Seurassa (nro22, 28.5.2003) on varsin mielenkiintoinen artikkeli kannabiksesta. Mielenkiintoisen siitä tekee siinä harjoitettu lähestymistapa sekä ns. käyttäjäkuvaus joka julkaistiin kuin tukemaan varsinaista artikkelia. Olen itse aikeissa kirjoittaa vastineen seuralle ja irtihuumeista ry:lle, koska ainakin minä koen tämäntyyppisen journalismin vähintäänkin kummastuttavana.
Isoimmat vastausta kaipaavat kysymykset lienevät:
- Miksi vain osa asioista kerrotaan?
- Miksi muiden päihteiden läsnäoloa ei olla kuvattu mitenkään?
- Miksi lääkkeiden väärinkäyttö on unohdettu?
- Uskotaanko kaikki hoidettavien sanomiset ilman kritiikkiä?
- Oletetaanko omaisten automaattisesti tietävän kaiken hoidettavan päihdetottumuksista?
Kaipaisin kovasti kommentteja, sekä omakuvauksia tulevaa vastinetta varten. Olen kiitollinen avustanne!
Koska artikkelia ei löytynyt sähköisessä muodossa, kirjoitan sen nyt tähän itse sanasta sanaan:
Mietojen huumeiden kavala seuraus
Kannabispsykoosi
Moni pitää hasista vaarattomana huumeena. Kuitenkin osalla käyttäjistä se laukaisee kannabispsykoosin –eli psyyke sekoaa. Kukaan ei voi etukäteen tietää, kestääkö oma pää ja miten pitkään.
teksti: Marja Aalto Piirrokset: Jan Lindström, kuva: Kari Santala
Kannabiksella, eli hasiksella ja marihuanalla, on aika hyvä maine. Liekö hippikulttuurin peruja, että niiden ympärillä leijuu makea leppoisan sosiaalisuuden tuoksu. Irti Huumeista –yhdistyksen perhetyöntekijän Anne-Maria Kalamaan pöydän ympärillä nähdään päivittäin kannabiksen toinen –ja nurjempi-puoli.
-Olen tavannut enemmän kannabikselle elämänsä menettäneitä ihmisiä kuin maailmassa on sarsiin kuolleita, Kalamaa kertoo.
-Kannabis on salakavala huume. En voi nähdä mitään johdonmukaisuutta siinä, miksi se ei näytä vaikuttavan toisiin, kun se osalla laukaisee kannabispsykoosin.
Oletettavasti joillakin ihmisillä on perinnöllinen alttius sairastua psyykkisesti. Se ei välttämättä tulisi koskaan ilmi tai ei ainakaan kovin voimakkaasti jollei kannabiksen käyttö sitä laukaisisi. Yksi hankala piirre tässä on reaktion täydellinen arvaamattomuus. Joillekin psykoosi laukeaa vasta, kun kannabista on käyttänyt jo jonkin aikaa, toisilla se voi tulla vähäisen käytön jälkeen.
-Sain kirjeen nuorelta tytöltä. Hän kokeili hasista kaverinsa kanssa ilmeisesti vain kerran tai pari. Se laukaisi rajun psykoosin, ja hänet vietiin psykiatriseen sairaalaan. Vielä kuukausia hoitojakson jälkeenkin hän koki voimakkaita pelkotiloja, Kalamaa kertoo.
Kun sairastunut ihminen viedään kiireellä hoitoon, eivät aina saattajat tiedä että läheinen on käyttänyt kannabista. Kalamaan huomioiden mukaan psykiatrisissa sairaaloissa ei kysytä automaattisesti huumeiden käytöstä. Eikä potilas sitä aina kerro. Ihmiset eivät osaa yhdistää psykoosia ja hasiksen tupruttelua toisiinsa.
-Kun akuutti psykoosi on ohi, ihminen voi päästä parissa päivässä ulos sairaalasta. Jos hän edes ymmärrä huumeiden ja psykoosin yhteyttä, hän voi jatkaa kannabiksen käyttöä ja silloin ollaan todella heikoilla.
Kaksoisdiagnoosi –psyykkinen sairaus yhdessä narkomanian kanssa – on hirveä lasku hasiksen polttelusta. Kumpikin sairaus jo yksinään riittää leimaamaan yhteiskunnan hylkiöksi.
Mikä tuohon kierteeseen sitten auttaisi? Kalamaan mielestä psykiatrisessa hoidossa pitäisi aina puhua kannabiksen käytöstä ja varmistaa mahdollinen käyttö seulonnalla.
-tiedän vanhempia, joiden lapsia on hoidettu yksityisterapiassa masennuksen vuoksi, eikä siellä koskaan puhuttu huumausaineiden käytöstä. Myös kannabiksen käytön krapulaoireet olisi hyvä oppia tunnistamaan.
-Lähes kaikki meidän asiakkaamme kertovat masennuksesta. Lisäksi tulee hahmotuskyvyn vaikeuksia, lähimuisti heikkenee, impulssikynnys alenee eli ihminen muuttuu räjähtelevämmäksi. Kannabiksesta puhutaan sosiaalisena päihteenä, vaikka se on kaukana siitä. Se päinvastoin kaventaa sosiaalisuutta ja saa ihmisen vetäytymään oman päänsä sisälle.
Viime vuoden syyskuusta lähtien Irti Huumeista –yhdistyksellä on ollut oma Perhetyön Keskus Helsingin Kruununhaassa.
-Lapsen huumeidenkäyttö on hirveä kriisi koko perheelle.Oli lapsi minkä ikäinen vain. Usein tämän pöydän äärellä on keski ikäinen lapsi eläkkeellä olevien vanhempien kanssa.
Terapiassa käydään perheen tilanne läpi. Jokaiselle annetaan tilaa kertoa oma näkemyksensä ongelmasta. Vanhemmille tyrkytetään usein ajatusta, että huolehtimalla ja paapomalla he mahdollistavat lapsensa huumeiden käytön ja että ihminen kyllä nousee, kun tavoittaa ensin pohjan.. Aivan kuin kaikki pohjalle putoavat nousisivat sieltä.
-En koskaan sano vanhemmille, että lakatkaa huolehtimasta. Ihmisiä ei pidä syyllistää siitä, että he haluavat tietää missä heidän lapsensa kulkee. Sehän on tervettä välittämistä.
Anna-Maria Kalamaa ei myöskään sano huumeiden käyttäjille, että lopeta.
-He ovat kuulleet sen tarpeeksi monta kertaa ja ovat vain jämähtäneet kriisiinsä.Sitten kun heissä nousee tarve raitistua –ja se hyvin usein nousee- tartun siihen heti. Sitä varten tuolla takapihalla on auto. Ajamme saman tien katkopaikalle.
Karujen tilanteiden ohessa Kalamaa on nähnyt uskomattomia selviytymistarinoita.
-Ajattelen niitä vanhempia, jotka elävät mielenterveydellään oirehtivan narkomaanilapsensa kanssa. Nämä nuoret eivät ehkä kiinnity mihinkään eikä heille ole enää tarjota yhtään hoitopaikkaa, johon he voisivat sitoutua. Vanhemmat elävät täysin lastensa ehdoilla ilman omaa elämää. Kun he sitten perheterapiassa tai ryhmässä ymmärtävät, kuinka tärkeitä ihmisiä he ovat, he löytävät hukatun minuutensa –jopa iloa- ja hyväksyvät , ettei heidän lapsensa ehkä koskaan lopeta huumeiden käyttöä. Silti he pystyvät näkemään hänessä sen lapsen, jonka he kerran synnyttivät ja veivät kouluun. Kun he hyväksyivät, että heillä voi olla vaikeuksista huolimatta hyvä loppuelämä yhdessä lapsensa kanssa, se tuntuu suurelta. –Hyvältä tuntuu sekin, kun päihteiden käyttäjä on löytänyt apua, perustanut perheen ja ehkä aikojen kuluttua tulee kertomaan hyviä kuulumisia.
Mikä on kannabispsykoosi?
Kannabispsykoosi on ohimenevä, usein lyhytaikainen kannabiksen käytön aiheuttama psykoosi. Jos lopettaa kannabiksen käytön, psykoosi ei todennäköisesti uusiudu, jos taas jatkaa tulee yleensä myös psykooseja.
Joskus kannabiksen käytön laukaisemat psykoottiset oireet eivät menekään ohi, vaan kyseessä onkin skitsofrenia tai muu vuosia tai koko eliniän kestävä vakava psykiatrinen sairaus. Useimmiten kysymys on skitsofreniasta, jota kannabiksen käyttö ei suoranaisesti aiheuta, vaan yleisenkäsityksen mukaan pikimminkin laukaisee piilevän sairauden.
Aina kun psyyke reagoi huumausaineisiin, kuten kannabikseen, on taustalla psyykkinen herkkyys. Silloin huumausaine on se tekijä, joka ”keikauttaa veneen”. Suurella osalla käyttäjillä kannabis aiheuttaa masennusta. Tätä ei usein ymmärretä, koska se käyttöhetkellä antaa hyvän olon tunteen. Kokonaisvaikutus on kuitenkin päinvastainen. Kannabis vaikuttaa käyttäjänsä psyykkisiin toimintoihin hitaasti viikkojen ja kuukausien kuluessa.Niinpä käyttäjä ei itse välttämättä huomaa muutosta niin hyvin kuin ympäristö.
Etukäteen ei voi tietää, miten oma psyyke kestää kannabista. Jos huomaa paranoidisia pelkoja tai muita outoja kokemuksia tai ajatuksia, ovat ne selvä merkki siitä että on vaaravyöhykkeessä.
Asiantuntijana käytetty Helsingin nuorisoaseman lääkäriä Pekka Aarninsaloa.
Irti Huumeista ry:n perhetyön keskus puh 09-68404545 , 09-6840522, [email protected]
Valtakunnallinen Irti Huumeista puhelin arkipäivisin klo 9-15 ja 18-21 p. 0203-22388(ppm), www.irtihuumeista.fi
Kirjoittaja: Marja Aalto ([email protected])
[email protected]
Villen elämä haihtui savuna ilmaan
Kymmenen vuoden kierre teki nuoresta lupaavasta jääkiekkoilijasta narkomaanin.
Oli vaikea sanoa ääneen: minun poikani on narkomaani, Paula kertoo. Vuosien ja asiasta puhumisen myötä Paula kertoo sanomisen helpottuneen. Niin leimaavaa huumenarkomania kuitenkin on, että perheen nuorempien lasten vuoksi Paula haluaa tässä haastattelussa esiintyä vain nimimerkillä.
Paulan poika Ville on nyt 30-vuotias. Ville oli 16-vuotiaaksi saakka tavallisen perheen mukava poika. Koulu sujui, ja poika pelasi jääkiekkoa nuorten edustusjoukkueessa. Sitten tuli päivä, jolloin serkku tarjosi Villelle hasista.
- Ville oli aina ihaillut serkkuaan ja halusi kai olla samaa porukkaa.
Meni puoli vuotta ja Ville soitti äidilleen.
- Hän pyysi minua tulemaan sairaalaan. Hän oli saanut psykoosin ja koska oli alaikäinen, tarvittiin vanhemman suostumus, että hänet voitiin ottaa suljettuun hoitoon.
Se oli täydellinen järkytys perheelle. Paula oli toki huomannut, että Ville oli jotenkin muuttunut. Treeneissä käynti oli alkanut jäädä. Aina oli jotain syytä olla menemättä. Kaveripiirikin oli jäänyt. Perheessä ei tiedetty hasiksen käytöstä, eikä Ville sitä kertonut edes sairaalassa.
- Mietin jo silloin, että voiko tämän takana olla jokin aine. Lääkäri sanoi, että ei, hän oli keskustellut pojan kanssa. Ville oli kolme kuukautta suljetulla osastolla.
- Kun hän tuli kotiin, niin sitten se touhu vasta alkoikin. Ammattikoulu jäi ja poliisi tuli kuvioihin. Oli rötöstelyä ja tihutöitä. Siihen aikaan ei ollut vielä kännyköitä, joten kuulin Villen omituisia puhelinkeskusteluja. Siinä vilahteli kummallisia nimiä. Kun kysyin, hän vain tiuskaisi, että et sää ymmärrä. Vasta myöhemmin se kun äiti kertoi, että etkö sä tiedä, että ne käyttää hasista!
Ei voi olla huomaamatta pientä katkeraa vivahdetta Paulan puheessa. Eihän hän tiennyt hasiksen käytöstä, mutta olisi halunnut tietää. Nyt elämä on avoinna jossittelulle: jos oli tiennyt aikaisemmin, olisi voinut puuttua. Ehkä se ei silloin olisi ollut vielä liian myöhäistä. Ehkä poika ei silloin vielä olisi ollut niin syvällä huumepiireissä - ja oli osannut irrottautua niistä.
Tai sitten ei. Paula lopulta kuuli asiasta, hän pani pojan koville. Hän soitti lastensuojeluun ja pyysi, että Ville otettaisiin huostaan. Se tuntui ainoalta keinolta pysäyttää tilanne.
- Virkailija tuli meille ja minä hullu annoin hänen jutella Villen kanssa kahdestaan. Poika pyöritti virkailijaa täysin. Väitti, että käy koulua eikä käytä huumeita ja että äiti vain on hysteerinen. Meillä on omakotitalo ja ns. hyvä perhe. Se ilmeisesti sumutti virkailijaa niin, että hän päätyi kysymään minulta, onko pojalla kenties liian tiukat kotiintuloajat. Minut leimattiin ylihuolehtivaksi. Eli se siitä huostaanotosta. Ei silti, Ville pyöritti kyllä vanhempiaankin.
- Ennen kuin kuulin hasiksen käytöstä, kysyin Villeltä, onko tässä kyse jostain aineista. Hän kielsi kaiken. Sanoi, että hullu sä olet, äiti. Sinä tässä hoitoa tarvitset.
- Halusin uskoa häntä ja hän osasi manipuloida minut uskomaan.
Pian lastensuojeluvirkailijan käynnin jälkeen tuli toinen psykoosi.
- Sairaalassa meistä tehtiin perhekartoitus ja siinä meidät vanhemmat syyllistettiin. Se oli sitä aikaa, Paula hymähtää.
Ville käytti aineista jopa sairaalassa. Paula nosti siitä hirveän metelin, mutta sairaalasta puolustauduttiin, etteivät he voi pitää potilaita pullossa.
Jos joku olisi sanonut vuosia sitten, että huumeet tulevat hallitsemaan Paulan perheen elämää, koko ajatus olisi tuntunut aivan mahdottomalta.
- Minä ajattelin, että kun me vanhemmat olemme paljon paikalla ja pulla tuoksuu, niin minun lapseni ei voi olla niin tyhmä, että edes kokeilee huumeita. Meillä ei tupakoida eikä viinaakaan käytetä kohtuuttomasti.
Huumejuttujen myötä tuli vanhempien välistä syyttelyä tyyliin kumman suku on mitäkin.
- Hyvä, kun pärjäsimme eroamatta. Näitä nuorempia sisaruksia olen surrut. He jäivät pahimmassa vaiheessa sivuun. Olin niin tuskainen, että kaikki ajatukseni ja energiani pyöri vain Villen ympärillä. Olisin halunnut elää Villen puolesta. Kävin jopa kauppaa Jumalan kanssa, että vaikka poika lähtisi toiselle puolelle maapalloa enkä ikinä enää näkisi häntä, mutta tietäisin, että hän elää ilman huumeita, olisin valmis siihen.
Omaisten ryhmässä Paula kuuli, että samaa kauppaa käy moni muukin narkomaanin äiti ja isä. Ja saman helvetin läpi kulkee niin moni muukin lapsensa huumeille menettänyt vanhempi.
- Olenko velvollinen jaksamaan? Mahdollistanko huumeiden käytön paapomalla lasta? En ole halunnut sulkea ovea kokonaan, mutta silloin siskot olivat pieniä, sanoin, että kotiin saa tulla vain selvinpäin. Siskot syyllistyivät herkästi. Miettivät jälkeenpäin, lähtikö Ville sen takia, kun ei saanut haluamaansa viittä euroa.
- Kun Ville sitten tule kotiin, hän sekoittaa kuviomme täysin. Tulen hetkessä täyteen raivoa ja räjähtelen. Viimeksikin huusin, että reppu selkään, jos apu ei kelpaa. Kun poika lähti, en voinut olla huutamatta perään, että jos tarviit apua, niin tule. Joka kerta, kun hän lähtee, päätän, että ensi kerralla yritän olla rauhallinen, mutta aina epäonnistun.
Paula on löytänyt itselleen avun Irti Huumeista -yhdistyksen järjestämistä omaisten ryhmistä.
- Puhuminen helpottaa. Ei tarvitse olla yksin. Vähitellen aloin toipua ja nähdä elämässä muutakin. Enää Villen huumeiden käyttö ei ole joka päivä aamun ensimmäinen ja illan viimeinen ajatus. Ajattelen yhä, että toivoa ei saa menettää. Olen kuullut ihmisistä, jotka ovat päässeet kuiville. Jonain päivänä Villelläkin on perhe ja koti.
Isoimmat vastausta kaipaavat kysymykset lienevät:
- Miksi vain osa asioista kerrotaan?
- Miksi muiden päihteiden läsnäoloa ei olla kuvattu mitenkään?
- Miksi lääkkeiden väärinkäyttö on unohdettu?
- Uskotaanko kaikki hoidettavien sanomiset ilman kritiikkiä?
- Oletetaanko omaisten automaattisesti tietävän kaiken hoidettavan päihdetottumuksista?
Kaipaisin kovasti kommentteja, sekä omakuvauksia tulevaa vastinetta varten. Olen kiitollinen avustanne!
Koska artikkelia ei löytynyt sähköisessä muodossa, kirjoitan sen nyt tähän itse sanasta sanaan:
Mietojen huumeiden kavala seuraus
Kannabispsykoosi
Moni pitää hasista vaarattomana huumeena. Kuitenkin osalla käyttäjistä se laukaisee kannabispsykoosin –eli psyyke sekoaa. Kukaan ei voi etukäteen tietää, kestääkö oma pää ja miten pitkään.
teksti: Marja Aalto Piirrokset: Jan Lindström, kuva: Kari Santala
Kannabiksella, eli hasiksella ja marihuanalla, on aika hyvä maine. Liekö hippikulttuurin peruja, että niiden ympärillä leijuu makea leppoisan sosiaalisuuden tuoksu. Irti Huumeista –yhdistyksen perhetyöntekijän Anne-Maria Kalamaan pöydän ympärillä nähdään päivittäin kannabiksen toinen –ja nurjempi-puoli.
-Olen tavannut enemmän kannabikselle elämänsä menettäneitä ihmisiä kuin maailmassa on sarsiin kuolleita, Kalamaa kertoo.
-Kannabis on salakavala huume. En voi nähdä mitään johdonmukaisuutta siinä, miksi se ei näytä vaikuttavan toisiin, kun se osalla laukaisee kannabispsykoosin.
Oletettavasti joillakin ihmisillä on perinnöllinen alttius sairastua psyykkisesti. Se ei välttämättä tulisi koskaan ilmi tai ei ainakaan kovin voimakkaasti jollei kannabiksen käyttö sitä laukaisisi. Yksi hankala piirre tässä on reaktion täydellinen arvaamattomuus. Joillekin psykoosi laukeaa vasta, kun kannabista on käyttänyt jo jonkin aikaa, toisilla se voi tulla vähäisen käytön jälkeen.
-Sain kirjeen nuorelta tytöltä. Hän kokeili hasista kaverinsa kanssa ilmeisesti vain kerran tai pari. Se laukaisi rajun psykoosin, ja hänet vietiin psykiatriseen sairaalaan. Vielä kuukausia hoitojakson jälkeenkin hän koki voimakkaita pelkotiloja, Kalamaa kertoo.
Kun sairastunut ihminen viedään kiireellä hoitoon, eivät aina saattajat tiedä että läheinen on käyttänyt kannabista. Kalamaan huomioiden mukaan psykiatrisissa sairaaloissa ei kysytä automaattisesti huumeiden käytöstä. Eikä potilas sitä aina kerro. Ihmiset eivät osaa yhdistää psykoosia ja hasiksen tupruttelua toisiinsa.
-Kun akuutti psykoosi on ohi, ihminen voi päästä parissa päivässä ulos sairaalasta. Jos hän edes ymmärrä huumeiden ja psykoosin yhteyttä, hän voi jatkaa kannabiksen käyttöä ja silloin ollaan todella heikoilla.
Kaksoisdiagnoosi –psyykkinen sairaus yhdessä narkomanian kanssa – on hirveä lasku hasiksen polttelusta. Kumpikin sairaus jo yksinään riittää leimaamaan yhteiskunnan hylkiöksi.
Mikä tuohon kierteeseen sitten auttaisi? Kalamaan mielestä psykiatrisessa hoidossa pitäisi aina puhua kannabiksen käytöstä ja varmistaa mahdollinen käyttö seulonnalla.
-tiedän vanhempia, joiden lapsia on hoidettu yksityisterapiassa masennuksen vuoksi, eikä siellä koskaan puhuttu huumausaineiden käytöstä. Myös kannabiksen käytön krapulaoireet olisi hyvä oppia tunnistamaan.
-Lähes kaikki meidän asiakkaamme kertovat masennuksesta. Lisäksi tulee hahmotuskyvyn vaikeuksia, lähimuisti heikkenee, impulssikynnys alenee eli ihminen muuttuu räjähtelevämmäksi. Kannabiksesta puhutaan sosiaalisena päihteenä, vaikka se on kaukana siitä. Se päinvastoin kaventaa sosiaalisuutta ja saa ihmisen vetäytymään oman päänsä sisälle.
Viime vuoden syyskuusta lähtien Irti Huumeista –yhdistyksellä on ollut oma Perhetyön Keskus Helsingin Kruununhaassa.
-Lapsen huumeidenkäyttö on hirveä kriisi koko perheelle.Oli lapsi minkä ikäinen vain. Usein tämän pöydän äärellä on keski ikäinen lapsi eläkkeellä olevien vanhempien kanssa.
Terapiassa käydään perheen tilanne läpi. Jokaiselle annetaan tilaa kertoa oma näkemyksensä ongelmasta. Vanhemmille tyrkytetään usein ajatusta, että huolehtimalla ja paapomalla he mahdollistavat lapsensa huumeiden käytön ja että ihminen kyllä nousee, kun tavoittaa ensin pohjan.. Aivan kuin kaikki pohjalle putoavat nousisivat sieltä.
-En koskaan sano vanhemmille, että lakatkaa huolehtimasta. Ihmisiä ei pidä syyllistää siitä, että he haluavat tietää missä heidän lapsensa kulkee. Sehän on tervettä välittämistä.
Anna-Maria Kalamaa ei myöskään sano huumeiden käyttäjille, että lopeta.
-He ovat kuulleet sen tarpeeksi monta kertaa ja ovat vain jämähtäneet kriisiinsä.Sitten kun heissä nousee tarve raitistua –ja se hyvin usein nousee- tartun siihen heti. Sitä varten tuolla takapihalla on auto. Ajamme saman tien katkopaikalle.
Karujen tilanteiden ohessa Kalamaa on nähnyt uskomattomia selviytymistarinoita.
-Ajattelen niitä vanhempia, jotka elävät mielenterveydellään oirehtivan narkomaanilapsensa kanssa. Nämä nuoret eivät ehkä kiinnity mihinkään eikä heille ole enää tarjota yhtään hoitopaikkaa, johon he voisivat sitoutua. Vanhemmat elävät täysin lastensa ehdoilla ilman omaa elämää. Kun he sitten perheterapiassa tai ryhmässä ymmärtävät, kuinka tärkeitä ihmisiä he ovat, he löytävät hukatun minuutensa –jopa iloa- ja hyväksyvät , ettei heidän lapsensa ehkä koskaan lopeta huumeiden käyttöä. Silti he pystyvät näkemään hänessä sen lapsen, jonka he kerran synnyttivät ja veivät kouluun. Kun he hyväksyivät, että heillä voi olla vaikeuksista huolimatta hyvä loppuelämä yhdessä lapsensa kanssa, se tuntuu suurelta. –Hyvältä tuntuu sekin, kun päihteiden käyttäjä on löytänyt apua, perustanut perheen ja ehkä aikojen kuluttua tulee kertomaan hyviä kuulumisia.
Mikä on kannabispsykoosi?
Kannabispsykoosi on ohimenevä, usein lyhytaikainen kannabiksen käytön aiheuttama psykoosi. Jos lopettaa kannabiksen käytön, psykoosi ei todennäköisesti uusiudu, jos taas jatkaa tulee yleensä myös psykooseja.
Joskus kannabiksen käytön laukaisemat psykoottiset oireet eivät menekään ohi, vaan kyseessä onkin skitsofrenia tai muu vuosia tai koko eliniän kestävä vakava psykiatrinen sairaus. Useimmiten kysymys on skitsofreniasta, jota kannabiksen käyttö ei suoranaisesti aiheuta, vaan yleisenkäsityksen mukaan pikimminkin laukaisee piilevän sairauden.
Aina kun psyyke reagoi huumausaineisiin, kuten kannabikseen, on taustalla psyykkinen herkkyys. Silloin huumausaine on se tekijä, joka ”keikauttaa veneen”. Suurella osalla käyttäjillä kannabis aiheuttaa masennusta. Tätä ei usein ymmärretä, koska se käyttöhetkellä antaa hyvän olon tunteen. Kokonaisvaikutus on kuitenkin päinvastainen. Kannabis vaikuttaa käyttäjänsä psyykkisiin toimintoihin hitaasti viikkojen ja kuukausien kuluessa.Niinpä käyttäjä ei itse välttämättä huomaa muutosta niin hyvin kuin ympäristö.
Etukäteen ei voi tietää, miten oma psyyke kestää kannabista. Jos huomaa paranoidisia pelkoja tai muita outoja kokemuksia tai ajatuksia, ovat ne selvä merkki siitä että on vaaravyöhykkeessä.
Asiantuntijana käytetty Helsingin nuorisoaseman lääkäriä Pekka Aarninsaloa.
Irti Huumeista ry:n perhetyön keskus puh 09-68404545 , 09-6840522, [email protected]
Valtakunnallinen Irti Huumeista puhelin arkipäivisin klo 9-15 ja 18-21 p. 0203-22388(ppm), www.irtihuumeista.fi
Kirjoittaja: Marja Aalto ([email protected])
[email protected]
Villen elämä haihtui savuna ilmaan
Kymmenen vuoden kierre teki nuoresta lupaavasta jääkiekkoilijasta narkomaanin.
Oli vaikea sanoa ääneen: minun poikani on narkomaani, Paula kertoo. Vuosien ja asiasta puhumisen myötä Paula kertoo sanomisen helpottuneen. Niin leimaavaa huumenarkomania kuitenkin on, että perheen nuorempien lasten vuoksi Paula haluaa tässä haastattelussa esiintyä vain nimimerkillä.
Paulan poika Ville on nyt 30-vuotias. Ville oli 16-vuotiaaksi saakka tavallisen perheen mukava poika. Koulu sujui, ja poika pelasi jääkiekkoa nuorten edustusjoukkueessa. Sitten tuli päivä, jolloin serkku tarjosi Villelle hasista.
- Ville oli aina ihaillut serkkuaan ja halusi kai olla samaa porukkaa.
Meni puoli vuotta ja Ville soitti äidilleen.
- Hän pyysi minua tulemaan sairaalaan. Hän oli saanut psykoosin ja koska oli alaikäinen, tarvittiin vanhemman suostumus, että hänet voitiin ottaa suljettuun hoitoon.
Se oli täydellinen järkytys perheelle. Paula oli toki huomannut, että Ville oli jotenkin muuttunut. Treeneissä käynti oli alkanut jäädä. Aina oli jotain syytä olla menemättä. Kaveripiirikin oli jäänyt. Perheessä ei tiedetty hasiksen käytöstä, eikä Ville sitä kertonut edes sairaalassa.
- Mietin jo silloin, että voiko tämän takana olla jokin aine. Lääkäri sanoi, että ei, hän oli keskustellut pojan kanssa. Ville oli kolme kuukautta suljetulla osastolla.
- Kun hän tuli kotiin, niin sitten se touhu vasta alkoikin. Ammattikoulu jäi ja poliisi tuli kuvioihin. Oli rötöstelyä ja tihutöitä. Siihen aikaan ei ollut vielä kännyköitä, joten kuulin Villen omituisia puhelinkeskusteluja. Siinä vilahteli kummallisia nimiä. Kun kysyin, hän vain tiuskaisi, että et sää ymmärrä. Vasta myöhemmin se kun äiti kertoi, että etkö sä tiedä, että ne käyttää hasista!
Ei voi olla huomaamatta pientä katkeraa vivahdetta Paulan puheessa. Eihän hän tiennyt hasiksen käytöstä, mutta olisi halunnut tietää. Nyt elämä on avoinna jossittelulle: jos oli tiennyt aikaisemmin, olisi voinut puuttua. Ehkä se ei silloin olisi ollut vielä liian myöhäistä. Ehkä poika ei silloin vielä olisi ollut niin syvällä huumepiireissä - ja oli osannut irrottautua niistä.
Tai sitten ei. Paula lopulta kuuli asiasta, hän pani pojan koville. Hän soitti lastensuojeluun ja pyysi, että Ville otettaisiin huostaan. Se tuntui ainoalta keinolta pysäyttää tilanne.
- Virkailija tuli meille ja minä hullu annoin hänen jutella Villen kanssa kahdestaan. Poika pyöritti virkailijaa täysin. Väitti, että käy koulua eikä käytä huumeita ja että äiti vain on hysteerinen. Meillä on omakotitalo ja ns. hyvä perhe. Se ilmeisesti sumutti virkailijaa niin, että hän päätyi kysymään minulta, onko pojalla kenties liian tiukat kotiintuloajat. Minut leimattiin ylihuolehtivaksi. Eli se siitä huostaanotosta. Ei silti, Ville pyöritti kyllä vanhempiaankin.
- Ennen kuin kuulin hasiksen käytöstä, kysyin Villeltä, onko tässä kyse jostain aineista. Hän kielsi kaiken. Sanoi, että hullu sä olet, äiti. Sinä tässä hoitoa tarvitset.
- Halusin uskoa häntä ja hän osasi manipuloida minut uskomaan.
Pian lastensuojeluvirkailijan käynnin jälkeen tuli toinen psykoosi.
- Sairaalassa meistä tehtiin perhekartoitus ja siinä meidät vanhemmat syyllistettiin. Se oli sitä aikaa, Paula hymähtää.
Ville käytti aineista jopa sairaalassa. Paula nosti siitä hirveän metelin, mutta sairaalasta puolustauduttiin, etteivät he voi pitää potilaita pullossa.
Jos joku olisi sanonut vuosia sitten, että huumeet tulevat hallitsemaan Paulan perheen elämää, koko ajatus olisi tuntunut aivan mahdottomalta.
- Minä ajattelin, että kun me vanhemmat olemme paljon paikalla ja pulla tuoksuu, niin minun lapseni ei voi olla niin tyhmä, että edes kokeilee huumeita. Meillä ei tupakoida eikä viinaakaan käytetä kohtuuttomasti.
Huumejuttujen myötä tuli vanhempien välistä syyttelyä tyyliin kumman suku on mitäkin.
- Hyvä, kun pärjäsimme eroamatta. Näitä nuorempia sisaruksia olen surrut. He jäivät pahimmassa vaiheessa sivuun. Olin niin tuskainen, että kaikki ajatukseni ja energiani pyöri vain Villen ympärillä. Olisin halunnut elää Villen puolesta. Kävin jopa kauppaa Jumalan kanssa, että vaikka poika lähtisi toiselle puolelle maapalloa enkä ikinä enää näkisi häntä, mutta tietäisin, että hän elää ilman huumeita, olisin valmis siihen.
Omaisten ryhmässä Paula kuuli, että samaa kauppaa käy moni muukin narkomaanin äiti ja isä. Ja saman helvetin läpi kulkee niin moni muukin lapsensa huumeille menettänyt vanhempi.
- Olenko velvollinen jaksamaan? Mahdollistanko huumeiden käytön paapomalla lasta? En ole halunnut sulkea ovea kokonaan, mutta silloin siskot olivat pieniä, sanoin, että kotiin saa tulla vain selvinpäin. Siskot syyllistyivät herkästi. Miettivät jälkeenpäin, lähtikö Ville sen takia, kun ei saanut haluamaansa viittä euroa.
- Kun Ville sitten tule kotiin, hän sekoittaa kuviomme täysin. Tulen hetkessä täyteen raivoa ja räjähtelen. Viimeksikin huusin, että reppu selkään, jos apu ei kelpaa. Kun poika lähti, en voinut olla huutamatta perään, että jos tarviit apua, niin tule. Joka kerta, kun hän lähtee, päätän, että ensi kerralla yritän olla rauhallinen, mutta aina epäonnistun.
Paula on löytänyt itselleen avun Irti Huumeista -yhdistyksen järjestämistä omaisten ryhmistä.
- Puhuminen helpottaa. Ei tarvitse olla yksin. Vähitellen aloin toipua ja nähdä elämässä muutakin. Enää Villen huumeiden käyttö ei ole joka päivä aamun ensimmäinen ja illan viimeinen ajatus. Ajattelen yhä, että toivoa ei saa menettää. Olen kuullut ihmisistä, jotka ovat päässeet kuiville. Jonain päivänä Villelläkin on perhe ja koti.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kovastippa viitsit nähdä vaivaa, yhden pienen omaan (ahtaaseen?) ajatusmaailmaasi sopimattoman lehtiartikkelin takia. Meidän "kieltolain" kannattajien pitää sulattaa täysin perätöntä ja faktoihin nojautumatonta vastapropagandaa tällä sivustolla jatkuvasti. Sinä jaksat kirjoittaa ITSE (olisiko skanneri helpottanut asiaa?) tänne kokonaisen artikkelin vain voidaksesi jeesustella mukamas väärää tietoa levittävän valtakunnallisen aikakausilehden kirjoitteluista. Tällä sivustolla on lukijoita (valitettavasti) varmasti enemmän, kuin Seuralla, joten vedäppä nyt hiukan happea ja rauhoitu. Kaikki eivät halua sotkea elimistöönsä sinne kuulumattomia aineita, joten koita hyväksyä se -yhtälailla, kuin minäkin hyväksyn sen, että sinä haluat niitä aineita elimistöösi työntää -ei sitä silti kaikille tarvitse toitottaa.
Ihan kyllä sanattomaksi vedit..
Eli, ilmeisesti minä en saa esittää täällä aineistoa, jonka sisällöltään katson olevan puutteellinen? Ja pyytää ihmisten kommentoivan sitä?
Nimenomaan koska tiedän täällä käyvän paljon ihmisiä, siksi jutun tänne kopsasin. Hassua jos se tuntuu sinusta naurettavalle!
Minun skannerini lpt-piuha hävisi viime muuton yhteydessä.Niinikään sen mukana tulleet softat ovat enemmän ja vähemmän menneen talven lumia ja koska teen miljoonaa muutakin asiaa koneellani, en ole halunnut sitä skannerin softilla sekoittaa. En millään viitsi lähteä hakemaan uutta piuhaa, koska nykyisin kuvat siirtyy kätevästi suoraan kameralta koneelle. Uskon pärjääväni omilla atk-tiedoillani, ehkä siksi koska moni tuttavanikin luottaa nihin.
Ilmeisesti minun, ja myös muiden kannabismyönteisten pitäisi olla vaan kiltisti hiljaa, ja odotella vaan tyynesti vastustajien seuraavaa lokaämpäriä. Sitähän sinä tässä peräänkuulutat!
Mielenkiintoisinta lienee se, miten SINÄ väännät ajatusmaailmani ahtaaksi? Miten himpskatissa sinä onnistut siinä? Eikö minun kuuluisi olla se, jolla ajatusmaailma on se laajempi, ja sinun se "suppeampi"? :o)
Seuraavaksi varmaan väität minua tämän foorumin ainoaksi kannabismyönteiseksi ihmiseksi, ja että teen ympärivuorokautista työtä pitääkseni "virtuaalikeskustelua" yllä. Ja että kaikki muut kymmenet tuhannet kävijat sinun ohessa päivittelevät ja kauhustelevat kirjoituksiani kilpaa kanssasi.
Yhtälailla ihmiset rupeavat olemaan täynnä vastustajien ylihysteeristä meuhkaamista, ja kannabiksen posketonta mustamaalaamista. Se ei ole kenenkään meidän vika, jos muutama promille käyttävästä väestöstä oireilee rajusti kannabiksesta. Tuo artikkeli olisi ollut ihan eri sävyinen jos siihen oltaisiin lisätty YKSI AINOA LAUSE:
"Haittavaikutuksista huolimatta sadat tuhannet suomalaiset käyttävät kannabista, saamatta siitä mitään mainittavia negatiivisia oireita."
Se, että toitottaa jatkuvasti kannabiksen puolesta, ei ole yhtään sen "avarampaa" ajattelua, kuin kannabiksen vastustaminenkaan. Toisinajattelijat ovat vain kautta aikain tottuneet pitämään itseään "uuden totuuden" avarakatseisina airuina. Joskus he ovat oikeassa -mutta vielä useammin karkeasti väärässä.
Teitä pössyttelijöitä ei onneksi ole kuitenkaan ihan satoja tuhansia -jos olisi niin eikö kannabis jo olisi laillistettu?? Eikä niitä haittavaikutuksiakaan tule ihan promilleille, vaan useille prosenteille käyttäjistä. Heitä (haitoista kärsiviä) on aina enemmän, kuin suhteessa käyttäjämäärään, esim. alkoholismiin sairastuvia alkoholinkäyttäjiä.
Ja lopuksi: Kaikista hampunpolttajista ei tule pirinistejä, mutta kaikki amfetamiinin käyttäjät ovat entisiä kannabiksen käyttäjiä. Sitäkin kannattaa miettiä, ennenkuin sytyttää sen ensimmäisen hamppusavukkeen.
Säännöllisiä hamputtelijoita on toki vähemmän. Joka tapauksessa heitä on kymmeniä tuhansia, kenties satoja tuhansia. Pelkästään 20-30 vuotiaista miehistä 30% on kokeillut kannabista.
Mainostamasi porttiteorian voisi jo unohtaa, sillä se ei toimi, ei toimi ei. Jokainen heroiinin polttaja on aloittanut tupakalla. Kannattaa siis miettiä ennen kuin sytyttää ensimmäisen tupakan. Jokainen raiskaaja on aloittanut runkkaamisella. Kannattaa siis miettiä ennen kuin runkkaa ensimmäisen kerran.
...ja kannabiksenpolttaminen ei onnistu, jos ei ole polttanut tupakkaa. Kannattaako porttiteoria siis kokonaan haudata? Toki esim. Ekstaasi on romuttanut porttiteoriaa osaltaan, kun huumeiden nappaaminen on yhtä vaikeaa, kuin Aspiriinin syönti. Jopa siis helpompaa, kuin se iänikuisesti jankutettu hampun polttelu. Ettekö te tolvanat tajua, että yleinen kannabismyönteisyys aiheuttaa nuorten keskuudessa ajatuksen, jonka mukaan muutkaan huumeet eivät ole haitaksi? Sitä ei kai kukaan halua? Siis huomatkaa: Syynä ei ole pieleen mennyt valistus, vaan ajattelematon ja järjetön, kiihkomielinen, yhden päihteen puolestapuhuminen. Polttakaa ja kasvattakaa, mikäli se hyvältä tuntuu, mutta tuomitkaa vaaralliset aineet selvästi ja kiistattomasti. Ja myöntäkää, että ei se kannabiskaan ihan täysin vaaratonta ole. Kuten ei tupakkakaan (älkää taas aloittako samaa Nikotiini/Kofeiini -naurettavuutta), mutta kukaan ei edes yritä väittää, että tupakalla olisi terveyttä edistäviä vaikutuksia.
Sitäpaitsi -mikäli raiskarit vain runkkaisivat, he eivät raiskaisi. Raiskaaja on henkisesti sairas, huumeidenkäyttäjä on vain itse aiheutetun kemiallisen riippuvuuden uhri.
Kannabiksen poltto kyllä "onnistuu" vaikka ei polttaisi tupakkaa. Läheskään kaikki kannabista polttavat eivät polta tupakkaa. On olemassa vähemmän ja enemmän kurkkua revittäviä polttotapoja. Näistä vähemmän revittävät ovat suositeltavampia, poltti tupakkaa tai sitten ei. Lisäksi kannabista voi syödä tai juoda. Niinpä nauttiakseen kannabista, tupakan poltolla harjoittelu ei ole tarpeellista tai edes suotavaa. Tupakka on erittäin epäterveellistä.
Kannabiksen kohdalla porttiteoria toimii (jos on toimiakseen) vain siten, että kannabista ostetaan venäjän mafialta, jonka pyrkimyksenä on generoida kannabiksen käyttäjistä heroinisteja. Muuten porttiteoriasta puhuminen kannabiksen kohdalla on populismia. Kannabiksen ei olla todettu sinällään johtavan kovempiin aineisiin, mutta kieltolain vuoksi näin voi selittämälläni tavalla tapahtua. Niinpä kotikasvattajien jahtaaminen olisi lopettava, sillä jokainen kotikasvattajan kannabisgramma on suoraan pois mafialta.
Ekstaasista en juuri tiedä mitään enkä aio sitä ikinä kokeilla. Käsittääkseni se kuitenkin lukeutuu koviin huumeisiin. Mutta muuten en tiedä, mitä tarkoitit sillä porttiteoria vs. kannabis vs. ekstaasi.
Me kannabiksen puolestapuhujat tiedämme, että yleinen huumemyönteisyys voi aiheuttaa nuorissa ajatuksen, että kaikki huumeet ovat yhtä vaarallisia. Olemme todella huolissamme tilanteesta. Niinpä hamppumarssien yksi kantava idea onkin jo vuosia ollut "hamppu irti huumeista". Meidän mielestämme huumeista puhuminen könttänä on äärimmäisen edesvastuutonta. Siksi emme voi ymmärtää, miksi kieltolain puolustajat tämän tästä syyllistyvät puhumaan huumeista könttänä. Hampulla ja heroiinilla on todella ero kuin yöllä ja päivällä.
Emme myöskään voi ymmärtää, miten valistusjärjestöt käyvät sotaansa hamppua vastaan julistaen hamppua kuoleman huumeeksi (tai ainakin lähes heroiin verrattavana aineena). Tämäkin on äärimmäisen vastuutonta. Joka tapauksessa nuorisosta suuri osa kokeilee kannabista ja näin toteaa valistuksen epärelistisuuden. Näin nuorison on helppo olla uskomatta myöskään kovemmista huumeista kerrottuja asioita, ja kynnys kokeilla pienee. Hampun vaarojen liioittelu on vähintään yhtä vaarallista kuin se vaarojen vähättely. Realistinen valistus kysyy kovaa työtä, ja sitä valistusporukka ei tunnu olevan valmis tekemään, vaan he yrittävät lakaista ongelmaa maton alle.
Me kannabismyönteiset ihmiset emme todella halua että nuoriso käyttää mitään päihteitä, ei varsinkaan kovia päihteitä. Suuri osa meistä todella tuomitsee kovat aineet kiistattomasti ja selvästi. Kuitenkin osa kannabismyönteisistä ihmisistä kannattaa haittojen vähentämisen politiikkaa. Haittojen vähentämisen politiikka ei ole ristiriidassa kovia huumeita vastaan taistelun kanssa. Se on hankala ymmärtää alussa, mutta niin asia vain on.
Ja syynä "kiihkomieliseen" kannabiksen puolustamiseen on valtion vuosikymmeniä harjoittama järjestelmällinen propaganda ja sen aiheuttamat patoumat. Vasta nyt meillä kannabismyönteisillä ihmisillä alkaa olla riittävää joukkovoimaa taistella epäoikeudenmukaista kieltolakia vastaan. Vapaan ja puolueettoman keskustelun sekä tiedon lähteen mahdollistavan Internetin vaikutusta ei myöskään voi vähätellä.
"Ja lopuksi: Kaikista hampunpolttajista ei tule pirinistejä, mutta kaikki amfetamiinin käyttäjät ovat entisiä kannabiksen käyttäjiä. Sitäkin kannattaa miettiä, ennenkuin sytyttää sen ensimmäisen hamppusavukkeen. "
Korrelaatiota siinä tosiaan on mutta onko siinä syy-seuraus-suhdetta, sitäkin voi miettiä.
"Se, että toitottaa jatkuvasti kannabiksen puolesta, ei ole yhtään sen "avarampaa" ajattelua, kuin kannabiksen vastustaminenkaan. "
En voi puhua kannabiksesta olemalla puhumatta siitä. Näen isot syyt siihen, että olen äänessä täällä. Olen tosissani. Ja tosissani sitä mieltä että suomen päihdekulttuuri, ja politiikka on täysin kuralla, johtuen ihmisten narkofobioista ja tarpeesta suojella alkoholisteja ja muita sen käyttäjiä.
"Teitä pössyttelijöitä ei onneksi ole kuitenkaan ihan satoja tuhansia -jos olisi niin eikö kannabis jo olisi laillistettu??"
Erittäin hyvä kysymys. Perustuen moniin muuttujiin, joista tärkein on ehkä huumerikostilastot sekä stakesin tutkimukset kannabiskokeiluista, voidaan hyvällä omallatunnolla väittää kannabiksen satunnaiskäyttäjiä löytyvän suomesta jotain väliltä 150-300.000 ihmistä. Vastustajien leirillä on kova tarve "paikata" näitä numeroita, ja he puhuvat yleensä kymmenistä tuhansista, jotka perustuvat arvioihin toisista tilastoista.
IrtiHuumeista ry:n Kalamaa totesi haastattelussaan hoitaneensa isompaa joukkoa käyttäjiä kuin mitä sarsiin on maailmanlaajuisesti kuollut. Tuo luku on tällä hetkellä lähellä 600:aa ihmistä.
Vaikka me tuplaisimme tuon luvun, siis 1200 ihmistä se käsittäisi ainoastaan 0,4% kannabiksen käyttäjistä. (1200 ihmistä on 0,4% 300.000 ihmisestä) ja vaikka arvio tehtäisiin vaan puolella (150.000) jäätäisiin siltikin alle prosentin lukuun.
Jo tästä voidaan päätellä suunta johon artikkelin kirjoittaja ja yhdistyksen työntekijä(t) ovat halunneet sitä manipuloida.
Niinikään tekstistä näkyy selkesti läpi se tosiasia, että IrtiHuumeista, artikkelin kirjoittajan ohella haluaa jostain syystä saada aikaan vision, jossa kannabis koetaan lasten ja nuorten pahimmaksi viholliseksi, ja erittäin todennäköiseksi elämän pilaajaksi.
En voi kieltää etteikö joidenkin ihmisten kohdalla näin voisi käydä. Siitäkin huolimatta ihmetyttää, mihin helkkariin on unohdettu alkoholi, lääkkeet ja muut päihteet. Ihan kuin niitä ei olisikaan. Ihan kuin nämä ongelmavekarat olisivat aloittaneet päihteilynsä kannabiksella. Jokainen ihminen tietää ettei näin ole. Ensin menee viinaa, sitten kiinnostutaan lääkkeistä, vedetään niitä yhdessä. Ja kun eivät enää riitä, niin käännytään diilerin puoleen.
Tuon artikkelin seurauksena ihmisille jäänyt kuva IrtiHuumeista ry:stä on kannabiskatkaisuun pyrkivien rekrytointia varten perustettu yhdistys. Tässä visiossa kannabis on niinkin viheliäinen aine, että sitä käyttänyt (tai kokeillut) ihminen on teknisesti ottaen vainaja, tai ainakin täysin järkeä vailla.
Jutussa jätettiin sopivasti kertomatta, mihin Kalamaa kenties olisi kuljettamassa raittiiksi haluavat kannabinistinsa takapihalla olevalla autollaan. Ehkä sen takia, koska tällaista kannabis sairaalaa ei suomessa ole.
Mikäli kannabiksen käyttäjälle halutaan tarjota vieroitushoitoa, eli suomennettuna helpottaa elämää ilman kannabiksen läsnäoloa, se tietäisi automaattisesti sitä, että kannabis tultaisiin korvaamaan lukuisilla reseptilääkkeillä joissa jokaisessa on riskinä saada vakavia sivuoireita, sekä fyysisiä että psyykkisiä vieroitusoireita, sekä riski voimakkaisiin sairaskohtauksiin, jotka väärässä paikassa saattavat viedä hengen.
Ilman kannabista olen ainakin itse, lukuisten muiden k-myönteisten ohessa suuressa riskissä addiktoitua alkoholin kanssa, mutta satunnainen kannabiksen käyttö pitää tämän asian loitolla, ja se näkyy monissa arkipäivän askareissa positiivisesti.
Ainakaan minua on turha pyytää hoitoon niin kauan kun vaihtoehtoiset hoidot ovat varsinaista ongelmaa haitallisempia. Psykoterapialla en oikein usko kenenkään pystyvän muuttamaan päihdetottumuksiaan.
Kannabisen kemiassa ei esiinny mitään sellaista millä se pystyisi altistamaan käyttäjänsä ihan toisen huumausaineen käytölle. Kysymyksessä on ihminen, ja meissä tiettyjen yksilöiden tietoinen valinta paeta tosielämää. He tekevät sen millä aineella tahansa, ja siinä leikissä kannabiksella ja sen ominaisuuksilla ei ole osaa eikä arpaa.
Kannabispsykoosi, masennusoireisto ja amotivaatio-oireisto ovat täysin riittäviä varoitusmerkkejä kannabiksesta kiinnostuneille. Jokainen käyttäjä ottaa tietoisen riskin kokeillessaan ainetta. Vastuuntuntoinen käyttäjä seuraa tilaansa, ja pitää taukoja, mikäli ongelmia esiintyy. Lopettaa käyttönsä mikäli isoja ongelmia tulee.
Nykytilanne kadulla on toivoton. Nuori saa käsiinsä käytännössä kaiken aan ja öön välistä. Jotkut rakentavat "katu-uskottavuuttaan" vetämällä mömmöjä. Kadulta löytyy kaikki kolmiolääkkeistä heroiiniin ja subutexiin. Ketään ei tunnu kiinnostavan ne tuhannet nuoret aikuiset jotka kamppailevat voimakkaitten riippuvuuksiensa kanssa. Sen sijaan tuhlataan käsittämättömiä voimavaroja kannabiksen vastustamiseen.
Minä, muiden k-myönteisten ohessa, vastustan kiivaasti kovia huumeita, sekä lasten ja nuorten päihteidenkäyttöä niiden juridisesta statuksesta riippumatta. Kannabiksen kotikasvatuksen, käytön ja hallussapidon depenalisointi vähentäisi huomattavasti nuorille tarjolla olevien huumausaineiden määrää.
"Minä, muiden k-myönteisten ohessa, vastustan kiivaasti kovia huumeita, sekä lasten ja nuorten päihteidenkäyttöä niiden juridisesta statuksesta riippumatta. Kannabiksen kotikasvatuksen, käytön ja hallussapidon depenalisointi vähentäisi huomattavasti nuorille tarjolla olevien huumausaineiden määrää. "
Ja minä allekirjoitan myös tuon! Moni säästyisi alkoholisoitumasta, ja moni diileri jäisi työttömäksi, hyvä niin.
"Ettekö te tolvanat tajua, että yleinen kannabismyönteisyys aiheuttaa nuorten keskuudessa ajatuksen, jonka mukaan muutkaan huumeet eivät ole haitaksi? Sitä ei kai kukaan halua? " Siis se olet SINÄ joka ei taida tajuta. Siitähän on nimenomaan kyse että "valistus" on perustunut valheelle. Voi olla että se vaatii sinultakin sen ensimmäisen jointin tajuta asiat. Okei väännä tämä miten haluat: Mutta miksi jokainen siis jokainen joka on ennen vastutanut kannabista on kokeiltuaan tullut siihen tulokseen että kusetettu on ja rankasti? Voi eivätkö he pilveltään tajua "että liikutaan vaarallisilla vesillä". Eniten teissä vastustajissa vituttaa em. kommentointi. Mistä te tiedätte muka minua paremmin mita "ongelmia" kannabis aiheuttaa. Olen polttanut nyt 11v ja missä ongelmat? Kertokaa... kertokaa nyt. En ole edes saanut kuin yhden liikenne sakon menneinä vuosina, olen hyvässä duunissa, omistan asuntoni ja matkustelen paljon. Joten kertokaa, siis kertokaa minulle missä ne ongelmat on?
"Mutta miksi jokainen siis jokainen joka on ennen vastutanut kannabista on kokeiltuaan tullut siihen tulokseen että kusetettu on ja rankasti?"
-Minä olen nimenomaan kuvailemasi kaltainen ex-vastustaja!
""Mutta miksi jokainen siis jokainen joka on ennen vastutanut kannabista on kokeiltuaan tullut siihen tulokseen että kusetettu on ja rankasti?"
-Minä olen nimenomaan kuvailemasi kaltainen ex-vastustaja!"
-----
Nii-in. Samat sanat täältä. Ilmeisesti kyseessä on kannabiksenkäyttäjien keskuudessa leviävä massapsykoosi ;-) Selvästi ensimmäinen kannabisjointti sisältää jotain mystistä, joka johtaa aistiharhaan, ettei kannabis olekaan tappavaa myrkkyä?
Muistkaa: Jos poltat kannabista, kuolet. (Mutta et kannabikseen.)
Samassa tilanteessa Huun & Äijän kanssa, samoin kuin suurin osa kannaa polttelevista tutuistani. Tähän mennessä jokainen jolle tämä kysymys on esitetty tällä palstalla on kiertänyt sen tavalla tai toisella. Löytyisikö joltain vihdoin pallia riittävästi vastata siihen?
Mitäpä lottokansan äänenkannattajalta muuta voi odottaakaan? Irti huumeista ry lähti liikkeelle aidosta hädästä. Nykyään se on iso firma, jolle tulee julkista rahaa kuin rännistä. Aikaisemmin meillä oli veronmaksajien varoilla pyöritetty raittiusliike, jonka historia on suunnilleen samanlainen, joskin se oli vielä älyttömämpiin mittasuhteisiin pumpattu "kansanliike". Se ei koskaan saanut mitään aikaan. Puhujat kiersivät pitkin Suomea paasaamassa valmiiksi samanmielisille ja nauttivat muhkeista korvauksista.
Toimittajan tekstistä paistaa räikeästi läpi yhdistyksen valmismateriaali, joka on yhtä uskottavaa kuin opettavainen Kolme pientä porsasta -satu. Hiipuneen raittiusliikkeen apajille on tunkenut "huumeiden vastainen työ", joka syö tuloksiin johtavan vieroitushoidon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen pyrkivän toiminnan resursseja.
Hyvällä asialla olet Äijä.
Lisäkysymys:
- Miksi Seura on uponnut näin syvälle populismin suohon?
(Ehkei kannata kysyä tätä heiltä...)
Noo, ilmeisesti olettavat jutun olevan kertakäyttökamaa, ja ovat siinä suhteellisen oikeassa.
Tuo lehti on hyvä varastoida mökin puuceehen, jossa tuota hupiartikkelia voi lukea 30 vuoden päästä (oletettavasti kannabis on yleisesti hyväksyttyä silloin) ja nauraa niin että metsä raikuu.
Nykyaikaisella sanomalehtipaperilla on se huono puoli, että se ei ole kovinkaan pitkäikäistä. Niinpä lehden säilyminen 30 vuotta taitaa jäädä haaveeksi. Toisin olisi, jos se olisi painettu ekologiselle hamppupaperille.
Median rooli on muuttunut viime vuosina radikaalisti. Tarkoitus ei enää ole tarjota lukijoille tietoa vaan vain, ainoastaan ja yksinomaan lisätä lehden myyntiä. Muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta.
Eniten myyvät lehdet, joiden artikkelit ovat sensaatiohakuisia, joiden kirjoitustyyli on tunteisiin, ei järkeen vetoavaa ja jotka pyrkivät kertomaan lukijalle se, mitä hän jo "tietää". Mikä on aivan luonnollista - keskivertoihminen nimeää helposti "älykkääksi" toisen, joka on hänen kanssaan samaa mieltä :-P
Niin tyypillistä propagandaa kuin olla ja voi, menin aivan sanottomaksi kun luin tuon.
Silloin kun vielä poltin hamppua, mitään psykooseja eikä krapuloita kyllä ollut.
Viinan kanssa kyllä sain itseni sittemmin aika paskaksi, siitä irtipääseminen ei ollut niitä helpoimpia asioita mutta onneksi onnistui.
Olis voinnu Villekin pelastua jos ei olisi äiti IHRYn törmännyt. Loppujen lopuksi tuollainen paskan määrä jo vetää hiljaiseksi. Siis ei voi uskoa mitä skeidaa ihmisille myydään.
tuleppas naapurin äijä tekemään se vastajuttusi meidän perheen arjesta,saataisiin hieman toinen näkökanta asiaan.saadaan sellainen näkökanta missä pari aikuista ihmistä käyttää ilman haittoja cannabista,ja elävät hyvää elämää.
kyllähän tuollainen juttu missä alaikäinen on pääosissa saa aina lukijoita,ja siinä sit surkutellaan sitä cannabista.aivan syyttä.
alaikäisen ei pitäisi koskea mihinkään päihteisiin!
Josko aloitettaisiin vaikka niin, että kirjoittaisit minulle pienen kertomuksen siitä, mistä kaikki alkoi, mitä ongelmia esiintyi ennen kannabista ja kuinka tilanne on kehittynyt kannabiksen astuttua kuvaan.
Ihan julkisesti lienee turha yrittää, laita minulle mailia osoitteeseen:
[email protected]
Kunhan perusta on tiedossa, osaan sitten kysellä niitä juttuja joilla on sitä painoarvoa!
Tämä voisi olla samalla kehoituksena myös muille tehdä samoin! :o)
Jään odottelemaan mailia!
Tädit saa taas jutella kauhuissaan terveyskeskuksen jonossa kuinka se villekin nyt pilasi elämänsä kannabiksella... mutta mihin unohtui tuo 14-vuotias tyttö joka muutamia kuukauksia sitten kuoli alkoholimyrkytykseen kaverillaan? Se oli oikeasti liikuttavaa luettavaa...
Hampun Henki hiljenee...toistaiseksi