Suomen yliopistoissa on tuhansittain hieman yli parikymppisiä opiskelijoita, jotka opiskelevat puoliaikaisesti samaan aikaan kuin amiksesta tai amk:sta valmistuneet ikätoverit painavat täyttä työviikkoa tienaten itselleen ja nykyiselle tai tulevalle perheelleen tulevaisuutta. Miksi näin?
Jotkut perustelevat osa-aikaopiskeluaan osa-aikatyössä käynnillä, mutta useimpien kohdalla senkin jälkeen jäljelle jäävästä ajasta riittäisi huvittelun ohella aikaa lisäopiskeluun, jos osa-aikatyön määrä ei olisi niin suuri kulutusjuhlan vuoksi. Jotkut perustelevat parisuhteeseen liittyvillä kysymyksillä tai "itsensä löytämisellä", mutta hoituvathan ne luultavasti yhtä hyvin amiksiltakin ja AMK-väeltäkin. Sitä yliopisto-opiskelijan työssäkäyntiä voisi varmaan hieman vähentää jos vähentäisi esim. alkoholin tms. juttujen kulutusta. Nopeutunut opiskelu mahdollistaisi sitä paitsi nopeamman valmistumisen ja työelämään pääsyn ja siten suuremmat tulot aikaisemmin. Opiskelijan tuntipalkka lienee useimmin selvästi pienempikuin valmistuneen: jos tuhat tuntia opiskeluaikana pienellä palkalla siirtää valmistumista tuhannella tunnilla, jolloin olisi mahdollista saada korkeampaa palkkaa, niin ...?
Itselleni ylimääräinen opiskeluvuosi humputtelun vuoksi tuli lopulta maksamaan 20000e.
On tietysti olemassa opiskelijoita, joiden syystä tai toisesta on ihan pakko tyytyä puoliaikaopiskeluun, koska se ja välttämätön työ kodin ulkopuolella tai kotona (muu työ kuin jokapojan ja jokatytön normaali siivous, tiskaus, ruoanlaitto, kaupassakäynti) vievät 40h/viikossa tai paljonkin yli sen. Tämä avaus onkin tarkoitettu niille, joilla ko. yhteisaika jää selvästi alle 40 viikkotunnin. Miksi? Vaivaako näköalattomuus, pelko työelämään siirtymisestä, elämänhallinnan puute, aloitekyvyttömyys, tms. asia, jossa YTHS tms. organisaatio voisi auttaa?
Itse olen näkevinäni useita syitä ilmiöön. Yksi niistä on se, että monestakin syystä monen nykyisen yliopisto-opiskelijan sopivampi paikka olisi AMK:ssa. Valitettavasti tässä yhteiskunnassa näiden opiskelijoiden vanhempien ja isovanhempien sukupolvet korottivat yliopiston statuksen liian korkealle, niin että sinne hamuavat nekin, joilla syystä tai toisesta ei ole sinne edellytyksiä. Puuttuu lahjakkuutta, ahkeruutta tai jopa molempia. Lahjojen puuttuminen lienee harvinaisempaa mutta nykynuorisossa on liikaa väkeä, joka ei ole koskaan joutunut kovasti ponnistelemaan yhtään missään (ei esim. urheilussakaan). Jotkut ovat saaneet ylipositiivista palautetta tavanomaisista tai jopa tavanomaista heikommista saavutuksistaan. Nämä sitten leijuvat "keisarin vaatteissa" eivätkä siksi saa tulosta aikaan.
Jos vastaat, olisi kiva, että kohta kohdalta testaisit ajatuksiasi myös amiksesta ja AMK:sta valmistuneen 22-23 vuotiaan kohdalle: miten he pystyvät kokoaikaiseen viikkotyöhön ja siviilielämään. Kertaan vielä, että avaus ei ole suunnattu niille, joiden elämäntilanteessa on oikeasti kovin vähän valinnanvapautta, toivon heille helpompaa tulevaisuutta! Muiden toivon välttävän oman kohtaloni (se menetetty 20000e).
Jotkut perustelevat osa-aikaopiskeluaan osa-aikatyössä käynnillä, mutta useimpien kohdalla senkin jälkeen jäljelle jäävästä ajasta riittäisi huvittelun ohella aikaa lisäopiskeluun, jos osa-aikatyön määrä ei olisi niin suuri kulutusjuhlan vuoksi. Jotkut perustelevat parisuhteeseen liittyvillä kysymyksillä tai "itsensä löytämisellä", mutta hoituvathan ne luultavasti yhtä hyvin amiksiltakin ja AMK-väeltäkin. Sitä yliopisto-opiskelijan työssäkäyntiä voisi varmaan hieman vähentää jos vähentäisi esim. alkoholin tms. juttujen kulutusta. Nopeutunut opiskelu mahdollistaisi sitä paitsi nopeamman valmistumisen ja työelämään pääsyn ja siten suuremmat tulot aikaisemmin. Opiskelijan tuntipalkka lienee useimmin selvästi pienempikuin valmistuneen: jos tuhat tuntia opiskeluaikana pienellä palkalla siirtää valmistumista tuhannella tunnilla, jolloin olisi mahdollista saada korkeampaa palkkaa, niin ...?
Itselleni ylimääräinen opiskeluvuosi humputtelun vuoksi tuli lopulta maksamaan 20000e.
On tietysti olemassa opiskelijoita, joiden syystä tai toisesta on ihan pakko tyytyä puoliaikaopiskeluun, koska se ja välttämätön työ kodin ulkopuolella tai kotona (muu työ kuin jokapojan ja jokatytön normaali siivous, tiskaus, ruoanlaitto, kaupassakäynti) vievät 40h/viikossa tai paljonkin yli sen. Tämä avaus onkin tarkoitettu niille, joilla ko. yhteisaika jää selvästi alle 40 viikkotunnin. Miksi? Vaivaako näköalattomuus, pelko työelämään siirtymisestä, elämänhallinnan puute, aloitekyvyttömyys, tms. asia, jossa YTHS tms. organisaatio voisi auttaa?
Itse olen näkevinäni useita syitä ilmiöön. Yksi niistä on se, että monestakin syystä monen nykyisen yliopisto-opiskelijan sopivampi paikka olisi AMK:ssa. Valitettavasti tässä yhteiskunnassa näiden opiskelijoiden vanhempien ja isovanhempien sukupolvet korottivat yliopiston statuksen liian korkealle, niin että sinne hamuavat nekin, joilla syystä tai toisesta ei ole sinne edellytyksiä. Puuttuu lahjakkuutta, ahkeruutta tai jopa molempia. Lahjojen puuttuminen lienee harvinaisempaa mutta nykynuorisossa on liikaa väkeä, joka ei ole koskaan joutunut kovasti ponnistelemaan yhtään missään (ei esim. urheilussakaan). Jotkut ovat saaneet ylipositiivista palautetta tavanomaisista tai jopa tavanomaista heikommista saavutuksistaan. Nämä sitten leijuvat "keisarin vaatteissa" eivätkä siksi saa tulosta aikaan.
Jos vastaat, olisi kiva, että kohta kohdalta testaisit ajatuksiasi myös amiksesta ja AMK:sta valmistuneen 22-23 vuotiaan kohdalle: miten he pystyvät kokoaikaiseen viikkotyöhön ja siviilielämään. Kertaan vielä, että avaus ei ole suunnattu niille, joiden elämäntilanteessa on oikeasti kovin vähän valinnanvapautta, toivon heille helpompaa tulevaisuutta! Muiden toivon välttävän oman kohtaloni (se menetetty 20000e).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse en todellakaan ajattele opiskeluvuosia jonakin ansionmenetyksinä. Tähän mennessä yliopisto-opiskeluaikani on ollut parasta aikaa elämässäni, eikä todellakaan ole kiire sitä lopettamaan.
Sinänsä tuo juttu ei minua koske, sillä en käy töissä opiskelujen ohella ja opiskelen varsin nopealla tahdilla. Piti vain tuota "ansionementystä" kommentoida. Raha ei tee onnelliseksi, mutta mukava opiskeluaika tekee. Jos taas opiskelee ainoastaan rahan/työllisyysnäkymien vuoksi, niin jotain on mielestäni pielessä.
Et ole ainoa, jolla on tuo argumentti.
Jäivätkö tai jäävätkö amikset ja amkit vaille mukavaa opiskeluaikaa tai muita onnellisuusjuttuja?
Kuinka kauas tulevaisuteen opiskeluajan onnellisuus kantaa?
Itse makselin pitkään sitä kahtakymmentä tonnia, vyön kiristäminen ei tehnyt onnelliseksi.
viihtynyt yliopistossa. Bileet on hyviä, luennot ja teoreettisuus samoin. Alan "hanttihommat" on kivoja ja vaihto-ohjelmat myös, ei ole ollut kiire valmistua. Koko opiskelijakulttuuri, jota ei amiskavereilla ole, olen nauttinut siitä täysin rinnoin.
En käsitä tätä hännänvetoa amis vs yliopisto, ei läheskään kaikki käy yliopistoa saadakseen paljon rahaa tai mammonaa, tavoitteet on aloilla erilaiset. Tuntuu päinvastoin, että amislaisten täytyy jotenki päteä vaikkapa sitten netissä.
En henkilökohtaisesti olisi ikinä viiihtynyt amiksessa, olipa nimessä korkea-liite tai ei, se oli syyni yliopistoon menolle, ja olen myös tyytyväinen elämääni ja alavalintaani näin.
Onneksi omalla alallani on vielä niin, että amislaiset tekevät sihteerin työt ja meikäläiset ne varsinaiset, että ei mene hommat pelkkään viikseilyyn ;-)
Kirjoituksesi on kyllä melkoista "kulttikamaa" :)