Nyt tajusin jälkikäteen minkä elämäni munauksen minä olen tehnyt!!! Käsitin kaiken väärin!!! Eikä toinenkaan korjannut!!!! Nyt minä vasta tajusin mistä oli kysymys!!!!!!!! Kun on ihan liian myöhäistä korjata asiaa!!!!!! Kaikki olisi toisin jos olisin ymmärtänyt kaikki kiertelyt ja kaartelut oikein!!!!!!!!! Ystävät hyvät, lyökää minua ja lyökää kovaa!!!!!!! Antakaa paukkua!!!!!!!! Nyrkit laulamaan!!!!!!! Kuka ehtii ensin!!!!!!!
Voi että
pänniiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii...
1445083
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 144
Vanhimmat
lyödä sinua:( Ja jos se nyt sinua yhtään helpottaa niin kyllä se minuakin on pänninyt joskus, niin maan perusteellisesti. Noo paahan ittes nyt maate, niin kyllä se siitä helpottaa aamuun mennessä.
järkeä päähän!!!!
ole myöhäistä....
Myöhäistä oooooooooon. Mulle on kaikki aina myöhäistä. Eikä sitä nähtävästi koskaan viisastu. Täytyy lyödä päätään seinään jos siellä osat loksahtaisivat paikoilleen.
Mitä olet käsittänyt väärin ystävä hyvä?
Kaiken!!!!
voisitko tarkentaa jotain siitä kaikesta?
ehkä voisin auttaa
toimittaa. Hullu on hullu. Samanlaisia hulluja täällä on palstat täynnä. Jos ei meitä olisi niin ei olisi näitäkään palstoja. Sitä vaan ihmiset kuvittelee toisistaan että sanoilla on sama merkitys jokaiselle kuin itsellensä, että jokaisen ajatuksen juoksu on samanlainen kun itsellänsä, että jokainen tekee saman tulkinnan asioista kun itsekin. Luuloja luuloja ja edelleen luuloja. Epäselvistä sanomista vedetään omia johtopäätöksiä jotka ovat ihan päin h.....ä jne. Pelkoa, epäluuloa, epävarmuutta... Sitä samaa soppaa mitä nämä viestit on täynnä. Ei siis mitään uutta alla auringon tälläkään kertaa.
mistäpä sitä voi koskaan tietää...
mutta toisten näkökulmat voisi auttaa edes hieman asioiden jamaa...mutta jos ei apu kelpaa niin sitten täytyy tyytyä vain omaan näkökulmaan.
huh onpa köyhää
tuo ap, niin auta mua, sä oot multa hukassa, missä oot?
tarkoitat, miksi mä olen sulta hukassa?
Äläs nyt vedä mitään herneitä nenääs. Ajattelin vaan että mites sitä kukaan pystyis sellaisiin väärinkäsityksiin apua antamaan kun joku on itse asiansa sotkenut, vaikkakin toisen hyvällä avustuksella. Ei kai siinä auttaisi oikeastaan muu kun puhelu asianomaisen kanssa. Ja sehän on jo tunnettu pelon aihe. Ei ole mulla rohkeutta sen enempää kun näillä muillakaan kanssaihmisillä jotka täällä laillani ruikuttavat ja kiroilevat mokailujaan.
niin no mut toisten näkökulmat saattas auttaa edes hieman asioita...mutta jos ne ongelmat on niin pahoja ettei niistä selviä toisen ihmisen kanssa juttelemalla, niin silloin on parempi hakea apua sellaselta joka auttaa kyseisiin ongelmiin.
etteikö voisi puhua, ihan tavallista mämmeilyä. Saattaa vaan olla vähän liian helposti tunnustettavissa jos alkaa täällä selittämään ja suoltamaan asioita.
tarkoitus
no mutta eihän asiat selviä jos niitä ei setvi jonku kanssa...ongelmat yleensä selviää paremmin kun niitä jonku toisen kanssa jakaa.
siinäpä valittet
itsekään missä on pää ja missä häntä. Uskooko joulupukkiin vai lumimieheen, tai vaikka molempiin. Kun toisen sanoja kääntelee ja vääntelee ja miettii ja pohtii niin niistä saa lopultakin sata eri sanomaa. Mihinkä niistä sitten uskoo kun ovat vielä niin vastakkaisiakin? Miten voi ilmaista itseään niin koristellusti että toinen voi tulkita sanat niin monella eri tavalla? Sitten kun vielä teot tulkitaan mukaan niin tulee taas toiset sata sanomaa siihen lisäksi. Kyllä taitaisi olla parasta antaa olla moiset pohtimiset. Eihän niistä kukaan viisastu. Ratkeaa vaan liitoksistaan. *huoh*
tarkoitatko että sinulla on jokin ongelma jonkun toisen kanssa, etkä käsitä hänen sanojaan?
mikset mene ja kysy, mikä ja kuka estää kysymästä...?
ehkä asiat ratkeais kummallekki
aiemmin että ei kai siihen ole muuta lääkettä kun puhua asianomaisen kanssa.
puhu ja selvitä sen ihmisen kanssa sellasia asioita selviksi jotka vaivaa..
kokemuksesta voin tukea että se kannattaa pitemmän päälle!
kannattaisikin, luulen ja epäilen niin. Mutta kun luet näitä ketjuja niin eikös vaan ketju ketjun perään koostu samasta ongelmasta - ihmiset eivät uskalla puhua toistensa kanssa tällaisista asioista. Mieluummin arvaillaan ja mietitään ja vatvotaan ja murehditaan ja toivotaan ja haaveillaan omissa oloissaan. Minä kuulun siihen samaan joukkoon. Uskallan kyllä puhua jos toinen tekee aloitteen mutta itse en sitä tee. Saattaahan olla että hänellä ei ole mitään epäselvyyksiä ja on jo jättänyt kaiken taakseen eikä halua alkaa suoltaa menneissä. Hoksasin vaan sieltä rivien välistä mietittynä laittaessani tuon ap viestin että eipä tainnut kaikki ollakaan niin vesiselvää mitä olin ajatellut ja luullut. Että siellä saattaisi olla paloja joita en ollutkaan saanut paikoilleen.
sä häviäsit sillä että kertoisit jollain tavalla hänelle että sinä et saa mielenrauhaa kun asiat on mielestäsi jääneet selvittämättä selvästi..
kerää se rohkeus jostain ja selvitä asiat...
et sinä muuten selviä selville vesille.
En usko että se asioiden selvittely sais sun elämää surkeeksi...
otat nyt vaan härkää sarvista ja teet sen aloitteen hänen suuntaansa...
vähän paremmin se palapeli koota. Eihän ne oos ees vaikeita, ne palapelit. Mitäänhän ei ollut niissä sanoissa, kaikki oli siellä rivien välissä..että niin. Ehkä se oli epäreilua, mutta se vaan pääsi tapahtumaan, siis se kiertely ja kaartelu, iski paniikki.
saattaisi aukeilla, ainakin sen verran että saisi laittaa asian arkistoihin ja lakata miettimästä. Pännii sekin että ei voi vaan hyväksyä tilannetta ja painaa villasella. Se olisi kaikista yksinkertaisinta. Kaahaisi vain eteenpäin elämässään taakseen katsomatta. Niin kuin niin monet muutkin taapertajat. Ravistaa vaan vähän olkapäitään ja tiputtaa asiat harteiltaan. That's it. Sen pituinen se! Mutta se on kai se pe....n pieni mahdollisuus siellä horisontissa joka ei jätä rauhaan. Kaukaa haettua mutta kuitenkin. Niin kai se alitajunta viestittää. Sitten kun alkaa pännimään tarpeeksi lujaa niin että kiukuttaa niin sitten ehkä uskallan heittää jonkinlaisen kysymysmerkin kohteelle.
miksei jo tänään?"
siinäpä se, mitä ennemmin selvität asiat sitä nopeammin jätät kysymysmerkit taaksesi.
millainen asia sinua sitten tähän ihmiseen koskee...voisitko raottaa asian ydintä?
varmaankin. Mutta jos tunnen joten kuten oikein tämän henkilön niin se puhuminen saattaisi kaatua samaan esteeseen. Jos ei pysty puhumaan asioita puhtaaksi niin ei pysty. Jotkut on vaan niin arkoja että heitä koko ajan pelottaa mitä toinen nyt ajattelee jos minä sanon niin tai näin. Ei siinä asiat saata selvitä, sotkeutuu ehkä vielä enemmänkin.
asioista kasvotusten, voithan kertoa asiasi monella muulla tavalla, tietysti kuitenkin niin että se asiasi tavoittaa sen toisen.
mikset voi hieman enemmän kertoa mitä selvitettävää sinulla sitten olisi tän henkilön kanssa jonka tunnet joten kuten...?
niin hyvin, että tiedät puhumisen olevan yhtä vaikeaa. Jotkut ihmiset ilmaisevat itseään täysin eri tavalla kirjallisesti ja suullisesti. Se saattaisikin olla mutkatonta ja helppoa se puhuminen..saattaisi.. Tekstistä puuttuu äänensävy ja siksi niin usein väärinymmärretään
ei aina sitä ymmärretä väärin..jotkut osaavat ilmaista jopa paremmin asiansa kirjoittamalla. Se on paljon itsestään kiinni millä tavalla sen asian loppujen lopuksi esittää, suullisella vai kirjallisella....
orastava ystävyyden alku joka näyttää lupaavalta ja antoisalta molemmille mutta sitten alkaa väärinkäsitykset kasaantua joita ei jostain syystä pysty selvittämään. Kun pinnan alla on tarpeeksi selvittämättömiä kysymyksiä niin molemminpuolinen epäluulo kasvaa kasvamistaan ja siihenhän se kaikki sitten kompastuukin. On helpompi pätkästä poikki ja alkaa alusta muualla kun selvitellä asiat. Minua se harmittaa sen vuoksi kun se pohjatyö tutustumiseen on aika raskasta. On niin harmi heittää pois kaikki tyhmien väärinkäsityksien ja pelkkien luulojen vuoksi. Jossainhan niiden ajatusten on täytynyt kohdata kun on päässyt jo alkuvaiheen yli. Ainahan ihmissuhteissa esiintyy väärinkäsityksiä, erimielisyyksiä ja muuta kitkaa mut jos se ei ole vakavampaa laatua niin kyllä sellaiset pitäisi pystyä puhumalla oikomaan.
on varovainen joka tavalla.
että ilmaisisi itseään paremmin puhumalla, vaan eri tavalla. Eiköhän kaikki kirjoittamalla pysty parempaan, kun näkee tuloksen ja voi sitä korjailla. Mutta eri tavalla. Ja kyllä tekstiviesteissä ainakin on usein tyly sävy, mikä syntyy siitä kun ei näe pilkettä silmäkulmassa..
ehkä tilanne on vähän eri, jos sinä olet halukas keskustelemaan kasvotusten. Silloihan tilanne on ihan toinen, silloin olet jo osoittanut, ettet ainakaan heti tyrmää
vieläkin 15 vuoden jälkeen avioerosta, miksi isä teki niin ja näin ja on asioita, jotka eivätkään koskaan selvinneet...onhan näitä selvittämättömyyksiä.
voimia. Ihan turhan takia. Emmekä yhtään viisastu ja opettele puhumaan keskenämme, me ihmiset. Muuta kun näin anonyymisti mutta ei muuten. Pelkäämme niin paljon toisiamme.
puhuminen olla hankalampaa.. monella tavalla.
sähköpostilla. Sanot, ettet ehkä ole kaikkea ymmärtänyt ja nyt haluasit käsitellä asiat siten, että ei jäisi epäselvyyksiä ja väärinkäsityksiä. Helppoa
helppoa olisikin niin tämäkin vuodatus olisi ollut ihan turhaa. Kyllä se pupu tuolla pöksyissä pökkii jo pelkästä ajatuksesta. Voi v.... että ihmisten täytyy olla tällaisia raukkoja!
laita viesti, jossa et oikeastaan sano mitään. Kysy vaikka lyhyesti, että jäikö meillä jotain kesken. Ei se ole vaikeaa. Ja siitä saattaa seurata jotain hyvää, ainakin asiat lähtee selviämään..
kun ei tee asioille mitään...yrittäis edes selvittää asioita, mut kun ei niin ei...
kitukoot sitten
asiaa. Pahinta on että luulen itsekin että kaikki selviäisi pienellä viestillä. Voi itku mikä parku ja hammasten kiristys ja valitus ja voivotus. Kräääääääääääk!
sun mielestä nyt tehdä? Miten se vois korjata asiaa? Ettet sinä sitä kiduttas tolleen.
jäät eläkkeelle hyvää aikaa pohtia asiaa. Ettei niinku mitään kiirettä oo, pohdi ihan rauhassa :)
mielestäni olisi melko järkevää selvittää asiat niin ettei jäis mitään hampaankoloon....
Mieti nyt minkä palveluksen se tekis ittelleen ja sille toiselle selvittämällä asioita paremmalle tolalle !
Pitäs käyttää sitä järkeeki jos kerran omistaa aivot...
Ei se v.....u asiaa auta eikä lisää rohkeutta tuo.
niitä aivoja. Ja hyviä neuvoja on helpompi jakaa kun noudattaa niitä. Vaikka omistaisikin aivot.
auttaa joka asiassa, se keventää, en minä pahalla..ihan hyvällä ja huumorilla
pitäisi osata käyttää hyväkseen.
MUT oma on elämäs joten tee omat päätöksesi sitte
että järki ja tunteet ei aina pelaa yhteen ja jos tunteita on tosi paljon, järki on kyllä poissa.
että meitä on tässä ainakin 3 juttelemassa, minä en halua, että noita sanoja laitetaan minun suuhuni..
huumori jollain tavalla kaukana. Vaikka aika koomillien koko juttu, täytyy myöntää.
että olemme saaneet seuraa. Teillä on niin erilaiset keskustelutyylit että ei niitä voi sotkea keskenään. Ei huolta kenen suusta mikin tulee.
ihmisen ja ihmisen elämän tekee niin monimutkaiseksi. Jos joka paikassa järki saisikin ohjailla niin paljolta säästyisi pieni ihminen.
koomillinen. Sinä olet vain ehkä ymmärtänyt jotain pahasti väärin.
Käypä muuten tarkistamassa oletko viimeisen puolen tunnin aikana erehtynyt missään.. (varmuuden vuoksi sulle tai jollekin toiselle tällainen vinkki, jos et ymmärrä, älä välitä, en näe kasvojasi millään)
sitä mieltä, että tykkäät tuosta ihmisestä, vaikka sulla ei ihan ole vielä kaikki lähtenyt käyntiin hänen kanssaan ilmeisesti..
jollekin toiselle. Ei ainakaan minulle ole annettu mitään aihetta epäillä erehtymistä.
vissiin porukkaa pyörimässä
että porukka lisääntyy koko ajan.
puolen, sen johon ensin ihastuin. Sitä henkilöä kaipaan johon ensin tutustuin, ennen kuin solmut alkoivat kerääntyä. Luulisin että jos hän vain uskaltaisi ottaa vähän rennommin ja olla avoimempi, oma itsensä, eikä pohtia asioita liikaa, kuten silloin ensin, niin tykkäisin kyllä ihan mielettömästi.
olla toivoa suhteesi? Jos olisi sellainen kuin alussa? Mikäs se alku oli?
hänen ajatuksiaan kun eipä suostu kertomaan. Sen verran olen kuitenkin sieltä jostain väliköistä mielestäni ymmärtänyt ettei hän ihan välinpitämätön minua kohtaan kuitenkaan ole. Että jotain sieltä kai vieläkin löytyisi.
välinpitämätön? Oletko itse kertonut hänelle tunteistasi? Tiedättekö molemmat jotain?
puolin ja toisin. Kai tämä keskustelu ja aikaisemmat lausuntoni kuitenkin antavat vastauksen tuohon ensimmäiseen kysymykseesi?
ei pysty enää seuraamaan, se on levinnyt joka suuntaan ja siellä ei tiedä kuka vastaa ja kenelle.
Mutta kyllä sinä sitten taidat tykätä:) Toivotaan sulle ja hänelle vähän parempaa onnea jatkossa. Tai onnea ja onnea, onnihan on teistä kiinni. Toivotaan, että asiat pikku hiljaa selvenee.
itsestäänhän se paljon riippuu.
Harvinaisen aina. Tee sinä jotain ja hänkin varmasti tekee jotain. Täällä pyöriminen on liian rankkaa ikävissään kenelle tahansa. Ehkä hänen ei enää tarttis, kun saisi suhun jonkinlaisen yhteyden, vaikka kuinka pienen.
ja onnetonta touhua. Ei täällä huvikseen viivy kauemmin kuin on tarvis. Mutta onhan se hyvä että tämä palsta on olemassa kun ei tänne vaan juutu kiinni. Kai minun on pakko jotakin vielä tehdäkin, ei oikein huvita pyöritellä näitä ajatuksiakaan päivin ja öin.
typerää. Onneksi maailmassa ei ole kuin yksi ihminen, joka tietää, että olen täällä joskus käynyt. Oletan. Ja se onkin mulle tosi tärkeä ihminen, sille halauisinkin kertoa kaiken.. Kirjoitin tähän muutakin ja pyyhin pois, eli pää on tyhjä.
onkin näitten palstojen tehtävä - tyhjentää päänsä tänne niistä ajatuksistaan jotka vaivaa ja kaivaa. Ja sekin tuntuu turvalliselta ettei turhan moni tunne että täällä hiiviskelee. Uskalataa kirjoittaa ajatuksiaan vapaammin. Jos aina joutuu pistämään paksun savuverhon eteen niin kirjoitus estyy aika paljon.
kukaan sellainen jonka kanssa juttelee usein voisi edes tunnistaa. Sitä kuitenki kirjottaa eritavalla, ei se ole puhekieltä. Sellainen, jonka kanssa on enimmäkseen kirjotellut, eikä pahemmin jutellut, voisi tunnistaakin. Pitäsköhän minun jo mennä nukkumaan. Jotenkin tässä roikkuu vielä, että saisi uskoa siihen mitä toivoo.. no ei se täällä miksikään muutu.
varmaan niin helposti tunnista jos ei puhu asioista joista voi tunnistaa.
Ei asiat täällä muutu ei. Se on ainakin totta jos mikä. Kyllä tästä pitäisi mennä nukkumaan yhden jos toisenkin. Huomenna on uusi päivä, uudet murheet, ja varmasti ne vanhatkin siinä lisänä.
muakin nukuttaa jo kovasti. Äläkä sinä unohda tuota, jonka takia täällä kirjoittelet. Jotain tulee vielä tapahtumaan, sano minun sanoneen. Ole kärsivällinen, hän varmaan on tällä hetkellä aika epävarma sun tunteistasi, mutta jospa se siitä muuttuisi pian.
antoisasta keskustelusta. En ihan varmasti unohda. Pidetään peukkuja että kaikki ratkeaa parhaaseen päin.
Ei muuta ku otat muhun yhteyttä ja sillä se selviää :)
sä sitten oot? Että tiedän kehen otan yhteyttä.
oikei tapahtunut?
että lukisit tuon ketjun niin eiköhän siitä jotain pitäisi selvitä.
et missä päin tää on tapahtunut koska itselläni kovin samanlainen juttu. Ja oliko kirjoittaja mies vai nainen? Joka tapauksessa rohkeutta peliin..ei se ainakaan huonommaks voi mennä!
samanmoisia on niin monilla että puolet Suomen kansasta tunnistaa itsensä tästäkin jutusta. Missäs päin sinä haikailet? Ja haikailetko miestä vai naista? En usko kuitenkaan että sinä olisit tämän viestin "salainen kaivattu".
usean muun kanssa siitä, että kannattaa selvittää se. Eihän sitä tosiaan ikinä tiedä, ennen kuin sitten oikeasti tietää. Itse mietin aina liikaa, ja tiedostan sen... mutta sekin, että yrittää selvittää on parempi kuin se, että jatkaa itsekseen mietiskelyä eikä mikään oikein etene mihinkään. (tämän ei ollut tarkoitus kuulostaa tylyltä)
viisasta selvittää ihmisten väliset asiat.
päättänyt jättää asian tähän. Kiitos kuitenkin kaikille hyvistä neuvoista ja kiintoisasta keskustelusta.
entäs, jos kyseinen henkilö ajattelisi samalla tavalla kuin sinä? Toisaalta se päättäminenkin helpottaa. Mutta ... niin, enhän minä taas tiedä tuosta tapauksesta. Kiitos itsellesikin ketjusta.
tähän. Vietin sun kanssas pitkän tovin tässä ketjussa, ja nyt olet sitten päättänytkin luovuttaa. Miksi?
Oletko itse sitten yrittänyt selvittää asioita jotka tarvitsisivat selvittämistä...
Oletko lyönyt rikkaa ristiin kertaakaan?
hieman epäilen......
tästä on jo kulunut sen verran aikaa että tuntuu tyhmältä alkaa kyselemään mitään jälkikäteen. En viitsi kiusata ketään kysymyksillä jotka ehkä/varmaan ovat epämukavia. Ja lisäksi vielä jos toinen tosiaan olisi omasta puolestaan jotain halunnut selvitellä niin olisi luultavasti näin jo tehnyt. Ja olen ymmärtänyt että tällä henkilöllä on helppo tehdä tilinloppu ja pistää asiat kansioihin ja kansio kiinni. Ei varmasti enää halua tätä kansiotaan avata. Minä teen oman tilinlopun. Teen oman sopivan version asiasta johonka aion uskoa ja sen mukaan menetellä. Ja koska se kysymys kuitenkin tulee esille niin tässä on vastaus. Siis tässä on minun "totuus" tästä jutusta:
Hän ei halunnut olla missään yhteydessä kanssani enää. Minä en pysty muuttamaan tätä tosiasiaa. Minulla ei ole muuta tehtävissä kuin hyväksyä tilanne ja kääntää ajatukset muualle vaikka pakon voimalla. Ajan myötä asia häviää taka-alalle eikä vaivaa enää, ainakaan niin paljon. Tiedän että aina toisinaan tulen tuntemaan piston sydämessäni pitkän aikaa jälkeenpäin kun henkilö ja asia tulee mieleen, mutta sitten voin vaikka ajatella häntä vainajana niin on helpompi käsitellä vainajan muistoa. Siis vaikkapa surumarssi soimaan ja hautajaisten viettoon. Hyvää illan jatkoa teillekin.
ollut ollenkaan varma siitä, haluaako hän olla kanssasi tekemisissä. Onko hän sanonut niin? Tuskin. Kerro millä sanoilla hän tuon ilmaisi. En voi kuin epäillä. Muistan tämä ketjun.
Olen itse hieman samanlaisessa tilanteessa. En tiedä sanoiko hän, että unohda hänet. En tiedä käytinkö itse vahingossa sanaa, joka voisi tarkoittaa loppua. Odotan vielä hetken, ja sitten kysyn häneltä. Pakko kerätä rohkeutta, koska voi olla, että nyt tulee se lopullinen EI. Mutta en jätä kesken, kuten sinä. Koska munkin sädämeni värähtää. Silloin on pakko tietää varmaksi. Älä sinäkään jätä tuohon. Usko mua.
jossa minun totuus on se että loppu on ehdoton ja ikuinen. Tästä voi sitten alkaa paraneminen ja toipuminen, sitähän ei voi tapahtua niin kauan kun kaikki "jos"... "ehkä"... "entäs jos"... pyörii päässä. Ja tämä miettiminen ja vatvominen ja ihmettely vie niin per....sti voimia. Jos toinen miettii asioita omalla tahollaan ei minulla ole aavistustakaan, mutta minä olen yksin omien kysymysteni ja ajatuksieni kanssa ja minun on niihin tehtävä loppu ja ratkaisu itse. Oli se hyvä tai huono on jokaisen itse päätettävissä, minulle se on nyt kuitenkin näillä näkökulmilla se minkä minä olen katsonut parhaaksi.
on paras tehdä omalla tavallaan. Ja voihan se olla joskus parempikin ettei oikeasti tiedä mitä olisi voinut olla. Sinä teet itse oman lopun tarinallesi. Minä taas kysyn häneltä sen lopun, kun en ole ihan varma onko se loppu vai alku.
Ja se eläkevitsini ei siis ollutkaan vitsi ollenkaan:) Hyvää jatkoa sinulle. Toivon, että mikäli sillä toisella on tunteita sinua kohtaan, se selviää ja sinun loppusi jyrätään.
kohdallasi. Ja toivotaan että minulla on jo muuta miettimistä eläkepäivinäni. Hyvää jatkoa sinullekin ja onnen potku kysymyksillesi "Hänelle".
väittää sen olevan mitenkään helppoa saati onnistuvan nopeasti. Tai edes ensimmäisellä yrityksellä. Omalla kohdallani asiat vain pahentuivat, koska en osannut olla selkeä. Eräs luuli varmaan päinvastaista kuin mitä yritin kertoa. Sen sanominen, että "olin kyllä kiinnostunut" kesti Kauan. Rohkeutta siitä ei ollut kiittäminen, mutta olin päättänyt viimein sanoa sen hänelle. Ja sanoin. Siitä jäi puuttumaan kyllä se, että "vieläkin kiinnostaa enkä ole edes varattu", mutta yritin kyllä.
Siksi kannustaisinkin tekemään jotakin, ...eikä miettimään liikaa tai tekemään omia
johtopäätöksiä. Tein itse niin, ja harmittaa, surettaa ja mietityttää vieläkin.
liian kauan vai mitä tarkoitat? Miten teit omia johtopäätöksiä? Kerroithan hänelle kuitenkin ymmärrykseni mukaan? Vaikka sitten menikin pieleen kun olit epäselvä?
kohdallasi tuntuisi olevan ihan sama kuin ap:llä. Sanoit jotain, mutta ei hajuakaan ymmärsikö toinen sen oikein. Olet samassa jamassa kuin ap. En ole tuo edell., tulin sivusta.
Just muuten niinkuin Hänen elämäänsäkin, yritän sivusta tunkea..
ja taitaa vielä jäädä ylikin...
oikeasti edes tiesin, mitä hän ajatteli. Minä vain jotenkin oletin tietäväni...
Yritin kertoa suht pian, mutta en saanut sanottua kuin vähän jotakin. Sitten kului pitempi aika, ennen kuin oikeasti toin mietteeni esille. En voi ihmetellä, jos hän oli siihen asti luullut muuta. Kyllä siis kerroin.
siis kumpikaan ei ole vielä selvittänyt mitään eikä tiedä, mitä toinen ajattelee. Itse sitten viimein kerroin, että olin kiinnostunut... en sanoisi, että olen "samassa jamassa", vaikka kauan olinkin, kun edelleen vain mietin ja mietin.
Jotenkin tulee mieleen kyllä, että jos ensin toinen kertoo toiselle olleensa tai olevansa ihastunut, niin kai tämä toinen sitten tekisi jotakin, jos ajattelisi samoin ja olisi vapaa.
...ja jos...
kirjoitin :( Nämä asiat eivät ole helppoja
ei. Mutta jos asiat menee näin solmuun niin ei kai siinä sitten olisi ollutkaan edellytyksiä koko jutussa. Täytyy kai ajatella niin.
ei "tapahtunut", joten jos olisin tehnyt jotakin erilailla, niin eihän sitä tiedä... Oliko niin tarkoitettu käyvän? Sitä en sitten tiedäkään. Mutta solmu oli seurausta omasta sähläyksestäni.
yhteispelillä se sujuu.. siis syytä on varmaan molemmissa osapuolissa yleensäkin.
sanoa sanottavani selkeämmin ja kunnolla, ja ehkä tämä toinen olisi voinut odottaa paikallaan vielä hetkisen.
Ja nyt tämä menee taas sinne "jos"-puolelle.
nämä "jossat" jotka jää kaivelemaan. Kuten kunpa olisi (jospa olisi heh) voinut ajatella selkeämmin, toimia selkeämmin jne jne niin olisi välttynyt paljolta. Mutta kun ihminen nyt on jälkiviisas yleensäkin niin sitten saa näitä tilanteita. Ei kai siinä muuta kun toivoa että ainakin jotain jää mieleen opiksi seuraavaan kertaan.
Kerroitko siis suoraan olevasi ihatunut. Tiedätkö, että sanoma meni perille? Ymmärrettiinkö se?
Minullakin oli ja on niitä ns luuloja ja omia johtopäätöksiä. Sitten kun palaset alkavat loksahdella paikoilleen jälkikäteen niin huomaa epävarmuuden niissä johtopäätöksissä. Mutta siinä vaiheessahan se on jo ihan turhaa. Ymmärrän vastaisuudessa että jos on epävarma jostakin niin kysyy ennemmin kun tekee omia päätelmiä asioista. Sitä jälkiviisautta! Mutta onhan se kuitenkin hyvä jos munauksistaan jotain oppii.
sanoit, että kerroit. Huomaan, että sinä jo otat opiksesi seuraavan ihastuksen varalle, vaikka toinen saattaa sua odottaa ja surea ja kaivata ja... melko varmasti
tarvinnut kun pienen pienen vinkin ajoissa niin olisinpa voinut kertoa yhtä ja toista. Mutta sainpas sen tiedon niin myöhään että ajattelin ja oletin kaiken olevan jo ohi ja myöhäistä. Jälkeenpäin ymmärsin että luultavasti toinen puolestaan odotteli laillani jotain vinkkiä minulta. Siis luultavasti kumpikaan ei halunnut paljastaa mitään ensimmäisenä vaan halusi ensin varmistuksen toisen tunteista. Nii-in, yritän tästä ottaa opikseni seuraavaan kertaan. Jos nyt on näin että toinen odottaisi ja surisi ja kaipaisi niin sitäpä emme sitten ilmeisesti koskaan saa tietää. On sitten kai sama tilanne.. kumpikin odottaa toiselta aloitusta - turhaan kai tälläkin kertaa.
onko tästä pitkä aika, onko jo myöhäistä?
aika on aina pitkä... mutta ei tästä nyt niin hirvittävän kauan kuitenkaan ole. Eihän tällaisia asioita voi niin kamalan kauan vatvoa mielessään järkensä ja mielenrauhansa säilyttääkseen. Ja missä menee raja koska on liian myöhäistä? Liian myöhäistä on sitten kun kumpikin on luovuttanut. Tai sitten kun aika on tehnyt tehtävänsä.
oletko nainen vai mies? Ihan siksi, että kirjoitat otsikoksi tuon Jaa-a.. ja asiasikin on niin ajankohtainen monelle muullekin.
kyllähän täällä kaikki asiat ovat ajankohtaisia monelle muullekin mutta taidamme olla kaksin tässä keskustelussa jäljellä niin eipä taida kaivella nämä viestit monenkaan mieltä. Ovat löytäneet uudempia ketjuja joihin laittaa toivonsa. Onpas muuten mielenkiintoista että olen näin pitkän ketjun ajan pystynyt säilyttämään asian piemeän peitossa. Yleensä asia jollain tavalla paljastuu jossain vaiheessa. Ehkäpä silläkin on sitten tarkoituksensa...
että sanot, että olen näin pitkän ketjun pitänyt asian piilossa. En minä ole ap., ja luulin ettet ole sinäkään. Etkös sinä tullut tähän ketjuun vasta tuossa lopussa..ja selvisi vasta äsken mullekin, eli eihän me tässä ketjussa olla oltu "päähenkilöinä", ihan joku muu.
Mitä tarkoitatko tuolla "eipä taida kaivella nämä monenkaan mieltä", miksi en ymmärrä mitä sanot? Onko tuo nyt niitä hienovaraisia.. kuten tuo viimeinen lausekin ehkä. Jotenkin luulin, että olet suora, jopa tylyn suora tarvittaessa.
koska olethan huomioinut ihan oikein että olen suora ja jopa tylynkin suora tarvittaessa.
Tarkoitin että ei nämä meidän viestimme tässä ketjussa tosiaankaan taida ihmetyttää montaakaan täällä kävijää josko asia koskisi heitä koska sen yleensä huomaa jos on monta kokkia asialla... siis ketju sotkeutuu täysin kun niin moni luulee olevansa ao. Ei tätä keskustelua siis kovin moni taida kiinnostuksella seurata. Eikä sitten mielestäni kovin monelle voi olla mielenkiintoista tietää josko olen mies vai nainen.
Tiedän kyllä että et ole ap. Emmekä ole päähenkilöitä. Ihmettelenpäs sanomastasi kuka se ketjun päähenkilö voisi ollakaan? Onko se tämä ap:n kaipaama vai onko se joku meidän kaivatuistamme? Vai onko se ap? Onkos tässä ehkä useitakin päähenkilöitä? Kenellekös sinun ensimmäinen viestisi meni? Ap:lle vai jollekin sivusta tulleelle?
viestisi ihan väärin. Koska myöhä. Kyllähän sinä olet ap.???, jos olet pystynyt pitämään asian salassa koko ketjun ajan. Minua hämäsi, koska ap. heitti jossain välissä hanskat tiskiin..
En muista mihin eka viestini meni. Olen typerä, kun kaltaisesi viivasuorat ihmiset käskevät unohtaa, lueskelen sitten näitä lohdutukseksi, enkä malta olla itsekin vastailematta.
Mistäs sinä tiedät varmaksi etten kaipaa sua, tai sinä minua? Miksi olet siitä varma?
päätellen se kyllä meni perille.
..."olin kiinnostunu", ja katse silmiin.
En ole 100% varma, mutta 99,9% kyllä.
taisi eksyä väärään ketjuun. Ja vielä noin suurella %-lukemalla.
huomasi. ...hmm. Tosissaan juu, meni väärään. Ehkä vähän innostuin jo. -hups-ilme -
"kysyn vielä", koska olen se, joka kirjoitti "ap:lla näyttäisi olevan".
Toivottavasti tämä ei nyt enää sekaannu tästä, tai pitää ottaa nimimerkki "yritän järjestää"...
aika myöhä, kyllä tässä jo ajatukset alkaa mennä ristiin. Joo, olen ap. Jos hanskat onkin tiskissä niin voínhan silti keskustella aikani kuluksi ja ikävikseni.
Ei sitä tarvitse typerä olla että täällä menee pää pyörälle.. tai sitten olemme kaikki typeryksiä.
En ole sanonut että olisin varma etten kaipaa sinua tai sinä minua. En vain ole edes ajatellut että asia voisi olla niin. Oletan aina jonkun tuntemattoman vastailevan viesteihin täällä.
täällä menny pyörälle, vaan ihan oikeassa elämässä. Siellä sanottiin, että unohda. Jos minä kaipaisin sinua, tämä ketju saisi minut huolestuneeksi. Koska olit aika lopullinen välillä. Ota ne hanskat pois sieltä tiskisä, ihan siltä varalta, että se olisinkin minä. Sittenhän kaikki selviäisi, en osaa lopettaa ennenkuin olen varma. Tosin hidas olen.
kyllä kuulostaa kieltämättä tutulta... mutta nyt minun on pakko mennä nukkumaan. Jatketaan huomenna. Mutta ei odoteta liian paljoa kuitenkaan. Harvemmin kai täällä kuitenkin ihmiset löytävät toisensa. Vaikka jos näin pitkän ketjun on kahlannut läpi ja vielä tuntuu mahdolliselta niin ei sitä koskaan tiedä...
Mutta nyt hyvää yötä! Huomiseen! Hups! Meinasinpas vielä allekirjoittaa viestin! Se on merkkinä että on tosiaan nukkuma-aika...
päivä, uudet murheet.. ja ilot.. ehkä
vahingossa allekirjoittanut. Sun pitäs kyllä mennä aikaisemmin nukkumaan, ja minun myös. Jos kuulostaa tutulle, voisit kai vähän selittää, että pitäskö mun unohtaa sut, vai mikä.
hauskaa! Eipä olisikaan tarvinnut arvailla tässä enempää. Kuinka niin unohtaa? Muuten tuntuu moni kohta tutulta mutta en ymmärrä tuota unohtamista. Voisitko valaista asiaa?
Kyselit, missä vaiheessa ja kenelle vastasin ekana. Luin tuon läpi... vastasin ap:lle, että kokoaisi sen palapelin paremmin.. ja siitä lähtien yritin roikkua mukana jotenkin..
järkeä ole. Mitenkä osuttiinkin tänne muuten samaan aikaan just nyt. Niin tuo unohtaminen. Kun mulle yksi ihminen kirjoitti yhdestä asiasta, että se asia kannattaa unohtaa. Jäin sitten miettimään, että tarkoittiko hän sitä asiaa vai itseään. Jospa vihjasikin, että unohda hänet.. olen yrittänyt sitä tulkita, enkä saa varmuuttaa. Kyllä sanoista on joskus vaikea saada selvää.
voinut kysyä mitä pitäisi unohtaa? Ehkä se oli joku pikkunen tyhmä asia joka piti unohtaa? Ei pidä laittaa asioita rivien väliin joita siellä ei ole.
tunnustaa olevani niin tyhmä, etten ymmärrä suoraa vihjettä. Vaikka oikeasti olen niin tyhmä, etten tiedä oliko se sitä vai ei.
Tämä on muutenkin niin outoa, kun teen hänen vuokseen asioita, jotka ovat luonteeni vastaisia.. En ole koskaan ennen ottanut yhteyttä ihmiseen vain, koska tykkään. Tämä on ihan uutta mulle, en olisi itsestäni uskonut.. olen arka tällaisessa. Mutta joku siinä ihmisessä on ja se on muuttanut mua.
yhteyttä häneen? Vai suunnitteletko sitä vasta? Niin, sitä saattaa löytää itsestään uusia puolia ihan yllättäen. Minullekin tämä on vähän uutta ja outoa, kirjoitella täällä jonkun perässä. Huh huh! En olisi koskaan uskonut...
tuon Huomenta! viestin tuossa aiemmin.
Kirjotin tässä jo pitkän viestin, enkä sitten halunnutkaan sitä lähettää. Tajusin sitä kirjoittaessa hänestä yhden asian, jota en ollut aiemmin tajunnut, se on hyvä asia. Taas vähän toivoa.
En minä halua kertoa otinko yhteyttä vai suunnittelenko sitä..ja miten otin. Tuli jotenkin ykskaks alaston olo, kun tänne kirjoittelee tunteistaan kaikkien luettavaksi. Alkoikin jännittää. Sinustako se johtuu?
Kerro sinä mieluummin jotain vuorostasi omasta tarinastasi...siitä miksi täällä kirjoittelet?
vielä pahempi arkajalka kuin minä! Eihän täällä kirjoittelusta tarvitse punastella. Luultavasti ennemmin tai myöhemmin selvenee että olemme täysin tuntemattomia, vähän vaan samanlaisessa tilanteessa. Ja kukaan ei tiedä sitten kuka siellä ja kuka täällä on naputellut ajatuksiaan.
Eikös tuo minun tarinani ala olla jo aika selväksi käsitelty. Ei taida olla enää uutta kertomista. Mielestäni sekä syy ja seuraus on aika hyvin valaistuja.
Ymmärrän ettet ole ottanut yhteyttä ainakaan vielä... Saa nähdä jos rohkeutesi riittää siihen tulevaisuudessa. Tuntuu yhä enemmän tutulta... ehkäpä sinulla onkin kaksoisolento?
Mitähän sinä lienet tajunnut siinä kirjoittaessasi..? No, ymmärrän ettet aio sitä kertoa. Saankos kysyä sinulta kuinka kauan olet tämän kohteesi tuntenut? Tai ollut tekemisissä hänen kanssaan?
tunnustaa, että olen minä jotain epämääräistä yhteyttä ottanut. Pidin ainakin huolen, että jos hän ei ollut tietoinen olemassaolostani, niin nyt on.. en minä mitään suoraan sanonut. Eli terveisiä vaan, tykkään susta! Ehkä sen tiedätkin.
Mitäs minä tuosta ajasta...ihan tässä syksyllä tutustuin vähän. Enkä vielä pari vuotta sitten tiennyt, että on olemassakaan..
Nyt on sinun vuorosi? Miten kauan olet tuntenut hänet?
oliko tuo Huomenta! viesti sinulta?
talvesta. En sen pitempään minäkään.
tärkeä tieto? Oli se minulta, mutta miksi sillä on väliä?
Siksi se on niin tärkeä tieto. Kun täällä yhden takia kuitenkin pyörin.. niin toki haluan tietää voisitko sinä olla hän...
Onko pitkä aika viime kerrasta?
koska olemme tunteneet kohteemme eri pitkät ajat. Sitäpaitsi se huomenta-viesti oli tietoisesti hämäystä.. jos ajattelit samaa kun minä.. vaikeuttaakseni salapoliisin työtä.
eri pitkät ajat? Minä sanoin jotain ympäri pyöreää ja sinä sanoit että viime talvesta. Vai tarkoitatko, että olet tuntenut hänet hyvin viime talvesta? Joskus viime talvena minäkin hänet huomasin.
Jos se huomenta viesti oli toisiaan hämäystä, sitten olet tosiaankin minulle hän. Mutta minä en silti välttämättä ole sinulle kukaan.
täsmää tähän asti.. mutta en usko sittenkään, ainakaan vielä. Pitäis mennä nukkumaan mutta täytyy vielä jotain kysyä. Mitäs se voisi ollakaan.. hmmm... jos vaikka... no en keksi muuta tähän hätään niin missäs päin tämä kohteesi asustelee?
pakko mennä nukkumaan. Kyllä hän asustelee jossain ruuhkasuomessa. Osuiko? Hyvää Yötä!
Yksi juttu tässä hämää, mutta olkoot nyt yöllä, ehkä kerron joskus hänelle..
Ympäripyöreästi. Suuri mahdollisuus olisi ollutkin osumaan kun sohaisit tiheimmin asutuimpaan seutuun. Mutta huituun meni. Nyt se sitten on jo vuorenvarmaa etten ollut kaivattusi. Olin kyllä minäkin välillä jo kallistumassa siihen uskoon että tunsimme toisemme. Oli jollain tavalla vähän liian paljon sattumia. Ja kirjoitustyylisi, sanavalinnat, muistuttivat niin paljon eräästä toisesta. Ehkäpä sinulla sitten onkin se kaksoisolento. Toivottavasti löydät kaivattusi, tai uskallat ottaa yhteyttä häneen. Hän varmaan kovasti jo odotteleekin kuulumisiasi.
tähän sen verran, että oli pakko sohaista ruuhkasuomeen, koska minä en tiedä, missä asuu. Eli en voinut olla kuin ympäripyöreä. En todellakaan tiedä. Ja senkin voin sanoa, etten ihan täysin pysynyt tuossa ketjussa mukana, siinä on niin monta juttelijaa. En ole varma kuka olit sinä ja kuka joku muu. Kiva oli jutella joka tapauksessa. Hyvää jatkoa sulle.
Kiitos kivasta keskustelusta.