Kun kasvatattee koiran,niin eikö teille ole tärkeätä, että sen jälkeläiset menestyy?
Olen yrittänyt kysellä tällä palstalla neuvoja liittyen koiran koulutukseen mutta vastaukset on olleet suurelta osin ihan sitä itteänsä.
Menin paikallisen kentän laidalle tonne varistoon katselemaan suojeluharkkoja.
Otin oikein pienen sakuni mukaankin, että se oppisi tulemaan toimeen myös isompien koirien kanssa.
No sanoin siinä moi saamatta vastausta ja jäin hengaileen siinä, kun ne pitivät taukoa kysyin, että miten mekin päästäisiin harjoitteleen.
Mua katsottiin kuin halpaa makkaraa ja oli todella vaikeata katsoa minuun, pälyilivät kuin pahanteossa toisiaan.
Ja eka tsompie kun sai suunsa auki niin kysyi että onksillä papereita?
Tottakai on.
Sitten ne jatko vain omia juttujaan...
ihan paskasakkia.
Eli usea niistä varmaan on noita kasvattajia, eikö ne tosiaan halua, että niiden koirien jälkeläiset oppisi myös?
Nyt tuli kiire töihin... kai kuitenkin tajusitte oleellisen?
Olen yrittänyt kysellä tällä palstalla neuvoja liittyen koiran koulutukseen mutta vastaukset on olleet suurelta osin ihan sitä itteänsä.
Menin paikallisen kentän laidalle tonne varistoon katselemaan suojeluharkkoja.
Otin oikein pienen sakuni mukaankin, että se oppisi tulemaan toimeen myös isompien koirien kanssa.
No sanoin siinä moi saamatta vastausta ja jäin hengaileen siinä, kun ne pitivät taukoa kysyin, että miten mekin päästäisiin harjoitteleen.
Mua katsottiin kuin halpaa makkaraa ja oli todella vaikeata katsoa minuun, pälyilivät kuin pahanteossa toisiaan.
Ja eka tsompie kun sai suunsa auki niin kysyi että onksillä papereita?
Tottakai on.
Sitten ne jatko vain omia juttujaan...
ihan paskasakkia.
Eli usea niistä varmaan on noita kasvattajia, eikö ne tosiaan halua, että niiden koirien jälkeläiset oppisi myös?
Nyt tuli kiire töihin... kai kuitenkin tajusitte oleellisen?
Vastaukset 15
Vanhimmat
tapahtuu,olet vain kateellinen!;)!
Ollut ikävä vastaanotto, valitettavasti noinhan se usein tahtoo olla.
Muistelen, kun itse alottelin joskus vuonna keppi ja kivi, että sitä oli aikamoisen epävarma ja haavoittuva, kun ei todellakaan tiennyt sitä "treenietikettiä" kuinka siellä olisi tullut käyttäytyä?
Mitä olisi kehdannut kysyä?
Keneltä?
yms. yms.
Onneksi tunsin muutaman hyvän tyypin, jotka ovat edelleen ystäviäni ja olivat halukkaita meitäkin neuvomaan harrastuksen saloihin.
Kasvattaja/harrastaja katson olevani ja helpoin tie uudelle ensimmäisen koiransa kanssa alottelevalle ohjaajalle on todellakin se, että se kasvatinomistaja saa/voi käyttää kasvattajaa myös harjoituksissa apunaan niin maastossa kuin tottelevaisuudessakin samoin kuin hänen kontaktejaankin (maalimiehet, handlerit, koulutusohjaajat, yhdistykset, treeniryhmät jne.)
Kasvattajan verkottuminen kautta maan, takaa senkin, että hän voi tehdä palveluksen jollekulle tutulle kasvattajalle, jonka kasvatti on omalla puolella maata,
olemalla koulutusapuna ja voi sitten itsekin odottaa vastaavaa palvelusta sitten ehkä joskus oman kasvattisi kohdalla, joka asuu siellä hänen seudullaan.
Usein uusi harrastaja voi kuvitella sen tulevan ensimmäisen koulutustapahtuman esim. sellaiseksi, että siellä koirat tutustuvat toisiinsa ja ne otetaan yhtäaikaa kentälle harjoituksiin.
Pieniä yleisohjeita voisimme ehkä laittaa ihan muutkin:
Ensinnäkin ota yhteyttä alaosastosi tulokasvastaavaan, jolta saat tietoja liittoon ja sitten mahdolliseen alaosastoon liittymiseen liittyvissä asioissa (alaosastot ovat nyk. n.k. rekisteröityneitä yhdistyksiä eikä kuuluminen a.o.n ole enää itsestäänselvyys, voivat valita jäsenensä) tulokasvastaavalta voit kysyä teille sopivista ryhmistä ja a.o.n muista koulutusmahdollisuuksista.
Voit toki toimia samoin mikäli alueellasi on jokin palveluskoirayhdistys tai koirakerho.
Kun tulet ohjattuihin harjoituksiin:
Jätä pentu vielä autoon ja käy kuuntelemassa mikä onkaan k.o. harjoituksen suunnitelma ja se milloin on sinun vuorosi.
Samalla voitte alustavasti suunnitella myös teidän tasoanne vastaavan harjoituksen.
Ota koiralle mukaan ketjukaulain (pennulle pelkkä nahkakaulain) taluttimeksi liina ei nahkaremmiä (kankea ja tahtoo sotkeutua koiran jalkoihin).
Seuraa toisten harjoitukset keskittyen ja häiritsemättä omilla jutuilla, (sille on aikaa sitten kun treenit on ohi ja koirat viety autoihin).
Ole apuna missä pyydetään.
Ole aktiivinen myös n.k. kotiläksyjen suhteen ja harjoitathan koiraa myös muulloin kuin juuri sen kerta kaksi viikkoon.
Ole omavarainen tarvikkeiden suhteen,(yhden kerran voi lainata, mutta myöhemmin asiaa voidaan katsoa joka vähän kieroon) esim. pallot, patukat, makupalat, liinat, myöhemmin hihat yms. (todellista välineurheiluhan se tämä).
Mikäli harjoituksen aikana tulee koulutusohjaajalla jotain sanottavaa ole tarkkana, ettet jätä koiraa nuuhkimaan omia aikojaan (harjoituksen tulisi sujua mahd. korkeassa vietissä ja se tunnetila saadaan hyvin katoamaan, jos koira saa välillä tehdä omiaan).
Jätä koira silloin rauhallisesti "käskyn alle" esim. maahankäsky (voit opettaa asian jo pienellekin pennulle kotosalla) mene parin metrin päähän koirasta ja kuuntele uudet ohjeet, sen jälkeen tee luoksetulo tai mene koiran sivulle ja käsky istu ja homma jatkuu (yleensä pennun kanssa tehdään pelkkää leikkimistä, rauhanvaiheita keskittymisharjoituksia, katsekontaktia ne ensimmäiset kuukaudet siellä kentällä, palkkana käytetään sitä leikkiä.
Kotosalla voit toki opettaa liikkeitä makupaloin tai ruokakupin avulla pos. vahvistaen pentua heti kun se on halutussa asennossa.
Älä nyt siltikään anna periksi pettymyksellesi, todennäköisesti sen treeniryhmän käytös ei ole johtunut sinusta ja jos on johtunut niin ei se ole sinun vikasi.
Sitäpaitsi suojeluharkkoihin nyt en pennun kanssa ensimmäisenä menisi, vaan sitä tottelevaisuutta ja jälkeä yms. aluksi.
Muutenkin monesti on kohteliasta soittaa vaikka sille maalimiehelle etukäteen ja kysyä josko on tervetullut katsomaan heidän harjotuksiaan samoin on muiden treeniryhmien laita.
niitä itse aidosti harrastavia kasvattajia on aika vähän...siis joita voi isolla K:lla kasvattajiksi kutsua....
uskon kyllä että tällaistakin on.asia riippuu ihmistyypistä ja henkilökemiasta.on ikävää että jotkut ovat tuppisuita ja ei oteta tervetulleeksi innolla asiaan mukaan.mutta uskon että on myös innostaviakon piirejä-mutta missä ja milloin se onkin hakuammuntaa jossainmäärin. kun tätä palstaa lukee niin ona v-mäisiä ylitietäviä asenteita joillakin vastauksien antajilla.luepas vaikka-uskon tuohon juttuusi täysin.eräs koiraharrastaja on erittäin ukkomainen tyyliltään-naisimmeinen.sanoi että heitä se koiras maahan,hänkin heitti ja kovaa kun alkoi ns vittuilemaan hänelle.olin aivan ettäjestas-minä en koiraamme heitä-se alistetaan painaen maahan niin ettei siihen satu! hauskoja hetkiä rakkaan pentusi kanssa-meilläkin riittää haasteita isomman pojan kenssa .
aivan kuin meidän tarina eräästä kenttätilaisuudesta-koirat jätetään autoihin haukkumaan,eristetään muista koirista.meidän pentu oli ihneissään ja odotutettiin autossa helkatin kauan-ennenkuin itse pääkouluttaja piipahti katsomassa ja jotain keskustelemassa.eikä menty toista kertaa.sen takia maksammekin jotin että saisimme yksiyiskouluttajan aikaa rauhassa paneutua.jotkut koirat eivät keskity jos useita koiria rähjää ympäristössä mikä on ymmärrettävää.emmekä saaneet edes kontaktia toisiin omistajiin tai koiriin-omissa nurkissa pienessä pikkupiirissä.emme tunteneet olevamme oikeassa paikassa ja petyimme tyyliin.tallaista sattuu.emme toki yleistä ,olen kuullut että on hyviäkin koirankoulutustapahtumia ja hyviä tuloksia saatu,kaikki riippuu järjestäjistä ja henkilölöistä myös.t.autossa kettuuntuneet koirakentällä
Mullakin on tuollainen ikävä kokemus kentälle menosta. Menin itse kanssa ekan kerran alaosaton kentälle tottiksiin ja yksikään ei sanonut edes päivää. Polttivat vain tupakkaa ringissä, ei hirmuisen lämmin vastaanotto ollut.
Onneksi puolen vuoden kuluttua tuli muutto ja uuteen alaosastoon mukaan. Ensimmäisellä kerralla koulutusvastaava tuli kättelemään ja esittäytymään ja vastaanotto oli oikein mukava. Suojeluryhmäläisiinkin tutustuttiin siinä samalla ja sitten oli helppo mennä niihinkin treeneihin ja pääsi mukaan. Maalimies kun oli iloinen tiedosta että koiran kanssa tehdään säännöllisesti tottista, joten otti meidät ryhmäänsä. Ei siis joka paikassa olla niin negatiivisia uusia kohtaan.
Useita vuosia koulutusohjaajana toimineena voinen tuoda sen toisenkin puolen sanoman esille.
Esimekki meidän kentältä: Siellä on 15 koiraa koulutettavana, rahkeet eivät taatusti riitä yhden käsitellä jokaista koiraa niin, että siitä todellista hyötyä olisi. Mitä teet? Kysymys esim. aiheen aloittajlle. Asetu kouluttajan asemaan tuollaisessa tapauksessa. Kerro!
En häirinnyt.
kukaan ei kouluttanut enään koiriaa.
Esitin vain ystävällisen kysymyksen, että mitenkä me päästäisi mukaan ja missä iässä koulutus olisi hyvä aloittaa.
En olisi vaatinut koko kentän täyttä huomiota, ainoastaan pari minuuttia Sinulta vastaukseen.
Syytön minä teidän tilanteeseenne olen ja en pysty siihen mitenkään vaikuttamaan kun en edes pääse koirani kanssa "sisäpiiriinne"Teidän kenttänne on "sisäsiittoista" ainesta tarkoitan sitä , että olette jämähtäneet, taantuneet ettekä enään pysty mihinkään kunnon suorituksiin, olette niin peloissanne, että minun tai jonkun muun pikku-saku tulee ja jyrää teidät.
Olisi hyvä tuulettaa välillä, raikkaassa ilmassa juoksee ajatus ja on ihan uutta intoa ja motivaatiota.
Ei niitä kouluttajia sinne kentälle tule itsestään, ne on pyydettävä, vai pelkäätkö, että ne osaa kouluttaa paremmin kuin Sinä?
No märätkää te vain siellä.
Johonkin me vielä varmasti päästään ja kisataan teidät kaikki perseelleen :-)
"Syytön minä teidän tilanteeseenne olen ja en pysty siihen mitenkään vaikuttamaan kun en edes pääse koirani kanssa "sisäpiiriinne"Teidän kenttänne on "sisäsiittoista" ainesta tarkoitan sitä , että olette jämähtäneet, taantuneet ettekä enään pysty mihinkään kunnon suorituksiin, olette niin peloissanne, että minun tai jonkun muun pikku-saku tulee ja jyrää teidät."
Ethän kirjottanu tätä aivan tosissas? Provona ymmärtäisin, mut tosissaan...huh huh!
Ootko tietoinen, että koulutusohjaajat tekevät vapaaehtoistyötä meidän harrastajien eteen. Senkin ajan, jonka voisivat käyttää omien koirien kouluttamiseen, he jaksavat "vääntää" kentillä joskus toivottomienkin tyyppien kanssa vuodesta toiseen ilman menestymisen pelkoa. Monet kouluttajat ovat itse sanoneet, että suurin palkinto heille on se, että jengi pääsee eteenpäin ja koulutustunnus on ehdottomasti paras palkka heille.
Tää kuullostaa jo tällä palstalla aivan kliseeltä, mut kirjotukses perusteella metsä on todella vastannu niin kuin sinne on huudettu. Turha luulla, että punaista mattoa etees ruvetaan rullaamaan. Jos sitä odotat, vaihda harrastusta tai ainakin rotua. Rehellisesti, et tuu pärjäämään tolla asenteella tässä harrastuksessa, niin ku ei missään muussakaan, usko vanhan sanaa.
5 vuotta harrastaneena(joka ei todellakaan ole pitkä aika, tiedetään), suurin osa saksanpaimenkoiraharrastajista, joita olen eri puolilla Suomea kiertäneenä tavannu on mahtavaa sakkia, joiden joukosta olen saanut myös parhaimmat ystävänikin. Selkään puukottajiakin on tullu vastaan, mutta niihin törmää muillakin elämän aloilla.
Lusikka kauniimmin käteen ja koiran koulutuskin onnistuu.
No olin todellakin vähän provosoiva.
Käyttäydyin siellä kentän laidalla ihan kunnioittavasti, ei sieltä erottunut yhtään koulutusohjaajaa.
Kaikki olivat ihan hiljaa.
Mielipiteeseeni vaikuttivat he ihan itse.
Toivottavasti kasvat ensin aikuiseksi.
Kuitenkin perintötekijät seuraavat sinua sittenkin.
Joten herra varjelkoot meitä siltä, että sinusta jonain päivänä tulisi koulutusohjaaja.
Et osanut kertoa mitään konkreettista miten koulutusohjaajan tulisi käyttäytyä kertomassani tilanteessa.
Minäpä kerron: Kun nämä viisitoista koiraa ovat saaneet jonkinlaista koulutusta, häipyvät he kentältä sen sileän tien. Viimein olet yksin illan hämärtyessä jo pimeäksi, otat oman koirasi autosta, ja muutamat pyöritykset muiden koirien hetsaamalla koirallasi. Ehkä olet huomannut uuden kasvon kentän laidalla, mutta kun olet aikonut mennä esim. tauon aikana häntä tapaamaan on nirppanokka lähtenyt jo kirjoittelemaan suomi 24 palstalle.
Todella motivoivaa.
Koko ajan on haku päällä, että saisimme jatkuvuutta kouluttajiin, muutama kestää jopa puoli vuotta, mutta moni on niin herkkä, että sinulaisesi provosoijat saavat heidät lyömään hanskat tiskiin alta aika yksikön.
En tarkoita nettiprovoja, nämähän ovat hauskaa luettavaa, vaan kentän laidalle ilmestyviä sinuja, jotka siellä testaavat tullaanko minua palvelemaan.
Minä kyllä olisin osanut sinut käsitellä, voi olla että koirasi, jos joskus sellaisen saat, tai jos sinulla on lelukoira tai jopa oikea, olisi myynnissä.
Sanon nyt suoraan, sinunlaisiasi ei kentällä edest tarvita.
Noin sinä siis tekisit.
Minä olisin kuitenkin varmasti niitä harvoja joka olisi todella kiinnostunut myös muiden koirista ja pärjäämisestä ja jaksaisi siellä kentällä ihan pilkkuun asti jos en tekemässä jotain hyödyllistä niin sitten katsomassa ja oppimassa vaikkapa sinulta.
Mutta siitä juuri on kysymys kun ei anneta mitään mahdollisuutta edes aloittaa, miten minä nyt joka en mitään mistään tiedä voisin siis ylipäänsä oppia mitään.
Pyydän Sinulta vilpittömästi anteeksi jos loukkasin, en ensimmäisessä viestissäni tarkoittanut mitään koulutusohjaajaa, vaan niitä miehiä ja paria naista koirinensa jotka ihan ITSE käyttäytyivät mielestäni todella epäkohteliaasti.
Ei siinä minulle mitään kerrottu, tuskin edes tiedän mikä koulutusohjaaja on.
Olisi varmaan sekin asia tullut selväksi jos minulle olisi vaivauduttu puhumaan.
Kohta mulla on varmaan kotikonstein koulutettu koira ja kun vikoja löytyy niin olen ainakin yrittänyt saada asiantuntijoilta ja pidempään harrastaneilta apua.
jos annettaisi mahdollisuus niin minä olen yhdistykselle oikea kallis kultapala mikäli se kalleus työssä, auttamishalussa ja organisointikyvyssä mitataan.
En todellakaan ole mikään nirppanokka ja siksi ihmettelenkin miksei reiluun kysymykseen voi vastata reilusti.
niin ei ole ihme, että jäsenet vähenee.
Mene mökkiis uhoomaan ja kirjoittele sitten, kun pystyt jotain rakentavampaa kirjoitella.
Aloittajalle neuvo: kokeile toista alaosastoa tai palveluskoiraliiton koulutuksia.
Vaikka ohjattavia on paljon, voi nyt silti tervehtiä ja olla ystävällinen uudelle tulijalle!!
Paras tapa lähteä mukaan alaosaston toimintaa on ennen kentälle menoa ottaa yhteyttä koulutusvastaavaan (tottelevaisuus). Kun etukäteen ilmoittaa että on tulossa, kertoilee kiinnostuksesta ja tavoitteistaan, osaa kentällä joku olla vastassa ja auttamassa mukaan.
Harrastaminen on kuitenkin hyvin omatoimista ja kouluttajatkin ovat itse paikalla vapaa-aikaansa viettämässä. Monesti kentillä käy vieraita ihmisiä jotka ovat jo vuosia harrastaneet, sekä paikalla saattaa pyöriä vain paikalle sattuneita ihmisiä. Siinä treenatessa ja vanhoja kavereita moikatessa ei ihan ensimmäisenä tule mieleen tentata kentän laidalle ilmestyneiltä ihmisiltä heidän motiivestaan pysähtyä paikanpäälle.
Suojelu- yms lajiryhmien treeniporukat on etukäteen sovittuja eikä ne ole tilaisuuksia joissa rekrytoidaan tai opastetaan kiinnostuneita. Näihin lajiryhmiin pääsee mukaan tottelevaisuusryhmien kautta - tästä johtuen siis ensimmäisenä kun toimintaan mennään tutustumaan otetaan yhteyttä siihen tottelevaisuusvastaavaan.
Oma-aloitteisuus on kultaakin arvokkaampaa ja hyvä avain päästä sisään alaosaston toimintaan.