Olen 34 v naimisissa. Yritimme aikanaan 6 v sitten saada lasta, mutta uusia tulokkaita ei kuulunut. Ehkäisyä ei olla käytetty sen jälkeenkään, syystä että pillerit eivät mulle sovi (tuplaehkäisy, menee myös halut) ja kondomi on hiukan hassu avioliitossa. Kuusi vuotta on siis kulunut ja tuossa ajassa olen sopeutunut ajatukseen ettei minusta tule äitiä. Olen sopeutunut niin hyvin, että nyt en edes halua. Vaan mitä jos nyt tulisin raskaaksi?? Jos hakisin aborttia, saisinko sen? Kysyttäisiinkö asiaa myös mieheltäni?? Hän takuulla hurahtaisi heti haluamaan lasta... Siis saisinko naimisissa olevana terveenä hyvintoimeentulevana naisena abortin ilman että asiaa kysyttäisi mieheltäni? Vai onko puhe naisen itsemääräämisoikeudesta pelkkää huhupuhetta...?
Naimisissa olevan abortti
klimmssa
363054
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Saisit jos sinulla on perustelut sille, että haluat abortin. Se ettet halua sitä lasta on hyvä perustelu.
vaihtoehto,kun abortti.Se ei ole vaihtoehto.
Abortti on aina vaihtoehto, jos lasta ei halua saada. Kun ei kannata ehkäistä, ei tule ehkäistyä... olen tosin varannut ajan väestöliiton gynekologille, joka voisi lopulta selvittää että onko minulla "luonnollinen ehkäisy" koko ajan. Vaan kun huhut kertovat ettei varmaa tietoa siitäkään aina voi saada. Pillerit eivät sovi. Ja lueskeltuani muiden viestejä arvaan että "putket poikki" -päätöskin vaatii lääkärien lausuntoja eikä sitä kaikki ole saaneet... ja kysyvätkö siihenkin lupaa aviomieheltä??
vastauksia kysymyksiisi. Siellä Ehkäisy-tietopaketissa kerrotaan sterilisaatiosta. Kannattaa kurkata.
Jos aiot abortin tehdä mahdollisen raskauden tullessa ilmi, niin kyllä sitä ehkäisyä kannattaa käyttää. Kyllä kondomi vakisuhteessakin on parempi vaihtoehto, kuin abortti, ei mikään "hassuus" ole syy olla käyttämättä sitä ja aborttisyyksi sama kondomin hassuus on vähän kyseenalainen. Sitäpaitsi monet ihmiset käyttävät kondomia, vaikka olisivat olleet kymmeniä vuosia naimisissa. Se on vastuunkantoa, ettei tarvitse turvautua siihen ikävimpään vaihtoehtoon, aborttiin.
Ehkäisyvaihtoehtoja on muuten muitakin, kuin pillerit ja kondomi. Jos yhdistelmäehkäisy ei sovi, minipillerit tai hormonikierukka voi sopia. Jos hormoneja ei tahdo käyttää, voi ottaa kuparikierukan. Sterilisaatioon et tarvitse miehesi lupaa, ei hän ole holhoojasi. Jos nyt tulisit raskaaksi, käyttäisit aborttia ehkäisymenetelmänä, koska tahallaan jätät ehkäisyn pois, vaikka voisit tulla raskaaksi (siitä huolimatta, että se epäilemättä on vaikeaa). Jutustasi saa sen vaikutelman, että ilmeisesti et pidä aborttia juuri minkään suuruusluokan juttuna, koska et kovin ponnekkaasti sitä tahdo välttääkään? Jos joutuisit valinnan eteen oikeasti, tunteesi voivatkin olla erilaiset. Entä miehesi, hän ei voi estää aborttia, mutta hän voi loukkaantua siitä niin, että se tuhoaa suhteenne?
Kiitos järkevästä vastauksestasi!
Ensinnäkään, aborttia en pidä huonona vaihtoehtona, jos lapsi ei ole haluttu. Syntyvän lapsen elämä menisi joka tapauksessa pilalle, jos hän syntyisi vanhemmalle, jolla ei ole halua olla vanhempi.
Toisekseen, vastauksessasi oli tuo tieto että kierukankin voi laittaa synnyttämättömälle. Sitä en tiennyt.
Sen verran valveutunut olen että minulla on se gynekologiaika varattuna, ja eiköhän sieltä löydy paras ratkaisu asiaani. Asian kuitenkin askarrutti niin että läksin lukemaan tätä palstaa ja päräytin esille kysymyksen.
Kondomi vakisuhteessa on hassu vain siksi että siitä syntyy usein keskustelu "eihän meille ole ilmankaan 'vahinkoja' tapahtunut." Miehet ovat valitettavan yksinkertaisia asioissa jotka eivät pyöri heidän oman napansa ympärillä... Meillä siirryttiin ensin pillereistä kondomiin, sitten varmoihin päiviin ja sitten lapsentekoon, joka ei ottanut tulta...
Se ettei kierukkaa laiteta synnyttämättömälle kovin herkästi johtuu vain ja ainoastaan terveyskeskusgynekologien vähäisestä kokemuskesta ja taidoista sen asennuksen suhteen. Kokeneempi gyne sen kyllä tekee. Asennusken vaikeus on se syy, ei mahdottomuus. Jos kierukan tahdot, sellaisen saat kun löydät tarpeeksi hyvän gynen, käytännössä yksityisen.
Tosiaan, sinulle vahinkoraskaudessa suurin riski on se miehesi. Jos hän olisi vauvauutisesta onnellinen ja sinä et, on melko varmaa että hän ei sinuun kovin kauniisti suhtautuisi jos tekisit aboritn vastoin hänen tahtoaan. Sitä ajatellenkin jo on ehkäisyn käyttö Huomattavasti aprempi vaihtoehto kuin ottaa se riski että raskaus kuitenkin ei-haluttuna alkaisi.
***
Mahtavaa! Keskustelupalstoja aina moititaan kaikkialla, mutta tämä on ainoa keino saada tietoa muiltakin naisilta kuin ystäviltään. Ystävät kun sanovat että "ois se sit kuitenkin kivempi ettet pistä putkia poikki vaan katot jos mieli muuttuu" (missä ovat varmaan oikeassakin, kuka tietää!)
Olenkin menossa tuonne väestöliiton gynelle, ja toivon totisesti saavani oikeanlaisen ammattitaitoisen G:n vastaamaan tarpeisiini.
Alkuperäinen kysymykseni oli myös, että voisinko aviovaimona tehdä abortin aviomiehen tietämättä? Koska tiedän juuri tuon, se loukkaisi häntä valtavasti. Haluan hänet, mutta en enää tällä iällä lapsia.
tehdä sen voit aviomiehen tietämättä mutta reilua se ei missään nimessä ole, ei sinua eikä mistäsi kohtaan. Ja suuri riski on siinä että kun joskus jonkin riidan tuoksinassa haluat häntä oikein loukata, menet sen vielä möläyttämään. Puhumattakaan omatunnon kaihertamisesta. Sitä ajatellen...
***
omantunnon kaiherruksen esille. Sehän siitä abortista useimmille lopuniäksi seuraa.
Tiedät itsekin että ei seuraa, jokainen tekee itselleen parhaat ratkaisut ja se minkä sinä koet vääräksi ja vaivaamaan jääväksi ei sitä muille oleenkaan välttämättä ole. Huono omatunto seuraa joskus, kyllä, joillekin jopa niin että siitä tulee laajamittaisempia psyykkisiä ongelmia. Se on traagista ja olisi kaikkien etu jos tällaiset tilanteet saataisiin vältettyä.
***
Tehdä abortin miehesi tietämättä. Juridisesti ja käytännössä kyllä. Mutta pystytkö elämään itsesi kanssa ja osaatko olla puhumatta asiaa kuitenkaan ? Itse en kykenis salaamaan enkä edes haluais salata noin isoa asiaa puolisoltani. Alueellisiin eroihin en ota kantaa, mutta vaitiolo koskee kaikkia.
Ja vasta he olivat minulle lapsia.Vasta silloin
olin kypsä äidiksi.
Minua loukkasi,kun menin ekakertaa lääkäriin,
niin tuo naikkonen keksi kysäistä nokka kippuralla,että onkos tämä lapsi tarkoitettu
syntyväksi?
Ihan kuin olisi suositellut ABORTTIA.
Aikoihin on eletty!
Mutta kyllä niitä lapsivesiä tutkittiin-ja ehdotettiin synnytyssalissa sterilisaatioita...
Ei vain tullut kauppoja...
Kukaan ei edes kysy oletko naimisissa. Jos olet aborttia hakemassa, tiedät mitä teet, eikä sua tentata sen enempää. Kyllä ne ymmärtää miten vaikea asia se on eikä ne syyllistä sua yhtään enempää.
Oikeastaan koko kysymyksenasettamiseni johtui siitä, että ystäväni kertoi kauhu(tosi)tarinan ystävästään (2 vuotta sitten tapahtuneesta) jossa vaimo oli avioliiton ulkopuolisesta seikkailusta tullut raskaaksi eikä ollut saanut aborttia koska oli naimisissa. Siitä heräsin, ja "oletetun hedelmättömyyden" ehkäisytehon luotettavuus joutui uuteen syyniin.
kohdaltani voin ainakin kertoa ettei mitään kuulustelua asian tiimoilta pidetty. Ehkä nuoremmille pidetään kovempi tentti ja varmasti riippuu paikkakunnastakin ja lääkärien ikäkin varmasti ratkaisee, mutta oma kohteluni oli parempaa kuin erinomaista. Kaikki tahot pitivät mahdolliset omat mielipiteensä asiasta vain omana tietonaan.
Onko näin isossa asiassa kyse siitä että arpaonni ratkaisee? Lääkärin oma näkemys? Alueelliset erot? Enpä haluaisi jonkun "päiviräsäsen" vastaanotolle pohtimaan tätä asiaa (onneksi kysymykseni on teoreettinen!) :-/
Kyllähän tässä pitäisi olla yhtenevät pelisäännöt. Miksi lääkäri saisi ratkaista asian tunnepohjalta, oman etiikkansa varassa?
Mulla tosiaan vain hyviä kokemuksia, joten kuulostaa aika uskomattomilta joidenkin tarinat, mutta en osaa muuten selittää kuin alueellisilla/lääkäreiden välisillä eroilla, jos joillakin ihan tosissaan on sellaista ollut kuin väittävät.
Myös työvoimakysymys.Ei ole ihme,jos on työntekijöistä puutetta,kun on tapettu lapsia jo
kaksikymmentä vuotta/noin 10 tuhatta.
Miehellä pitäisi olla samanlainen mielipide
aborttiin,ennenkuin se voitaisiin tehdä.
Siis nokakkain lääkärin eteen yhdessä,eikä
seli seli naisten feministimukavuuksia.
Hehee. Politiikkaa voit harrastaa muualla. Esimerkiksi eduskunnassa, pyri ihmeessä sinne. Normaalin ihmisen elämä kulkee omia linjojaan. Mistä edes tiedät tulisiko ei-halutusta lapsestani (joita en todnäk voi saada) edes yhteiskuntakelpoinen? Veronmaksaja? Koulu pitää käydä vaikka äiti haluaisi pitää tynnyrissä... (hah, kaikki järkevät ihmiset kai ymmärtävät tämän ironiana...?)
sellanen, jonkun muun ku sun luona.
täyttä potaskaa.
Ystäväsi ystävällä on varmasti aikaraja umpeutunut, eli hän on ollut yli 12 raskausviikon. Sen jälkeen täytyy olla jo pätevämmät syyt.
Lääkäri voi kieltäytyä suorittamasta abortin etiikkaansa nojautuen. Mutta lääkärin täytyy silloin opastaa hakija eteenpäin asiassa, sillä aborttia ei voi evätä hakijalta lääkärin etiikan takia. Eli lääkäri antaa sitten kaavakkeen, jolla abortti haetaan suoraan TEOlta, ilman lääkärin allekirjoitusta.
Ja hanki itsellesi lapsi,niin ei tarvitse jaella
mielettömiä murhausohjeita muille.
sen sitten saakin 99% varmuudella, joten käytännössä tolla 12 viikon rajalla ei ole mitään merkitystä.
älä huolehdi, kyllä 10 tuhatta suomalaista naista vuosittain osaa tuon hyvän päätöksen tehdä ihan ilman ohjeistuksiakin :)
ja niistä neljäsosa saa jopa siinä määrin traumoja päätöksestään että tarvitaan avuks kriisiterapiaa ja kaikki tekee 3 kertaa useemmin itsemurhan...
saisi laittomastakin abortista, ettei vähän muutakin kaupan päälle.
takia mitään traumoja saa vaan heillä mielenterveys on heitellyt ja ollut heikoilla jo aikaisemminkin.
Kukaan ei ole tehnyt itsemurhaa abortin takia vaan heillä on mielenterveysongelmia ja muita ongelmia ollut koko elämä täynnä, abortti ei ketään muuta mihinkään suuntaan, ne jotka siitä kärsii on heikkoja ja mielenterveydeltään jo ennestään vaurioituneita ihmisiä joiden mieli järkkyisi vaikka ne tappais kärpäsen.
niiltä kaikilta kysyny minkä takia teki itsemurhan?!
Tutkimusaika on ollu seuraava vuosi abortista jollonka se riski on kolminkertanen, ja monesti se tehdään abortin vuosipäivänä tai lasketun ajan aikoihin.. mutta täähän on ihan vaan sattumaa, eikös..?!!
Taas yksi pätevä syy hankkia lapsi.
Ihmeellistä, miten heppoiisin perustein te olette valmiita lisääntymään.
Eikö ammattimainen valistaminen ole parempaa, sillä silloin pysytään tosiasioissa, eikä tunteellisessa vouhkaamisessa, kuten itse teet?
Naisen pitää tehdä hoitovirheilmoitus ja antaa viranomaisten hoitaa asia. Lääkäri on selvästi ollut hihhuli, joka on antanut omien henk.koht. mielipiteidensä vaikuttaa ammatinharjoittamiseen.
Abortti on äärimmäinen ratkaisu, eikä mikään helppo juttu. Hanki pitävä ehkäisy, itselläni on kuparikierukka ja se on ollut hyvä ratkaisu. Parisuhteessanne taitaa olla jotain mätää, kun moisia edes ajattelet.
En pyytänyt arvioimaan parisuhdettani, vaan kysyin teoreettisen kysymyksen. En noihin hormoniehkäisyihin suostu, ja niitä on tähän asti tuputettu, olen ollut taipuvainen uskomaan että luonto on asian osaltani jo hoitanut. Abortti olisi toki aivan äärimmäinen keino, mutta kuitenkin vain viimeinen takaportti. Mutta ethän toki voi niinkään sanoa, että kun olen osaltani lapsettomuutenki surrut ja elämäni järjestänyt niin että sen kestän, minun pitäisi ottaa muutokset vastaan kuin ylhäältä annettuna?
Tokihan minä hankin ehkäisyn. Laitan putket poikki, jos lääkäri sen minulle suo. Tällä palstalla olen lukenut usean viittaavan 30 v ikäräjaan. Olen kuvitellut sen olevan 40v, koska en ole asiaa ottanut lääkärin kanssa puheeksi. Mutta mitäs sanot siihen, jos operaatio epäonnistuisi ja tulisin silti raskaaksi? Saisinko mielestäsi tehdä abortin?
mutta abortti on vaihtoehdoista raskain.Erittäin pieni todennäköisyys, että tulisit sterilisaation jälkeen raskaaksi, miksi sitä siis pohdit?
Sinä täällä kerroit, kuinka haluat tehdä mahdollisen abortin, vaikkei(?) miehesi siihen suostuisikaan, siksi kommentoin parisuhdettasi. Mielestäni se olisi raukkamainen teko...
abortin tarvittaessa eikä ilmoita siitä miehellesi. Saat myös "putkesi poikki", jos haluat, mutta miehelle operaatio on helpompi tehdä, niin ehkä voisit sitä kysyä mieheltäsi? Jos et halua keskustella miehesi kanssa asiasta lainkaan, sinun ei ole pakko. Marssit vain perhesuunnitteluneuvolaan tai sitten menet sinne vasta, jos tulet raskaaksi. Niin ja miten kuparikierukka? Siinä ei ole hormoneja.