Sairastuin keväällä masennukseen äitini kuoleman jälkeen. Sain seronilia, mutta ei sopinut minulle tuli mania oireita.Nyt olen ollut ilman lääkettä 2kk .Välillä on ihan hyvä olla mutta nyt on tulleet paniikkikohtaukset ja nielemisvaikeudet. Enkä millään aloittaisi uudestaan mitään lääkitystä, kun jokaisessa on jotain.
Siis kysyn onko ketään joka on selvinyt ja päässyt paniikikohtauksista ilman mitään lääkitystä? Jotenkin olen niin masentunut että valoa ei näy, enkä saa mistään kiinni.kuin joku olisi vetänyt verhon eteeni.
Siis kysyn onko ketään joka on selvinyt ja päässyt paniikikohtauksista ilman mitään lääkitystä? Jotenkin olen niin masentunut että valoa ei näy, enkä saa mistään kiinni.kuin joku olisi vetänyt verhon eteeni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sinulla. Sinulla on ollut todella vaikeita aikoja. Et ole ainoa, ajatella, että kautta aikojen monet ihmiset ovat olleet samassa tilanteessa sinun kanssasi ja tällä hetkelläkin joku menettää jonkun läheisensä. Ja moni reagoi kuten sinä tulee ahdistusta, masennusta, panikkeja... Niistä selviää ilman lääkkeitäkin nehän ovat aivan uusi keksintö. Eivätkä ne itsessään poista ahdistuksen syynä olevaa asiaa tai syytä. Sure kun on surun aika ja itke kun on itkun aika. Muista, että monet ihmiset tuntevat itsensä tärkeiksi vain kun voivat auttaa toista. Ja nyt sinulla on tilaisuus ottaa vastaan apua ystäviltä/ammattiauttajilta ja samalla antaa heille ehkä enemmän kuin itse saat.
Surusi on suuri ja toivon sinulle--- mitä toivoisin sinulle---toivoisin sinun löytävän itsesi, jotta voisit iloita siitä, mitä sinulla on, sen sijaan, ett surisit lopunelämäsi sitä mitä sinulla ei ole.
*T:kanssakulkija
sellaisen esimerkin surusta,joka on vaivannut koko elämän. Oma äitini menetti äitinsä ollessaan kymmenen. Äiti oli surullinen koko elämäni, ei nyt itkenyt,mutta ei koskaan nauttinutkaan elämästään. Hän tunsi aina olevansa huonompi vaikka äo olisi mennyt yli koko korttelin jos olisi alettu mittaamaan. Hän ei tuntenut ansaitsevansa onnea. Emmekä me sisareni kanssakaan tainneet olla sitä onnea. Tottakai hän välitti meistä, mutta menimme samaan hälläväliä kategoriaan kaiken muun menestyksen mukana. Kun itse sain lapsia ja niitä tuli useampi vastoin suunnitelmia, enkä koskaan saanut lastenhoitoapua häneltä, vaikka oma mieheni teki ymp.pyöreitä päiviä ja kerran kun sitten itkien häneltä pyysin apua (hänen tiskien ja siivousten keskeltä....) hän sanoi, ettei hänelläkään koskaan ollut mummua lapsia hoitamaan. Ja toinen äitini lausuma jäi kanssa mieleen, jonka hän sanoi esittämättä mitään, oli kun olimme hänen kotipaikassaan käymässä, josta he muuttivat hieman ennen äitinsä kuolemaa... minun äiti sanoi, että " täällä olin viimeksi onnellinen"...
Tuntui tietysi itsestä katkeralta, että eiköä minä tai sisareni oltu merkitty mitään.. Oltiin kai, mutta äitini kyky elää oli vaan kuollut äitinsä kuoleman myötä. Kyky elää ja nauttia ja elää ja kärsiä. Kyky elää. Surullista.
Ensimmäisen kerran sain itse paniikkioireita, kun muutin omaan kotiin, vaikka äitini kanssa oli todella rauhatonta asua. Tuhosin teorian...
En ole koskaan syönyt lääkkeitä mihinkään mielialaoireeseen. En ole täysin parantunut paniikkihäiriöstä, mutta oireet ovat lieventyneet ja pystyn elämään niiden kanssa. Tiedän milloin oireet johtuvat siitä ja osaan toimia niiden mukaan.
sulla on ilmeisesti surun kautta tullu paniikki oireita,en sanos et sulla on itse paniikihäiriö,käy juttelemassa lääkärin kanssa jos jatkuu pitempään niin luultavasti tarjoovat mietoja lääkkeitä.ite oon nyt 23v ja mulla todettiin paniikihäiriö 16v sitä kun ei hoidettu kunnolla niin tuli lisäks agorafobia ja klaustrofobia.ilman lääkkeitä pystyt olemaan mut riippuu missä vaiheessa sä oot menossa,jos oot saamassa satunuaisia oireita niin KERRO KAIKILLE LÄHEISILLE JA ROHKEESTI!lopuks voin sanoo et kohtauksiin tottuu ja niitä opii kestämään mutta aina ne tuntuu helvetiltä.
nuorempana kovan paniikki häiriön ja se oli niin kamalaa etten uskaltanut olla yksin, mutta se kesti 6kk ja sitten vähitellen häipyi ilman lääkkeitä. Olin toki saanut valiumia purkin käsilaukkuun mutta paniikki esti minua ottamasta niitäkin. Minulla oli mies joka tuki minua ja hänen perheensä niin että pääsin sen yli. Mutta sitten meni kymmenen vuotta ja se tuli takaisin ja silloin menetin mieheni ja jäin yksin ja tämä kuoleman tapaus otti niin koville että oli pakko turvautua lääkkeisiin, ja nekin auttoivat, niin että se on sekä että, kaikkea hyvää sinulle.
mielen tyhjennystä ja lihasten rentouttamista. Toimii todella nopeasti.
Myös muut terveyteen vaikuttavat lähestymistavat on hyvä ottaa huomioon:
http://geocities.com/yinyangparantaja/