Millainen peruukki/päähine?

Pitkä vaalea tukka oli mullakin, ja paksu. Siksi oli aika vaikea kokeilla peruukkeja kun se oli vielä päässä. Mutta olihan se pakko hankkia ennen kuin hiukset oli kokonaan lähteneet, siltä ainakin tuntui silloin. Mietin ensin lyhyttä, mutta kun kokeilin sitä näytin ihan äidiltäni..=)Mulla ei ole ollut lyhyttä tukkaa kuin lapsena. Huomasin kuvan tummasta pitkästä ja kysyin olisko blondia. Olihan siellä, ja otin sen. En vaan pitänyt sitä kuin joskus alussa töissä ja vissiin kerran pari Syöpiksellä käydessäni. Oli aika hankala, tuntui kokoajan liukuvan päälaelle. Ja kun ei ollut otsatukkaa, mulle tuli Mauri Pekkarinen-fiilis. Laitoin siihen pannankin, ja näytti kyllä paremmalta. Jotenkin vaan ne pitkät jouhet heiluivat aina naamalla ja suussa, ja niitä lähti irtikin. Pidin sitten pelkkää huivia niin kauan kuin tukka kasvoi. Loppupäätelmä tästä olisi, että ehkä ottaisinkin lyhyen nyt. Olen sen ikäinen jo, etten ehkä haluaisi eri väristä. Mutta se on ihan makuasia, voisi olla kiva kokeilla muutakin väriä.

peruukin, mutta käytin sitä vain pari kertaa,
pipo ja liina olivat käytössä enemmän

hartioille ulottuvan peruukin samanvärisen
kuin omakin,ettei kiinnittäisi toisten
huomiota.Tosi hiostava se on,ehkäpä lyhyt hiuksinen
peruukki on helpompi.

Minullakin prinsessaikäinen tytär
halusi sen peruukin.
Monet käyttävät huiveja.

Kulmakarvat minulla harveni paikoittaan
osa ripsistä lähti.

Peruukkivalintani oli suurinpiirtein se mikä oli oma tukkani. Päädyin tähän, vaikka ihan uusi ilmekin houkutteli.

Tein tällaisen ratkaisun, koska olin työssä ja muutenkin ihmisten ilmoilla sairauteni aikana, enkä halunnut joka paikassa ruveta selittelemään mistä on kysymys, vaikka se ei nyt mikään salaisuus ollutkaan. Ihmiset vaan suhtautuvat vieläkin tuohon syöpään niin erilailla, toiset ymmärtävät, toiset ovat järkyttyneitä tai peloissaan. En halunnut aiheuttaa hämminkiä.

Peruukit ovat nykyisin muuten tosi hyviä. Valinnan onnistuminen tuli testattua äitini kanssa. Hiukset olivat lähteneet ja olin ottanut peruukin käyttöön. Äiti tuli kylään, eikä huomannut peruukkiani ennekuin kerroin että minulla sellainen on.

Käytännössä käytin peruukkia työssä ja muuten kotini ulkopuolella liikuessani. Heti kun tulin kotiin, oli minulla tarve ottaa se pois. Kotioloissa olin siis kaljuna, eikä kotiväki pitänyt sitä pahana.

Onnekseni menetin hiukseni syyskuussa, sillä onhan se peruukki ikäänkuin pipo. Kesähelteellä tuskin olisin sitä käyttänyt. Olisin ehkä kesäaikaan päätynyt kuitenkin tuohon liina-systeemiin. Seuraavan vuoden pääsiäisen tienoilla oli lämmin jakso ja mulla olikin sitten jo sellainen parin sentin sänki, jolloin heitin mokoman vekottimen niinsanotusti nurkkaan.

Tuosta karvoitukseta vielä. Hiukset ja muu karvoitus lähti. Onneksi kulmakarvat ja ripset säilyivät. Aluksi varoiteltiin, että kynnetkin saatavat lähteä, mutta onneksi nekin säilyivät. Jotenkin ajattelin niin, että mitäpä noista hiuksista, mutta kynnet, ne kyllä haluaisin säilyttää, sillä olinhan minä useimmiten käyttänyt esim. kynsilakkaakin. Näin jälkeenpäin tuntuu tuo huoli kynsilakasta turhamaisuudelta, mutta silloin se oli totisinta totta.

Ebaysta saa tilattua peruukkeja suoraan valmistajalta noin 10 puntaa/kpl, joten tilasin niitä kolme kappaletta sen sairaalan maksaman lisäksi. Ihan yhtä hyvä laatu. Naapurit ihmetteli varmaan kun tukka piteni ja lyheni vähän väliä....

Ja huivia parempia päähineitä ovat ns. "huivipipot", moottoripyöräilijöiden kypärän alle tarkoitettuja. Tosi makeita värejä ja kuoseja. Lisäksi suosittelen buff-huiveja, joita käyttävät myös moottoripyöräilijät ja skeittarit. Esim. "Selviytyjät"-ohjelmassa niillä on kaikilla sellaiset...Tosi käteviä. Minä tilasin näitä molempia huuto.netistä.

Karvanlähtö riippuu pitkälti lääkkeestä... taxo ei ilmeisesti vedä ihan yhtä karvattomaksi, mutta jos saat pelkkää cefiä koko kuurin, putoaa joka ikinen karva heti alkuun. Ripset myös.

Otin ihan uuden tyylin ja repäisevän sellaisen, kun kävin hankkimassa peruukin. Se näytti niin aidolta päässäni, kiitos hyvien tekijöiden ja tegnologian, että sitä ei erottanut aidosta tukasta.

Kuljin kyllä myös kaljuna, koska eräs minulle hyvin rakas ihminen sanoi, että älä sure kalju on aina muotia ja niin minä kuljin lippis tai huivi päässä, kerran minua vissiin luultiin muslimiksi asti.

Kannattaa valita sellainen peruukki missä tuntee olonsa kotoiseksi ja hyvännäköiseksi.

peruukin. Pidin parissa juhlissa ja muutaman kerran näytin vuoksi. Kesäkuumalla kuin karvahattu päässä. Töihin en lattaisi missään hinnassa. Huivi päässä ihmisten ilmoilla ja pää paljaana kotona vaikka olisi vieraitakin. Saa hiukset happea. Ilmeisesti mulla lähti kulmakarvatkin osin, ovat niin vaaleat, ettei paljon erotoa ja ehkä osa ripsistäkin. Sormenpäistä lähti tunto, joten en tuntenut onko mulla ripsiä tai kulmakarvoja mutta nyt kun tunto on palautumassa, niin huomasin, että onhan niitä ja ehkä ovat poissa olleet kun ei niitä paljon eroa. Alapäässä lähtee kaikki karvat ja vaikka tukka kasvaa jo kovasti niin alapäässä ei ole karvan karvaa. Säärikarvat ja kainalokarvat ajoin kesällä. Nyt alkavat palaamaan, normaalistihan niitäkin saa ajaa joka viikko.

Kyllä siihen kaljuun ja huivin kanssa tottuu olemaan. Minä tein aikoinaan ison kasan silkkihuiveja ja mietin, että mitähän minä niillä teen kun en ole ollenkaan huivi-ihmisiä, en pidä edes kaulassa. Aika tavaran kaupihtee. Nyt on sitten voinut ottaa sävy sävyyn muitten asusteiden kanssa sopivan huivin.