sormuksen vaikutus

Töissä en voi käyttää sormusta, samoin en myöskään harrastuksissa (liikuntaa ja kuvataidetta). Baarikierroksia en harrasta yksin eli mennään miehen kanssa yhdessä jos joskus mennään. Missäs muualla sitä voisi tutustua miehiin? En tiedä eikä kiinnostakaan enää;)

Kyllä jotkut miehet käyttäytyvät vapautuneemmin, kun tietävät että nainen on varattu. Ei voi tulla niitä väärinkäsityksiä niin helposti...

En ole huomannut mitään vaikutusta. Ja kyllä sen yleensä huomaa muutenkin onko toinen vain ystävällinen vai kiinnostunut. Vai enkö sitten ole varustettu niin hyvällä itsetunnolla, että luulisin kaikkien miesten olevan kiinnostunut minusta...? Voi olla niinkin.

Sitäpaitsi kyllä joitakin kiinnostaa kihloissa/naimisissa olevatkin!

vaimoni kuoli jo useita vuosia sitten ja nyt siis elän leskenä. Aikoinani annoin hänen vonkailujensa jälkeen lupauksen, että en koskaan ota sormusta kädestäni pois - ja tämän lupauksen olen pitänyt, sormus on siis minulla yleensä aina. Kerran yritin tehdä lähempää tuttavuutta ihanan naisen kanssa, mutta hän tyrmäsi lähentely-yritykseni sanomalla, että ei lähde "rengastetun kotkan" kanssa minnekään. Tällainen vaikutus on sormuksen olemassaololla.

Itselleni jokainen on varattu ellei ilmoita olevansa sinkku, koruihin en tuijottele sillä monet eivät sellaisista pelleilyistä perusta.

Meilläkään ei olla koskaan mistään rinkuloista perustettu. Työmmekin on sellaista joissa ei voi koruja pitää tai ainakin hankalaa. Vihkisormuksetkin ovat viruneet kaapissa 19 vuotta. Suhteen pönkittämiseksi tai mustasukkaisuutta hälventämiseksi sellaisia ei tarvi. Parisuhdetta pitää rakentaa ihan muiden kuin rinkuloiden varaan sillä ne eivät mitään estä jos joku niin erehtyy kuvitteleen.

Menin naimisiin viime kesänä ja sormessani on kaksi kaunista sormusta. Käväisin baarissa ystävättäreni kanssa, joka oli kyläilemässä meillä yhden viikonlopun tuossa taannoin. Baarissa juttelimme/muistelimme vanhoja hyviä aikoja keskenämme ja kävimme tanssimassa. Keskustelumme lomassa huomasin, että 3 nuorta miestä meitä tuijotteli meitä tiiviisti toisesta pöydästä. Oma reaktioni oli ns. suojautua sormusten voimalla. Ystävättäreni myös seurusteli sillä hetkellä vakavasti. Esittelin ystävättärelleni sormuksiani ja jatkoimme keskusteluamme niin, että pidin käteni näkyvissä pöydällä. Emme kiinnittäneet huomiotamme kolmikkoon sen enempää. Ajattelin ettei kukaan vaivautuisi tekemään mitään turhia iskuyrityksiä, jos tietävät minun olevan naimisissa. Päin vastoin kuitenkin kävi. Yksi kolmikosta tuli juttelemaan ystävättärelleni ja toinen minulle. Kysymys yllätti minut täysin... "Tuossa poikain kanssa huomattiin, että sinulla on ihan kaksi sormusta rivissä... Oletkos naimisiin mennynnä?" Minä vastasin imeissäni, että "niinpä tein tuossa kesällä". Mies ihmetteli vielä "miten se sun miehesi on tohtinut sinut päästää baareilemaan?". Ja vastasin, että "en juoksekkaan hirveästi baareissa, koska niissä ei ole enää mitään minulle. Nyt on poikkeustilanne, koska ystävätär on käymässä ja meillä on ollut hauskaa vanhoja muistellessa. Kyllä naimisissakin olevat ihmiset voivat käydä baareissa, jos voi luottaa toiseen ettei mitään sekoiluja yms. satu ja meillä on ainakin 100 % luottamus toisiimme." Ajattelin, että tuo vastaus olisi säikyttänyt miehen pois, mutta jatkoimme keskustelua parisuhteista ja avioliitosta vähän aikaa. Kävimme tupakkakopissa keskustelun lomassa. Sen jälkeen palasin ystävättäreni luokse ja lopetti keskustelunsa sen toisen kanssa. Tämän jälkeen mietimme, että mistähän tässä oli kyse. Itse totesin etten ole ikinä sellaista keskustelua käynyt miehen kanssa. Kukaan mies ei oikeastaan ole aikaisemmin uskaltanut pyytää minulta neuvoa omiin parisuhdeongelmiinsa.
Olipa hirveä sepustus. Toivottavasti edes jotenkin joku sai ajatuksen päästä kiinni, mistä tässä oli kyse.