Pimpula
Pimpula on synkkä, mustakaapuinen kipsikasvoinen
hirviö, parittajan ja Draculan
välimuoto, kauniilla huulillaan
se suutelee kämmenselkääni
vasen käsi jäykkänä ohimolla, sormet hyväilevät
kiväärinpiippua, housujen etumusta,
lapsellisia muotoja, toimeliaita hyönteisiä
kuola on jähmettynyt suupieleen
hampaat törröttävät
pyytäen lupaa
varjot valtaavat alkovin, haisee home
rottien virtsa ja tuore betoni, ikävän
sammutettu kalkki, kuukautisveren kirpeä tuoksu
lannistaa typerät rakastavaiset
yritän turhaan sytyttää valoja
pölyttyneen kuun paistaessa sisään
maisemaikkunasta, Pimpula pyyhkii hien ja veren
alumiiniotsaltaan, nostaa karheat kätensä
aloittaa laulun, heiluu varjona kuun edessä
oi Pimpula, synkkä varas, sinä joka
karjut öisillä takapihoilla
roskisten luona, neonsadehelvetissä
kun sairaiden vapina on hetkeksi tauonnut
kun vartijat ovat sytyttäneet savukkeensa
ja kääntyneet pois, kun sähkö johdetaan
sondien kautta vastaanottavaisiin aivoihin
kun rakkaus on kaksisataa tinasotamiestä
mustassa rasiassa, lapset leikkivät Napoleonin
lyhytkasvuisilla luilla
kun räkäiset kasvoilleni ja väität sitä suudelmaksi, kun värisemme hiljaa
matkaamme laivan kannella avaruutta päin
nostamme tylsät puukkomme
ja heitämme ne pois, sillä rakkaus voittaa
kaiken, vincit amor, manus turbamini
laulavat Traakian rastaat
lihansyöjähevosten hymyillessä
kumarrumme varjoa kohti, suutelemme toisamme
matkalla alas, oi Pimpula, sinä hämärän aaveista
väkivaltaisin, piinallisen tosi, päiviä pelkäävä
surullinen käärme
Minä Rakastan Sinua
Pimpula on synkkä, mustakaapuinen kipsikasvoinen
hirviö, parittajan ja Draculan
välimuoto, kauniilla huulillaan
se suutelee kämmenselkääni
vasen käsi jäykkänä ohimolla, sormet hyväilevät
kiväärinpiippua, housujen etumusta,
lapsellisia muotoja, toimeliaita hyönteisiä
kuola on jähmettynyt suupieleen
hampaat törröttävät
pyytäen lupaa
varjot valtaavat alkovin, haisee home
rottien virtsa ja tuore betoni, ikävän
sammutettu kalkki, kuukautisveren kirpeä tuoksu
lannistaa typerät rakastavaiset
yritän turhaan sytyttää valoja
pölyttyneen kuun paistaessa sisään
maisemaikkunasta, Pimpula pyyhkii hien ja veren
alumiiniotsaltaan, nostaa karheat kätensä
aloittaa laulun, heiluu varjona kuun edessä
oi Pimpula, synkkä varas, sinä joka
karjut öisillä takapihoilla
roskisten luona, neonsadehelvetissä
kun sairaiden vapina on hetkeksi tauonnut
kun vartijat ovat sytyttäneet savukkeensa
ja kääntyneet pois, kun sähkö johdetaan
sondien kautta vastaanottavaisiin aivoihin
kun rakkaus on kaksisataa tinasotamiestä
mustassa rasiassa, lapset leikkivät Napoleonin
lyhytkasvuisilla luilla
kun räkäiset kasvoilleni ja väität sitä suudelmaksi, kun värisemme hiljaa
matkaamme laivan kannella avaruutta päin
nostamme tylsät puukkomme
ja heitämme ne pois, sillä rakkaus voittaa
kaiken, vincit amor, manus turbamini
laulavat Traakian rastaat
lihansyöjähevosten hymyillessä
kumarrumme varjoa kohti, suutelemme toisamme
matkalla alas, oi Pimpula, sinä hämärän aaveista
väkivaltaisin, piinallisen tosi, päiviä pelkäävä
surullinen käärme
Minä Rakastan Sinua
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kirjoitin tämmöisen äsken. Mitä olette mieltä? Pitäisikö jatkaa tätä vartti sitten alkanutta runousharrastusta? Tämä ei kai ole ihan perinteisintä rakkausrunoa, teema on synkähkö. Päähenkilönä mystillinen Pimpula, "half pimp, half Dracula".
Älkää ainakaan poistako tätä heti. Kirjoitin tän suoraan tähän viestipohjalle. Toista kappaletta ei siis ole.
raakaa raadollista tekstiä
ainakin minä pidin siitä
Jos Mr. Amor näkee huumorin ja suostuu katsomaan sitä hieman kieroon, sanoisin että tämä oli aika hykerryttävä, ns. hilarious runo, josta huokuu ilmaisijan letkeys, ns. huliviliys, ja moninaiset kielikuvat.
Pimpula: siinä on hiukan negatiivissävyinen loppusointu positiiviseen alkusoittoon, kuitenkin.
O tempora, o poetum, rektum
pidin tästä runona. siltä varalta että poistetaan, tallensin.
mutta miksi poistettaisiin...
kaunista syksyä kirjoittajalle. moiks!
en ole mikään lintulentokone, vuohenmaksapallo, vai luuletko
että viserrysmittaria käyttämällä
saat esiin paremman pimeän puoleni, pimeän
paremman puoleni, kulissin
jonka voisit raadella punahuulin
äh, näinkö minä sittenkin vain viserrän?
sait minut ansaan, vaikenen,
vaikeneminenkin
on sana -
mitä mittarisi nyt näyttää, voi voi,
voisinpa vain
näyttää kasvosi mittarin takana,
palleropöllerö
uskotko, kulissi jos kulissia vasten hinkkaa
kaikki on mahdollista, lähes,
kun mahdollista on
vain se
minkä tulkintasi muodostaa,
rakkaani!