos vaikka lie vieraanvaraisiksi maininnan alkusyy ( aiheellisesti!? ).

Emilia kirjoitti:

nuo "tee hauta mulle äitini, jo päättyy päivät multa". En ole kuullut/lukenut aikaisemmin.

Minua tämä runo ei ole koskaan koskettanut. Yhtenä syynä on Paavo Cajanderin onnettoman alkeelinen suomennos. Nyt on, muistini mukaan, Runebergin Stoolit suomennettu uudestaan, mutta se teos ei vain ole osunut silmiini.

Toisena syynä on täydellinen epäuskottavuus. Vaimot olivat viime sodassa paljon valmiimpia kestämään miehensä karkuruuden kuin sankarikuoleman, ja niin luulen olleen aina. Runebergin ihanteena on ollut kreikkalaisen runouden fraasi äideistä, joka vaati poikaansa palaamaan taistelusta voittajana tai kilpensä päällä eli vainajana. Äiti tässä runossa sentään toimi niin kuin äidit aina, poikiaan suojellen, mutta morsian oli pettynyt, kun sulhoa ei vainajien joukosta löytynyt. Ihminen voi uhrautua toisen puolesta, mutta ei ole moraalista vaatia ketään muun uhrautumista puolestaan.

Epäonnistuneimpia runoja Vänrikki Stoolin tarinoissa.

Sillä oli verbaalisti oivaltavia runoja,
oliko se tikasta se yksi.

Hiirulaisen hieno maja
oli vanha kenkäraja.
Siellä hiirulaiset eli
pienosia paimenteli.
Antoi maitoa ja pullaa,
illoin lauloi tuutilullaa.

Jäänyt mieleeni jostain alaluokan kirjasta.

Tässä oli vain yksi monista.

tuli mieleen eräs lausuntatilaisuus koulullani,
mm. "Lituskaiset lahnat" jonka Jyrinkoski esitti
meille koululaisille aivan uudella tavalla.

Eikka Leino kirjoitti:

Sillä oli verbaalisti oivaltavia runoja,
oliko se tikasta se yksi.

ytimeen. Tikka hakkaa, puuhun nakkaa, eikä koskaan lakkaa...? en muista minäkään siitä runosta enempää.
Terävä Viita runoili pehmeimmillään "Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät", joka on rytmikästä, vahvaa ja kaunista ilmaisua mielestäni.

Eino Leino on Viitaa pehmeämpi: "... vanhenin vuosia kuukausissa, mistä sen saatan tietää? - No siitä, että jo suuttumatta voin loukkauksia sietää" tuntuu koskettavalta ja ajankohtaiselta itseänikin ajatellen.

MdK kirjoitti:

tuli mieleen eräs lausuntatilaisuus koulullani,
mm. "Lituskaiset lahnat" jonka Jyrinkoski esitti
meille koululaisille aivan uudella tavalla.

Jyrinkoski taisi kiertää Suomen kaikki koulut?
Minulle jäi mieleen synkkä ..."kello viisi iltapäivällä" joka kertoo härkätaistusta. Taisi härkä voittaa sillä kertaa, ja matador olla runoilijan ystävä...?

mainitsemaasi laulua, mutta myös minun mummoni veli oli silloin lähtenyt Amerikkaan ja hän oli hävinnyt niin, ettei hänestä ollut sen koommin kuulunut mitään.
Onkohan siitä onnettomuudesta pelastunut ketään?
Kysymyksestäsi voisi päätellä jonkun kertoneen tansseista laivalla.

Emilia kirjoitti:

mainitsemaasi laulua, mutta myös minun mummoni veli oli silloin lähtenyt Amerikkaan ja hän oli hävinnyt niin, ettei hänestä ollut sen koommin kuulunut mitään.
Onkohan siitä onnettomuudesta pelastunut ketään?
Kysymyksestäsi voisi päätellä jonkun kertoneen tansseista laivalla.

Lue lisää

kyllä siitä oli joku pelastunut kuulemani mukaan,en kyllä muista mitään nimiä ja tuskin oli suomalaisia,mutta en tiedä.minun isovanhempani olvat menneet amerikassa kihloihin ja naimisiin saakka ,he olivat kaiketi jotain kuulleet.äitini sitä laulua lauleli,mutta en silloin huomannut pyytää sanoja,ja nyt se on liian myöhäistä.aattelin jos joku olisi muistanut sen laulun.

Tässä olisi yksi löytämistäni Titanic-runoista:

Aavan Atlannin ulapoita
kiiti Titanik innoissaan
ei se säikkynyt aallokoita
eikä hyökyjä ollenkaan.

Se oli maailman suurin laiva
tulos kiihkeään kilpailuun
mukavuudet ne parhaat siihen
oli uskottu laitetun.

Ensi matkalle Englannista
läksi laiva tuo uhkea
kaikki katseli kummastellen
kuinka se oli muhkea.

Tehty raudasta teräksestä
oli laiva niin verraton
kaikki luulivat meren mahti
sille on ihan voimaton.

Miljonäärit ja tietomiehet
huvimatkalle läksivät
laiturilla myös siirtolaiset
hyvästejänsä jättivät.

Vettyi silloin moni silmä
moni vaimo jäi ikävään
moni morsian sulhoansa
rannalle jäi itkemään.

Toivo kuitenkin oli heillä
että omaiset palajaa
että armaille Amerikka
raha aartehet avajaa.

Laiva irtausi laiturista
koneet kummasti puhkuivat
mielet miekkosten matkamiesten
hilpeyttä ne uhkuivat.

Nytpä sattui jo outo enne
satamasta kun lähdettiin
touvit katkesi toisen laivan
mutta törmäys vältettiin

Kynti sitten laiva merta
viilsi hyvää vauhtia
tahtoi saada ennätyksen
jottei muilla vertoja.

Mutta kylmä merivirta
jäitä napamailta tuo
suuria kuin jylhät vuoret
ihan laivan väylän luo.

Niinpä nytkin oli kuultu
että jäitä kuljeksi
toiset laivat Titanikkiin
siitä kohta ilmoitti.

Titanikin kapteenina
Smith ol miesi urhokas
mutta Istmay isännäksi
liian oli uskalias.

Täysi höyry päällä käytiin
vaikka vaara uhkasi
vaikka tuhansien henki
vaarassa ol alati.

Oli ilta kaunis tyyni
taivas välkkyi tähdissä
Titanikin salonkeissa
kuului tanssin töminä.

Raharikkaat hienot herrat
samppanjoita ne maisteli
laivamiehetkin monet
väkeviä haisteli.

Siirtolaiset toiset oli
nukkumaan jo käynehet
toiset oli valvehilla
hilpehinä katsehet.

Kaikki oli pelotonta
kuni huvilinnassa
aavistaa ei tainnut kukaan
että vaani kuolema.

Silloin laivajättiläinen
jäiseen vuoreen törmähtää
keulasta sen keskeen asti
terässeinä repeää.

Sähkölangaton jo toimii
sähköttäjät naputtaa
avunpyynnön kaikkiin suuntiin
Titanikki nyt uppoaa.

Venheet mereen lasketaan
lapset naiset ensiksi
mutta vaaran kantavuutta
ei moni tunne aluksi.


Vaan jo vähitellen alkaa
laiva hiljaa vajota
silloin kauhu kammottava
uhkuu kaikkien kasvoilta.

Venheitä on liian vähän
kaikki niihin mahdu ei
tuska ahdistus ja hätä
monelta nyt maltin vei.

Syntyy pakokauhu suuri
miehet monet raivostui
toiset tyrkkii toisiansa
toiset vedessä jo ui.

Siinä moni miljonääri
suuret summat lupasi
muttei muuttaa voinut raha
meren pintaa kovaksi.

Kuolema tuo sana julma
kerran edessä kuin oot
silloin tahtos alle rikkaat
köyhät tyystin taipukoot.

Ympärillä öinen taivas
öinen meri hyiset jäät
alla uppoava laiva
mitä hirmuisempaa näät.

Valitukset itkut parku
täyttää laivan kokonaan
moni vaimo kera miehen
pyytää päästä kuolemaan.

Mutta vaimot riistetään nyt
väkivalloin venheisiin
miehet itkusilmin huutaa
ainiaaksi et erottiin.

Titanikin valot vaipuu
mereen rivi kerrallaan
soittaa orkesteri hymnin
armoa anoo herraltaan.

Kauhun yössä jättiläinen
perä kohos ilmahan
laiva taittuu sitten kaikki
vaipuu alle aaltohon.

Yöstä meren maininkeilta
hätähuudot korviin soi
hukkuvat ne huutaa siellä
valitellen vaikeroi.

Yli tuhat kuusisataa
Vellamo vei ihmistä
seitsemälle sadalle viel
ehkä koittaa elämä.

Vilkkuu viimein toivon tulet
raketit ne sinkoaa
aamun tullen Carpathia
apuansa jouduttaa

Puoli tainnoksissa sitten
jäännösjoukko pelastuu
hermot järkkyy sydän itkee
jäsenetkin herpaantuu

Kuka taitaa kuvaella
kauhun yötä synkkää
kuka tuskat tuskitella
kuka voivotukset nää.

Lapset irtos isästänsä
miehistänsä vaimot
kyyneleinen [...]
arvostella kukaan vois

Titanikin haaksirikko
oli suurin laatuaan
moni näyttää pelokkuutta
toiset taasen rohkeuttaan

Mihin riittää ihmisäly
[...]
eessä luonnonvoimain suuren
murtui kaikki laittehet.

Vaik on varma voitostansa
ihminen niin jonkin syyn
kautta voihan suoraan syöstä
kuolon kylmään syleilyyn.

Tämä onnettomuus suuri
saattoi meidät mietteisiin
että vielä on viisautta
tarvis ihmissydämiin.

Tämä runo on kuvaus sievistelystä ja tekopyhyydestä. Siksi peitekeko on "sievä". Kun minkä tahansa ruman teon päälle kaapii lumetta, se peittyy, mutta ei yleensä lakkaa haisemasta. "Tarpeenteko" on sievistelty peiteilmaus, paska sanallisella sievällä hiekalla peiteltynä. Ilmausta "pitää olla" ei kyseenalaisteta. Sievistelijän mielestä pitää, kun tapakulttuuri tai uskonto niin vaatii.

Aikuisten runona minä sen ymmärsin. Viita on lempirunoilijoitani.

jocus* kirjoitti:

Tämä runo on kuvaus sievistelystä ja tekopyhyydestä. Siksi peitekeko on "sievä". Kun minkä tahansa ruman teon päälle kaapii lumetta, se peittyy, mutta ei yleensä lakkaa haisemasta. "Tarpeenteko" on sievistelty peiteilmaus, paska sanallisella sievällä hiekalla peiteltynä. Ilmausta "pitää olla" ei kyseenalaisteta. Sievistelijän mielestä pitää, kun tapakulttuuri tai uskonto niin vaatii.

Aikuisten runona minä sen ymmärsin. Viita on lempirunoilijoitani.

Lue lisää

Minusta tuo on kertomus kissan syvimmästä olemuksesta ja se on siisteys.

Olisiko siinä pitänyt lukea "raapi jälkeen paskanteon pienen kökön santakeon" Vai miten?

Viita oli oiva riimittelijä. Mutta miten ihmeessä sinä sait tähän uskonnon tungettua? Kissa on kissa, ei se mistään tapakulttuureista tai jeesuksista sun muista allaheista mitään tiedä ja jos tietäisikin, niin ei välittäisi.

Olen varmaan niin yksinkertainen ihminen, että en ole koskaan tuosta runosta hakenut mitään piilomerkityksiä. Luen sen juuri niin kuin se on kirjoitettu ja tuollaisia kissat ovat.

the._man kirjoitti:

Minusta tuo on kertomus kissan syvimmästä olemuksesta ja se on siisteys.

Olisiko siinä pitänyt lukea "raapi jälkeen paskanteon pienen kökön santakeon" Vai miten?

Viita oli oiva riimittelijä. Mutta miten ihmeessä sinä sait tähän uskonnon tungettua? Kissa on kissa, ei se mistään tapakulttuureista tai jeesuksista sun muista allaheista mitään tiedä ja jos tietäisikin, niin ei välittäisi.

Olen varmaan niin yksinkertainen ihminen, että en ole koskaan tuosta runosta hakenut mitään piilomerkityksiä. Luen sen juuri niin kuin se on kirjoitettu ja tuollaisia kissat ovat.

Lue lisää

Tuollaisiako kissat ovat? Minä en ole tavannut puhuvaa kissaa paitsi joissakin amerikkalaisissa hupiclipeissä. Minä näen puhuvan eläimen aina ihmisen kuvana kansansaduissa, runoudessa ja yleensäkin kaunokirjallisessa tekstissä.

"Olisiko siinä pitänyt lukea "raapi jälkeen paskanteon pienen kökön santakeon" Vai miten?"
- Juuri noin, jos tekstiin ei olisi latautunut piilomerkityksiä. Paskastahan tosiasiassa oli kysymys. "Tarpeenteon" tarkoite ei sanatarkasti ottaen ole äkistämisen lopputulos vaan itse toimitus, teko, jonka kissa/ihminen haluaa salata.

Yksiselitteistä tekstiä on mahdotonta kirjoittaa, niin taitavaa kirjoittajaa ei olekaan. Edellä kirjoitin vain sen, miten minä runon ymmärsin, ja jokaisella lukijalla on tietenkin oikeus ymmärtää se tavallaan.

jocus* kirjoitti:

Tuollaisiako kissat ovat? Minä en ole tavannut puhuvaa kissaa paitsi joissakin amerikkalaisissa hupiclipeissä. Minä näen puhuvan eläimen aina ihmisen kuvana kansansaduissa, runoudessa ja yleensäkin kaunokirjallisessa tekstissä.

"Olisiko siinä pitänyt lukea "raapi jälkeen paskanteon pienen kökön santakeon" Vai miten?"
- Juuri noin, jos tekstiin ei olisi latautunut piilomerkityksiä. Paskastahan tosiasiassa oli kysymys. "Tarpeenteon" tarkoite ei sanatarkasti ottaen ole äkistämisen lopputulos vaan itse toimitus, teko, jonka kissa/ihminen haluaa salata.

Yksiselitteistä tekstiä on mahdotonta kirjoittaa, niin taitavaa kirjoittajaa ei olekaan. Edellä kirjoitin vain sen, miten minä runon ymmärsin, ja jokaisella lukijalla on tietenkin oikeus ymmärtää se tavallaan.

Lue lisää

Nii mutku. Runo on runo ja runoilíjan oikeus valita sanansa.

Älä ala saivartelemaan puhuvista kissoista. Tarkoitin sitä, että kissat ovat siistejä.

Toinen runo josta pidän, tekijä tuntematon.

Keinun keinun
keinuni on karu
keinussani on
vain yksi naru

jocus* kirjoitti:

Tuollaisiako kissat ovat? Minä en ole tavannut puhuvaa kissaa paitsi joissakin amerikkalaisissa hupiclipeissä. Minä näen puhuvan eläimen aina ihmisen kuvana kansansaduissa, runoudessa ja yleensäkin kaunokirjallisessa tekstissä.

"Olisiko siinä pitänyt lukea "raapi jälkeen paskanteon pienen kökön santakeon" Vai miten?"
- Juuri noin, jos tekstiin ei olisi latautunut piilomerkityksiä. Paskastahan tosiasiassa oli kysymys. "Tarpeenteon" tarkoite ei sanatarkasti ottaen ole äkistämisen lopputulos vaan itse toimitus, teko, jonka kissa/ihminen haluaa salata.

Yksiselitteistä tekstiä on mahdotonta kirjoittaa, niin taitavaa kirjoittajaa ei olekaan. Edellä kirjoitin vain sen, miten minä runon ymmärsin, ja jokaisella lukijalla on tietenkin oikeus ymmärtää se tavallaan.

Lue lisää

jocukselle!

Kaita polku kaivolta ovelle nurmettuu, linkki, josta moni ihme avautuu.

http://www.compuline.fi/ComDocs/Suomi/uushlp/html/fin-3p0p.htm

Minusta tämä on yksi hauskimpia runoja mitä tiedän, ja todellakin on myös lastenruno. En ymmärrä millä ihmeen silmällä jocus tätä lukee. Ja ihmettelen eikö runo ole jo vanhastaan meille kaikille tuttu, ainakin meidän lapset osaa tämän vissinvarmasti ulkoa.

Runohan ei ole yhtään tekopyhä eikä sievistelevä vaan pilke silmäkulmassa kirjoitettu leikkisä satiiri kissan luontevasta toiminnasta. Se että kissaparat joutuvat siistinä nykyaikana tekemään tarpeensa huoneenperän hiekkalaatikkoon on hävittänyt koko luontevan "idyllin" mitä viimeksi pari kuukautta sitten naurua pidätellen seurasimme pojan talon pihassa. Sinne se pee hiekkaan kuivuu ja häviää, ei mene kauaakaan. Kuuluu luonnolliseen maailmanjärjestykseen. Ja kissa ei kuulu kaupunkiin vaan maalaisympäristöön.

jocus* kirjoitti:

Tämä runo on kuvaus sievistelystä ja tekopyhyydestä. Siksi peitekeko on "sievä". Kun minkä tahansa ruman teon päälle kaapii lumetta, se peittyy, mutta ei yleensä lakkaa haisemasta. "Tarpeenteko" on sievistelty peiteilmaus, paska sanallisella sievällä hiekalla peiteltynä. Ilmausta "pitää olla" ei kyseenalaisteta. Sievistelijän mielestä pitää, kun tapakulttuuri tai uskonto niin vaatii.

Aikuisten runona minä sen ymmärsin. Viita on lempirunoilijoitani.

Lue lisää

Tai sitten se on juuri toisinpäin. Se mitä sinä kutsut "sievistelyksi" on normaali, kaikenikäisten käyttämä perusilmaisu asiasta, siis tarpeidenteko. Kutsua sitä "pas........ksi" on normaalin asian rivouttamista ja vulgääriksi tekemistä.

Sillä ei ole mitään uskonnon kanssa tekemistä ja onneksi tapakulttuurikin muuttuu kun ihmiset oppivat asumaan toistensa kanssa ja lähellä ja tulemaan vielä toimeenkin toistensa kanssa ketään loukkaamatta.

the._man kirjoitti:

Nii mutku. Runo on runo ja runoilíjan oikeus valita sanansa.

Älä ala saivartelemaan puhuvista kissoista. Tarkoitin sitä, että kissat ovat siistejä.

Toinen runo josta pidän, tekijä tuntematon.

Keinun keinun
keinuni on karu
keinussani on
vain yksi naru

Lue lisää

Tekstin ymmärtämistä minä vain yritin, en saivartelua. Tietenkin kissojen siisteyskäyttäytyminen on yksi runon taso. Toinen mielestäni itsestään selvä on sen vertautuminen ihmisten käyttäytymiseen.

jocus* kirjoitti:

Tekstin ymmärtämistä minä vain yritin, en saivartelua. Tietenkin kissojen siisteyskäyttäytyminen on yksi runon taso. Toinen mielestäni itsestään selvä on sen vertautuminen ihmisten käyttäytymiseen.

Lue lisää

Saattaa olla noin. Katselin joskus Runoraatia. Raatilaiset löysivät runoista ties mitä merkityksiä, varsinkin Jukka Virtanen, mutta minä olin useimpien kohdalla että häh, mitä!

Paloma.se.co kirjoitti:

Tai sitten se on juuri toisinpäin. Se mitä sinä kutsut "sievistelyksi" on normaali, kaikenikäisten käyttämä perusilmaisu asiasta, siis tarpeidenteko. Kutsua sitä "pas........ksi" on normaalin asian rivouttamista ja vulgääriksi tekemistä.

Sillä ei ole mitään uskonnon kanssa tekemistä ja onneksi tapakulttuurikin muuttuu kun ihmiset oppivat asumaan toistensa kanssa ja lähellä ja tulemaan vielä toimeenkin toistensa kanssa ketään loukkaamatta.

Lue lisää

"Tarpeenteon" alkuperäinen tarkoite (= merkitys) on itse toimitus (kakkaaminen), ei se läjä, jonka kissa hautaa. Sanaa on siis käytetty hieman epätarkasti, mikä sekin viittaa siihen, että se on kiertoilmaus. Eri syistä, mm. häveliäisyyden tai taikauskon takia, on alkuperäisiä sanoja korvattu uusilla, kunnes niistä on tullut normaalia kieltä. (Sana kettu tulee sanasta ketto 'nahka', jne.)

En minä sanonut sievistelyä epänormaaliksi: sehän nimenomaan on normaalia ja tavallista, ja sitä kiertelyä Viita juuri runossaan kuvaa. Kielellisessä peittelyssä ei ole mitään väärää, se on kielen normaalia kehitystä, mutta runon sisällä voi nähdä rinnastuksen vääriin tekoihin, jotka halutaan salata. Päälle lakaistaan "santakeko", jotta totuus ei paljastuisi. Lahjukset naamioidaan kaupoiksi jne.

Paskasta puhuminen on vulgääriä, paitsi tietenkin silloin, kun puhutaan kielen aineksesta, kuten tässä keskustelussa. Runoilija ei halunnut kirjoittaa normaalia kieltä, jossa kakkaläjät näkyisivät, vaan peittää kakan sievällä santakeolla, "tarpeenteolla". Mitää rivoa en ulosteessa näe, kun en ole koprofiili.

Keskustelu on - minusta johtumattomista syistä - ajautunut kielen kehitykseen, kauas runon tulkinnasta. Mitä sinä runosta luet?

jocus* kirjoitti:

"Tarpeenteon" alkuperäinen tarkoite (= merkitys) on itse toimitus (kakkaaminen), ei se läjä, jonka kissa hautaa. Sanaa on siis käytetty hieman epätarkasti, mikä sekin viittaa siihen, että se on kiertoilmaus. Eri syistä, mm. häveliäisyyden tai taikauskon takia, on alkuperäisiä sanoja korvattu uusilla, kunnes niistä on tullut normaalia kieltä. (Sana kettu tulee sanasta ketto 'nahka', jne.)

En minä sanonut sievistelyä epänormaaliksi: sehän nimenomaan on normaalia ja tavallista, ja sitä kiertelyä Viita juuri runossaan kuvaa. Kielellisessä peittelyssä ei ole mitään väärää, se on kielen normaalia kehitystä, mutta runon sisällä voi nähdä rinnastuksen vääriin tekoihin, jotka halutaan salata. Päälle lakaistaan "santakeko", jotta totuus ei paljastuisi. Lahjukset naamioidaan kaupoiksi jne.

Paskasta puhuminen on vulgääriä, paitsi tietenkin silloin, kun puhutaan kielen aineksesta, kuten tässä keskustelussa. Runoilija ei halunnut kirjoittaa normaalia kieltä, jossa kakkaläjät näkyisivät, vaan peittää kakan sievällä santakeolla, "tarpeenteolla". Mitää rivoa en ulosteessa näe, kun en ole koprofiili.

Keskustelu on - minusta johtumattomista syistä - ajautunut kielen kehitykseen, kauas runon tulkinnasta. Mitä sinä runosta luet?

Lue lisää

En ole perehtynyt runojen tulkintaan, mutta kielen kehityksestä puhun mielelläni: aihe kiinnostaa. Palatakseni runoosi: minä sen mielsin lasterunoksi, jolloin eufemismit ovat aivan paikallaan, enkä niitä koe "sievistelyksi" vaikka sitä se sana ehkä suomeksi tarkoittaakin. Mielestäni karkea, alatyylin sana on korvattu neutraalilla, ketään kloukkaamattomalla ilmaisulla enkä minä koe sitä mitenkään moittimisen arvoiseksi.

Tarpeenteko-sanaa on käytetty verbijohdannaisena eikä siis tarkoita sitä läjää vaan nimenomaan suoritusta tai toimitusta: ulostaa..

Nyt jos runo on aikuisille tarkoitettu niin voihan siitä löytää metafooran tekopyhyydelle ja pintasiloitukselle. Tai vain sille että me kaikki toimimme omien taipumuksiemme mukaan sivistyksen pintasilauksen alla.

Paloma.se.co kirjoitti:

En ole perehtynyt runojen tulkintaan, mutta kielen kehityksestä puhun mielelläni: aihe kiinnostaa. Palatakseni runoosi: minä sen mielsin lasterunoksi, jolloin eufemismit ovat aivan paikallaan, enkä niitä koe "sievistelyksi" vaikka sitä se sana ehkä suomeksi tarkoittaakin. Mielestäni karkea, alatyylin sana on korvattu neutraalilla, ketään kloukkaamattomalla ilmaisulla enkä minä koe sitä mitenkään moittimisen arvoiseksi.

Tarpeenteko-sanaa on käytetty verbijohdannaisena eikä siis tarkoita sitä läjää vaan nimenomaan suoritusta tai toimitusta: ulostaa..

Nyt jos runo on aikuisille tarkoitettu niin voihan siitä löytää metafooran tekopyhyydelle ja pintasiloitukselle. Tai vain sille että me kaikki toimimme omien taipumuksiemme mukaan sivistyksen pintasilauksen alla.

Lue lisää

Kieli ja sen kehitys kiinnostavat minuakin. Oikeita runoja olen lukenut vähän, vain sen verran, että ymmärrän pitää omat kyhäelmäni poissa muiden näkyvistä

Runo on vain runo aivan riippumatta siitä, kenelle se on tarkoitettu, ja lukijat ymmärtävät sen eri tavoin, kuten olemme nähneet. Kielessä on aina sivumerkityksiä eli konnotaatioita, ja kun kissalle on annettu ihmisen ominaisuuksia (puhekyky), se on inhimillistetty. Kansansadut ovat täynnä puhuvia eläimiä, jotka kuvaavat erilaisia ihmisiä: tyhmähkö ja väkevä karhu, ovela ja kiero kettu, ilkeä susi. Eihän eläimillä näitä ominaisuuksia ole.

Minä en tietenkään paheksunut kiertoilmausta, vaan kerroin, että sitä käyttämällä on saatu tekstiin yksi merkityskerros lisää. Viita kirjoittaa:

Kerran alla meren painon
Kuolintuska helmisimpun
hiersi kiveen sädekimpun.
Korvakoru nyt se vain on.

Puhuuko hän simpukan elämästä vai runon (t. minkä tahansa taideteoksen) luomisen tuskasta ja ehkä myös sen pintapuolisesta ymmärtämisestä?

jocus* kirjoitti:

Kieli ja sen kehitys kiinnostavat minuakin. Oikeita runoja olen lukenut vähän, vain sen verran, että ymmärrän pitää omat kyhäelmäni poissa muiden näkyvistä

Runo on vain runo aivan riippumatta siitä, kenelle se on tarkoitettu, ja lukijat ymmärtävät sen eri tavoin, kuten olemme nähneet. Kielessä on aina sivumerkityksiä eli konnotaatioita, ja kun kissalle on annettu ihmisen ominaisuuksia (puhekyky), se on inhimillistetty. Kansansadut ovat täynnä puhuvia eläimiä, jotka kuvaavat erilaisia ihmisiä: tyhmähkö ja väkevä karhu, ovela ja kiero kettu, ilkeä susi. Eihän eläimillä näitä ominaisuuksia ole.

Minä en tietenkään paheksunut kiertoilmausta, vaan kerroin, että sitä käyttämällä on saatu tekstiin yksi merkityskerros lisää. Viita kirjoittaa:

Kerran alla meren painon
Kuolintuska helmisimpun
hiersi kiveen sädekimpun.
Korvakoru nyt se vain on.

Puhuuko hän simpukan elämästä vai runon (t. minkä tahansa taideteoksen) luomisen tuskasta ja ehkä myös sen pintapuolisesta ymmärtämisestä?

Lue lisää

Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Sanoin vaan, että tuota nimenomaista kissarunoa en ole koskaan ottanut muuksi kuin kissarunoksi.

Mutta kun asiaa valaisit, niin hyvinhän siitä löytyy se toinenkin ulottuvuus. Olen itse kirjoittanut muistorunon kuolleesta ystävästäni. Joka ei häntä tuntenut, ei siitä runosta paljon viisastunut, eikä tajunnut millaisesta ihmisestä se kertoi.

Japanilaiset kirjoittivat runoja, joita voi tulkita monella tavalla

Satakieli on
laulamasta laatessaan
harmaa lintu vain.

- Onitsura -

jocus* kirjoitti:

Kieli ja sen kehitys kiinnostavat minuakin. Oikeita runoja olen lukenut vähän, vain sen verran, että ymmärrän pitää omat kyhäelmäni poissa muiden näkyvistä

Runo on vain runo aivan riippumatta siitä, kenelle se on tarkoitettu, ja lukijat ymmärtävät sen eri tavoin, kuten olemme nähneet. Kielessä on aina sivumerkityksiä eli konnotaatioita, ja kun kissalle on annettu ihmisen ominaisuuksia (puhekyky), se on inhimillistetty. Kansansadut ovat täynnä puhuvia eläimiä, jotka kuvaavat erilaisia ihmisiä: tyhmähkö ja väkevä karhu, ovela ja kiero kettu, ilkeä susi. Eihän eläimillä näitä ominaisuuksia ole.

Minä en tietenkään paheksunut kiertoilmausta, vaan kerroin, että sitä käyttämällä on saatu tekstiin yksi merkityskerros lisää. Viita kirjoittaa:

Kerran alla meren painon
Kuolintuska helmisimpun
hiersi kiveen sädekimpun.
Korvakoru nyt se vain on.

Puhuuko hän simpukan elämästä vai runon (t. minkä tahansa taideteoksen) luomisen tuskasta ja ehkä myös sen pintapuolisesta ymmärtämisestä?

Lue lisää

Minä näen nämä konnotaatiot juuri päinvastoin: ne antaa lukija , ei kirjoittaja. Tulee mieleen J.R.R. Tolkienin esipuhe Taruun Sormusten Herrasta, jossa hän sanoo irti kaiken vastuunsa siihen miten lukijat ja kriitikot haluavat tulkita hänen kirjoitustaan: "halusin van kpkeilla kirjoittaa todella pitkän kertomuksen" oli hänen selityksensä, hieman yksinkertaistaen. "En ole vastuussa mistään metaforista tai salatuista merkityksistä joita lukijat ovat sanoneent minun ympänneen tekstiini"

Tietämättä mitään Viidasta, hänen tuotannostaan, persoonallisuudestaan, luonteestaan, ajatusmaailmastaan, koen olevani täysin mahdoton sanomaan oliko hän tarkoittanut runollaan helmisimpukasta muuta kuin mitä hän sanoi.
Minun tulkintani (todennäköisesti täysin väärä, koska vain kirjoittaja tietää mitä hän itse tarkoitti):
luomisen tuska versus materialismi

Paloma.se.co kirjoitti:

Minä näen nämä konnotaatiot juuri päinvastoin: ne antaa lukija , ei kirjoittaja. Tulee mieleen J.R.R. Tolkienin esipuhe Taruun Sormusten Herrasta, jossa hän sanoo irti kaiken vastuunsa siihen miten lukijat ja kriitikot haluavat tulkita hänen kirjoitustaan: "halusin van kpkeilla kirjoittaa todella pitkän kertomuksen" oli hänen selityksensä, hieman yksinkertaistaen. "En ole vastuussa mistään metaforista tai salatuista merkityksistä joita lukijat ovat sanoneent minun ympänneen tekstiini"

Tietämättä mitään Viidasta, hänen tuotannostaan, persoonallisuudestaan, luonteestaan, ajatusmaailmastaan, koen olevani täysin mahdoton sanomaan oliko hän tarkoittanut runollaan helmisimpukasta muuta kuin mitä hän sanoi.
Minun tulkintani (todennäköisesti täysin väärä, koska vain kirjoittaja tietää mitä hän itse tarkoitti):
luomisen tuska versus materialismi

Lue lisää

Sanataideteokseen sisältyvät kaikki ne merkitykset, jotka siitä loogisesti on irti saatavissa. Niiden ei tarvitse olla lainkaan samoja kuin kirjoittajan tarkoittamat; ne vain ovat siinä. Siitä lähtien kun kirjailija laskee kynän kädestään, runo elää täysin omaa elämäänsä.

Tulkintasi ei ole väärä eikä lainkaan huono; ilman muuta teksti sisältää myös kuvaamasi merkityksen. Hyvin luultavaa on, että kirjailija kätkee tekstiinsä paljon sellaistakin, mitä lukijat harvoin löytävät.

Viita itse kirjoittaa vääritä arvioinneista jotenkin näin:

Tuulen alta vastahankaan
saarrostettiin kirjainlankaan
ajatuksen arka kettu.
Tuli pappa aseistettu.
- Onkos tuttu lopputulos:
pappa kehään, kettu ulos?

jocus* kirjoitti:

Sanataideteokseen sisältyvät kaikki ne merkitykset, jotka siitä loogisesti on irti saatavissa. Niiden ei tarvitse olla lainkaan samoja kuin kirjoittajan tarkoittamat; ne vain ovat siinä. Siitä lähtien kun kirjailija laskee kynän kädestään, runo elää täysin omaa elämäänsä.

Tulkintasi ei ole väärä eikä lainkaan huono; ilman muuta teksti sisältää myös kuvaamasi merkityksen. Hyvin luultavaa on, että kirjailija kätkee tekstiinsä paljon sellaistakin, mitä lukijat harvoin löytävät.

Viita itse kirjoittaa vääritä arvioinneista jotenkin näin:

Tuulen alta vastahankaan
saarrostettiin kirjainlankaan
ajatuksen arka kettu.
Tuli pappa aseistettu.
- Onkos tuttu lopputulos:
pappa kehään, kettu ulos?

Lue lisää

Nyt olen jo jocuksen kanssa ihan samoilla linjoilla. Juuri näin se on, sekä runoissa että myös saduissa; kaikki ovat monimerkityksellisiä, ja jokainen lukija/kuulija löytää niistä eri asioita ja ymmärtää ne omalla tavallaan.

Edellä oleva kissaruno on mielestäni luritus lähinnä lapsille, niinkuin lapsille kirjoitettuja lienevät useimmat sadutkin. Mutta kaikissa on aina jokin opetus tai muu viesti, enemmän tai vähemmän piilossa. Tai useampikin.

Enpä malta olla pistämättä tähän yhtä mielirunoistani, lasten runokirjoista sekin opittu aikoinaan. - Revitään siitä ;-D

Eli merenpohjassa Meritähti,
tuhat tonnia vettä yllä.
- Minä kestän kyllä,
sanoin Meritähti.
- On terävät sakarat
ja litteät pakarat, ja
paineenkestävät kakarat.

Aivan mahtava riimittelijä Kirsi Kunnashan se näin runoili.

saimaantaka kirjoitti:

Nyt olen jo jocuksen kanssa ihan samoilla linjoilla. Juuri näin se on, sekä runoissa että myös saduissa; kaikki ovat monimerkityksellisiä, ja jokainen lukija/kuulija löytää niistä eri asioita ja ymmärtää ne omalla tavallaan.

Edellä oleva kissaruno on mielestäni luritus lähinnä lapsille, niinkuin lapsille kirjoitettuja lienevät useimmat sadutkin. Mutta kaikissa on aina jokin opetus tai muu viesti, enemmän tai vähemmän piilossa. Tai useampikin.

Enpä malta olla pistämättä tähän yhtä mielirunoistani, lasten runokirjoista sekin opittu aikoinaan. - Revitään siitä ;-D

Eli merenpohjassa Meritähti,
tuhat tonnia vettä yllä.
- Minä kestän kyllä,
sanoin Meritähti.
- On terävät sakarat
ja litteät pakarat, ja
paineenkestävät kakarat.

Aivan mahtava riimittelijä Kirsi Kunnashan se näin runoili.

Lue lisää

Samaa mieltä, kukaan ei voi toiselle sanoa, mitä hänen pitää nähdä taulussa, tajuta runossa.
Viidan kissarunossa itse ajattelen tarkoitetun meidän ihmisten viekkautta. Kuinka vaikkapa täällä puhua kauniin sanoin, vaikka kirjoittajan perimmäinen tarkoitus on satuttaa ja loukata.

Kissahan on jopa jumala tietyissä yhteiskunnissa. Jumaliahan täälläkin vain on.

Lennä, lennä leppäkerttu
ison kiven juureen,
siellä on sun isäs, äitis,
keittää sulle puuroo.

Yritin netistä hakea, jos olisi vaikka jossain nettikaupassa myynnissa, mutta ei löytynyt. Tuohan on Otto Mannisen Kesälauluja, eikö.

Ehkä tuolta sähköisidtä kirjoista löytyisi.

http://books.google.com/books/about/Keken_kesälauluja_pikku_eläimistä.html?id=28w_GwAACAAJ

the._man kirjoitti:

Yritin netistä hakea, jos olisi vaikka jossain nettikaupassa myynnissa, mutta ei löytynyt. Tuohan on Otto Mannisen Kesälauluja, eikö.

Ehkä tuolta sähköisidtä kirjoista löytyisi.

http://books.google.com/books/about/Keken_kesälauluja_pikku_eläimistä.html?id=28w_GwAACAAJ

Lue lisää

Kiitos, varmaan se on juuri tuo Ehrnströmin & Mannisen Keken kesälauluja. Olisi kiva saada ihan alkuperäinen painos, en oikein hoksannut miten mutta taisi olla niin että sähköinen versio löytyisi - en sitten kokeillut pidemmälle koska käsin kosketeltava kirja(nen) on aina eri asia.

Nyt kun oikea kirjan nimi ystävällisellä avustuksellasi löytyi niin taidan silloin tällöin selata mitä huuto.netissä on tarjolla. Suurkiitokset tosiaan sinulle!!! ;-D

saimaantaka kirjoitti:

Kiitos, varmaan se on juuri tuo Ehrnströmin & Mannisen Keken kesälauluja. Olisi kiva saada ihan alkuperäinen painos, en oikein hoksannut miten mutta taisi olla niin että sähköinen versio löytyisi - en sitten kokeillut pidemmälle koska käsin kosketeltava kirja(nen) on aina eri asia.

Nyt kun oikea kirjan nimi ystävällisellä avustuksellasi löytyi niin taidan silloin tällöin selata mitä huuto.netissä on tarjolla. Suurkiitokset tosiaan sinulle!!! ;-D

Lue lisää

"saimaantaka"

Google on aina kiitoksen arvoinen.
Ja mikä parasta, se on kaikkien käytettävissä.
H.

hunksz kirjoitti:

"saimaantaka"

Google on aina kiitoksen arvoinen.
Ja mikä parasta, se on kaikkien käytettävissä.
H.

No, ei tullut pieneen mieleeni että jokin näin vanha ja varmaan useimmille myös täysin merkityksetön kirja voisi löytyä sähköisessä muodossa jostain.

Enkä sitä edes sähköisenä haluaisi, vaan ikuvanhan kuluneen alkuperäisen.

saimaantaka kirjoitti:

No, ei tullut pieneen mieleeni että jokin näin vanha ja varmaan useimmille myös täysin merkityksetön kirja voisi löytyä sähköisessä muodossa jostain.

Enkä sitä edes sähköisenä haluaisi, vaan ikuvanhan kuluneen alkuperäisen.

Lue lisää

Yritin kirjastoista hakea, mutta jostain syystä en saa salasanaa, vaikka ihan oikein naputin kirjastokortin numeron sinne.

Meinaan vaan, että jostain kirjastosta saattaisi löytyä. Yritä sieltä hakea, jos sinulla kirjastokortti ja salasana on olemassa.

saimaantaka kirjoitti:

No, ei tullut pieneen mieleeni että jokin näin vanha ja varmaan useimmille myös täysin merkityksetön kirja voisi löytyä sähköisessä muodossa jostain.

Enkä sitä edes sähköisenä haluaisi, vaan ikuvanhan kuluneen alkuperäisen.

Lue lisää

"saimaantaka"

Minä saattaisin sen löytää.
Ihan livestäkin.
Oletko tosissasi?
H.

hunksz kirjoitti:

"saimaantaka"

Minä saattaisin sen löytää.
Ihan livestäkin.
Oletko tosissasi?
H.

Olen, totta kai, jos "livellä" tarkoitat ikivanhaa kirjaa etkä nettiversiota!
Ja jos ei kovin paljoa maksa ;-)

Kirjaa en ole koskaan edes nähnyt vaan oppinut lorut äidiltäni (tosin nyt muistin vain tuon yhden, jos vähän alkua saan niin voisin muistaa jotain muitakin) ja kirjanen siis kuuluu nostalgia-osastoon.

Huuto.netistä en löytänyt, en avoimista enkä suljetuista, mutta tiedot suljetuista kaupoista taitavatkin olla esillä vain pari kuukautta. Koskaan aiemmin en ole sieltä "kekeä" etsinyt, on kirjanen toki voinut olla huutolistoilla monta kertaa.

saimaantaka kirjoitti:

Olen, totta kai, jos "livellä" tarkoitat ikivanhaa kirjaa etkä nettiversiota!
Ja jos ei kovin paljoa maksa ;-)

Kirjaa en ole koskaan edes nähnyt vaan oppinut lorut äidiltäni (tosin nyt muistin vain tuon yhden, jos vähän alkua saan niin voisin muistaa jotain muitakin) ja kirjanen siis kuuluu nostalgia-osastoon.

Huuto.netistä en löytänyt, en avoimista enkä suljetuista, mutta tiedot suljetuista kaupoista taitavatkin olla esillä vain pari kuukautta. Koskaan aiemmin en ole sieltä "kekeä" etsinyt, on kirjanen toki voinut olla huutolistoilla monta kertaa.

Lue lisää

"saimaantaka"

Minä maksan 2€ ja suukon.
Kirjan hinnasta en osaa vielä sanoa mitään.
Tuntuuko hinta kovalta?
Vai alanko etsiä?
Suukon ja rahat saa lähettää kirjeessä.
H.

hunksz kirjoitti:

"saimaantaka"

Minä maksan 2€ ja suukon.
Kirjan hinnasta en osaa vielä sanoa mitään.
Tuntuuko hinta kovalta?
Vai alanko etsiä?
Suukon ja rahat saa lähettää kirjeessä.
H.

Lue lisää

Minä kun en mieluusti kolikoita pistä kirjekuoreen niin sovitaanko että hommaat niin hyväkuntoisen version, kirjasta siis, että ilkeät pyytää siitä pienen setelin verran. Sitten voisin jättää sen pusunkin kotiin? Vai? Toki aina vanhana myyntinaisena osaan jättää neuvottelun varaa...

Oikeasti olisin iloinen jos sen kirjasen saisin. Opettelisin loputkin ulkoa ja pistäisin niitä täällä joka toisen kirjoituksen sekaan ja väliin.

Jatkuu jotakuinkin näin:

... se tulee jo suolla, sen näki rastas
Ei meillä pelätä, isä vastas
sull' aina on äiti se hätä ja hoppu
- isä pystyyn nous: siit on tehtävä loppu!

Putos haavasta lehti, tuli polun poikki
isä-jussi kuin ammuttu viitaan loikki.

Summa summarum: tosi hauskoja muistella nämä vanhat runot. Olkoonkin että joku tuntematon kaivoi tämän ikivanhan ketjun mihin innostuttiin jatkamaan. ..

"saimaantaka"

Mutta jotenkin sen olisi pitänyt olla tämä:

Hyttynen ja muurahainen

Kesäpäivänä peräti hyvällä miellä, tapas hyttynen muurahaisen tiellä. Se hyttynen hyrisi iloista virttä ja se muurahainen raahasi hirttä. Ei enempi pieksänyt toinen suuta, vaan raahasi, raahasi puuta. Ja hyttynen katseli häntä tovin, ovat muutamat- tuumi se- tyhmiä kovin, kesäriemuja eivät malta ne maistaa, vaan puurtavat työssä kun aurinko paistaa. Vaan toista on minun, en hetkeä tuhlaa, joka ainoa päivä vietän mä juhlaa.

Tuli ahmatti syksy ja nieli kesän, lumi peitteli muurahaispesän. Oli sisällä siellä lämmin olo, oli hyttynen kylmään kuollut polo.

-Uuno Kailas-


H:)

hunksz kirjoitti:

"saimaantaka"

Mutta jotenkin sen olisi pitänyt olla tämä:

Hyttynen ja muurahainen

Kesäpäivänä peräti hyvällä miellä, tapas hyttynen muurahaisen tiellä. Se hyttynen hyrisi iloista virttä ja se muurahainen raahasi hirttä. Ei enempi pieksänyt toinen suuta, vaan raahasi, raahasi puuta. Ja hyttynen katseli häntä tovin, ovat muutamat- tuumi se- tyhmiä kovin, kesäriemuja eivät malta ne maistaa, vaan puurtavat työssä kun aurinko paistaa. Vaan toista on minun, en hetkeä tuhlaa, joka ainoa päivä vietän mä juhlaa.

Tuli ahmatti syksy ja nieli kesän, lumi peitteli muurahaispesän. Oli sisällä siellä lämmin olo, oli hyttynen kylmään kuollut polo.

-Uuno Kailas-


H:)

Lue lisää

No nyt kyllä vetäisit naurunarusta. En tosiaan hoksannut yhteyttä, vaikka tämän runon toki tunnistan. Ulkoa tätä en osaa, siis eihän ollut kovin paha vaikka en tunnistanutkaan ;-D

Eino Leinoa

"Tai ootteko koskaan te painaneet / pään kesäistä nurmea vastaan, / kun heinäsirkat on helisseet / ja kaikunut laulu rastaan? / Sinikellot tokko ne keinuivat, / lepinkäiset tokko ne leijuivat, / ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? / - Sitä tuoksua unhota et." (Eino Leino; Hymyilevä Apollo)"

http://www.valkeakoskensanomat.fi/Luonto/1194685425440/artikkeli/joka lehvalla lemmitaan.html

Tulin juuri tänään kesäpaikastamme kantamuksina mm. runokirjoja yms.
En jaksa nyt lukea, mutta esittelen saaliini :)

" Tunteellinen Siili" ja muita suomalaisia eläinrunoja.

" Talvi-Iltain Tarinoita"- Z.Topelius

" Aleksis Kivi"- teokset 1-2

" J.L. Runeberg"- Vänrikki Stoolin Tarinat

" Topelius"- Maamme kirja

" Hilja Haahti"-Kootut kertomukset-osat 1 ja 2

"Eino Leinon"-Kirjeet Freya Schoultzille (Leino äiti oli vaarini sisko)

Nyt olen väsynyt ja menen pehkuihin...palaan asiaan...

" HYVÄÄ YÖTÄ, KAUNIITA UNIA JA OMAN KULLAN KUVIA"

vilo* kirjoitti:

Tulin juuri tänään kesäpaikastamme kantamuksina mm. runokirjoja yms.
En jaksa nyt lukea, mutta esittelen saaliini :)

" Tunteellinen Siili" ja muita suomalaisia eläinrunoja.

" Talvi-Iltain Tarinoita"- Z.Topelius

" Aleksis Kivi"- teokset 1-2

" J.L. Runeberg"- Vänrikki Stoolin Tarinat

" Topelius"- Maamme kirja

" Hilja Haahti"-Kootut kertomukset-osat 1 ja 2

"Eino Leinon"-Kirjeet Freya Schoultzille (Leino äiti oli vaarini sisko)

Nyt olen väsynyt ja menen pehkuihin...palaan asiaan...

" HYVÄÄ YÖTÄ, KAUNIITA UNIA JA OMAN KULLAN KUVIA"

Lue lisää

Eino Leino, maamme ikiaikainen runoilija.
Hänen runoihinsa tutustuin vasta lapsuuttani myöhemmin.

Kolme iloista rosvoa, Kasper, Jesper ja Joonatan. Hekin olivat lapsuuteni unikuvia.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/6878635

Koko virsi tässä.

Samaa äimistelen itsekin. Miksi ihmisen väri määrittäisi hänen ihmisarvonsa?
Laulun sanojen muistelen tehneen ruotsalaisen papin, lähetyssaarnaajan tyttären, Lina Sandellin, joka kuin ihmeen arvosta parani sairastamastaan poliosta. Näki puutarhassa Jeesuksen. Tiedä sitten, muistinko oikein?

Opettakoon joku minua, jos paremmin muistaa ja tietää.

Musta Saara, legenda.

Paloma.se.co kirjoitti:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/6878635

Koko virsi tässä.

Kiitos!

Olin sitä juuri äsken etsimässä. Olin unohtanut sanat laulusta jotä äitini minulle joskus lapsena lauloi. Yritimme muutamia vuosia sitten muistella sanoja erään mummelin kanssa, hän muisti jotakin ja minä jotakin, emme kuitenkaan koko laulua.

En yhtään ihmettele Martti Syrjän lauluriimittelyjä, kun äitinsä on noin hyvä.

Muistaakseni Syrjä ei kuitenkaan sanoittanut Eppujen suurhittiä rupiset riimit.

Voinee olla noinkin, ei ole tapanani kinailla, täälläkään.
Kuunnellaan ja katsellaan, musa on mahtavaa.