"VALITUS NEW YORKIN MATKASTA

Parhaimmillaan ihmiset vaivautuvat kirjoittamaan tällaisia reklamaatioita matkanjärjestäjille:

-------

"VALITUS NEW YORKIN MATKASTA

Ostin kauttanne matkan New Yorkiin 22.–25.2.2007. Matkani hintaan sisältyivät Finnairin suorat lennot ja majoitus Hudson-hotellissa. Matkani maksoi 1.125 € ja kuvittelin sillä rahalla saavani kunnon kaupunkiloman isossa omenassa. Oletin myös, että aamiaiset olisivat sisältyneet hintaan, kuten yleensä kaupunkihotelleissa. Harmikseni huomasin jo ennen matkaa, että jos olisin ostanut lennot ja majoituksen erikseen netistä olisin selvinnyt paljon halvemmalla. Olisin nimittäin saanut pelkät lennot samalla koneella Finnairin omilta sivuilta hintaan 395 € ja suoraan hotellin omilta sivuilta huone olisi maksanut 189 taalaa yöltä. Te peritte vielä palvelumaksua 15 €.

Varasin matkani heinäkuussa 2006 ja maksoin varausmaksun 150 € saman tien. Jo lokakuussa minulta vaadittiin lisämaksua polttoaineesta. Maksoin loppumaksun laskun eräpäivän mukaisesti kuukautta ennen matkaa. Laskuun oli myös ympätty se polttoainelisämaksu 60 €. En ole yhtään vakuuttunut, että siitä oli kyse, taisi virkailija haluta vähän rahaa omaan taskuunsa. Kun kuulette miten kurjasti lomani meni, tämä ei voi olla mikään harhaluulo. Minua myös raivostuttaa se, että taalan kurssi on laskenut koko syksyn ja kuulin uutisista, että Aurinkomatkat oli maksanut asiakkailleen takaisin rahaa sen takia. Yritin soittaa marraskuussa asiasta toimistoonne, mutta linjat olivat varattu koko aamupäivän ja en päässyt läpi. Siksi valitan asiasta nyt. Katson olevani oikeutettu edullisempaan hintaan dollarin kurssin laskun takia. Mutta ensin muuhun asiaan:

Kun heinäkuussa otin yhteyttä toimistoonne, halusin varata Waldorf-Astoria – hotellin tai Plaza-hotellin, koska olen nähnyt ne monissa elokuvissa. Sain kuitenkin kuulla, että toimistonne ei tee yhteistyötä Waldorfin kanssa ja Plaza-hotellin oli ostanut joku israelilainen sijoittaja (siinä olisin ehdottomasti halunnut asua, koska Sinkkuelämän Carrie ja Mr Big tapasivat usein siellä). Virkailijanne suositteli sitten minulle vaihtoehdoksi Hudson-hotellia, sillä se oli muka tuttu monista muotikuvauksista ja on kuulemma varsin upea majapaikka. Virkailija kertoi, että minulla olisi mahdollisuus bongata julkkiksia Hudsonissa, mutta sellaista ei kuitenkaan tapahtunut matkani aikana. Sanoitte Hudsonin olevan tyylikäs hotelli, mutta minulle vulgäärit huoneet olivat suorastaan shokki. Kylpyhuoneen seinät olivat lasia ja ette arvaa kuinka kiusallista matkakaverilleni ja minulle oli jakaa huone, kun toinen näki kaiken mitä kylpyhuoneessa tapahtui. Kyllä sellaisesta asiasta kuin kylpyhuoneen lasiseinistä tulee kertoa etukäteen. Jos olisimme siitä tienneet, emme missään nimessä olisi halunneet tuota hotellia!

Toinen asia koskien huonettamme oli se, että siinä oli vain parisänky. Olimme tilanneet kahden hengen huoneen, ja koska meitä oli kaksi miestä matkalla, oletimme ilman muuta saavamme kaksi erillistä sänkyä. Yritimme vaihtaa huonetta sellaiseksi, jossa olisi ollut kaksi sänkyä, mutta meille kerrottiin, että hotellissa on vain kolme sellaista huonetta ja ne olivat kaikki varattu.

Lomalla ollessani haluan pysyä hyvässä kunnossa ja ehdoton edellytys hotellilleni on, että siellä on kunnon kuntosali. Suunnittelin koko syksyn tapaavani Hollywoodin kuumia nimiä Hudsonin kuntosalilla, mutta haaveeni ei koskaan toteutunut. Esitteessänne luki, että Hudson-hotellissa on kuntosali, mutta se ei pidä paikkansa. Vieläkin uudessa kesäesitteessänne sekä nettisivuillanne mainostatte Hudson-hotellia kuntosaleineen. Oletteko koskaan edes nähneet hotellia?! Olen valittanut toimistostanne ja turhista lupauksistanne jo kaikille tutuilleni eikä tämä lopu tähän. Kukaan kymmenistä ellei sadoista tuttavistani ei enää koskaan astu lähellekään teidän puljua tai edes harkitse ostavansa matkaa sieltä! Olen varsin käärmeissäni toteutumattomista lupauksistanne.

Hotellihuoneessani oli kylpyhuoneen lasiseinien lisäksi kokolattiamatto ja huonetta ei siivottu kunnolla. Kokolattiamatto teki pahaa astmalleni, jouduin ottamaan heti toisena päivänä yhteyttä lääkäriin, joka maksoi laboratoriotutkimuksineen USD 469 Mount Sinai –sairaalassa. Ei todellakaan kivaa katkaista lyhyttä lomaa tohtorin luona käyntiin, kun matkakaveri pääsi tutustumaan kauemmin Manhattanin matkailutarjontaan. Jäin paljosta paitsi. Esitteessänne mainostettiin niin kovasti New Yorkin mieletöntä iltamenoa. Sitä en päässyt edes testaamaan, koska astmani äityi niin pahaksi. Koen tulleeni petetyksi.

Illalla ja koko yön kadulta kantautui kamalaa melua, se oli kuin jostain amerikkalaisesta poliisisarjasta. Ambulanssit ja poliisiautot kulkivat pitkin katua pillit ulvoen. Myös roska-autojen äänet häiritsivät läpi yön. Mikä terveysriski laittaa roskapusseja kadulle! Kuulin uutisista, että Manhattanin useissa ravintoloissa oli rottia, ei mikään ihme…Huoneeni ikkunat olivat ohuita ja melu kuului neljänteen kerrokseen asti. Sain kärsiä unettomista öistä kaukana kotoa kohteessa, jossa ei kukaan välittänyt tuskistani. Olen Kyproksella matkaillessani tottunut siihen, että voin luottaa oppaan palveluihin läpi vuorokauden. New Yorkin matka oli kuulemma omatoimimatka, ja ette olleet laskeneet oppaan palkkaa matkan hintaan. Minulla ei myöskään ollut muuta kuin osaamattoman virkailijanne puhelinnumero, joten apua en saanut mistään. Eikö kaikilla matkatoimistoilla ole nykyään päivystysnumero, johon voi soittaa?

Astmani paheni kun ilmastointilaite ei kovasta hurinasta huolimatta varmaan toiminut kunnolla, loppumatkasta alkoi jo flunssakin tulla päälle. Jouduin lisäksi ostamaan lämpimämpiä vaatteita, koska ilmat muuttuivat loppuviikosta erittäin kylmiksi. Meitä ei oltu varoitettu siitä, että New Yorkissa voi olla arktiset olosuhteet helmikuussa. Esitteessännekin Keskuspuiston puissa on vehreät lehdet ja kaduilla kukkivat tulppaanit. Vaatekuluja minulle kertyi Calvin Kleinin ale-takin, parin college-paidan ja lämpimien housujen ostosta USD 345. Jouduin vielä maksamaan tippiä taksikuskille, mutta siitä ei ole kuittia.

Olen todella pettynyt matkaani. Hotelli oli kaikkea muuta kuin haluamani arvokas Waldorf-Astoria. Mainostatte Hudsonia ensimmäisen luokan hotellinna esitteessänne, mutta voin omasta kokemuksestani kertoa, että se ei sitä ole. Hotelli vilisi nuorta porukkaa, joka kansoitti baarin joka ilta. Olen matkustanut todella paljon ja tämä ei ollut lainkaan sellainen loma, johon olen tottunut. Henkilökunta oli epäystävällistä. Laukunkantajakin jäi jopa odottamaan ovelle juomarahaansa. Annoin sitten pari lanttia ja siitä kiitoksena sain katsella nyrpeitä naamoja koko loppuajan. Kaiken huippu oli, kun poistuin viimeisenä päivänä huoneestani, huonesiivooja huusi perääni. Kinusi rahaa, mutta olin päättänyt että niille en maksa lanttiakaan, kun palvelu ei pelaa. Huonosti olette valinneet hotellin, kun siellä ei edes saa palvelua.

Ja en ole edes maininnut lentoja! Halusin tietenkin Finnairin suorat lennot New Yorkiin. Finnair Plus – pisteiden keruu on minulle sydämen asia. Menolento meni ihan ok, tosin saimme matkakaverini kanssa paikat kapealta ja ahtaalta penkiltä. Olen mielestäni varannut matkan hyvissä ajoin, yli puoli vuotta ennen matkaa, mutta silti minut sijoitettiin koneen loppuosaan, paikalle 54G. Olivatko ne kaikki varanneet matkansa paljonkin ennen minua, siis ne jotka saivat kunnian istua niillä leveillä ja makuuasentoon menevillä penkeillä verhon takana edessä?? Olisitte voineet kertoa tästä myös minulle. Näin jopa että he siemailivat samppanjaa. Minun piti kuitenkin tyytyä jauhelihapihveihin ja haaleaan kokikseen. Toki sain myös monen pyynnön jälkeen olutta ja drinkkejä (sentään jotain hyvää verrattuna Kyproksen charter-lentoihin: viina ei maksanut mitään!). Osan juomista jouduin tosin itse hakemaan, kun emot eivät mukamas ehtineet tuoda niitä. Ja palvella suomalaisemot eivät osaa: Lentoemäntäkin kaatoi kömpelyyksissään ainakin puolet bloody mary -lasistani syliini ja pyysi tuskin anteeksi. Joduin siis myös laittamaan matka-asuni pestäväksi heti ensimmäisenä päivänä Hudson-hotellissa. Hintaa pesulakuluista tuli USD 45. Haluan myös tuoda esille syvän kiukkuni niistä ahtaista oloista, joissa jouduin istumaan lennolla. Se kesti kuitenkin melkein 9 h ja kuulin vierustoveriltani, että pitkistä lennoista voi seurata laskimotukoksia ja jopa kuoleman vaara on olemassa. Tästäkään minulle ei kerrottu toimistossanne. Jos olisin ollut tästä seikasta tietoinen, olisin ilman muuta vaatinut virkailijaa varaamaan jonkun kaupunkikohteen lähempää!

Olen matkustanut elämäni aikana todella paljon ja tiedän, että Rhodoksella ja Kyproksella lentokentät toimivat, ottavat koko koneellisen vastaan kun tullaan perille ja mitään sekaannuksia ei pääse syntymään. Kun sitten saavuimme New Yorkin JFK-kentälle, minua odotti yksi matkan harmillisimmista ja nöyryyttävimmistä kokemuksista. Jonotimme koko koneellinen noin 2 h passintarkastuksessa. Tunsimme olevamme kuin karjaa, kun olimme ahtautuneet tunkkaiseen ja ylilämmitettyyn tulohalliin. Pari matkustajaa taisi pyörtyäkin. Koneen miehistö luikahti passintarkastuksesta nopeasti ohi, mikä tuntui aika väärältä, maailman parhaimmassa demokratiassa kun oltiin. Minun kohdalleni osunut passintarkastaja oli vihainen vanha akka, joka ei osoittanut kiinnostusta lennolla saamaani huonoa kohtelua kohtaan. Hän vain sanoi, että olin täyttänyt vääränvärisen lomakkeen ja passitti minut kahden tunnin odottelun jälkeen jonon päähän (siellä oli taas uusi koneellinen jostain kehitysmaasta) ja taas sain odottaa toiset 1.5 h ennen kuin pääsin uudelleen passintarkastukseen. Siellä minulta otettiin sormenjäljet ja valokuva (tästä ei ollut mitään tietoa etukäteen, tunsin itseni rikolliseksi). Tarkastaja halusi myös nähdä rahani ja luottokorttini. Pöytä oli niin korkea etten nähnyt ottiko hän muutaman setelin lompakostani, mutta pahalta näytti. En voi todistaa mitään, mutta jotenkin tuntui siltä, että matkakassani hupeni tässä tilanteessa.

Matkakaverini oli jo tuskastunut odotteluun ja oli raskaan lennon jälkeen ottanut taksin hotelliin. Jouduin siis odottelemaan tullissa melkein neljä tuntia pitkän lennon jälkeen (ja aikaa meni myös laukkua odotellessa) ja ottamaan sitten uuden taksin – sekä maksamaan sen itse yksin. Hintaa tälle taksimatkalle tuli USD 45 tiemaksut tippi (huom. tästä minua ei varoitettu etukäteen), eli USD 60. Vaadin saada takaisin sen, sillä olisin muuten mennyt kaverini kanssa samalla taksilla. Ja lomani myös lyheni tuon tulliselvittelyn takia huimasti. Vaadin saada takaisin tämän lyhentyneen loma-aikani.

Menolennosta siis selvittiin hengissä, mutta kun luette paluumatkastani, niin ymmärrätte, että minun tulee saada kunnon korvaus kärsimyksistäni. Viimeisenä lomapäivänäni olin rauhallisesti viettämässä sunnuntaiaamua MoMA:ssa ja sain kännykkääni viestin Finnairin Nykin toimistosta. Paluulento oli noin vain peruttu ja minun käskettiin ottaa yhteyttä lentoyhtiöön. Tästä tuli roimasti puhelinkuluja (joudun odottamaan seuraavaa puhelinlaskuani, että saan tietää tarkan summan), koska jouduin soittamaan vastaajaani useaan kertaan, jotta sain toimiston puhelinnumerosta ja koko viestistä edes selvää. Jouduin myös jonottamaan Finnairin toimistoon, jossa puhuttiin vain englantia. Mitä hyötyä suomalaisesta lentoyhtiöstä on, jos palvelua ei saa suomeksi?! Jos olisitte palveleva toimisto, olisitte itse hoitaneet nämä puhelut, oli arki tai sunnuntai.

Sain tiedon, että minut on laitettu Deltan lennoille Amsterdamin kautta Suomeen. Minun piti olla maanantaiaamuna perillä klo 8.50, mutta nyt olisinkin perillä vasta 17.50. Menetin kokonaisen työpäivän! Jos jotain yhtiötä inhoan niin se on Delta, olen lukenut lehdistä, että se kuuluu Chapter 11 – yhtiöihin, eli on konkurssikypsä. En todellakaan halunnut päätyä lomallani Atlantin kylmiin aaltoihin…Deltan kone lähtisi New Yorkista samaan aikaan kuin Finnairin koneen olisi pitänyt lähteä, mutta minun pitäisi kuitenkin mennä ensin Finnairin tiskille. Tein kuten käskettiin, mutta ymmärrätte varmaan, että viimeinen lomapäiväni oli pilalla. Tästä Manhattanin matkasta jäi paha maku suuhun. Siinä jäivät picassot ja monetit ihan kakkosiksi, kun mietin huimasti pidentynyttä kotiinpaluutani. Sydän pamppaillen lähdin tekemään matkaa kentälle ja menin Finnairin tiskille, jossa käteeni lyötiin lentomatkustajan oikeudet - paperi. Lakimiehenä näin heti, että sen perusteella mitään ei heruisi. Olivat pesseet kätensä korvauksista. Ei paljon naurattanut. Nieleskelin itkua ja en jaksanut valittaa siinä tilanteessa. Myöhemmin verenpaineeni ja raivoni toki nousi, kun tajusin koko onnettoman tilanteeni.

Lähdin junalla vaihtamaan terminaalia ja olin aivan loppu. Sain kuulla muilta matkustajilta, että heistä osa oli saanut ruokalippuja ja paikan business-luokkaan omilla lennoillaan. Osa pääsi Brysselin ja Frankfurtin kautta kotiin. Itse en saanut edes istumapaikkoja Finnairin OMILLE lennoille Amsterdamista Helsinkiin. Miten saman koneen matkustajia voidaan kohdella näin eriarvoisesti? Olivatko he ostaneet matkansa Finnairin omista yrityksistä SMT:sta tai Areasta?

Jouduin itse raahaamaan laukkuni Deltan terminaaliin ja siellä minua taas kohdeltiin huonosti. Lähtöselvityksessä kiellettiin minua lukitsemasta matkalaukkuani. Jotain uusia määräyksiä ilmeisesti, josta minua ei oltu missään vaiheessa infottu. Tiedä mitä laukustani otettiin, niin sekaisin se oli saapuessani kotiin. Tiskiltä sain istuinpaikkalipun vain välille New York-Amsterdam, mutta en siitä eteenpäin. Osa oli saanut myös jatkolennoille istumapaikat. Oletteko maksaneet laskujanne lentoyhtiöille lainkaan, kun asiakkaitanne kohdellaan näin huonosti?

Turvatarkastaja veti minut syrjään ja pyysi ottamaan kengät pois. Sitten laukkuni tutkittiin rätillä, joka laitettiin laitteeseen, jonka avulla testattiin räjähteitä. Minua pidettiin selvästi terroristina. Miespuolinen turvavirkailija käpälöi minua ja se kaikki tehtiin toisten katseiden alla. Todella epämiellyttävää ja epäinhimillistä. Varsinkin kun monet suomalaiset kanssamatkustajani näkivät minut siinä tilassa. Käsimatkatavarani avattiin ja tongittiin. Tarkastaja halusi poistaa tavaroistani konjakkipullon, jonka olin ostanut menomatkalla Helsinki-Vantaalta ongelmitta. Juon aina vaan parasta konjakkia ja Remy-Martin -pullo maksoi 43 €, ohessa kuitti myös siitä. Tarkastaja sanoi, että nesteitä isoissa pulloissa ei saa ottaa mukaan. Tästä minua ei informoitu toimistossanne lainkaan. Pulloni tuotti varmaan hauskan illan turvatarkastajille. Tällaisesta kohtelusta ja erikoisista säännöistä olisi pitänyt varoittaa etukäteen. Pahoitin mieleni koko pitkän lennon ajaksi.

Sitten kun koneemme vihdoin piti lähteä, alkoi tapahtua ikäviä asioita. Kapteeni oli päättänyt odottaa viittä puuttuvaa ateriaa ja paria matkalaukkua. Odotettavissa oleva talvimyrsky alkoi tietenkin juuri silloin ja lunta tuli taivaan täydeltä. New Yorkin lentoasema meni aivan sekaisin. Olen joskus lukenut lehdistä, että näin voi käydä. Istuimme koneessa pari tuntia, sitten kapteeni keksi mennä pesemään lentokoneen siivet jollain aineella, joka estäisi niiden jäätymisen lennon aikana. Odotimme vuoroamme siihenkin käsittelyyn ja aikaa vierähti toinen pari tuntia. Kyproksella kaikki sujuu ilman odotteluja!

Pääsimme sitten kiitoradalla jonottelun jälkeen vihdoin matkaan kokonaista neljä tuntia myöhässä! Jostain kumman syystä Deltan kapteeni sai suurimman osan myöhästymisestä kiinni Atlantin yllä ja olimme vain pari tuntia myöhässä Amsterdamissa. Siellä minulle iski kova nälkä (kyllähän kaikki tiedämme, että amerikkalaisyhtiöt ovat karsineet palvelunsa minimiin ja ruoka ei ole syömäkelpoista lennolla), ja jouduin menemään syömään ravintolaan. Ohessa myös ravintolalaskuni Schipholin kentältä, 45 €. Jos olisin tullut suunnitelman mukaan Finnairilla, olisin ollut jo kotona oman ruokapöydän ääressä, joten katson laskun kuuluvan teille. Haluan myös huomauttaa, että saavuin kotiin kokonaisen työpäivän myöhässä. Ja lisäksi haluan myös saada Finnair Plus – pisteet koko matkalta, myös paluulennoltani, vaikka se tehtiin Atlantin yli Deltalla. Se, että Finnair meni ja perui lentonsa huoltoauton törmättyä alkuviikosta MD11-koneeseen ei todellakaan ollut minun vikani. Syytä peruuntumiseen ei minulle kerrottu, mutta luin siitä Ilta-lehdestä lennolla Amsterdamista Helsinkiin. Taisi olla peruuntuminen tiedossa jo silloin kuin lähdin Suomesta, mutta se tieto pimitettiin minulta. Olisin luullut, että ne olisivat Suomessa osanneet käyttää nastarenkaita Helsinki-Vantaalla jotta ei törmättäisi kalliisiin koneisiin, tai ostaisivat sitten tarpeeksi koneita, että olisi aina varalla joku.

Olen syvästi pettynyt toimistoonne ja syytänkin teitä matkani täydellisestä pilalle menosta. Tiedän, että Suomen valtio huolehtii omistaan ja täällä kunnioitetaan lakia. Vedän teidät vastuuseen kohtaamistani vääryyksistä, joihin teidän henkilökuntanne lähetti minut. En olisi itse ollenkaan halunnut asua Hudson-hotellissa vaan olisin halunnut jotain hienompaa, kun kerran maksoin noin paljon. Vaadin toki kivusta ja särystä sekä sopimattomasta hotellista korvausta, mutta myös kaikista kirjeessäni mainituista pyykki-, lääkäri- ja taksikuluista sekä valuuttakurssin muutoksesta ja lyhentyneestä loma-ajasta johtuen paluumatkan lentofarssista. Jos korvaussumma ei ilmesty tililleni kahden viikon kuluessa, soitan ensi tj:llenne ja sitten otan yhteyttä kuluttajavirastoon. En muista kenen virkailijan kanssa asioin, mutta toista kertaa en halua hänen sotkevan matkojani.

Pikaista korvausta odottaen"

-------

Tietenkään tässä ei nyt näytetä asiakkaan yhteystietoja, enkä paljasta matkanjärjestäjän toiminimeä. Tämä vain on esimerkki. Tuollaisia on sitten hauska käsitellä... Siis tiedoksi alalle pyrkiville, että näitä tulee.