olen rv 23 ja tainnu tulla niihin ajatuksiin etten halua lasta sittenkään.. tässä vaiheessa tosin vähä myöhästä itkee.. :(
tämä on erittäin toivottu vesseli, yritystä takana puolisen vuotta ennen ku tärppäs, mies on onnensa kukkuloilla mutta mulla on vaa jotenki nii epätoivone olo..
siskon lapsia hoitaessa oon vaan tyytyväinen kun hän hakee lapset pois että meillä on taas hiljasta ja saa nukkua rauhassa. vaikka he ovat ihania lapsia niin en osaa kuvitella että meillä olisi koko ajan semmosta härdelliä..
miks tämmöset tunteet on vasta nyt tullu?!?
mua ahdistaa iha helvetisti ja mies on huolestunu ku en odotakaan innoissaan pienokaista..
kaiken järjen mukaan meillä on nyt "täydelline" hetki saada lapsia.. kummallakin vaki työt ja kunnon asunto, suhde on myös ollut hyvä nämä 4 vuotta..
nyt vaan ei nappaa yhtään..
kai tämmönen ajattelu on ohi menevää? Onko muilla odotusaikana ollut ns. negatiivisia tunteita koko touhua kohtaan?
tämä on erittäin toivottu vesseli, yritystä takana puolisen vuotta ennen ku tärppäs, mies on onnensa kukkuloilla mutta mulla on vaa jotenki nii epätoivone olo..
siskon lapsia hoitaessa oon vaan tyytyväinen kun hän hakee lapset pois että meillä on taas hiljasta ja saa nukkua rauhassa. vaikka he ovat ihania lapsia niin en osaa kuvitella että meillä olisi koko ajan semmosta härdelliä..
miks tämmöset tunteet on vasta nyt tullu?!?
mua ahdistaa iha helvetisti ja mies on huolestunu ku en odotakaan innoissaan pienokaista..
kaiken järjen mukaan meillä on nyt "täydelline" hetki saada lapsia.. kummallakin vaki työt ja kunnon asunto, suhde on myös ollut hyvä nämä 4 vuotta..
nyt vaan ei nappaa yhtään..
kai tämmönen ajattelu on ohi menevää? Onko muilla odotusaikana ollut ns. negatiivisia tunteita koko touhua kohtaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse asiassa tunteet joita kuvailet ovat hyvin yleisiä juuri keskiraskaudessa, näin olen ymmärtänyt. Olihan niitä itsellänikin :D vaikka raskaus oli toivottu, yritetty ja odotettu, silti jossain vaiheessa tuli se "en tahdo leikkiä enää" -fiilis. Ja kuuleman mukaan se menee ohi melkeistä kaikilta.
Totta kai vaihtoehtona On luopua lapsesta sen synnyttyä, vaikkapa vain väliaikaisesti tukiperheeseen, mutta koska miehesikin odottaa ilmeisesti ihan onnellisena tätä lasta, ei se päätös ole yksin sinun.
Toivon puolestasi että nuo tunteet ovat samoja kuin useilla muillakin odottajilla -väliaikaisia ja ohimeneviä.
***
huolestua. Nimenomaan väsymys saa tälläisia tunteita pintaa, mutta vauvan synnyttyä ei tarvitse asiaa enää miettiä niin selvää on, että lapsi on tärkeä.
Toinen asia on se, että pelottaa elämän muutos vaikka sitä ei ehkä itse tiedosta.
Meillä odotellaan jo todella pitkällä omaa ensimmäistämme. Itsellänikin tulee välillä olo, että miten ihmeessä jaksan olla hyvä mamma kun nyt jo väsymys ottaa päähän ja kiukkusuoneen, ja miten sitä pientä hoidetaan ja apua!!! Eli hetken aikaa tulee jopa ajatus, etten haluakaan äidiksi, vaan haluan olla vapaa itkusta, melusta, hampaidenkiristelystä... mutta onneksi se ajatus ei kauan kestä. Vauvaahan minä olen kuitenkin halunnut tiedostamattani varmaan jo teinistä lähtien!
Luulen että moiset ajatukset häipyvät kun tulee tärkeämpääkin ajateltavaa... tai jos sitä ajattelemaan pahemmin ehtiikään kun kädet on täynnä työtä rakkaassa lapsessa :)
Voi niin tutulta kuulostaa! Eka lapsen kanssa varsinkin minulla myös oli välillä tosi epätoivoisia ajatuksia, epävarmuutta ja pelkoa (yllätys raskaus). Toinen lapsi oli erittäin toivottu ja sen saaminen oli pitkä prosessi (kaksi keskenmenoa yms..) mutta silti välillä sitä ajatteli että oltiinko me nyt ihan järkeviä.. olisi kai se yksikin lapsi riittänyt .. Miten sitä jaksaa taas saman alusta saakka, yö itkut, pyllyn pesut, sotkut ja puklut.. Mutta kun se vauva taas syntyi, oli se kaikista ihanin olento maan päällä! Nyt kolmas tulossa (tämäkin yllätys raskaus, paljastui vasta rv.14) niin samat pelot taas nousseet pintaan paljon lisää!! Miten pärjätä kolmen kanssa, kun keskimmäinenkin reilun vuoden ikäinen vasta vauvan synnyttyä.. esikoinen erityislapsi jne.. huh huh.. reilu 9 viikkoa enää laskettuun aikaan, jännittää tuleva, ja pelottaa!
Muiden lapset jos alkaa ärsyttään, niin elä kuule huoli!! Omat lapset on aivan eri juttu kuin sukulaisten ja tuttavien! Harvassa on ne sukulais ipanat jotka EIVÄT ala väsyttään ja ärsyttään ;)
Itsekkin ihan innoissani vauvasta, ja kuitenkin ihan toivottu on.. Mutta tuntuu välillä että liian vaikeaa on kaikki :( Unettomat yöt ja henkinen huonovointisuus... Tuntuu että en pärjää edes nyt, saatikka vauvan kanssa.
Minullakin tulee semmonen olo kun näkee kaverien 2-3v lapsia jotka kiukkuilee, että ei helvetti en minä jaksa tuota.. :/ Vaikka oikeasti eihän se heidänkään arki kokoajan sellaista ole..
Lisäksi mietityttää se, kun ei enää voi mennä niinkuin huvittaa... Muutenkaan raskauden aikana tuntuu että kaikki ystävät kaikonneet, kai se johtuu siitä kun itse ei jaksa käydä missään ja vklp:tkin on kotona, niin ei nää ketään.. Kävis joku ees kylässä.. :/
Minullakin loistava aika tehdä lapsi, kun en mennyt opiskelemaan enää ja ei ole oikein mitään muutakaan "tekemistä", aikaa olla vauvan kanssa jne..
Toivottavasti menee ohi nämä tunteet lopullisesti! Hyvä kuulla ettei ole ainoa, ja onhan tämä jotenkin noloa ottaa esille missään kaverien kanssakaan... Tulee olo että on huono ihminen...
Tosiaankaan kaveri porukassa en vois kuvitella puhuvani tästä et mua epäilyttää iha hitosti koko touhu!! Kellään muulla ei meijä kaveri piirissä ole lapsia joten tätä jännittää ja odottaa TOSI moni tyyppi..
Mitä neki sanois jos kertoisin et huolettaa ja ahdistaa koko touhu!!!???
Joo on se kyllä vaikea aihe.. Ja minulla on yhtä vaille kaikilla kavereilla lapsi! Että luulis olevan paljonkin ymmärtävää juttuseuraa, mutta ei kellään muulla oo tainnu olla näin vaikeaa! Tai onneks yks kaveri on jolle kehtaa puhua mistä vaan, mutta ei se oo läheskään aina tavoitettavissa.. :/
Koita keksiä joku tuttavapiiristä jonka kanssa voit jutella.. Se kuitenkin helpottaa.. Ja siihen asti jauhetaan täällä kunnes muuta juttuseuraa saadaan ja ehkä sen jälkeenkin =)
niinpä :) mitä mielt sun mies on uudest tulokkaast? vähä ristiriitane olo siitäki tulee ku mun mies tykkää paljo pussailla ja kosketella vatsaa ku ite oikee ny kiinnosta..