Sattuu,
muistomme pistävät sydäntäni
mikään ei auttanut sisimpääni
ei järkeily, ei puhe, ei mikään
annoit minulle kaiken
mielelläni otin sen
lopulta minulle ei jäänyt mitään
nyt vain odotellaan
jotain parempaa aikaa
jota ei vain tule enää
ei ennen toista elämää.
muistomme pistävät sydäntäni
mikään ei auttanut sisimpääni
ei järkeily, ei puhe, ei mikään
annoit minulle kaiken
mielelläni otin sen
lopulta minulle ei jäänyt mitään
nyt vain odotellaan
jotain parempaa aikaa
jota ei vain tule enää
ei ennen toista elämää.
Vastaukset 10
Vanhimmat
että me kestetään yhdessä. Ei me vielä kaikkea olla kokeiltu, vasta niin vähän.
Nyt sinun tarvitsee olla vahvempi kuin koskaan.
varmaan kukaan rakastanu paljon eikä sellasta kukaan saa et joku haluis antaa kaiken. Yrität vaa tehdä meidät muut kateelliseks. Jotain harhoja. Wake up!
vastasit tähän?
Ei olisi tarvinnut..:/
tahallas saada muut kateellisiks! Tuliks mielee et suurin osaa ei saa kunnon rakkautta koskaa.
kateuden aihe?
Tai kateus ylipäätään?
Se syö vain ihmistä sisältä ja tuo lisää katkuruutta.
Mutta ,kohdallesi toivon rakkautta, se ei vain ole minun käsissäni............
Itse olen ollut ainakin kerran rakastunut, ja kun pidin hänen elotonta päätään sylissäni...olisin voinut vaihtaa osaa jos vain olis ollut mahdollista. Jos toista ei rakasta, silloin ei kai ole valmis juuri mitään uhraamaankaan. Ehkä juuri se on rakkauden mittari. NO, nää on vain miun mielipiteitä, ja ei ainoita oikeita..muille kuin itselleni.
Toinen ottaa kaiken ja tälle ei jää mitään. Mihin se otettu hävisi?
Ja miksei hän antanut itse mitään ?
Ihmettelnpähän vain
Niin , yleensä logiikka ja rakkaus menee kumpikin omia polkujaan, ja joskus oikea elämä on satuja uskomattomampaa. Ehkä tämä kyseinen kirjoittaja rakastaa, ja haluaisi olla häntä rakastavan kanssa, mutta ei voi...syystä tai toisesta.
kaiken voi kyseenalaistaa, mutta minusta tarinoissa ja runoissa ym. voi ollakin epäloogisuuksia. Joskus se antaa potkua, tunnelmaa, taianomaisuutta, milloin mitäkin. Käytän sitä monasti itsekin, osittain tahallani, joskus huomaamattani tai miten vain.
Ne ovat vain sanoja, niiden kanssa voi leikkiä, tulee erilasia mielikuvia.........
Sitä on "taiteilijan" vapaus.
Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, eiväthän kaikki pidä samasta ruoastakaan ja se meille suotakoon. :)
Sinä sentään tajuat etteivät runot välttämättä ole todellisuutta. Kaikki eivät sitä tajua, kun lukee ihmeellisiä vastauksia.
Tietysti runoihin vaikuttaa se mitä elämässä on kokenut, nähnyt tai kuullut... ja eipä kenenkään tarvitsisi suuttua siitä jos joku toinen on kokenut unelmiensa rakkautta joskus ja purkaa ikäväänsä silloin tällöin kirjoittelemalla runoja johonkin. Täällähän kirjoittajat ovat anonyymejä!