olen seurustellut reilusti yli puolivuotta poikaystäväni kanssa. rakastan häntä yli kaiken. hän on minusta hirveän mustasukkainen (johtuen ehkä hänen lapsuudestaan: isä petti äitiä, kaverit pettivät luottamuksen)enkä tiedä miten auttaa häntä. olen tehnyt kaiken mitä pystyn, en puhu muille miehille, enkä todellakaan käyttäydy mielestäni niin että minusta pitäisi olla mustasukkainen. en ole koskaa pettänyt, enkä ikinä todellakaan petä ja olenkin vannonut sen hänelle satoja kertoja. onko muita ketkä elävät samassa tilanteessa?
poikaystäväni on mustasukkainen
---
4848
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
itse olen todennäköisesti käyttäytynyt mustasukkaisesti..Luulisin että johtuu aiemmista kokemuksista ja hylätyksi tulemisesta. Mutta olin kovin rakastunut kumppaniini ja minua ahdisti kun hän alkoi käydä omin päin jatkuvasti näissä "iskupaikoissa" ja aiheutti mustasukkaisuutta.
Yritin tottua asiaan ja hyväksyä sen, ja tytön vakuutteluiden ja oman henkisen työn kautta lopulta tuli se ilta kun menin yksin nukkumaan sangen rauhallisin mielin ja päätin vain luottaa toiseen ja nukahdin..näin kuitenkin yöllä painajaista jossa tyttöni petti minua, ja heräsin aikaisin aamuyöstä..ketään ei näkynyt vieläkään vieressä.
Seuraavan kerran kun heräsin tyttöystävä makasi vieressä ja tuijotti minua, suuteli etäisen tuntuisesti..herättiin ja hän halusi lähteä kaverinsa luokse..palasi vasta tuntien kuluttua, oli outo, ja sanoi sitten että yöllä oli tapahtunut jotain ja baarista oli löytynyt mies.
Tämä tapahtuma tuhos mut totaalisesti, juuri kun uskoin pääseväni epäluuloisuudestani eroon..pari vuotta umpirakastuneena ollut, ja parastaan esittäen ja sitten tulee tällaista..anteeksipyyntöjähän siitä tuli ja vakuutteluja että kaikki on hyvin, mutta petetyn sydän särkyi, eikä rakkaus enää koskaan tunnu samalta..pahimmalta tuntuu että tuosta huolimatta toinen jatkoi yhä niitä reissujaan, vielä tänäkin päivänä.
Luulenpa että aika auttaa jos poikaystäväsi on kovin mustis. Vanhat pettymykset ja luottamuksen pettämiset saavat aikaan sen että on ehkä vaikea luottaa ja on mustasukkainen milloin mistäkin. Kun luottamuksen saa pikkuhiljaa rakennettua niin poitsusi ehkä oppii uskomaan että sinä et häntä petä. Meillä on vähän vastaavaa ongelmaa ja kovasti saa tehdä töitä jotta toinen pystyy luottamaan eikä turhia mustiskohtauksia tule. Olemme paljon puhuneet asioista, niistä vaikeista ja ikävistäkin, ja se jo auttaa paljon kun pystyy ymmärtämään toista. Jos tahdot niin laita meiliä niin jutellaan lisää :)
helppohan sitä on sanoa, mutta kun toinen pettää luottamuksen kun sen on saanut rakennettua niin mitäs sitten..no nyt on siitä kulunu 3 vuotta,ja alkaa olla jo helpompaa mutta ei sitä toiseen enää koskaan niin luota kuin ennen
Olen varmasti väärä henkilö neuvomaan ketään missään, mutta olen itse huomannut, että onnellisuus vaatii uhrauksia. Itse olen pistänyt rakkaitakin suhteita poikki, enkä yhtään uhrausta ole katunut. Alusta kun alottaa on ainakin selkeempää. Tänäpäivänä olen ainakin onnellinen... toistaiseksi