hei.
olen 40-v mies ja kärsinyt näistä ihme peloista jo kauan.
ongelma on se että minua pelottaa ja menen pelosta ihan paniikkiin tai lamaannun.
näitä tilanteita on jos joku tulee uhittelemaan minulle.se voi olla vaikka 15 vuotias tyttö niin menen paniikkiin.puhumattakaan sitten joku iso kaveri.
pelottaa sanoa esim.naapurille suorat sanat väärädtä käyttäytymisestä.
olen täysin normaali kaikin puolin ja hyväkuntoinen ja norm.painoinen mutta tuo asia mua rassaa.
onko tässä nyt kyseessä joku paniikki häiriö tai mikä???
olen 40-v mies ja kärsinyt näistä ihme peloista jo kauan.
ongelma on se että minua pelottaa ja menen pelosta ihan paniikkiin tai lamaannun.
näitä tilanteita on jos joku tulee uhittelemaan minulle.se voi olla vaikka 15 vuotias tyttö niin menen paniikkiin.puhumattakaan sitten joku iso kaveri.
pelottaa sanoa esim.naapurille suorat sanat väärädtä käyttäytymisestä.
olen täysin normaali kaikin puolin ja hyväkuntoinen ja norm.painoinen mutta tuo asia mua rassaa.
onko tässä nyt kyseessä joku paniikki häiriö tai mikä???
Vastaukset 8
Vanhimmat
paniikkihäiriöltä.
http://www.yliopistonapteekki.fi/displayArticle.do?articleId=2703
Tai sosiaalisten tilanteiden pelkoa
http://www.tohtori.fi/?page=0002110&id=1496490
kun luin aloituksesi tarkemmin, niin lisään, ettei se kyllä ole normaalia että joku tulee uhittelemaan...
joo,se oli se kuvaus vaan.
mutta otetaan esimerkiksi että naapurin tenavat leikkivät ulkona ja leikkivät meidän tenavien leluilla.haluan että ne lopettavat meidän tenavien leluilla leikkimisen.
kiikun kaakun uskallan mennä sanomaan asiasta mitään ja ottamaan lelut pois.
jos kuitenkin uskallan niin siinäkin on jo iso työ.
mutta jos siellä on niiden lasten vanhemmat paikalla niin en varmasti uskalla mennä sinne ottamaan leluja pois.
siis oikeesti en uskalla.
sitten tälläisten tilanteiden jälkeen rupeaa niin perkeleesti masentamaan.
MISTÄ APU???
ITSENSÄ?
"Hyväksy itsesi, uskalla elää?"
Ensin täytyy hyväksyä itsensä luonnollisena ihmisenä, sen jälkeen hyväksyy myös muut?
Jos elää pelkästään omien jännitysten ja paineiden alaisena, kaikki tuntuu epäonnistuvan?
Se vaatii vähän harjoitusta. Esim. varmaan joku keskusteluryhmä asian tiimoilta olisi avartava kokemus. Kun kuulee että monilla, monilla muilla on samanlaista?
Onnea itsensä opiskelulle>
tv. entinen jännittäjä.
Meidän elämää haittaavasti panikoivien ahaa elämys ei löydy itseä niskasta nostaen.
Ellei oikoradalla mahdollistavaa sysäystä tule ulkoapäin, ei nää itse siihen pysty.
Elämä itteltäkin kulunut mahdollisia jännitystilanteita väistellessä persiilleen.
Väistän kaikki sukulaisten joukkokokoontumiset. Hautajaisissakin häpäisen itteni perin pohjin.
Enemmän huuhaa hoidoistakin apua kuin koululääketieteen pillerinkirjoittajista.
Yksinkertaisesti haistatan huilut mt- toimistojen väelle.
Mitä hyväksyt?
Ei se kyllä tota rataa lähde eteenpäin, jos ei hyväksy mitään, eikä suostu ottamaan apuja mistäänpäin?
Olisiko sitten luontaistuotteiden kokeilun paikka. Niistäkin on moni saanut helpotusta?
Itse käytän pelkästään luontaistutteita nykyään.
Ei muutakuin tsemppiä vaan?
Mm naapureitani, vaikka vilt hatun alta heitä kohtaankin.
Apuja on tullut viikottaisista kunto/hyötyliikunnasta.
Ja luontaistuotteiden käyttöönoton jälkeen elämä suorastaan pompsahti käyntiin.
Sukulaiset sanovat vanhaksi mulkuksi, jota saa sokuripalalla houkutella tapaamisiin.
Piruperkele pitääkö sitä yhteyttä pitää melkein pilvenpäältäkin?
Painon- ja kohtuullinen elämänhallinta pitää orm:n vapaan jalan tiimellyksessä.
paniikkihäiriön yleisiä oireita on vapina, kylmän tunne, kuumat aallot, sykkeen nousu, hermostuneisuus, jaloissa ja käsissä tunnottomuus, jopa oksentelu ja pyörtyily...
jokasella ihmisellä oireet ja niiden vakavuus tietysti vaihtelee mutta perusoireet on yleensä kaikilla sama. jos sulla on jotain näistä oireista uhkailun yhteydessä niin ongelma saattaa olla paniikkihäiriö. paniikin perustana on että se yleensä laukeaa juuri pelkoa aiheuttavassa tilanteessa. jos epäilee paniikkia niin kannattaa hakeutua lääkäriin tai psykiatrille, koska en ainakaan minä oo kuullu et kellään olis paniikki hoitunu ittellää.