Miten käyttäydyt

hassu... yleensä tarkoituksettomasti.

Hei kaikki!

oma itseni, en jännitä. Toisen kans olen välillä kireä kuin viulun kieli, en ymmärrä mitä hän minusta haluaa, mutta silti en halua hänestä luopua...

en juurikaan huomioi häntä ja puhun ihan tyhmiä. Kuitenkin pälyilen sinnepäin etsien hänen katsettaan.

Osaa katsoa häntä silmiin, koska hän näkis heti miten oon ihastunu. Pakko kuikuilla sitten muualle ja välillä vähä vilkasta, tämä seurassa. Mutta kauempana kun oon niin en taas saa katsettani irti hänen katseestaan(tunnelissa)! Tällästä täällä.. Taitaa olla vaan ykspuoleista ihastumista, mutta kuiteskin!

Mulla on paha tapa tuijotella ihastukseni kohdetta. Aluksi katselen häntä varovasti ja kauempaa yrittäen olla mahdollisimman neutraali. Jossain vaiheessa jos tyyppi vähänkään vastaa katseisiini, saatan tuijotella melkein häikäilemättömästi takaisin. En vaan saa katsettani irti. Toisaalta saatan olla häpeissäni, jos toinen huomaa tuijotteluni, ja olla jonkun aikaa toista kohtaan "kylmempi" ja varomasta katselemasta häntä.

Hymyilen ja naureskelen myös enemmän ihastukseni lähettyvillä. Olen tavallista ystävällisempi ja lämpimämpi. Olen kiinnostunut kaikesta mitä hän sanoo ja tekee. Jos tyyppi on helposti lähestyttävä, sitä tekee vaikka tikusta asiaa jotta pääsee hänen puheilleen.

yritän olla kohtelias. moikata jne. yleensä... ja esitän että en ole mitenkään kiinnostunut. se on erikseen asia sitten jos huomaan hänenkin olevan minusta kiinnostunut ;)

unohtaa kaikki käyttäytymiset, olla ihan norm vaan.

Valitettavan usein punastun, puhun ja käyttäydyn hermostuneesti, vilkuilen hänen suuntaan...

Olen normaalisti tosi puhelias ja ulospäinsuuntautunut. Kun ihastukseni tulee lähelle en kertakaikkiaan saa snottua mitään. Ja silloinhan olisi tärkeää saada sanottua edes jotain, jotta tutustuminen onnistuisi. Toinen juttu on että alan pälyillä hermostuneena ympärilleni ja välttelen katsetta ihastukseeni, sillä jos katsoisin häneen alkaisi dydämeni hakata ja heikottaisi.

sellaisille miehille, jotka ei mulle mitään merkkaa, mutta kaksi kertaa olen ollut mykkänä. Kerran tuijotimme "ikuisuuden" toisiamme, mut ei siitä mitään tullut! Toinen, kun tuli huoneeseen, puhe lakkasi kuin seinään. Hänkin oli "saavuttamaton". Viimeinen on ollut eri aaltopituuksilla, mutta kiukuttaa, kun ei tiedä, missä mennään.

Olen hyvin sosiaalinen ja puhelias mies ja pystyn helposti juttelemaan naisille niitä näitä yleismaailmallisia juttuja kaverina ja olemaan luonteva samalla tavalla myös ihastuksen kohteen kanssa. Sitten kun tulee tilanne että pitäisi tehdä aloite ja pyytää tämä ihastuksen kohde treffeille niin jäädyn ihan täysin.. ei kertakaikkiaan tule mitään järkevää suusta ulos. Olen yrittänyt ajatella tilannetta siten että se treffeille pyytäminen olisi aivan samanlaista juttelua kuin muutenkin teen tämän naisen kanssa, mutta ei... jäätyminen seuraa aina :(

No onneksi se ei ihan kauheesti ole haitannut kun on kuitenkin ehtinyt tutustua ihastuksenkohteeseen jo muuten.. :)

välillä ajattelen, että tänään oon vahva, en katso häntä, oon todella ylpee, enkä näytä miten paljon mä välitän, ja niin se sit yleensä menee, vaikka sit jälkeenpäin olo on kamala. Kun oikeesti haluisin vaan sanoo miten ihana se on ja jatkaa puhumista, kun se alottaa, eikä olla niinku en olis ikinä nähnytkään tai puhunutkaan hänelle.
Joskus hymyilen paljo ja oon todella kohtelias ja yritän auttaa, sit turhaudun ja oon taas ärsyttävä.

Toiselle jotku asiat merkitsee jotain, toiselle ei. Toiselle kaikki on arkea, kun toinen ajattelee sen olevan koko elämänsä ihanin päivä ja hetki. Niin se vaan menee..

et sillee

No kädet tärisee, ääni värisee, kerron ihan helevetin typeriä juttuja joita häpeän sitte jälkeen päin. Yritän olla aina samaa mieltä asioista. typerää :D