Palstaa luettuani haluan kertoa oman teiniäitiyskokemukseni!
Minä tulin äidiksi 12/2000 ollessai 17v.
Raskauteni ei ollut yllätys, koska ehkäisyä ei käytetty. Äidilleni oli toki aluksi vaikea kertoa, joten päätinkin tehdä sen mahdollisimman nopeasti, jotta asia ei käy sen hankalammaksi.
Kun äitini kuuli asiasta hän sanoi tukevansa minua päätöksessä kun päätöksessä!
Lapsen isä ei ollut asiasta mielissään, mutta itse tein päätösken pitää vauvan.
Isää en painostanut mihinkään, vaan pikku hiljaa aikaa antaen hän sitten kasvoi isäksi(hän oli tuolloin 19v.)
Kotona en tuolloin enää asunut ja olin opiskelija,joten taloudellinen tilanne ei ollut paras mahdollinen, mutta lapseni ei silti ole ikinä ollut nälissään ja ilman vaatteita, enkä ole joutunut elämään vanghempieni kustannuksella.
Aluksi olin vauvan kanssa kahden, mutta nyt kun sitä aikaa muistelee oli korvaamattoman tärkeää minulle.
Lapsen isä on jälkeen päin puhunut että oli hyvä kun hän sai itse oma ehtoisesti tutustua vauvaan ilman että kukaan painostaa tai pakottaa. Joten rohkaisenkin kaikkia isiä sanomaan ääneen jos tuntuu että joku painostaa, koska isilläkin on samanlainen oikeus tutustua vauvaan rauhassa niinkuin äitikin.Näin isä luo suhteen vain vauvaan eikä kaikkeen ulkopuoliseen(jota olemme myös me äidit, kun puhutaan lapsen ja isän suhteesta).
Siis aluksi minulla ei ollut kuin oma koti ja vauva ja opiskelut kesken...ei siis maailman parhaat lähtökohdat.
Nykyään minulla on kaksi ammattia, vakituinen työpaikka, olen naimisissa(sama mies joka on lapseni isä) ja lisäksi meillä on kaksi muuta lasta lisää.
Lapset ovat varmasti saaneet fyysisesti ja psyykisesti kaiken tarvitsemansa ja ovat hyvin tasapainoisia, vaikka moni sitä epäilee kun vanhemmat ovat nuoria(minä tällä hetkellä 24v)
Haluankin siis sanoa, että lapsessa on suunnaton vastuu ja elämä kyllä menee lasten ehdoilla, mutta myös me nuoret isät ja äidit pystymme tarjoamaan lapsillemme kaiken sen minkä vanhemmatkin isät ja äipät!!!!
Haluan kannustaa teitä kaikkia luottamaan itseenne ja läheistenne tukeen, ei se elämä aina helppoa ole, mutta ei se helppous ikää katso!!!!
Minä tulin äidiksi 12/2000 ollessai 17v.
Raskauteni ei ollut yllätys, koska ehkäisyä ei käytetty. Äidilleni oli toki aluksi vaikea kertoa, joten päätinkin tehdä sen mahdollisimman nopeasti, jotta asia ei käy sen hankalammaksi.
Kun äitini kuuli asiasta hän sanoi tukevansa minua päätöksessä kun päätöksessä!
Lapsen isä ei ollut asiasta mielissään, mutta itse tein päätösken pitää vauvan.
Isää en painostanut mihinkään, vaan pikku hiljaa aikaa antaen hän sitten kasvoi isäksi(hän oli tuolloin 19v.)
Kotona en tuolloin enää asunut ja olin opiskelija,joten taloudellinen tilanne ei ollut paras mahdollinen, mutta lapseni ei silti ole ikinä ollut nälissään ja ilman vaatteita, enkä ole joutunut elämään vanghempieni kustannuksella.
Aluksi olin vauvan kanssa kahden, mutta nyt kun sitä aikaa muistelee oli korvaamattoman tärkeää minulle.
Lapsen isä on jälkeen päin puhunut että oli hyvä kun hän sai itse oma ehtoisesti tutustua vauvaan ilman että kukaan painostaa tai pakottaa. Joten rohkaisenkin kaikkia isiä sanomaan ääneen jos tuntuu että joku painostaa, koska isilläkin on samanlainen oikeus tutustua vauvaan rauhassa niinkuin äitikin.Näin isä luo suhteen vain vauvaan eikä kaikkeen ulkopuoliseen(jota olemme myös me äidit, kun puhutaan lapsen ja isän suhteesta).
Siis aluksi minulla ei ollut kuin oma koti ja vauva ja opiskelut kesken...ei siis maailman parhaat lähtökohdat.
Nykyään minulla on kaksi ammattia, vakituinen työpaikka, olen naimisissa(sama mies joka on lapseni isä) ja lisäksi meillä on kaksi muuta lasta lisää.
Lapset ovat varmasti saaneet fyysisesti ja psyykisesti kaiken tarvitsemansa ja ovat hyvin tasapainoisia, vaikka moni sitä epäilee kun vanhemmat ovat nuoria(minä tällä hetkellä 24v)
Haluankin siis sanoa, että lapsessa on suunnaton vastuu ja elämä kyllä menee lasten ehdoilla, mutta myös me nuoret isät ja äidit pystymme tarjoamaan lapsillemme kaiken sen minkä vanhemmatkin isät ja äipät!!!!
Haluan kannustaa teitä kaikkia luottamaan itseenne ja läheistenne tukeen, ei se elämä aina helppoa ole, mutta ei se helppous ikää katso!!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hienoa kuulla, muten hyvin olette pärjänneet!
taini, miksi ette pärjäisi? Olette varmasti ihan yhtä hyviä vanhempia, kun muutkin, ehkä vanhemmat äiskät ja isukit. Hyvät jatkot teille vaan!
Oih.. toi kohta kun sanoit että antakaa isien rauhas tutustua autto muakin ihan hirveesti.. just kysyin että painostanko mäki nii tuli vastaus että "välillä joo" :)