( Tekstini perustuu mm. Ringu Tulkun buddhalaiseen
Chenrezig-harjoitukseen )
--------------------------------------------------
Kagyu Samye Ling
Tämä on Avalokiteshvaran harjoitus, tiibetiksi Chenrezig, Myötätunnon valtias. Se on bodhisattvaharjoitus. Bodhisattva on tärkeä käsite buddhalaisuudessa ; hän on henkilö, joka sitoutuu auttamaan kaikkia olentoja pois kärsimyksestä, itsensä mukaan lukien. Siitä syystä hän yrittää oivaltaa ja saavuttaa sellaisen tilan, jossa hän kykenee täydellisesti johtamaan muita tuntevia olentoja tuohon tilaan. Jos joku sanoo haluavansa vapauttaa kaikki tuntevat olennot ja sen tehdäkseen pyrkii ensin itse oivallukseen, valaistumaan, hänestä on tullut bodhisattva. Jos hänen toiveensa, sitoumuksensa on vahva ja aito, sitten hänestä on tullut bodhisattva. Tullakseen Buddhaksi täytyy ensin tulla bodhisattvaksi. Mutta bodhisattva ei välttämättä ole buddhalainen. Bodhisattva voi olla kuka tahansa, jolla on tämä vakaumus tai aikomus.
Chenrezigin sanotaan olevan yksi kaikkein vahvimmin sitoutuneista bodhisattvoista, jonka lupauksena on olla itse tulematta Buddhaksi niin kauan kuin yksikin olento on jäljellä samsarassa, kärsimyksessä.
On kolmenlaisia bodhisattvoja: kuninkaan kaltaisia, kapteenin ja paimenen. Kuninkaan kaltainen bodhisattva on se, joka sanoo: "Tulkoon minusta ensin täydellisesti valaistunut, haluan ensin vapautua kaikista omista ongelmistani. Sen jälkeen autan kaikkia muita olentoja." Kuninkaan tavoin hän auttaa ensin itseään ja sitten muita jos mahdollista.
Toinen on kapteenin kaltainen bodhisattva. Laivan kapteeni ottaa matkustajat laivaan ja kulkee heidän mukanaan. Jos hän voi ylittää joen, matkustajatkin ylittävät, mutta ellei hän pääse vastarannalle, muutkaan eivät onnistu. Tällainen bodhisattva sanoo: "Haluaisin johtaa kaikki olennot valaistumiseen, mielentilaan jossa ei enää ole kärsimystä ja haluaisin mennä heidän kanssaan."
Paimen taas oli ainakin entisinä aikoina sellainen, että hän keräsi lampaat suojaan illalla ja lukitsi oven susien varalta ja vasta sen jälkeen meni itse kotiin. Samalla tavoin tämäntyyppinen bodhisattva lupaa ensin auttaa kaikkia muita olentoja vapautumaan ja vasta sen jälkeen vapautuu itse.
Bodhisattva Avalokiteshvaraa pidetään myötätunnon ruumiillistumana. Kun teemme tätä harjoitusta, yritämme saavuttaa itse hänen ominaisuutensa, muuttua hänen kaltaisikseen.
Tässä harjoituksessa, kuten kaikissa harjoituksissa, on kolme osaa. Ensimmäinen osa on turvautuminen ja valaistumismielen kehittäminen, oikea pyrkimys. Toiseksi on visualisaatio ja mantraresitaatio ja kolmanneksi omistaminen.
Harjoitus alkaa turvautumisella ja päätöksellä saavuttaa valaistuminen seuraavin säkein:
San-dze tshö dang tsho tsi tso nam la
dzang-tsub bar-du da ni tsab-su-tsi
da gi gom de dzi-pe sö-nam tsi
dro la pen dzir san-dze dru par sho.
Yllä oleva on tiibetin kieltä, suomenkielinen käännös kuuluu:
Valaistumiseen saakka turvaudun
Buddhaan, Dharmaan ja ylhäiseen Sanghaan.
Mietiskelyni ja mantraresitaationi ansiosta
saavutan valaistumisen kaikkien olentojen hyväksi.
Tämä sanotaan kolme kertaa ja siihen sisältyy bodhicittan eli valaistuneen mielialan kehittäminen sekä turvautuminen. Mitä turvautuminen tarkoittaa? Turvaudutaan Buddhaan, dharmaan ja sanghaan. Se on perusbuddhalainen käsite. Jos uskomme että voimme kehittyä, että meillä on itsessämme mahdollisuuksia muuttua entistä paremmaksi, on hyväksyttävä, että meitä ennen on ollut muita, jotka kehittyivät yhä paremmiksi ja parhaiksi. Onko niin? Jos uskomme, että voimme todella kehittyä, tulla täysin heränneeksi, kehittää myötätuntoamme ja viisauttamme, joita meillä kaikilla on jossakin määrin, siis hyvää puoltamme, sitä mitä buddhalaisin termein kutsutaan buddhaluonnoksi, silloin uskomme buddhaluontoon. Silloin meillä on päämäärä, olemme havainneet buddhaluontomme olemassaolon. Jos meillä on se, sitä voi kehittää ja tulla täysin valaistuneeksi olennoksi, täysin heränneeksi, eli sellaiseksi joka on kehittänyt myötätuntonsa, viisautensa ja muut myönteiset ominaisuudet rajattomuuteen asti.
Buddhaan turvautuminen merkitsee tämän tunnistamista ja hyväksymistä ja sitä, että päättää selkeästi kulkea siihen suuntaan. Se ei ole sitoumus vaan päätös kehittää itseään, muuttaa itseään : tahto tulla yhä paremmaksi kunnes on rajaton. Se on päätös tutkia omat mahdollisuutensa ja käyttää niitä, koettaa herätä, kehittää myönteistä puolta kunnes on kokonaan valaistunut. Jos päättää muuttua täysin valaistuneeksi, ehkä ei heti mutta vähitellen, ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa, niin silloin on valinnut selkeän polun ja suunnan.
Silloin on hyväksyttävä, että on muita, jotka ovat jo kulkeneet tuota tietä, jotka ovat tutkineet itseään, ponnistelleet ja kehittäneet itseään. Nämä henkilöt ovat buddhia, valaistuneita olentoja ja pidämme heitä esimerkkeinä ja mallina itsellemme. Seuraamme ja jäljittelemme heidän opastustaan. Näin turvaudutaan Buddhaan sisäisesti ja ulkoisesti.
Sen lisäksi tarvitsemme menetelmän, joka on varsinainen tiemme itsemme kehittämiseksi. Aikaisempien buddhien kokemus on meidän tiemme. Jos haluamme mennä Intiaan tai vaikka Etelä-Afrikkaan tai suureen sademetsään, tarvitsemme kartan. Kartan on tehnyt joku, joka on jo käynyt alueella. Kartasta näemme missä on tie ja tienristeys. Dharma on niin kuin kartta. Se on niiden buddhien ja bodhisattvojen kokemus, jotka ovat jo kulkeneet tietä. Oman tiemme kulkemiseksi haemme apua dharmasta. Siksi turvaudumme dharmaan. Harjoitamme dharmaa. Ei ehkä aina täysin sillä tavoin kuin on ohjattu tai neuvottu, mutta vähitellen etenemme opetusten myötä, dharmassa annettujen neuvojen avulla.
Miten dharman löytää? Mistä saamme tämän kartan? Ainoastaan niiden olentojen kokemuksen kautta, jotka ovat aikalaisiamme, ja jotka ovat itse vastaanottaneet nämä ohjeet ja harjoittaneet niitä vilpittömästi. Nämä henkilöt voivat neuvoa ja auttaa meitä ja vähintäänkin välittää ohjeet ja tiedon joka tulee buddhien kokemuksesta. Siksi turvaudumme sanghaan. Sangha on yhtä kuin ne henkilöt jotka ovat säilyttäneet opetukset ja Buddhan kokemuksen katkeamattomana perinteen siirtona, rikkoutumattomana ohjeiden välityksenä suullisesti annettuna oppilaiden korvien kuultavaksi. Oppilaat sitten ymmärtävät ohjeet joko täysin, he saavat kokemuksen niiden perusteella tai ainakin jollain tasolla käsittävät ne. Vähintäänkin he saavat opetukset informaationa. Sen takia he ovat ihmisiä joilla on välittäjän tehtävä, he kantavat mukanaan tietoa dharmasta ja ilman heitä emme voi tietää dharmasta. Siksi sanghaan turvaudutaan.
Nämä siis ovat kolme turvautumisen kohdetta: Buddha, dharma ja sangha. Buddhalaisesta näkökulmasta käsin turvautuminen näihin merkitsee buddhalaisuutta. Silloin myös harjoittaa buddhalaisuutta oikealla tavalla. Itse asiassa buddhalainen ei tarvitsekaan paljon muuta kuin sen, että aidosti turvautuu Buddhaan, dharmaan ja sanghaan, koska silloin hän toteuttaa suurimman osan niistä asioista, jotka täytyy tehdä.
Kun siis tässä harjoituksessa sanomme että Valaistumiseen saakka turvaudun Buddhaan, Dharmaan ja sanghaan, niin se merkitsee siihen saakka kunnes minä itse valaistun. Mietiskelyni ja mantraresitaationi ansiosta saavutan valaistumisen kaikkien olentojen hyväksi – se että teen tätä Chenrezig harjoitusta, se että turvaudun Buddhaan ja kaikki muut hyvät tekoni menneisyydessä sekä myöskin ne jotka teen tulevaisuudessa ovat hyveitä, hyviä tekoja eli ansiota, jotka voivat auttaa minua saavuttamaan valaistumisen, täydellisen buddhuuden, ei vain itselleni vaan kaikkien olentojen hyväksi.
Valaistuminen ainoastaan itseäni varten ei ole minulle tarpeeksi, koska muut olennot ovat täsmälleen sama kuin itsekin olen. Ellen itse halua kärsimystä, ei kukaan muukaan halua, jos minä haluan onnea, kaikki muutkin haluavat olla onnellisia. Sen vuoksi itseni ja muiden välillä ei ole minkäänlaista eroa ja minun siis tulisi tahtoa onnea kaikille olennoille siinä missä tahdon onnea itselleni. Siksi tahdon työskennellä muiden hyödyksi. Se on ensimmäinen osa, mitä kutsutaan valaistumismielen kehittämiseksi. Turvautuminen ja valaistumismielen kehittäminen, nämä kaksi yhdessä ovat harjoituksen tärkein osa. Sanotaan, että mitä tahansa tekeekin, työtä, suunnittelee jotakin, tai harjoittaa dharmaa, jos tekee sen tällä pyrkimyksellä, niin tulos on positiivinen, siitä tulee suuri hyvä asia, suuri harjoitus.
Nyt siirrymme harjoituksen toiseen vaiheeseen. Tämä on varsinainen meditaatio, visualisaatio. Tässä visualisoidaan Avalokiteshvara päämme yläpuolella. Samalla lausutaan seuraava tiibetinkielinen teksti:
Da sog kha- dzab sem tsen tsi
tsi tshu pe-kar da-we teng
Hri le pa tso Tshen-re-zi
kar sal ö-zer nga den drö
dzum den tu-dze tsjen tsi zi
pa shi dang-po tal dzjar dze
o nji shel dreng pe kar nam
dar dang rin-tshen dzen tsi dre
ri-dag pa-pei tö jok sol
ö-pa-me-pe u-dzjen tsen
shap nji dorze tsil drung shu
dri me da- war tsjab ten-pa
tsjab ne kun du ngo-wor dzjur.
Teksti kuuluu suomeksi näin:
Minulla ja avaruuden lukemattomilla olennoilla on päämme päällä valkoinen lootus, lootuksen päällä kuunkiekko ja sen päällä Hri, joka muuttuu jaloksi
Chenrezigiksi. Hän on valkoinen ja kirkas, säteilee viidenväristä valoa ja katselee meitä myötätuntoisesti hymyillen. Hänellä on neljä kättä; kaksi yhteen liitettyinä rukousasennossa sekä kaksi, joista toinen pitelee kristallimantranauhaa ja toinen valkoista lootusta. Silkki ja jalokivet koristavat häntä. Vasemmalla olkapäällä riippuu antiloopin nahka. Päätä kruunaa Amitabha buddha. Hän istuu timanttiasennossa nojaten tahrattomaan kuuhun. Hän on kaiken turvautumisen lähde.
Tämä visualisoidaan. Visualisoidessa ei nähdä asioita silmillä vaan mielessä. Tämän harjoituksen avulla totutetaan mieltä keskittymään. Meditaation tarkoituksena on saavuttaa rauhallinen mieli. Mietiskelyn kautta mieli muuttuu helpommin muokattavaksi, saamme sen hallintaamme. Sen vuoksi, teemmepä hengitysharjoituksia tai keskitymme ulkoiseen kohteeseen kuten kiveen tai oksanpalaseen, Avalokiteshvaran kuvaan päämme päällä tai sydämessä, mihin tahansa, kyseessä on sama tekniikka. Mielen tulee olla ilman jännityksiä, levätä keskittymisen kohteessa rentoutuneena. Visualisaation ei välttämättä tarvitse olla selkeä. Jos se on, niin se on hyvä, mutta kuvan selkeys tai kirkkaus ei ole täysin välttämätöntä. Kunhan mieli on rauhoittunut ja jännityksetön, lepää täysin rentona Avalokiteshvaran muodossa. Keskittymisen tulee kuitenkin olla tarpeeksi vahva, niin että huomio ei harhaannu mihinkään muualle. Keskittymisessä kohdetta tarvitaan juuri siihen eikä mihinkään muuhun: ettei mikään muu valtaa mieltämme.
Tätä mietiskelyä voimme käyttää siihen, että pääsemme eroon kaikista ongelmistamme, tunnetasolla ja ajatustasolla, ihan kaikissa ongelmissa voi käyttää tätä menetelmää. Jos vaivana on esimerkiksi voimakas viha tai kateus, jopa suuri huolikin tai levottomuus tai masennus, se mitä tehdä on antaa Chenrezigin muodon vallata mieli kokonaan. Siihen vain keskitytään eikä anneta minkään muun ajatuksen, minkään jännityksen pitää mieltä otteessaan. Mieli on täystyöllistetty tähän muotoon keskittyessään. Sinä aikana mitään muita jännityksiä ei voi syntyä. Ei millään voi, vai mitä, ja siksi sitä voidaan käyttää lääkkeenä erilaisille kielteisille ajatuksille ja kielteisille ristiriitaisille tunteille.
Keskittyminen pitää tehdä taitavasti. Jos keskittyy liikaa saa päänsärkyä ja silmät kipeytyvät helposti. Jos keskittyy liian vähän ajatukset vaeltelevat ja kaikenlaisia asioita juolahtaa mieleen. Meillä tulisi olla tunne Chenrezigistä myötätunnon ruumiillistumana, kaikkien valaistuneiden olentojen myötätunnon, kaikki myötätunnon voima yhteen kerättynä, kaiken myötätunnon lähde. Ellemme tunne, ellemme näe visualisaatiota, voimme ajatella, että päämme yläpuolella on valkoinen valo ja se on myötätunto, kaiken myötätunnon lähde, ja se ei ole vain oman päämme yläpuolella vaan kaikkien tuntevien olentojen pään päällä. Sen voi kuvitella. Sitten lausumme seuraavat sanat:
Dzo-wo dzön tsi ma gö ku do kar
dzo san-dze tsi u la tsjen
tu-dze tsjen tsi dro-la zig
Tshen-re-zi la tsa-tshal-lo.
Oi Sinä jalo, jonka tahrattoman valkoista kehoa
kruunaa täydellinen Buddha!
Syvästi myötätuntoisena katsot kaikkia olentoja.
Polvistun edessäsi Chenrezig.
Tämä on Chenrezigille, myötätunnolle. Jos voimme nyt tuntea hartautta, tunnemme sitä. Hartaus tarkoittaa luottamuksen tunnetta, hyvin voimakasta tunnetta. Hartaus on hyvin mielenkiintoista sikäli, että sen avulla voimme päästä eroon suurimmasta osasta käsitteitänne. Se on rakkauden kaltainen voimakas tunne mutta siihen ei sisälly omistamisenhalua. Siksi se on hyvin myönteinen tunne ja jos tuntee hartautta, sillä hetkellä mieli muuttuu hyvin puhtaaksi ja säteileväksi. Sen tähden, jos voimme, meidän pitäisi koettaa tuntea sitä.
BUDDHALAINEN IHANNE :
Kaikista olennoista puhdistetaan mielessä olevat kielteiset ajatukset ja tunteet, tietämättömyys, ja kaikki muuttuvat täysin heränneiksi, heidän myötätuntonsa ja viisautensa kehittyy täyteen mittaan. Kun ajatellaan, etteivät ainoastaan maan päällä olevat olennot muutu sellaisiksi vaan kaikki olennot läpi avaruuden, niin sitten missään ei ole yhtään epäpuhtautta, ja koko ympäristö muuttuu Puhtaaksi maaksi, Devacheniksi. Devachen on Amitabhan buddhakenttä.
Keho, puhe ja mieli – maailmassa elävien olentojen ruumis, puhe ja mieli ovat voimallisen Chenrezigin ruumista, puhetta ja mieltä. Kaikkien tuntevien olentojen muoto muuttuu Chenrezigin, myötätunnon, muodoksi. He näyttävät Chenrezigiltä ja he puhuvat kuten Chenrezig, he ajattelevat Chenrezigin tavoin. Jokaisen ruumis, puhe ja mieli on muuttunut myötätunnon täydelliseksi bodhisattvaksi. Se tarkoittaa, että jokainen olento oivaltaa täydellisen, äärettömän totuuden.
Tunnet rauhan ja autuuden ja ymmärryksen, tunnet valaistuneen tilan. Et tunne tavanomaisen itsesi tavoin, olet ilman ongelmia.
OMISTAUTUMINEN :
Kaikki hyve, hyvät teot jotka olen saanut aikaan; kaikkina elinaikoinani tekemäni hyvät teot, tulevatkin teot, omistan korkeimmalle asialle ja mahdollisimman monelle. Omistan tekoni kaikille olennoille avaruuden ääriin saakka. Korkein tarkoitus jolle omistaudun, on, että he kaikki saavuttaisivat korkeimman mahdollisen asian mikä on mahdollista saavuttaa : valaistumisen, buddhuuden.
Chenrezig-harjoitukseen )
--------------------------------------------------
Kagyu Samye Ling
Tämä on Avalokiteshvaran harjoitus, tiibetiksi Chenrezig, Myötätunnon valtias. Se on bodhisattvaharjoitus. Bodhisattva on tärkeä käsite buddhalaisuudessa ; hän on henkilö, joka sitoutuu auttamaan kaikkia olentoja pois kärsimyksestä, itsensä mukaan lukien. Siitä syystä hän yrittää oivaltaa ja saavuttaa sellaisen tilan, jossa hän kykenee täydellisesti johtamaan muita tuntevia olentoja tuohon tilaan. Jos joku sanoo haluavansa vapauttaa kaikki tuntevat olennot ja sen tehdäkseen pyrkii ensin itse oivallukseen, valaistumaan, hänestä on tullut bodhisattva. Jos hänen toiveensa, sitoumuksensa on vahva ja aito, sitten hänestä on tullut bodhisattva. Tullakseen Buddhaksi täytyy ensin tulla bodhisattvaksi. Mutta bodhisattva ei välttämättä ole buddhalainen. Bodhisattva voi olla kuka tahansa, jolla on tämä vakaumus tai aikomus.
Chenrezigin sanotaan olevan yksi kaikkein vahvimmin sitoutuneista bodhisattvoista, jonka lupauksena on olla itse tulematta Buddhaksi niin kauan kuin yksikin olento on jäljellä samsarassa, kärsimyksessä.
On kolmenlaisia bodhisattvoja: kuninkaan kaltaisia, kapteenin ja paimenen. Kuninkaan kaltainen bodhisattva on se, joka sanoo: "Tulkoon minusta ensin täydellisesti valaistunut, haluan ensin vapautua kaikista omista ongelmistani. Sen jälkeen autan kaikkia muita olentoja." Kuninkaan tavoin hän auttaa ensin itseään ja sitten muita jos mahdollista.
Toinen on kapteenin kaltainen bodhisattva. Laivan kapteeni ottaa matkustajat laivaan ja kulkee heidän mukanaan. Jos hän voi ylittää joen, matkustajatkin ylittävät, mutta ellei hän pääse vastarannalle, muutkaan eivät onnistu. Tällainen bodhisattva sanoo: "Haluaisin johtaa kaikki olennot valaistumiseen, mielentilaan jossa ei enää ole kärsimystä ja haluaisin mennä heidän kanssaan."
Paimen taas oli ainakin entisinä aikoina sellainen, että hän keräsi lampaat suojaan illalla ja lukitsi oven susien varalta ja vasta sen jälkeen meni itse kotiin. Samalla tavoin tämäntyyppinen bodhisattva lupaa ensin auttaa kaikkia muita olentoja vapautumaan ja vasta sen jälkeen vapautuu itse.
Bodhisattva Avalokiteshvaraa pidetään myötätunnon ruumiillistumana. Kun teemme tätä harjoitusta, yritämme saavuttaa itse hänen ominaisuutensa, muuttua hänen kaltaisikseen.
Tässä harjoituksessa, kuten kaikissa harjoituksissa, on kolme osaa. Ensimmäinen osa on turvautuminen ja valaistumismielen kehittäminen, oikea pyrkimys. Toiseksi on visualisaatio ja mantraresitaatio ja kolmanneksi omistaminen.
Harjoitus alkaa turvautumisella ja päätöksellä saavuttaa valaistuminen seuraavin säkein:
San-dze tshö dang tsho tsi tso nam la
dzang-tsub bar-du da ni tsab-su-tsi
da gi gom de dzi-pe sö-nam tsi
dro la pen dzir san-dze dru par sho.
Yllä oleva on tiibetin kieltä, suomenkielinen käännös kuuluu:
Valaistumiseen saakka turvaudun
Buddhaan, Dharmaan ja ylhäiseen Sanghaan.
Mietiskelyni ja mantraresitaationi ansiosta
saavutan valaistumisen kaikkien olentojen hyväksi.
Tämä sanotaan kolme kertaa ja siihen sisältyy bodhicittan eli valaistuneen mielialan kehittäminen sekä turvautuminen. Mitä turvautuminen tarkoittaa? Turvaudutaan Buddhaan, dharmaan ja sanghaan. Se on perusbuddhalainen käsite. Jos uskomme että voimme kehittyä, että meillä on itsessämme mahdollisuuksia muuttua entistä paremmaksi, on hyväksyttävä, että meitä ennen on ollut muita, jotka kehittyivät yhä paremmiksi ja parhaiksi. Onko niin? Jos uskomme, että voimme todella kehittyä, tulla täysin heränneeksi, kehittää myötätuntoamme ja viisauttamme, joita meillä kaikilla on jossakin määrin, siis hyvää puoltamme, sitä mitä buddhalaisin termein kutsutaan buddhaluonnoksi, silloin uskomme buddhaluontoon. Silloin meillä on päämäärä, olemme havainneet buddhaluontomme olemassaolon. Jos meillä on se, sitä voi kehittää ja tulla täysin valaistuneeksi olennoksi, täysin heränneeksi, eli sellaiseksi joka on kehittänyt myötätuntonsa, viisautensa ja muut myönteiset ominaisuudet rajattomuuteen asti.
Buddhaan turvautuminen merkitsee tämän tunnistamista ja hyväksymistä ja sitä, että päättää selkeästi kulkea siihen suuntaan. Se ei ole sitoumus vaan päätös kehittää itseään, muuttaa itseään : tahto tulla yhä paremmaksi kunnes on rajaton. Se on päätös tutkia omat mahdollisuutensa ja käyttää niitä, koettaa herätä, kehittää myönteistä puolta kunnes on kokonaan valaistunut. Jos päättää muuttua täysin valaistuneeksi, ehkä ei heti mutta vähitellen, ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa, niin silloin on valinnut selkeän polun ja suunnan.
Silloin on hyväksyttävä, että on muita, jotka ovat jo kulkeneet tuota tietä, jotka ovat tutkineet itseään, ponnistelleet ja kehittäneet itseään. Nämä henkilöt ovat buddhia, valaistuneita olentoja ja pidämme heitä esimerkkeinä ja mallina itsellemme. Seuraamme ja jäljittelemme heidän opastustaan. Näin turvaudutaan Buddhaan sisäisesti ja ulkoisesti.
Sen lisäksi tarvitsemme menetelmän, joka on varsinainen tiemme itsemme kehittämiseksi. Aikaisempien buddhien kokemus on meidän tiemme. Jos haluamme mennä Intiaan tai vaikka Etelä-Afrikkaan tai suureen sademetsään, tarvitsemme kartan. Kartan on tehnyt joku, joka on jo käynyt alueella. Kartasta näemme missä on tie ja tienristeys. Dharma on niin kuin kartta. Se on niiden buddhien ja bodhisattvojen kokemus, jotka ovat jo kulkeneet tietä. Oman tiemme kulkemiseksi haemme apua dharmasta. Siksi turvaudumme dharmaan. Harjoitamme dharmaa. Ei ehkä aina täysin sillä tavoin kuin on ohjattu tai neuvottu, mutta vähitellen etenemme opetusten myötä, dharmassa annettujen neuvojen avulla.
Miten dharman löytää? Mistä saamme tämän kartan? Ainoastaan niiden olentojen kokemuksen kautta, jotka ovat aikalaisiamme, ja jotka ovat itse vastaanottaneet nämä ohjeet ja harjoittaneet niitä vilpittömästi. Nämä henkilöt voivat neuvoa ja auttaa meitä ja vähintäänkin välittää ohjeet ja tiedon joka tulee buddhien kokemuksesta. Siksi turvaudumme sanghaan. Sangha on yhtä kuin ne henkilöt jotka ovat säilyttäneet opetukset ja Buddhan kokemuksen katkeamattomana perinteen siirtona, rikkoutumattomana ohjeiden välityksenä suullisesti annettuna oppilaiden korvien kuultavaksi. Oppilaat sitten ymmärtävät ohjeet joko täysin, he saavat kokemuksen niiden perusteella tai ainakin jollain tasolla käsittävät ne. Vähintäänkin he saavat opetukset informaationa. Sen takia he ovat ihmisiä joilla on välittäjän tehtävä, he kantavat mukanaan tietoa dharmasta ja ilman heitä emme voi tietää dharmasta. Siksi sanghaan turvaudutaan.
Nämä siis ovat kolme turvautumisen kohdetta: Buddha, dharma ja sangha. Buddhalaisesta näkökulmasta käsin turvautuminen näihin merkitsee buddhalaisuutta. Silloin myös harjoittaa buddhalaisuutta oikealla tavalla. Itse asiassa buddhalainen ei tarvitsekaan paljon muuta kuin sen, että aidosti turvautuu Buddhaan, dharmaan ja sanghaan, koska silloin hän toteuttaa suurimman osan niistä asioista, jotka täytyy tehdä.
Kun siis tässä harjoituksessa sanomme että Valaistumiseen saakka turvaudun Buddhaan, Dharmaan ja sanghaan, niin se merkitsee siihen saakka kunnes minä itse valaistun. Mietiskelyni ja mantraresitaationi ansiosta saavutan valaistumisen kaikkien olentojen hyväksi – se että teen tätä Chenrezig harjoitusta, se että turvaudun Buddhaan ja kaikki muut hyvät tekoni menneisyydessä sekä myöskin ne jotka teen tulevaisuudessa ovat hyveitä, hyviä tekoja eli ansiota, jotka voivat auttaa minua saavuttamaan valaistumisen, täydellisen buddhuuden, ei vain itselleni vaan kaikkien olentojen hyväksi.
Valaistuminen ainoastaan itseäni varten ei ole minulle tarpeeksi, koska muut olennot ovat täsmälleen sama kuin itsekin olen. Ellen itse halua kärsimystä, ei kukaan muukaan halua, jos minä haluan onnea, kaikki muutkin haluavat olla onnellisia. Sen vuoksi itseni ja muiden välillä ei ole minkäänlaista eroa ja minun siis tulisi tahtoa onnea kaikille olennoille siinä missä tahdon onnea itselleni. Siksi tahdon työskennellä muiden hyödyksi. Se on ensimmäinen osa, mitä kutsutaan valaistumismielen kehittämiseksi. Turvautuminen ja valaistumismielen kehittäminen, nämä kaksi yhdessä ovat harjoituksen tärkein osa. Sanotaan, että mitä tahansa tekeekin, työtä, suunnittelee jotakin, tai harjoittaa dharmaa, jos tekee sen tällä pyrkimyksellä, niin tulos on positiivinen, siitä tulee suuri hyvä asia, suuri harjoitus.
Nyt siirrymme harjoituksen toiseen vaiheeseen. Tämä on varsinainen meditaatio, visualisaatio. Tässä visualisoidaan Avalokiteshvara päämme yläpuolella. Samalla lausutaan seuraava tiibetinkielinen teksti:
Da sog kha- dzab sem tsen tsi
tsi tshu pe-kar da-we teng
Hri le pa tso Tshen-re-zi
kar sal ö-zer nga den drö
dzum den tu-dze tsjen tsi zi
pa shi dang-po tal dzjar dze
o nji shel dreng pe kar nam
dar dang rin-tshen dzen tsi dre
ri-dag pa-pei tö jok sol
ö-pa-me-pe u-dzjen tsen
shap nji dorze tsil drung shu
dri me da- war tsjab ten-pa
tsjab ne kun du ngo-wor dzjur.
Teksti kuuluu suomeksi näin:
Minulla ja avaruuden lukemattomilla olennoilla on päämme päällä valkoinen lootus, lootuksen päällä kuunkiekko ja sen päällä Hri, joka muuttuu jaloksi
Chenrezigiksi. Hän on valkoinen ja kirkas, säteilee viidenväristä valoa ja katselee meitä myötätuntoisesti hymyillen. Hänellä on neljä kättä; kaksi yhteen liitettyinä rukousasennossa sekä kaksi, joista toinen pitelee kristallimantranauhaa ja toinen valkoista lootusta. Silkki ja jalokivet koristavat häntä. Vasemmalla olkapäällä riippuu antiloopin nahka. Päätä kruunaa Amitabha buddha. Hän istuu timanttiasennossa nojaten tahrattomaan kuuhun. Hän on kaiken turvautumisen lähde.
Tämä visualisoidaan. Visualisoidessa ei nähdä asioita silmillä vaan mielessä. Tämän harjoituksen avulla totutetaan mieltä keskittymään. Meditaation tarkoituksena on saavuttaa rauhallinen mieli. Mietiskelyn kautta mieli muuttuu helpommin muokattavaksi, saamme sen hallintaamme. Sen vuoksi, teemmepä hengitysharjoituksia tai keskitymme ulkoiseen kohteeseen kuten kiveen tai oksanpalaseen, Avalokiteshvaran kuvaan päämme päällä tai sydämessä, mihin tahansa, kyseessä on sama tekniikka. Mielen tulee olla ilman jännityksiä, levätä keskittymisen kohteessa rentoutuneena. Visualisaation ei välttämättä tarvitse olla selkeä. Jos se on, niin se on hyvä, mutta kuvan selkeys tai kirkkaus ei ole täysin välttämätöntä. Kunhan mieli on rauhoittunut ja jännityksetön, lepää täysin rentona Avalokiteshvaran muodossa. Keskittymisen tulee kuitenkin olla tarpeeksi vahva, niin että huomio ei harhaannu mihinkään muualle. Keskittymisessä kohdetta tarvitaan juuri siihen eikä mihinkään muuhun: ettei mikään muu valtaa mieltämme.
Tätä mietiskelyä voimme käyttää siihen, että pääsemme eroon kaikista ongelmistamme, tunnetasolla ja ajatustasolla, ihan kaikissa ongelmissa voi käyttää tätä menetelmää. Jos vaivana on esimerkiksi voimakas viha tai kateus, jopa suuri huolikin tai levottomuus tai masennus, se mitä tehdä on antaa Chenrezigin muodon vallata mieli kokonaan. Siihen vain keskitytään eikä anneta minkään muun ajatuksen, minkään jännityksen pitää mieltä otteessaan. Mieli on täystyöllistetty tähän muotoon keskittyessään. Sinä aikana mitään muita jännityksiä ei voi syntyä. Ei millään voi, vai mitä, ja siksi sitä voidaan käyttää lääkkeenä erilaisille kielteisille ajatuksille ja kielteisille ristiriitaisille tunteille.
Keskittyminen pitää tehdä taitavasti. Jos keskittyy liikaa saa päänsärkyä ja silmät kipeytyvät helposti. Jos keskittyy liian vähän ajatukset vaeltelevat ja kaikenlaisia asioita juolahtaa mieleen. Meillä tulisi olla tunne Chenrezigistä myötätunnon ruumiillistumana, kaikkien valaistuneiden olentojen myötätunnon, kaikki myötätunnon voima yhteen kerättynä, kaiken myötätunnon lähde. Ellemme tunne, ellemme näe visualisaatiota, voimme ajatella, että päämme yläpuolella on valkoinen valo ja se on myötätunto, kaiken myötätunnon lähde, ja se ei ole vain oman päämme yläpuolella vaan kaikkien tuntevien olentojen pään päällä. Sen voi kuvitella. Sitten lausumme seuraavat sanat:
Dzo-wo dzön tsi ma gö ku do kar
dzo san-dze tsi u la tsjen
tu-dze tsjen tsi dro-la zig
Tshen-re-zi la tsa-tshal-lo.
Oi Sinä jalo, jonka tahrattoman valkoista kehoa
kruunaa täydellinen Buddha!
Syvästi myötätuntoisena katsot kaikkia olentoja.
Polvistun edessäsi Chenrezig.
Tämä on Chenrezigille, myötätunnolle. Jos voimme nyt tuntea hartautta, tunnemme sitä. Hartaus tarkoittaa luottamuksen tunnetta, hyvin voimakasta tunnetta. Hartaus on hyvin mielenkiintoista sikäli, että sen avulla voimme päästä eroon suurimmasta osasta käsitteitänne. Se on rakkauden kaltainen voimakas tunne mutta siihen ei sisälly omistamisenhalua. Siksi se on hyvin myönteinen tunne ja jos tuntee hartautta, sillä hetkellä mieli muuttuu hyvin puhtaaksi ja säteileväksi. Sen tähden, jos voimme, meidän pitäisi koettaa tuntea sitä.
BUDDHALAINEN IHANNE :
Kaikista olennoista puhdistetaan mielessä olevat kielteiset ajatukset ja tunteet, tietämättömyys, ja kaikki muuttuvat täysin heränneiksi, heidän myötätuntonsa ja viisautensa kehittyy täyteen mittaan. Kun ajatellaan, etteivät ainoastaan maan päällä olevat olennot muutu sellaisiksi vaan kaikki olennot läpi avaruuden, niin sitten missään ei ole yhtään epäpuhtautta, ja koko ympäristö muuttuu Puhtaaksi maaksi, Devacheniksi. Devachen on Amitabhan buddhakenttä.
Keho, puhe ja mieli – maailmassa elävien olentojen ruumis, puhe ja mieli ovat voimallisen Chenrezigin ruumista, puhetta ja mieltä. Kaikkien tuntevien olentojen muoto muuttuu Chenrezigin, myötätunnon, muodoksi. He näyttävät Chenrezigiltä ja he puhuvat kuten Chenrezig, he ajattelevat Chenrezigin tavoin. Jokaisen ruumis, puhe ja mieli on muuttunut myötätunnon täydelliseksi bodhisattvaksi. Se tarkoittaa, että jokainen olento oivaltaa täydellisen, äärettömän totuuden.
Tunnet rauhan ja autuuden ja ymmärryksen, tunnet valaistuneen tilan. Et tunne tavanomaisen itsesi tavoin, olet ilman ongelmia.
OMISTAUTUMINEN :
Kaikki hyve, hyvät teot jotka olen saanut aikaan; kaikkina elinaikoinani tekemäni hyvät teot, tulevatkin teot, omistan korkeimmalle asialle ja mahdollisimman monelle. Omistan tekoni kaikille olennoille avaruuden ääriin saakka. Korkein tarkoitus jolle omistaudun, on, että he kaikki saavuttaisivat korkeimman mahdollisen asian mikä on mahdollista saavuttaa : valaistumisen, buddhuuden.
Vastaukset 10
Vanhimmat
meditoidessasi tiibetin kielellä nuo mantrat (oikea sana ?). Entäs lausutaanko nuo niin kuin kirjoitetaankin?
Kyllä, tiibetinkielellä pyrin lausumaan ( en aina ). Joitakin pieniä eroja on lausumisessa ja kirjoittamisessa, kuten esim. à = pitkä "aa" jne.
Ei kuitenkaan taida olla suurempaa merkitystä, jos harjoittajat eivät aina harjoitakaan huolellisesti artikuloiden - pääasia lienee sydämentila, vai mitä olet mieltä :)?
Mutta se on toisaalta hyvä asia, että tekee harjoitteensa alkuperäiskielellä nimenomaan sen takia, että oppii varmaan vieraasta kulttuurista kielen kautta yhtä jos toista .
Ottaa minuun yhteyttä. olen juuri kiinnostunut budhasta tai/ja hänen opista (en nyt tiedä miten sanoisin)olisi paljon kysyttävää ja toivoisin vähän "opastusta" siis jos vain ehdit niin otatko aluksi yhteyttä tälläisen kautta [email protected]
arvostan yhteyden ottoa kovasti
Kirjoitin sinulle juuri - tulikohan perille ( on postiluukku takkuillut muutamana päivänä nääs )?
ei ole postia tullut
Toivotaan, että viesti tulee tällä kertaa perille.
postia. lähetä sit kun saat postisi kuntoon. käyn katsomassa välillä turhaan tänne lähetetään samoja viestejä.
toisille eilen lähettämäni viestit löysivät kyllä perille. Mitä jos koettaisit kirjoittaa minulle - jospa se toimisi niin päin :)
[email protected]
"Valaistuminen ainoastaan itseäni varten ei ole minulle tarpeeksi, koska muut olennot ovat täsmälleen sama kuin itsekin olen. Ellen itse halua kärsimystä, ei kukaan muukaan halua, jos minä haluan onnea, kaikki muutkin haluavat olla onnellisia. Sen vuoksi itseni ja muiden välillä ei ole minkäänlaista eroa ja minun siis tulisi tahtoa onnea kaikille olennoille siinä missä tahdon onnea itselleni."
Tämä on minulle aivan uusi tapa tarkastella karmaa :) Kiitos siitä. Olen viime päivinä pohtinut positiivisen ajattelun merkitystä ja tämä on hyvää jatkoa.