Tunnen itseni virheeksi... Isäni alkoi tänä iltana huutaa olohuoneessa että oli virhe mennä naimisiin äitini kanssa ja luetteli äitini entisiä. Virheeksi sanoi myös sen että oli laittanut meidät lapset alulle. Ja syytti äitiäni että hän etsisi koko ajan uutta miestä ja ihmetteli miksei ollut koskaan lähtenyt... Joskus isäni puhui myös että tappaa itsensä... En kestä enään tätä! Isäni rypee itsesäälissä ja keksii halventavia tarinoita äidistäni. Mikään mitä hän sanoo äidistäni ei pidä paikkaansa, ainakaan minun tietääkseni. Anteeksi tästä valituksesta, mutta pelkään että vanhempani eroavat ja minun oli pakko purkaa tunteitani jonnekin... Kiitos jos jaksoitte lukea...
Tunnen itseni virheeksi...
MOKE_
4807
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eroavat? Siis pelkäät? Nyt en ymmärtänyt, isäsi ei vaikuta kovinkaan hienolta mieheltä, jos hän kohtelee äitiäsi noin, on jopa uhannut tappaa itsensä (ei kai sentään ole teitä muita uhannut?) Eikö vain olisi parempi että hän tosiaan lähtisi menemään, ja antaisi teidän muiden elää onnellisina? älä nyt sinä "tunne itseäsi virheeksi" isäsi surkean olon takia, hänellä ei selvästikkään ole aavistustakaan siitä että hänella on mahtava vaimo ja upeat lapset, olen sitä mieltä että äitisi pitäisi vain näyttää ovea tuollaiselle valehtelijalle.. Mietippäs nyt, pelkäätkö tosiaankin sitä että he eroaisivat, vai pelkäätkö vain sita tuntematonta mikä siitä seuraisi, sitä uutta, erilaista elämää jota et ole vielä tähän mennessä kohdannut?
ei sinun kyllä kannattaisi pelätä vanhempiesi eroamista, jos isäsi on noin törkeä teitä kohtaan. Omat vanhempani ovat eronneet, ja äidilläni oli sen jälkeen yksi mies. hän oli todella inhottava. ehkä puoli vuotta ennen heidän eroaan isäpuoleni hakkasi äitiäni ja kännäsi. Hän yritti satuttaa minuakin moneen kertaan, mutta en lannistunut. äitini oli muutenkin masentunut hänelle todella läheisen siskonpojan kuoleman takia. isäpuoleni myös vähätteli asiaa ja sanoi että äidilläni ei ollut aihetta surra niin paljon. minä ainakin olin todella onnellinen heidän erostaan. Erosta on aikaa nyt vuosi.
Ehkä sun kannattais jutella jollekki luotettavalle aikuselle? Ehkä sun isäs tarvii apua? Mäki tunnen itteni melko usein virheeks. Isä ei ny varsinaisesti sillee oo sanonu mut se on aina pettyny mun kaikkiin kokeisiin ja tollee ja varmaa toivois et oisin ollu joku täydellinen ja vieläpä poika. Silt se aina tuntuu ja se masentaa, et ymmärrän sua :/
Mutta eikö olisi kiva sitten vanhempiesi eron jälkeen asua vaikka äitisi kanssa ja ei tarvitsisi enää ikinä kuunnella isää.