Aseksuaalisuus

siltä, että olet hyvin tunteellinen ja herkkä. Reagoit tunneasioihin ehkä turhankin voimakkaasti. Tuossa yläastejutussa yksinkertaisesti kielsit tunteesi ja ns. "otit hatkat", nyt olet kasvanut hieman ja masentunut sen kieltämisen takia, eli ns "haavat jäi auki". Tyyppi ärsytti sinua juuri noiden ihastustunteiden takia.

Kokeileppa selvittää asiat ihastuksesi kanssa ja jos hän ei enää olisikaan niin idiootti enää. Ja on kyllä oikein myös suojella itseään, eli itsetunnon arvoaan, mutta ei myös kieltää itseään.

En usko, että olet haluton, vaan yksinkertaisesti analyyttinen ja herkkä tyyppi. Haluttomuus ja herkkyys menevät helposti sekaisin, kun nykyaika vaatii jatkuvaa ihastumista tai rakastumista.

Olen yli kolmekymppinen nainen, ja jollakin tapaa kirjoituksesi tuntui siltä kuin olisin itse sen kirjoittanut yli kymmenen vuotta sitten. Vieläkin - kun ystävät perustavat perheitä - tunnen itseni oudoksi. Ystävät ihmettelevät, kun sanon, että minun on vaikea tuntea mitään ketään kohtaan. Siis mitään, edes himoa.

Kuitenkin olen ollut ihastunut, jopa rakastunut.

Olen jopa yliherkkä, olen huomannut. Tekstiäsi lukiessani tuli sellainen olo, että niin olet sinäkin. Älä siis huolestu, jos nyt tuntuu siltä, että koskaan et enää tunne mitään. Voin nimittäin luvata, että tunnet. Kunhan pidät itsesi avoimena.

Ylipäätään elämässä ei kamalasti kannata kantaa huolta.

Minulla on ollut täysin samanlaisia tunteita, tuntuu kun olisin itse kirjoittanut tuon viestin. Olen myös 16 vuotias tyttö, enkä oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua.

Mulla on ystävä, jolla kävi juuri noin.
15 vee se oli sillon.
Se lupas ja vanno ettei enää koskaan haluu ihastuu/rakastuu kehenkään sen jälkeen kun sen ihastus torju sen.
Mä en nyt tarinoi enempää, mut sanon vaan että tää jätkä on nyt 22 vuotta. Eikä se mennyt ohi...

Aikalailla samassa tilanteessa minäkin.
Itse olen 19-v. jätkä ja myöskin aina ollut hetero ja kiinnostunut tosi vahvasti tytöistä, mutta nyt aika minimaalista se kiinnostus.
Itselläni sen aiheutti todennäkösesti se, että rakastuin tai ihastuin vahvasti yhteen ihanaan tyttöön. Hän teki sitten aloitteen tapailulle, sitä kesti pari kuukautta ja sitten laittoi poikki. Ja siitä taas pari kuukautta ja huomasin, että mitäs mitäs, ei kiinnosta naiset enää. Tää oli mun ensimmäinen (toivottavasti ei viimeinen) kokemus tytöistä.

Mainitset, että olet herkkä, niin olen minäkin.
En sit tiedä, että vaikuttaakko tähän mun asiaan sit se, etten saanut kokea mitään läheisyyttä hänen kanssaan, ei oltu ehditty edes käsi kädessä -meininkiin eikä pussailuun. Että en saanut kokea sitä miten hienoa rakkaus oikeasti on.

Nyt tässä sitten neljä kuukautta mennyt, eikä kiinnostus vieläkään ole oikein palannut. Jos jollain naisella on joku minihame niin silloin se kiinnostus herää jollain tasolla, mut ei nyt kyllä suuremmin. Kasvoista naiset ei näytä juuri yhtään sen kiinnostavimmilta kuin miehetkään.
Enemmän pelkäänkin sitä, että kiinnostus siirtyisi nyt tän asian myötä samaan sukupuoleen. En ole millään lailla homoseksuaaleja vastaan, vaan kyse on yksinkertaisesti siitä, että oon ollut niin vahvasti aina kiinnostunut naisista, etten halua korvata tuttua ja turvallista asiaa täysin vieraalla asialla.

Voin sanoa, että tällaisella ihmisellä, jolla on koko nuoruuden ollut heteroseksuaalista kiinnostusta niin elämä tuntuu aika tyhjältä. En kuitenkaan pelkää oikeastaan, ettenkö koskaan voisi ihastua enää. Olen ollut ihastunut tyttöihin monta kertaa ennen murrosikää ja eipä silloinkaan vastakkainen sukupuoli yleisesti kiinnostanut. Et uskon, että myös Sinun kohdalla asiat loksahtaa kohdalleen sit ku ihastut tai rakastut, vaikka se tuntuukin tällä hetkellä (myös minulla) mahdottomalta. Jos tää asia nyt enää edes on kohdallasi ajankohtainen.

Jos jonkin neuvon voin antaa, niin ehkä voisin sanoo, että jos yhtään pystyt (on ehkä vaikeaa) olla ajattelematta tätä asiaa suuremmin. Että keskityt muihin asioihin, joista nautit, esim. oot kavereiden kanssa enemmän yms. Asian miettiminen ei oikein auta mitään, päinvastoin.

Mutta kyllä minä uskon siihen, että rakastut vielä ja hyvin vahvasti, kenties useampaankin otteeseen. Olet vielä tosi nuori ja aikaa on. Ei todellakaan pidä ottaa mallia ja paineita noista saippuasarjoista tyyliin Salatut elämät, jossa ensin ollaan vuosia naimisissa ja sitten viikko avioerosta onkin uusi mies/nainen kainalossa ja taas ollaan niin rakastuneita. Kyllä tää asia järjestyy, uskon vahvasti.

Ihastuin ekan kerran 7-vuotiaana. Ja oon sen jälkeen melkein aina ollu ihastunu johonkin. Mut ihastumiset loppui 7luokalla ja hävisi kiinnostus ihmisiin ja seksiin. Minusta tuli aseksuaali. Se et musta tuli semmonen johtui siitä että mua kiusattiin, sen jälkeen en enää pystyny luottamaan enkä ihastumaan ihmisiin. Pysyn aseksuaalina ilmeisesti aina en ikinä tuu rakastumaan enkä ikinä seurustele. Ja oon nyt 17 eli oon ollu aseksuaali yli 3 vuotta.

Aseksuaalisuus voi olla jokin "jakso" elämässä, alkaa ja loppua, tai sitten se voi olla jotakin pysyvää. Omakohtaisesti voin sanoa, että minä en ole koskaan edes tuntenut minkäänlaista ihastusta minkään sukupuolen edustajaa kohtaan, joten en todellakaan tiedä, mitä olet menettänyt.

Todennäköisesti tunteesi tuosta vielä tasoittuvat ja selkeytyvät, kunhan kohtaat jonkun, joka oikeasti kiinnostaa sinua ja josta oikeasti välität. Ihastumista ei pitäisi hoputtaa, anna ajan hoitaa asia ja odota jotakuta sopivaa, joka taas saa perhoset mylläämään vatsassasi. Toista se varmasti on löytää joku, jonka kanssa voi seurustella vaikka kymmenen vuotta, kuin joku seiskaluokan ihastus, niin arvostelevalta kuin se kuulostaakin.
Hötkyily ihastumisen puuttumisesta todennäköisesti vain hermostuttaa sinua lisää, etkä varmasti hermostuksissasi kovin helposti ihastu.

Tai no, mistäs minä sen tietäisin, mutta noin loogisesti ajateltuna.