9 vuoden lapsettomuuden jälkeen tein vihdoin (toivosta jo luopuneena)positiivisen testin, joka päättyi kuitenkin 11:lla RV:lla keskenmenoon. Alkanut raskaus antoi toivoa vielä aloittaa hoidot uudelleen, mutta nyt minuun on iskenyt epävarmuus ja pelko tulevasta, toivon kasvusta ja mahdollisista pettymyksistä.
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta, kuinka olette tilanteesta selviytyneet ja onko asiat kohdallanne päättyneet odotetusti?
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta, kuinka olette tilanteesta selviytyneet ja onko asiat kohdallanne päättyneet odotetusti?
Vastaukset 2
Vanhimmat
minäkin kärsin vajaat kymmenen vuotta lapsettomuudesta, hoidot auttoivat ja viime vuonna sitten ihme toteutui, oma tyttö minulla on, juuri nukkumassa. jaksa vain, aina on toivoa!!!
..on toivoa. Sitä minä ainakin sydämestäni toivon sinulle ja itsellenikin. Minä menetin elokuussa esikoispoikani rv:lla 21. Meillä lapsettomuutta on takana kolme vuotta ja raskaus oli hoitojen tulos.
Minäkin pelkään uusia pettymyksiä ja miten selviän niistä jos/kun niitä tulee. Heti keskenmenon jälkeen tuntui ettei mikään enää tunnu miltään, kaikki menettää merkityksensä. Ihminen on kuitenkin pakon edessä vahva ja nousee uudestaan yrittämään. Sen me aiomme tehdä, vaikka pelottaa. Toive omasta lapsesta on suuri ja haluan uskoa, että meillekin on lapsi tarkoitettu. Mutta sitähän tämä on, välillä toivoa täynnä ja välillä epävarmuutta pullollaan.
Pirre