Ystäväni on yrittänyt itsemurhaa puolisen vuotta sitten. Edelleen hän on sairaalassa kuntoutumassa fyysisesti; psyykkistä apua hän ei tunnu saavan yhtään mistään. Varsinkin täällä maakunnissa tuollaiset hoitopaikat ovat kiven alla.
Kaverini siis makaa päivät sairaalassa eikä pääse liikkeelle. Hän on perheetön. Toimitan nykyään täysin psykiatrin virkaa ja alan jo kyllästyä siihen loputtomaan itsesäälissä rypemiseen. Omasta elämästäni en uskalla kertoa hänelle mitään - ihan kivasti menee - sillä hän alkaa taas sen "olispa mullakin noin" -valituksen. Minusta on varsin kohtuutonta, että kuuntelen häntä puhelimessa lähes joka päivä. Ja olen opettanut kaverini myös siihen, että käyn häntä katsomassa säännöllisesti.
Miten pääsisin helpoiten eroon koko kuviosta? Pitäisikö sanoa suoraan vai lopettaa yhteydenpito vähitellen.
Jep, olen kylmä ja sydämetön. Mutta ei ole muuta vaihtoehtoa. Olen mennyt tähän juttuun liian syvälle ja oma perhe- ja työelämäni alkaa kärsiä, kun hän jaarittelee. Olen vain ihminen. Haluan alkaa elää normaalia elämää enkä kuunnella päivät pitkät harhaista valitusta, johon ei saa sanoa muuta kuin jotakin myötäilevää.
Neuvoja?
Kaverini siis makaa päivät sairaalassa eikä pääse liikkeelle. Hän on perheetön. Toimitan nykyään täysin psykiatrin virkaa ja alan jo kyllästyä siihen loputtomaan itsesäälissä rypemiseen. Omasta elämästäni en uskalla kertoa hänelle mitään - ihan kivasti menee - sillä hän alkaa taas sen "olispa mullakin noin" -valituksen. Minusta on varsin kohtuutonta, että kuuntelen häntä puhelimessa lähes joka päivä. Ja olen opettanut kaverini myös siihen, että käyn häntä katsomassa säännöllisesti.
Miten pääsisin helpoiten eroon koko kuviosta? Pitäisikö sanoa suoraan vai lopettaa yhteydenpito vähitellen.
Jep, olen kylmä ja sydämetön. Mutta ei ole muuta vaihtoehtoa. Olen mennyt tähän juttuun liian syvälle ja oma perhe- ja työelämäni alkaa kärsiä, kun hän jaarittelee. Olen vain ihminen. Haluan alkaa elää normaalia elämää enkä kuunnella päivät pitkät harhaista valitusta, johon ei saa sanoa muuta kuin jotakin myötäilevää.
Neuvoja?
Vastaukset 8
Vanhimmat
anna kärsiä vaan oletko hullu?hän ei tiedä siitä hän tarvitsee tukea ja noin et voi suoraan vaan lopettaa yhteyden pitoa se saattaa häntä masentaa enemmän
Sorry vaan. Minut on käytetty loppuun. En jaksa!! Minulla on pieni lapsi, mies sekä monta projektia omassa elämässäkin. Pitäisikö minun pyhittää elämäni kokonaan sen masentuneen tyypin tukemiseksi? Mitä jos haluaisin joskus vapaa-aikanani lukea kirjaa enkä kuunnella sekopäisiä juttuja.
hienotunteisesti,että olet väsynyt
ettet niin usein jaksa käydä,ehkä henkilökunnalle
voisi hänen masennuksestaan ilmoittaa,jos hän
saisi psykiatrin konsulloinnin?
Sinä olet itse itsesi paras ystävä. Jos voit huonosti et pysty toisia auttamaan. Eikä se asia sinun tehtäviin kuulukaan. Koulutetut työntekijät on sitä varten. Mieti ensin mitä itse itsellesi haluat? Sitten; miten paljosta perheesi jää vaille kun olet aina ystäväsi tukena. Jos jatkat tätä rataa olette kohta kaikki hoidon tarpeessa.
Mitään toimintamallia en suoralta kädeltä osaa sanoa. Sen tiedän kokemuksesta, että nykyisestä oravanpyörästä sinun on pakko päästä pois. Et ole lainkaan kylmä tai sydämetön. Olet realisti. Ero tavallla kuin tavalla tekee kipeää. Joskus masentuneelle tekee hyvää että joutuu kohtaamaan itsensä.
Mieti mikä on itsellesi tärkeää ja tarpeellista. Tee päätös oman tuntemuksen pohjalta. Sinun tunteita ei kukaan toinen voi tuntea. Älä kanna syyllisyyttä siitä että haluat huolehtia itsestäsi. Jos sinä romahdat ei tämä ystävä tule auttamaan. Tulee paremminkin tallaamaan vielä alemmas.
Unohdin ihan yhden hyvän kirjan. Muutenkin kannattaa lukea (jos on mahdollista) jotain psykologista kirjallisuutta. Ei sen vuoksi että voit auttaa toista vaan siksi että löytää omat selviytymiskeinot.
Tämän kirjan kehottaisin lukemaan Phillip C. McGraw´n PIDÄ HUOLTA ITSESTÄSI. Se antaa ajateltavaa ja vastauksia omaan epävarmuuteen.
Vaikea tilanne, olen ollut samantapaisessa. Taidat olla ristiriitatilanteessa: olet tyyppiin toisaalta täysin kyllästynyt, mutta toisaalta et, koska asia vaivaa sinua. Hän on todella vaikeassa tilanteessa, joten ei olisi hyvä jättää häntä yksinkään. Toisaalta hän sitoo ja hyväksikäyttää sinua. Vähän epätasapuolista, että uhraat hänelle paljon energiaasi, mutta hän kadehtiessaan ei soisi sinulle mitään hyvää. Hän roikkuu sinussa, mutta oletko sinäkin vähän hänestä riippuvainen? Älä ainakaan anna periksi siinä, että et muka saisi kertoa omista asioistasi, kertoohan hänkin. Olisiko parasta, että yrittäisit rehellisesti, mutta ystävällisesti kertoa, miltä sinusta tuntuu? Jos tunnet empatiaa häntä kohtaan, se varmasti edistää asiaa.
henkilökunnalle, josko he järjestäisivät apua ystäväsi masennukseen. varmasti jotain on tehtävissä!
ja vähennä noita omia käyntejäsi, ja puhelinkeskusteluja (vaikka se pahalta tuntuisikin) hänen täytyy olla todella pahasti sekaisin, jos ei ymmärrä että sinun on vietettävä myös perheesi kanssa aikaa, ja hoidettava työsi.
mutta siis, varmasti jotain apua on saatavilla sellaiselle, joka on niin masentunut, että on jo harhainen... niinkuin kuvaat. jos ei hoitopaikkaa ole, niin varmaan jotain keskusteluapua ja ainakin masennuslääkitystä on saatavilla (se on monesti ihan hyvä ensiapu). siis puhu sairaalan henkilökunnan kanssa!
kertoa että olen ollut kanssasi jotakuinkin samanlaisessa tilanteessa. Itse otin yhteyttä hoitohenkilökuntaan, josta kaverini ei tietenkään tykännyt hyvää. Mutta omaan itsekin henkisiä sairauksia, joten tilanteessani en voinut laittaa toista itseni etusijalle.
Kannustan sinua ottamaan yhteyttä osaston henkilökuntaan, siinä voit parhaassa tapauksessa säästä ystävyytesi. Sinun tulisi saada ystäväsi ymmärtämään, että sinä olet vain ystävä, etkä hoitava taho.