Olen kolmekymppinen, edustavan näköinen ja korkeasti koulutettu nainen, jolla on vastuullinen työ ison kansainvälisen yrityksen myyntiorganisaatiossa. Kuitenkin tunnen oloni tyhjäksi ja väsyneeksi. Tämä oravanpyörä tuntuu niin turhalta. Ura, iso palkka, hieno auto, iso talo, moderni ja kallis sisustus, hienot harrastukset, merkkivaatteet - mitä väliä tällä kaikella oikeasti on...? Tunnen alituisesti oloni riittämättömäksi niin töissä kuin kotona; en osaa olla riittävän hyvä äiti, en ehdi hoitaa kotia enkä osaa tehdä töitäni riittävän hyvin. Miten tästä oravanpyörästä pääsee irti?
oravanpyörä
turhautunut KTM
152150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
minulla ei ole asuntoa,elän kädestä suuhun
etsien halvimpia ruokia,kerran vuodessa
ostan kirpputorilta parin euron vaatteen.
Olen ruumiillisesti vakavasti sairas.
Hyppää oravanpyörästä pois,nauti olostasi
lapsesi kanssa,kerrankin sinulla olisi
aikaa vain hänelle,hellitä ihmeessä
ennenkuin loppuunpalat.
Pitäisi laittaa asijoita tärkeys järjestykseen
Kuunella ja miettiä mikä on tärkeää,ettei tule tehtyä sellaista mikä on vaikea korjata jälkikäteen. Minulla on oma kohtaista kokemusta
Perhe läheiset ystävät . Ystävien kanssa puhuminen auttaa . Erilaset työt yksi vaihtoehto
hengellisiä arvoja elämääsi.
Lopeta pyöriminen oman navan ympärillä ja aloita tekemään vaikka hyväntekeväisyystekoja. Siitä on hyvä alkaa.
ja käy joskus Jumalanpalveluksessa, kuulemassa ja kokemassa.
Lue syventävää kirjallisuutta.Klassikkoja, esim Thomas Mann.
Onko kertomuksesi tosi?
Jos on, niin etsi nopeasti uusia vaihtoehtoja elämääsi, ennenkuin tulee uupumus.
Nuo ulkoiset "hienoudet" eivät merkitse loppukirissä mitään, kun saa terveyden säilytettyä. Sinulla on elämän parhaat vuodet vielä edessä ja älä hukkaa niitä yrityksen kilpajuoksun kanssa. Nimittäin sitä kilpajuoksua saa juosta ihan loputtomiin.
Raha/ terveys eivät kulje käsi kädessä toistensa kanssa.
Jos sinulla/ perheelläsi on mahdollisuus tulla toimeen vähemmällä (nettopalkalla), niin ala pikkuhijaan etsiä vähemmän stressaavaa työtä.
Onko sinulla mahdollista käydä ihan ammattiauttajan kanssa keskustelua asiasta.
Sinun olisi hyvä ihan rauhassa miettiä ja analysoida tilannetta,että mitä odotat elämältä.
Onko se elintasoa vaiko elämänlaatua.
(Pala kurkussa) sitä kesti 10 vuotta.
Kaikki oli ulkoisesti "täydellistä". Töissä tuli uutta projektia vaikka kolme vanhaa oli vielä kesken. Käynttikortissa titteli muuttui pääliköstä johtajaan. Rahaa oli, V70 alla ja thaimaassa käytiin kaksi kertaa vuodessa. Golfia pelattiin ja naaman kuva oli joka paikassa. Puheita pidettiin ja sikariakin polteltiin.....HYI SAATANA
Nykyään haalari hommissa (oikeissa töissä) 8-16, Palkka Ok, perseen alla Golf, eka maraton juoksu kesällä tähtäimmessä. Elämä maistuu mansikalle!!!
Neuvo: Turha taistella itseään vastaan!
Edelliset kirjoittajat puhuvat asiaa. Olin itsekin vastaavassa tilanteessa vuosi sitten. Oli korkea koulutus ja tein maailmanlaajuisesti arvostettua työtä. Pikkuhiljaa stressi ja paineet sekä töissä että perhe-elämässä lisääntyivät, tuli terveydellisiä takaiskuja ja paloin pikkuhiljaa kituen loppuun. Diagnooseina on ahdistuneisuushäiriötä ja masennusta. Nyt olen ollut pari kuukautta sairaslomalla eikä tuolla "edellisellä elämällä" tunnu olevan paljoa merkitystä, ainakaan itselleni. Toki minut haluttaisiin mahdollisimman pian takaisin hommiin, mutta tiedä häntä mitä alan tästä toivuttuani tekemään. Ainakin toivon että pääsen eroon liiallisesta tunnollisuudestani ja suorituskeskeisyydestäni ja osaan laittaa jatkossa terveyteni muiden asioiden edelle.
Mietipä sinäkin millä on loppupeleissä merkitystä? Mitään täältä ei kuitenkaan mukaansa saa.
Sinun kirjoituksesi vastaa muilta osin (jopa koulutuskin on sama) omaa tarinaani paitsi, että minä olen jo ollut pitkällä sairauslomalla vakavan masennuksen ja ahdistuneisuuden vuoksi.
Töissä olen ollut joitain kuukausia sairausloman jälkeen ja mietin koko ajan "uuden elämän aloittamista". Ennen niin motivoiva työ tuntuu nyt jotenkin täysin turhalle, voisi jopa sanoa hölmöläisten hommalta! Siitä huolimatta tunnollisuudesta pääseminen ja selkeiden rajojen asettaminen on vaatinut suuria ponnisteluja.
Vaikka uraa on jo melkoisesti takana ja iän puolesta sitä voisi olla vielä pari vuosikymmentä edessäkin, pohdin vakavasti työelämästä poisjäämistä. Aluksi olisi tarkoitus antaa itselle tilaa ja toivottavasti ajan myötä oma aika ja omat pohdiskelut ohjaisivat tekemään jotain pienimuotoista, mutta mielekästä työtä. Mutta ehkä tässä vielä jonkun vuoden joutuu rypistämään, että on taloudellinen mahdollisuus tehdä tällainen hyppy.
Minulla oli vuosia sitten samanlainen tilanne kuin ap:llä. Silloin en ymmärtänyt pysähtyä, vaikka melkein tuli seinä eteen. Alkuvuodesta tuli sitten sellainen romahdus, ettei sille enää voinut mitään. Sinun kannattaa tehdä suurremontti elämässäsi nyt, kun et ole vielä sairastunut. Muuten voi käydä huonostikin. Olet uuden elämän kynnyksellä. Käytä tämä mahdollisuutesi viisaasti!
On tämä oravanpyörästä putoaminen ollut tosiaan pysäyttävä kokemus. Se pistää miettimään asioita ja elämisen tarkoitusta ihan perinpohjaisesti. Välillä tunnen itseni turhaksi ja epäonnistuneeksi. Toisinaan taas syytän työnantajaa ja vähän muitakin "vereni imemisestä". Kaikki vanhat, jo kuopatuksi luulleet demonitkin ovat palanneet kummittelemaan. Onneksi minulla on sentään perhe, joka pakottaa jatkamaan elämistä vaikka se usein vaikeaa onkin.
Minun urani on vielä melko alussa ja työelämää olisi jäljellä reilut 30 vuotta. Kaikki on siis periaatteessa mahdollista. Uuden ammatinkin ehtisin opiskelemaan, jos jaksaisin kiinnostua jostain tarpeeksi. Ilman asianmukaista ammattia kun ei nykyään taida päästä mihinkään töihin. Mutta tein mitä vaan, vauhtia aion hidastaa ja stressiä varoa. Sekin tappaa talossa ja puutarhassa...
itsekunnioituksesi takaisin. Mikäli tunnet sellaisia tunteita kuin arvottomuus, silloin keinolla millä hyvänsä kannattaa ponnistaa siitä pois. Minulla oli vuosia sitten keskivaikea masennus ja sain siihen mielialalääkettä ja terapiaa. Pääsin töihin 5 kuukauden sairausloman jälkeen ja työt alkoivat sujua hyvin, tosin pyysin toisiin hommiin samassa yhtiössä. Mutta sairausloman aikana havahduin itsearvostuksen pohjalta niinkin yksinkertaisella asialla, että katselin aiempia erittäin hyviä työtodistuksiani ja tajusin, että olenkin arvokas ihminen. Tämä nostatti itsetuntoani ja toki lääkitys siinä rinnalla ja elämäni alkoi kirkastua. Tsemppiä sinulle.
Kiitos. Itsekunnioitukseni ja oman arvon tunteeni ovat tosiaan aika pohjalukemissa. Masennukseni on luonteeltaan vakavaa ja olen hoidossa psykiatrisen sairaalan päiväosastolla. Käyn päivittäin monenlaisessa terapiassa ja syön mielialalääkkeitä. Ainakin tunnen olevani hyvässä hoidossa, joten ehkä paha olo alkaa ajan myötä helpottamaan ja mieliala kohentua. Kaksi kuukautta on nyt mennyt sairaslomalla ja ties kuinka monta on vielä edessä. Vaikka ei ajalla nyt sinänsä ole väliä. Olkoon tämä toipuminen kerrankin sellainen asia, jossa en pidä kiirettä enkä ota stressiä.
Työuupumuksen määritelmiin kuuluu, että kyseenalaistaa työnsä tarkoituksen. Ei siis ole normaalia miettiä onko omissa töissä järkeä. Vika on omassa heikkoudessa, ei tässä oravanpyörässä? Toiset vain ovat vahvempaa tekoa?
Uusimmassa talouselämässä on Kirsi Pihan kirjoitus "Nelituntinen työviikko?" - kannattaa lukea! En siis ole yksin, se ainakin tuntuu lohduttavalta...
Apua, kuuluuko tuo todella työuupumuksen määritelmiin? Olen ollut vasta muutaman kuukauden koulutustani vastaavassa työpaikassa, ja ajattelen jo että työlläni ei ole merkitystä. Syyllistän työpaikkaa, esimiestä ym. asiasta. Vielä vähän aikaa sitten ajattelin, että olen työihminen joka saa elämään sisältöä merkityksellisestä työstä. Onko sellaista edes olemassa? Mitähän sitä seuraavaksi keksisi....
"ITSENSÄ TUTKISKELUUN"
Mitä minä todella haluan elämältäni.
Pelkästäänkö hyvän toimeentulon.
Näyttelemistä? materiaalisella hvinvoinnilla?
ym. ym.
Vai haluanko keskustelua perheen kesken, ystävien kanssa. Sosiaalisen elämän rikkautta?
Tulee toimeen ja juttuun kaikkien kanssa?
Luentoja tämän asian tiimoilta löytyy nykyään "pilvin pimein". Siis kaikkea mahdollista. Löydä vain se oikea suunta?
Onnea yritykselle. Toivoo Entinen työnarkomaani> oikeat elämänarvot löytänyt "Raavas Mies"
tehtävään joko siellä tai uudessa paikassa, voisit vähän uudistua; uudet työtoverit, uudet tehtävät, uusi työaika, uudet vastuut jne.
Tai ota virkavapaata, ja ole vuosi kotona ja mieti maailman menoa ja päätä sitten mitä haluat.
Raivaa aikaa itsellesi, perheellesi ja elämällesi.
Itse olen keski-ikäinen työtön tohtori, jolla on useampi lapsi. Jo työelämässä olin alkanut kyseenalaistaa työmotivaatiotani. Nyt työttämänä olen alkanut todella harkita alanvaihtoa, joka onkin tosi vapauttavaa.
Sinäkin varmaan tarvitsisit itsellesi aikaa miettiä suuntaasi. Tuo uran ja äitiyden yhdistäminen on tosi haastavaa - melkein mahdotonta. Minulla lapset ovat ykkösenä listallani, joten alanvaihto matalampaan ei ole ongelmana minulle - sen täytyy olla vain sellaista, josta pidän ja jossa on töitä. Mutta tietenkin tämän asian kypsyttely vei aikaa.
Muista, että olet oman elämäsi herra, ja vastaat teoistasi vain itsellesi ja perheellesi. Tämä on välillä tällasta leijonaemohommaa :)