Eräs mies totesi eilen nuortenillassa, että jos tulee riitoja ja ne sovitaan, niin sen sopimisen jälkeen sioista on vielä hyvä keskustella, ettei tarvitse enää uudelleen alkaa riitelemään myöhemmin samasta asiasta. Hän tuntui olevan sitä mieltä, ettei tämä riko liiaksi rippisdalaisuutta.
Kysymyksessä oli puolisoiden väliset riidat.
Oli mielenkiintoinen keskustelu kaikenkaikkiaan. Veljien vartioimiseen kehotettiin ja vielä tarkennettuna kehotettiin keskustelemaan sellaisten kanssa, jotka ovat "väärässä opissa". Sosiaalista eristämistä paheksuttiin, mutta ei otettu esille 1970-luvulla henkien taistelun yhteydessä yleistyneitä sosiaalisia sanktioita.
Kysymyksessä oli puolisoiden väliset riidat.
Oli mielenkiintoinen keskustelu kaikenkaikkiaan. Veljien vartioimiseen kehotettiin ja vielä tarkennettuna kehotettiin keskustelemaan sellaisten kanssa, jotka ovat "väärässä opissa". Sosiaalista eristämistä paheksuttiin, mutta ei otettu esille 1970-luvulla henkien taistelun yhteydessä yleistyneitä sosiaalisia sanktioita.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Veljien vartioimiseen kehotettiin ja vielä tarkennettuna kehotettiin keskustelemaan sellaisten kanssa, jotka ovat "väärässä opissa".
"
Saavutin rauhaa, vapautta ja iloa tekemällä lopun puhutteluista, jotka koskivat väärää oppiani ja rauhaani.
Nyt on rauha, vapaus ja ilo elämässäni, thanks' to Lord. ;)
Ei sinun kirjoituksesi ollut sekavaa. Tuohon tyyliinhän esim. Päivämiehessä kirjoitetaan. Saa sen kuvan, että puhutaan välillä ihan oikeasti ihmisten välisten ristiriitojen käsittelystä ja sitten jotain hengellistä sekaan, että asia menee kokonaisuudessaan ihan sekavaksi.
Ei uskonasia ja uskosta eläminen voi olla noin monimutkaista! Tulee sellainen epärehellisyyden, epätietoisuuden, hämäämisen ja härnäämisen vaikutelma.
Mielestäni joskus voisi keskustella asiat selviksi ennen kuin ne muuttuvat rippisalaisuuksiksi ja anteeksisiunatuiksi. Jos ensin 'siunataan', niin sitten niitä onkin vaikea ottaa puheeksi. Siinä rikkoo jotain ja antaa omasta sydämestään kovan kuvan. Toinen voi vielä olla sitä mieltä, ettei niistä enää kannata puhua.
Kun tuota vl-sopimista käytetään rutiinin omaisesti ja mekaanisesti, niin siitä valitettavasti seuraa usein se, että tilanne ei muutu miksikään. Ei tietenkään, koska ihminen ei ole edes kunnolla ajatellut, mitä on tapahtunut ja miten se vaurioittaa ihmisten välejä. Kaikki on muka vain 'lihan heikkoutta', johon langetaan ainajaaina uudestaan. Vaikka hermostuminen, suuttuminen ja sitä seuraava sanallinen tm. väkivalta! Poistuuko se 'siunaamalla'? Ehkä pieneksi toviksi. Ja kierros alkaa kohta alusta.
Kyllä vl-piireissä myönnetetään maallisen avun tarpeellisuus räikeimmissä tapauksissa. Ja varsinkin jos siihen ulkopuoliset tai loppuunuupunut perheenjäsen puuttuvat. Mutta ihmeen kauan kestetään ja kestetään ja annetetaan anteeksi vaikka sen 7x70 kertaa...
Siihen jopa kehoitetaan kauttarantain seurapuheissa. Tai sitten olen taas tajunnut väärin!
Miten vl:t oikeasti ajattelevat anteeksi annosta, kun anteeksi on annettu/saatu, täytyykö kaikki asiat, josta tuo anteeksi antamisen/saamisen tapahtuma unohtaa täysin kokonaan ollenkaan ajattelematta asiaa enää enempää?
Ihmettelin usein kun koulussa luokallani oli kaksi vl tyttöä. He olivat hyviä kavereita keskenään. Heillä tuli kuitenkin aina vähän väliä riitaa. Sitten he tappelivat aikansa ja kohta sopivat asiat.
Ja aina he päätyivät uudelleen ja uudelleen samantapaisiin riitoihin ja sopivat aina uudelleen ne.
Mietin usein, että miten he aina palaavat samoihin riitoihin, eivätkö he koskaan käsitelleet nuita asioita taikka miettineet miten toimivat. Luulisi että se veisi asioita eteenpäin ja riidat loppuisivat. Ei se ettei ajatella parantaa itse asiaa vaan pyydetään vain aina uudelleen&uudelleen anteeksi kuitenkaan saamatta mitään loppumaan...
Silloin kun he eivät taas olleet riidoissa he kielsivät täysin sen asian, että toinen olisi tehnyt jotain väärää, josta he olivat esim. pari päivää sitten riidelleet ja jo sopineet sen..
Ja lopuksi kerron vielä sen, että nämä kaksi naista olivat olevinansa niin täydellistä vl:ää. Etten ole sitten näköjään turhaan ihmetellyt..
tyämä palsta sekavunen kirjoittajineen
Sinä näytät sopivan tänne sekaamme todella hyvin. Jatketaan!
Se mikä tässä on hieno homma, että vähän edetty siihen ettei olla täysin umpisuita. Käsketään ihmisten olla inhimillisiä muille ihmisille.
Ei siellä pystytä kaikkea sormia napsauttamalla muuttamaan!
Samoin tunkioita on hyvä tonkia ja käännellä, ties mitä sieltä vielä löytääkään! Ja saa varmasti kavereita...
Nykyisin kotitalousjätteitä ei saa viedä tunkiolle. Ainoastaan umpikompostit ovat sallittuja. Tällä tavalla pyritään torjumaan rottaongelmaa.