Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Yönsinen muistorasia

    Verenpunainen, rakkauteni aurinko
    laskeutui ajat sitten.
    Horisontin vaalean kalpea kajo
    vain ilkkui.

    Minä, rakkauden raatelema,
    puhalsin kipeään varpaaseeni,
    aavistin mustan
    yön saapuvan.

    Surun kiduttama sydämeni
    tiesi totuuden,
    ihan kaikesta,
    mitään salaamatta.

    Se kaikki oli kirjoitettu
    suureen kohtalonkirjaan.
    Sain siitä vain sen sirun,
    joka minulle kuului.

    Suru, se oli pakattu.
    Itku, sille ei enää tilaa ollut.
    Vaan välillä aina kurkistan
    yönsiniseen muistorasiaani.

    *Siellä sinä olet*
    7261
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 7

    Vanhimmat

    Voi hyvänen aika, miten raastavan kaunis runo.

    Verenpunainen rakkauden aurinko ja horisontti,
    jollaiseksi sen kuvaat - upeaa.

    Ja kohtalonkirja, siihen liittyvät ajatukset -
    niin sanoisin että ei tuota voi enää hienomalla
    runokielellä sanoa.

    Mahtava runo alusta loppuun.

    Äänestä

    • Voi sinua, runosielunnsisko, jaksat aina kannustaa.
      Ja uskon sinua, sillä, kun aloitin kirjoittaa, se tuntui niin hyvältä ja tällainen siitä tuli. :)
      Mukavaa päivää, sinulle;)

      Äänestä

    Tässä runossa ovat sanat kohdallaan!

    Kun surustakin voi saada näin kauniin runon - olet oivaltanut jotain tärkeää..
    Kiitos että jaat sen kanssamme!

    Surua en päivääsi toivo
    vaan auringon onnea ja
    sinitaivaan säihkettä

    Äänestä

    • Kiitollinen olen sinunkin sanoistasi, runosisko :)
      Ilmassa sumua, mielessä valoa, sitä lähetän sinullekin ;)

      Äänestä

    Olipa hyvää tekstiä, ihan sateli kuvia sielun silmiin :) Hienoa.

    Äänestä

    • kuuluu lukijalle.
      Kiva kun piipahdit :D

      Äänestä

    Oli kaunis! Kiitos..:)

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Marin Frist kirjoitti:

    Verenpunainen, rakkauteni aurinko
    laskeutui ajat sitten.
    Horisontin vaalean kalpea kajo
    vain ilkkui.

    Minä, rakkauden raatelema,
    puhalsin kipeään varpaaseeni,
    aavistin mustan
    yön saapuvan.

    Surun kiduttama sydämeni
    tiesi totuuden,
    ihan kaikesta,
    mitään salaamatta.

    Se kaikki oli kirjoitettu
    suureen kohtalonkirjaan.
    Sain siitä vain sen sirun,
    joka minulle kuului.

    Suru, se oli pakattu.
    Itku, sille ei enää tilaa ollut.
    Vaan välillä aina kurkistan
    yönsiniseen muistorasiaani.

    *Siellä sinä olet*

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu