Sinikelta-ara vai harmaapapukaija

juup, undujen hoito poikkeaa isommista linnuista huomattavasti, ei ole niin helppoa niiden hoito. ja ota huomioon niiden nokkien koko varsinkin aralla, sitä ei laastarilla paikata jos käy kiinni. ja esim, jos sulla tulee kavereita kylään niin saa kyllä olla tosi varuillaan koska linnut muutenkin reviiritietoisia ja saattavat uhitella pahemman kerrankin jos vapaana tällöin.

suosittelisin sulle ruusukaijasia tai neitokakaduja, persoonallisempia ja sosiaallisempia kuin undut ja kaunis ääni:) ja hivenen vaativampia kuin pikkuisemmat, siitä on hyvä lähteä sitten eteenpäin lintumaailmassa.

itselläkin oli unduja ja nyt neitokakaduja joiden jälkeen hankin kauluskaijan (pienemmän) ja voin sanoa että vaikka samankokoisia neitsikan kanssa niin aivan eri kastissa hoidetaan, murkkuikä varsinkin on yhtä koulutusta ja hermo meinaa mennä, ääni on todella korviin sattuva ja tavarat saa kyytiä,siksi hyvä ottaa paljon selkoa ettei linnut kärsi, kasvateta piloille tai joudu kiertoon juuri tiedonpuutteen/kärsivällisyyden takia.


isompiin mentäessä kannattaa olla kokemusta niistä todellakin. on vaativaa ja niillä on omat persoonansa ja käyttäytymisensä joten silloin täytyy tietää miten käsitellä ja toimia linnun kanssa, undupohjalta tämä ei valitettavasti onnistu:(

aivan... kirjoitti:

juup, undujen hoito poikkeaa isommista linnuista huomattavasti, ei ole niin helppoa niiden hoito. ja ota huomioon niiden nokkien koko varsinkin aralla, sitä ei laastarilla paikata jos käy kiinni. ja esim, jos sulla tulee kavereita kylään niin saa kyllä olla tosi varuillaan koska linnut muutenkin reviiritietoisia ja saattavat uhitella pahemman kerrankin jos vapaana tällöin.

suosittelisin sulle ruusukaijasia tai neitokakaduja, persoonallisempia ja sosiaallisempia kuin undut ja kaunis ääni:) ja hivenen vaativampia kuin pikkuisemmat, siitä on hyvä lähteä sitten eteenpäin lintumaailmassa.

itselläkin oli unduja ja nyt neitokakaduja joiden jälkeen hankin kauluskaijan (pienemmän) ja voin sanoa että vaikka samankokoisia neitsikan kanssa niin aivan eri kastissa hoidetaan, murkkuikä varsinkin on yhtä koulutusta ja hermo meinaa mennä, ääni on todella korviin sattuva ja tavarat saa kyytiä,siksi hyvä ottaa paljon selkoa ettei linnut kärsi, kasvateta piloille tai joudu kiertoon juuri tiedonpuutteen/kärsivällisyyden takia.


isompiin mentäessä kannattaa olla kokemusta niistä todellakin. on vaativaa ja niillä on omat persoonansa ja käyttäytymisensä joten silloin täytyy tietää miten käsitellä ja toimia linnun kanssa, undupohjalta tämä ei valitettavasti onnistu:(

Lue lisää

seurata, kun ihmistä aina opastetaan ottamaan lintuja mitä ei ilmeisestikkään halua... ja sitten ne laitetaan kohta kiertoon kun halutaan se iso, mikä piti jo 2v sitten ostaa..

...hauskaa kirjoitti:

seurata, kun ihmistä aina opastetaan ottamaan lintuja mitä ei ilmeisestikkään halua... ja sitten ne laitetaan kohta kiertoon kun halutaan se iso, mikä piti jo 2v sitten ostaa..

Lue lisää

kuules kyllä minäkin haluasin vaikka monenmoista elukkaa mutta en niitä ota koska tiedot ja taidot ei välltis riitä. oma järki siinä pitää vastaan tulla, lintuharrastus varsinkin on väärin harrastettuna kohtalokasta linnuille. kylmilteen hankkimaan isoa lintua on kyllä itsekästä. niitä isoja varsinkin on kierrossa ihan tarpeeksi juuri tiedon ja taidon puutteen takia tai sitten niitä ei hoideta kunnolla kun on niin hirveä elukka.

"en mä tienny et se olis tollanen"

joten ihan suosituksesta täällä neuvotaan miten toimia niin osaa sitten miettiä asiaa kunnolla ja mielikin voi muuttua, iso lintu on kuin kaksi vuotias uhmaikäinen tulisi taloon.

on monta lintua joilla samahko luonne kuin isoilla joten pitääkö se lintu hankki vain koon takia?

varsinkin jaco ja ara ovat osaaville käsille, joten se karttuu vain kokemuksen myötä.

........... kirjoitti:

kuules kyllä minäkin haluasin vaikka monenmoista elukkaa mutta en niitä ota koska tiedot ja taidot ei välltis riitä. oma järki siinä pitää vastaan tulla, lintuharrastus varsinkin on väärin harrastettuna kohtalokasta linnuille. kylmilteen hankkimaan isoa lintua on kyllä itsekästä. niitä isoja varsinkin on kierrossa ihan tarpeeksi juuri tiedon ja taidon puutteen takia tai sitten niitä ei hoideta kunnolla kun on niin hirveä elukka.

"en mä tienny et se olis tollanen"

joten ihan suosituksesta täällä neuvotaan miten toimia niin osaa sitten miettiä asiaa kunnolla ja mielikin voi muuttua, iso lintu on kuin kaksi vuotias uhmaikäinen tulisi taloon.

on monta lintua joilla samahko luonne kuin isoilla joten pitääkö se lintu hankki vain koon takia?

varsinkin jaco ja ara ovat osaaville käsille, joten se karttuu vain kokemuksen myötä.

Lue lisää

noin mustavalkoista...

Ei se kokemus aina kerro kaikkea. Tiedän lukuisia aikuisia KOKENEITA ihmisiä, joille itse en ikinä menisi myymään yhtäkään isoa lintua. Olen myös törmännyt sellaisiin ihmisiin, joilla isoa lintua ei ole koskaan ollut ja silti he ovat hyvinkin potentiaalisia kodintarjoajia.

Kyse on asenteesta. Jos se on kohdallaan ja tietoa on hankittu riittävästi(esim. vierailemalla eri lajien kotona) sekä elämän on vakaalla pohjalla, minusta ainakin voi ottaa ison linnun ensimmäiseksi linnuksi. Mistä ihmeestä sitä voi aloittaa jos jokainen iso lintu myytäisiin vain kokeneisiin koteihin? Miten määrittellä kokenut koti? Ei myöskään koko kerro kaikkea, senegali tai jokin aratti voi olla aivan yhtä vaativa kuin isokin vaikka kokoa on vähemmän.

On hyvä toki tarjota vaihtoehtoja ja pohtia toisen kysyessä asiaa hyvässä hengessä. Monet nimittäin eivät osaa ajatellakaan miten suuri lajien kirjo loppujen lopuksi on papukaijoissa. Tyypillisimmät isot linnut, joita halutaan ovat jako, ara tai joku amatsoni(ja yleensä se siniotsa). joku toinen laji kuitenkin saattaa ollakin enemmän se oma laji.

ei ole kirjoitti:

noin mustavalkoista...

Ei se kokemus aina kerro kaikkea. Tiedän lukuisia aikuisia KOKENEITA ihmisiä, joille itse en ikinä menisi myymään yhtäkään isoa lintua. Olen myös törmännyt sellaisiin ihmisiin, joilla isoa lintua ei ole koskaan ollut ja silti he ovat hyvinkin potentiaalisia kodintarjoajia.

Kyse on asenteesta. Jos se on kohdallaan ja tietoa on hankittu riittävästi(esim. vierailemalla eri lajien kotona) sekä elämän on vakaalla pohjalla, minusta ainakin voi ottaa ison linnun ensimmäiseksi linnuksi. Mistä ihmeestä sitä voi aloittaa jos jokainen iso lintu myytäisiin vain kokeneisiin koteihin? Miten määrittellä kokenut koti? Ei myöskään koko kerro kaikkea, senegali tai jokin aratti voi olla aivan yhtä vaativa kuin isokin vaikka kokoa on vähemmän.

On hyvä toki tarjota vaihtoehtoja ja pohtia toisen kysyessä asiaa hyvässä hengessä. Monet nimittäin eivät osaa ajatellakaan miten suuri lajien kirjo loppujen lopuksi on papukaijoissa. Tyypillisimmät isot linnut, joita halutaan ovat jako, ara tai joku amatsoni(ja yleensä se siniotsa). joku toinen laji kuitenkin saattaa ollakin enemmän se oma laji.

Lue lisää

Olen etsiskellyt muita papukaijalajeja myös, ja vierailin harrastajan luona, jolla kaijasia. Ihastuin heti! Olisiko mahdollista pitää kaijasia kruunuviherkaijan/kaijojen kanssa? Pitääkö kaijasia olla parvi, vai riittääkö kaksi?

undutti kirjoitti:

Olen etsiskellyt muita papukaijalajeja myös, ja vierailin harrastajan luona, jolla kaijasia. Ihastuin heti! Olisiko mahdollista pitää kaijasia kruunuviherkaijan/kaijojen kanssa? Pitääkö kaijasia olla parvi, vai riittääkö kaksi?

Lue lisää

Eri häkissä juu, samassa häkissä ei (jos nyt ei ole semmoista kymmenien neliöiden aviaariota), kaijaset ovat varsin reviiritietoisia ja tiukkaluonteisia tipuja eivätkä yleensä epäröi käyttää nokkaansa jos jokin ei miellytä. Kaksikin kyllä mainiosti riittää pitämään toisilleen seuraa jossei parvea halua.

-M- kirjoitti:

Eri häkissä juu, samassa häkissä ei (jos nyt ei ole semmoista kymmenien neliöiden aviaariota), kaijaset ovat varsin reviiritietoisia ja tiukkaluonteisia tipuja eivätkä yleensä epäröi käyttää nokkaansa jos jokin ei miellytä. Kaksikin kyllä mainiosti riittää pitämään toisilleen seuraa jossei parvea halua.

Lue lisää

Ei kymmenien neliöiden aviaariota olisi tarjottavissa, mutta huone, jonka korkeus n. 2,5 metriä, 5 metriä pitkä, ja noin kaksi ja puoli leveä. Noin 12,5 neliötä. Mutta kaijasten reviiritietoisuuden tiesinkin, joten ei kai sitten ole mahdollista.

........... kirjoitti:

kuules kyllä minäkin haluasin vaikka monenmoista elukkaa mutta en niitä ota koska tiedot ja taidot ei välltis riitä. oma järki siinä pitää vastaan tulla, lintuharrastus varsinkin on väärin harrastettuna kohtalokasta linnuille. kylmilteen hankkimaan isoa lintua on kyllä itsekästä. niitä isoja varsinkin on kierrossa ihan tarpeeksi juuri tiedon ja taidon puutteen takia tai sitten niitä ei hoideta kunnolla kun on niin hirveä elukka.

"en mä tienny et se olis tollanen"

joten ihan suosituksesta täällä neuvotaan miten toimia niin osaa sitten miettiä asiaa kunnolla ja mielikin voi muuttua, iso lintu on kuin kaksi vuotias uhmaikäinen tulisi taloon.

on monta lintua joilla samahko luonne kuin isoilla joten pitääkö se lintu hankki vain koon takia?

varsinkin jaco ja ara ovat osaaville käsille, joten se karttuu vain kokemuksen myötä.

Lue lisää

Kuten sinulle tuo toinen jo vastasikin, on hyvin henkilökohtaista miten ihmiset osaavat eläimiään käsitellä. Jotkut voivat olla auttamattomasti tyhmiä, eivät kykene ajattelemaan itsenäisesti ja järkevästi hoitoa, ja tarvitsevat kokoajan jotakin neuvoa kirjallisesti.
Omat aivoni toimivat ja kykenen miettimään itsenäisesti ja muistelemaan joskus lukeneeni tai kuulemaani tietoa. Ruokailunkin arvasin alussa viimeisimmälle tulokkaalle; hedelmiä, pähkinöitä ja eläinkaupasta suurille papukaijoille tarkoitettua siemenseosta.

Minun ensimmäinen lintuni, jonka ostosta on jo yli kymmenisen vuotta, oli neitokakadu ja yhden sivun kirjasta olin siitä lukenut, sekin ystäväni kanssa.
Olin 15 ja ystäväni yllytti minua hankkimaan neitokakadun, kun itse ihailin hänen undulaattejaan jotka hän oli juuri hankkinut. Hän sanoi ettei undulaateissa ole mitään vaikeaa hoitaa, ne tulivat kasvattajalta, ovat hyvin kesyjä ja kivoja ja se "kuhertelukin" oli niin söpöä. Hän näytti kuvan lintukirjasta ja sanoi "Katso kuinka söpö se on! Luonteeksi kuvataan sosiaalinen, mukava, ihmisrakas..." eikä ollut kauaakaan kun otin asian puheeksi vanhempani kanssa. Meillä on iso omakotitalo ja kerroin ystäväni lintu"harrastuksesta" ja miten hän suositteli lintua. Parin viikon päästä vanhempani suostuivat ja hankimme kasvattajalta pari vuotta vanhan, valmiiksi kesytetyn linnun ja ohjeet miten sitä totutellaan uusiin ihmisiin.

Tämä lintu on vieläkin minulla. Parisen kuukautta sitten se täytti 14. Mutta ajat ovat muuttuneet siitä, kun sen sain.
Tällä hetkellä minulla on tämä neitokakadu, pari undulaattia ja eläinkaupasta ostin muutama vuosi takaperin monta kymmen vuotiaan kultatöyhtö kakadun. Tarkkaa ikää ei omistaja tiennyt mutta n. 60 vuotiaaksi arveltiin. Hän on aikansa melkein elänyt mutta viettelee eläkepäiviään hyvin täällä kavereidensa seurassa.

Sinikelta-Ara on nyt suunnitteilla. En haluaisi nuorta yksilöä, sillä en usko pystyväni kasvattamaan sitä pienestä asti "hyväksi linnuksi". Eräs kasvattaja tosin kertoi että hänellä on 8, melkein 9 -vuotias ara, josta hän voisi luopua tilan puutteen (ja toisten lintujen agressiivisen luonteen) vuoksi. Ara on sosiaalinen ja kiltti eikä riko asioita jos on tarpeeksi tekemistä. Minulla on kokemusta suuresta kakadusta joka on pysynyt terveenä ja oppinut luonani lentämään vaikka onkin hyvin vanha.

Ongelmia lintujeni kanssa ei ole ollut ja olen usein yhteydessä isojen papukaijojen ja kakadujen kasvattajiin.
Tietysti en tiennyt näistä linnuista, kun en ollut lukenut. Aivotyöskentelyä vaadittiin ja vähän netistä tietoa perusasioista.
Nyt vuosien ja vuosien kokemuksella voin sanoa, että loppujenlopuksi lintu ei muuta tarvitse kuin tilaa lentää, rakkautta ja syleilyä, oikeaa ravintoa ja turvaa. Tuhoa ei muut saa oikeastaan aikaiseksi paitsi tuo suurikokoinen kakadu, mutta hänkin alkaa olemaan jo niin vanha että kaikenmaailman lelut ja katosta roikkuvat köydet riittävät tuhoamishalun laannuttamiseen.

Heillä on häkkinsä kun olen töissä ja lopun päivästä ja yleensä myös yön he viettävät häkeissään, paitsi vanha herra, joka mieluummin tykkää nukkua sängynpäädyssä olevalla puulla.

Linnut lentelevät vapaasti talossa ja kesäisin ovat takapihalla itserakennetussa ulkohäkissä.

Suosikkieläimeni itse olen ostanut ilman sen kummempia miettimisiä. Mm. Tuo neitokakadu tuli heräteostoksena ja olen selvästi häneen enemmän ollut kiintynyt kuin undulaatteihini, joiden kanssa kävin melkoista sähköpostikeskustelua, kun yritin saada mieluisen väriset, näköiset ja luontoiset linnut. Kun ne viimein tuli, oli odotus ollut jo kuukausia. Pari poikuetta meni siinä odottelussa sivusuun. Rakastan lintujeni lisäksi myös muita eläimiäni yhtä paljon, mutta tiettyihin olen erityisesti kiintynyt. Kaikki tulevat hakemaan seuraa ja kaikkia paijaan, mutta tiettyjä erityisesti odotan.

Heräteostokset sopivat minulle kyllä. Sitä en todellakaan suosittele kaikille, sillä kaikilla ei riitä pinnaa ja aikaa, ja lisäksi useammat ihmiset tarvitsevat tietoa ennenkuin pystyvät pitämään huolta eläimestään.
Omat eläimeni eivät ole sairastelleet, vaikka kakadulla olikin höyhenongelmaa kun oli viimeisten vuosien ajan ollut vain eläinkaupan häkissä. Nykyään pystyy lentämään vaikka ei uskottu että se sitä enään tekisi / osaisi. Harjoittelua ja aikaa se tarvitsi.

Minulla etuna on ollut se, että eläimeni ovat valmiiksi olleet kesyjä, sosiaalisia ja terveitä. Kasvatuksesta ei tulisi mitään sillä poikasista en tai niiden tekemisestä en tiedä. Haluakaan kasvattajaksi ei ole ja haluan vain olla lemmikkien omistaja.

Eli on olemassa ihmisiä, joiden aivot toimivat ja jotka pystyvät perusinfon avulla hoitamaan lemmikkejään hyvin. Jotkut tarvitsevat jatkuvasti kirjalliset ohjeet joiden mukaan mennä.

Oli noissa sitten yllättäviäkin asioita, nimittäin en tiennyt kakadun äänen olevan niin kova. Ei se haittaa, sillä asun omakotitalossa. Haukkuvathan koiratkin ja niiden ääni on paljon ärsyttävämpi.
Eikä kakaduni edes huuda yhtä paljon kuin naapurin koira.