mitä tällä käsitteellä oikeastaan tarkoitetaan? itse en ole uskova mutta tunnen etiikan perusteet antiikin historiasta tähän päivään. toki tunnen vl ihmisiä, jotka kyseenalaistavat omat tuntemuksensa synnistä mutta heilläkin herää kollektiivin vaatimat odotukset ilman että varsinaisesti kokisivat tekevänsä väärin, siis syntiä. seuraavatko tällaiset ihmiset jeesusta vai leeviä jne?
0Äänestä
metaskeema
Ei mikään mielistely ja hännystely.
0Äänestä
jee
metaskeema kirjoitti:
Ei mikään mielistely ja hännystely.
jos elät siinä kulttuurissa, joka tuntee synnin ja sitä kautta oikean ja väärän oman tuntevan elämänsä kautta, niin miksi ylipäänsä kyselet moista. opi ajattelemaan, niin opit elämään, joka sinänsä on taito.
0Äänestä
metaskeema
jee kirjoitti:
jos elät siinä kulttuurissa, joka tuntee synnin ja sitä kautta oikean ja väärän oman tuntevan elämänsä kautta, niin miksi ylipäänsä kyselet moista. opi ajattelemaan, niin opit elämään, joka sinänsä on taito.
En tiedä miksi kyselen, mutta miksi sinä vastaat?
0Äänestä
kommentoi
Oletko sinä omatunto vai ylijumala, ja mitäpä tuo, nimenomaisesti, sinulle kuuluu.
0Äänestä
metaskeema
Mitä mikään kenellekään kuuluu? Mitä se sinulle esimerkiksi kuuluu, mitä puhuja pöntössä sanoo? Aivan yhdentekevää, mitä horisee. Sama vaikka kiroilisi tunnin putkeen.
0Äänestä
jee
metaskeema kirjoitti:
Mitä mikään kenellekään kuuluu? Mitä se sinulle esimerkiksi kuuluu, mitä puhuja pöntössä sanoo? Aivan yhdentekevää, mitä horisee. Sama vaikka kiroilisi tunnin putkeen.
tämä idea se vasta kauaksi vie. keskustelu on sitä itseään, eli jumalan rauhaa, ei muuta.
0Äänestä
tekemättömät työt
ovat pahin synnintunnon aiheuttaja
0Äänestä
metaskeema
Minulla oli vielä pari vuotta sitten melko paljonkin synnintuntoa, mutta nyt se on loppunut kokonaan, enkä enää edes kunnolla muista millaista se oikein oli. Siksi kyselen.
Voisitko vielä kertoa, miten se synnintunto ilmenee ihan käytännön tasolla? Millaisia ajatuksia, toimintoja ja tunteita siihen liittyy?
0Äänestä
hämärtää
metaskeema kirjoitti:
Minulla oli vielä pari vuotta sitten melko paljonkin synnintuntoa, mutta nyt se on loppunut kokonaan, enkä enää edes kunnolla muista millaista se oikein oli. Siksi kyselen.
Voisitko vielä kertoa, miten se synnintunto ilmenee ihan käytännön tasolla? Millaisia ajatuksia, toimintoja ja tunteita siihen liittyy?
mitähän seuraavaksi.
0Äänestä
on suomeksi
metaskeema kirjoitti:
Minulla oli vielä pari vuotta sitten melko paljonkin synnintuntoa, mutta nyt se on loppunut kokonaan, enkä enää edes kunnolla muista millaista se oikein oli. Siksi kyselen.
Voisitko vielä kertoa, miten se synnintunto ilmenee ihan käytännön tasolla? Millaisia ajatuksia, toimintoja ja tunteita siihen liittyy?
syyllisyydentunto. Tuntee itsensä syylliseksi johonkin tekoon tai tekemättä jättämiseen. Tuntee, että asia pitäisi korjata, mutta jostakin syystä ei saa sitä tehdyksi. Syyllisyys hiertää ja ihminen tuntee itsensä huonoksi ja kelvottomaksi. Semmoista.
0Äänestä
metaskeema
on suomeksi kirjoitti:
syyllisyydentunto. Tuntee itsensä syylliseksi johonkin tekoon tai tekemättä jättämiseen. Tuntee, että asia pitäisi korjata, mutta jostakin syystä ei saa sitä tehdyksi. Syyllisyys hiertää ja ihminen tuntee itsensä huonoksi ja kelvottomaksi. Semmoista.
Sitä ei ilmeisesti ole, koska he selittävät asian itselleen siten, että teoille oli jumalallinen oikeutus. He kokevat ilmeisesti vain olleensa Jumalan työmiehiä tms.. Tämä on tietenkin vain sivujuonne ja luultavasti monella hoitomiehellä on voinut olla syyllisyydentuntoa tekemisistään.
0Äänestä
anteeksiannetut
metaskeema kirjoitti:
Sitä ei ilmeisesti ole, koska he selittävät asian itselleen siten, että teoille oli jumalallinen oikeutus. He kokevat ilmeisesti vain olleensa Jumalan työmiehiä tms.. Tämä on tietenkin vain sivujuonne ja luultavasti monella hoitomiehellä on voinut olla syyllisyydentuntoa tekemisistään.
Hoitomiehet ovat pyytäneet toisiltaan anteeksi pahat tekonsa. Kun kaksi hoitomiestä näin tekee toisilleen, kaikki on upotettu pohjattomaan armonmereen, eikä niistä enää aiheudu synnintuntoa.
Elämä on näin helppoa vl-uskossa.
0Äänestä
kalle tappinen
metaskeema kirjoitti:
Minulla oli vielä pari vuotta sitten melko paljonkin synnintuntoa, mutta nyt se on loppunut kokonaan, enkä enää edes kunnolla muista millaista se oikein oli. Siksi kyselen.
Voisitko vielä kertoa, miten se synnintunto ilmenee ihan käytännön tasolla? Millaisia ajatuksia, toimintoja ja tunteita siihen liittyy?
Yleensä sitä ei paljoa ole, ei edes seurapenkissä tulipalopuhetta kuunneltaessa. Lapsena sitä oli niin paljon, ettei aikuisena enää viitti ottamaan mitään ylimääräisiä paineita, kun elämä on muutenkin raskasta. Minua ei ahdista omat synnit, mutta minua ahdistaa ja painaa tämä suomalainen elämänmeno.
Minua rassaa, kun jatkuvasti kuulee vain huonoja uutisia tuutin täydeltä. Tappeluita, pahoinpitelyitä, juoppoja, rattijuoppoja, kaahaamisia liikenteessä, varkauksia, ryöstöjä, huumeiden käyttäjiä, mellakoita ja poliisin kovia otteita viimeksi burmassa, jossa taistellaan demokratian puolesta. Ympäristön saastuminen, autoveron, sähköenergian nousu ja elämän kallistuminen, ilkivallat ja näitähän riittäisi loputtomiin.
Miten uskovainen kestää näiden ristipaineiden alla. Minä elän ihan tavallista elämää. En tunne syyllistyneeni mihinkään rikkomuksiin. Ainoa rikkomukseni on, etten pysty elämään läheskään täydellistä uskovaisen elämää siitä syystä, kun en usko. En voi tulla takaisin lapsenuskoon, jollainen minulla oli vielä alle 15 vuotiaana. Nyt olen aikuinen ja uskon aikuisen tavalla. En tunne syntisyyttä, vaikka teenkin syntiä, sillä elämään kuulu pakosta teeskentelyä, valkoisia valheita, pientä epärehellisyyttä, kehuskelua, ylipuhumista, liioittelua, oveluutta. Raittiita elämäntapoja arvostan ja vaalin ja odotan sitä myös muilta. Teen jatkuvasti syntiä osoittamallla syyttävää sormea alkoholin käyttäjiä ja tupakoivia kohtaan. Paheksun heidän elämäntapojaan ja saan siitä tyydytystä, koska katson ja uskon, että valistus ja nuhtelu kuuluu uskovaisen elämään.
0Äänestä
voi saada
anteeksiannetut kirjoitti:
Hoitomiehet ovat pyytäneet toisiltaan anteeksi pahat tekonsa. Kun kaksi hoitomiestä näin tekee toisilleen, kaikki on upotettu pohjattomaan armonmereen, eikä niistä enää aiheudu synnintuntoa.
Elämä on näin helppoa vl-uskossa.
toisiltaan anteeksi sellaista syntiä, johon he molemmat ovaat langenneet. tässä henkisynnissä on se kimurantti pointti, että kuka lopulta voi saarnata synnit anteeksi niille vl:lle, jotka lankesivat eri henkiin. Minun käsitykseni mukaan ei kukaan vl, koska kaikkien katsottiin langenneen johonkin henkisyntiin. Anteeksiantajan taytyy olla ulkopuolinen tai ne entiset vl.t jotka erotettiin.
Tämä väärä henki -problematiikka ei ole sen vuoksi ratkennut, koska hoitajat eivät ole vielä saaneet omia syntejään anteeksi.
0Äänestä
tuntumaan,
metaskeema kirjoitti:
Sitä ei ilmeisesti ole, koska he selittävät asian itselleen siten, että teoille oli jumalallinen oikeutus. He kokevat ilmeisesti vain olleensa Jumalan työmiehiä tms.. Tämä on tietenkin vain sivujuonne ja luultavasti monella hoitomiehellä on voinut olla syyllisyydentuntoa tekemisistään.
että useimmat hoitomiehet ihan oikeasti uskoivat ja uskovat edelleen olleensa oikealla asialla. Inhimillisiä ylilyöntejä tuli, mutta ne on saanut uskoa anteeksi. Erotetut olivat heidän mielestään aidosti väärässä hengessä ja uskossa. Miten sellaisesta voi saada synnintuntoa, missä kokee olleensa oikealla asialla?
Ongelma onkin siis pohjimmiltaan siinä, että erotetut ja heidän puolustajansa ymmärtävät nämä uskonasiat toisin kuin entiset hoitomiehet.
että useimmat hoitomiehet ihan oikeasti uskoivat ja uskovat edelleen olleensa oikealla asialla. Inhimillisiä ylilyöntejä tuli, mutta ne on saanut uskoa anteeksi. Erotetut olivat heidän mielestään aidosti väärässä hengessä ja uskossa. Miten sellaisesta voi saada synnintuntoa, missä kokee olleensa oikealla asialla?
Ongelma onkin siis pohjimmiltaan siinä, että erotetut ja heidän puolustajansa ymmärtävät nämä uskonasiat toisin kuin entiset hoitomiehet.
Näinhän asia kaikessa yksinketaisuudessaan on. Muuta selitystä hoitomiesten anteeksipyytämättömyydelle on tarpeetonta edes etsiä.
Vastakkain ovat kaksi erilaista uskonkäsitystä: vl-uskonkäsitys ennen Heikki Saaren opetuksia ja Heikki Saaren opetusten jälkeinen vl-uskonkäsitys. Nämä kaksi oppisuuntaa törmäsivät hoitokokouksissa ja törmäävät nyt keskustelupalstoilla. Jokainen vl joutuu ainakin sisäisesti valitsemaan puolensa ja uskomaan valintansa mukaisesti.
Syntilista, jumalanhuoneen hallitusoppi, kollektiivinen omatunto sekä kuuliaisuus ja nöyryys seurakuntaa kohtaan sakramenttioppien ohella ovat ne keskeiset asiat, jotka erottavat.
Minun tuomarini on Herra tarkoittaa melkein samaa kuin sanoisi, että minä olen tuomari ja herra.
0Äänestä
Saulus Paavali
metaskeema kirjoitti:
Minun tuomarini on Herra tarkoittaa melkein samaa kuin sanoisi, että minä olen tuomari ja herra.
on niin rakas vl:lle? Seurakunta ja ... on nostettu herraksi ja tuomariksi.
0Äänestä
oppo.
metaskeema kirjoitti:
Minun tuomarini on Herra tarkoittaa melkein samaa kuin sanoisi, että minä olen tuomari ja herra.
Kyse on minätietoisuuden syvemmästä tajuamisesta, eli Paavali sanoo siinä aivan oikein. Mm. Jeesukselta kysyttiin joskus että kuka sinä olet, ja hän ei vastaa että olen Jeesus Kristus, vaan Minä olen se mikä Minä olen.
0Äänestä
metaskeema
oppo. kirjoitti:
Kyse on minätietoisuuden syvemmästä tajuamisesta, eli Paavali sanoo siinä aivan oikein. Mm. Jeesukselta kysyttiin joskus että kuka sinä olet, ja hän ei vastaa että olen Jeesus Kristus, vaan Minä olen se mikä Minä olen.
Raamatussa Jumala sanoi täsmälleen samalla tavalla ilmestyessään Moosekselle.
2.Mooseksen kirja: 3:14 Jumala vastasi Moosekselle: "Minä olen se, joka minä olen." Ja hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen' lähetti minut teidän luoksenne."
Jeesus ja Paavali siis nostivat itseään jalustalle.
0Äänestä
Huomio.
metaskeema kirjoitti:
Raamatussa Jumala sanoi täsmälleen samalla tavalla ilmestyessään Moosekselle.
2.Mooseksen kirja: 3:14 Jumala vastasi Moosekselle: "Minä olen se, joka minä olen." Ja hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen' lähetti minut teidän luoksenne."
Jeesus ja Paavali siis nostivat itseään jalustalle.
Minä olin jo aikojen alusta, mainitsee Jeesus.
Taas vanhan testamentin kertomusten "huomioitavin" seikka on siinä että minätietoisuus oli kiinni laajemmassa ja vähemmin yksilöitävissä olevissa heimotietoisuuksissa, eli minä olen Aabrahamin, Iisalin, Jaakobin jne. Kannattaa siis miettiä miksi sen aikaiset "yksilöt" elivät käsittämättömän vanhoiksi, ja joiden sukupuuta on yritetty kirjata ymmärrettäviin raameihin.
Nooa oli ensimmäinen joka toi raamatun kuvaan alkoholin ja humalan, jonka "tehtävä" oli typistää ja kaventaa minätietoisuutta irralleen heimosta ja suvuista.
Johannes Kastaja taas edusti "viimeistä", irtaantunutta, yksinäistä huutavan ääntä erämaassa.
Vapahtajan Elämä ja esimerkki toi taas maailmaan Täyden yksilöllisyyden ja oman vastuullisuuden. Siinä Esimerkissä tuotiin kuva yksilöllisen uskon ja luonteen kasvatuksen sekä hallinnan armollisesta mahdollisuudesta. Ja se mitä yksilöllisyys tarkoittaa, on tämänpäivän ihmisellekin vielä vaikeaa. Juureton, taisteleva, riitainen, katkera ja kipeän sairas on "irronneen" osa, kuten täälläkin lukuisasti nähdään.
Oikea kasvu on ymmärtämystä ja toisten tukemista, eikä "tänne jäätte" meininkiä. opp.
0Äänestä
ajatellaan.
Synnintuntoni ei ole samanlainen kuin vl:en. He "tietävät" saavansa nimeämättömätkin synnit anteeksi keltä vain toiselta vl:tä. Minä koen niin, että saan syntini anteeksi vain ylhäältä ja siltä, ketä vastaan olen rikkonut. Itse minun pitää myös syntini rohjeta nimetä.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
mitä tällä käsitteellä oikeastaan tarkoitetaan? itse en ole uskova mutta tunnen etiikan perusteet antiikin historiasta tähän päivään. toki tunnen vl ihmisiä, jotka kyseenalaistavat omat tuntemuksensa synnistä mutta heilläkin herää kollektiivin vaatimat odotukset ilman että varsinaisesti kokisivat tekevänsä väärin, siis syntiä. seuraavatko tällaiset ihmiset jeesusta vai leeviä jne?
Ei mikään mielistely ja hännystely.
jos elät siinä kulttuurissa, joka tuntee synnin ja sitä kautta oikean ja väärän oman tuntevan elämänsä kautta, niin miksi ylipäänsä kyselet moista. opi ajattelemaan, niin opit elämään, joka sinänsä on taito.
En tiedä miksi kyselen, mutta miksi sinä vastaat?
Oletko sinä omatunto vai ylijumala, ja mitäpä tuo, nimenomaisesti, sinulle kuuluu.
Mitä mikään kenellekään kuuluu? Mitä se sinulle esimerkiksi kuuluu, mitä puhuja pöntössä sanoo? Aivan yhdentekevää, mitä horisee. Sama vaikka kiroilisi tunnin putkeen.
tämä idea se vasta kauaksi vie. keskustelu on sitä itseään, eli jumalan rauhaa, ei muuta.
ovat pahin synnintunnon aiheuttaja
Minulla oli vielä pari vuotta sitten melko paljonkin synnintuntoa, mutta nyt se on loppunut kokonaan, enkä enää edes kunnolla muista millaista se oikein oli. Siksi kyselen.
Voisitko vielä kertoa, miten se synnintunto ilmenee ihan käytännön tasolla? Millaisia ajatuksia, toimintoja ja tunteita siihen liittyy?
mitähän seuraavaksi.
syyllisyydentunto. Tuntee itsensä syylliseksi johonkin tekoon tai tekemättä jättämiseen. Tuntee, että asia pitäisi korjata, mutta jostakin syystä ei saa sitä tehdyksi. Syyllisyys hiertää ja ihminen tuntee itsensä huonoksi ja kelvottomaksi. Semmoista.
Sitä ei ilmeisesti ole, koska he selittävät asian itselleen siten, että teoille oli jumalallinen oikeutus. He kokevat ilmeisesti vain olleensa Jumalan työmiehiä tms.. Tämä on tietenkin vain sivujuonne ja luultavasti monella hoitomiehellä on voinut olla syyllisyydentuntoa tekemisistään.
Hoitomiehet ovat pyytäneet toisiltaan anteeksi pahat tekonsa. Kun kaksi hoitomiestä näin tekee toisilleen, kaikki on upotettu pohjattomaan armonmereen, eikä niistä enää aiheudu synnintuntoa.
Elämä on näin helppoa vl-uskossa.
Yleensä sitä ei paljoa ole, ei edes seurapenkissä tulipalopuhetta kuunneltaessa.
Lapsena sitä oli niin paljon, ettei aikuisena enää viitti ottamaan mitään ylimääräisiä paineita, kun elämä on muutenkin raskasta.
Minua ei ahdista omat synnit, mutta minua ahdistaa ja painaa tämä suomalainen elämänmeno.
Minua rassaa, kun jatkuvasti kuulee vain huonoja uutisia tuutin täydeltä. Tappeluita, pahoinpitelyitä, juoppoja, rattijuoppoja, kaahaamisia liikenteessä, varkauksia, ryöstöjä, huumeiden käyttäjiä, mellakoita ja poliisin kovia otteita viimeksi burmassa, jossa taistellaan demokratian puolesta.
Ympäristön saastuminen, autoveron, sähköenergian nousu ja elämän kallistuminen, ilkivallat ja näitähän riittäisi loputtomiin.
Miten uskovainen kestää näiden ristipaineiden alla.
Minä elän ihan tavallista elämää. En tunne syyllistyneeni mihinkään rikkomuksiin. Ainoa rikkomukseni on, etten pysty elämään läheskään täydellistä uskovaisen elämää siitä syystä, kun en usko. En voi tulla takaisin lapsenuskoon, jollainen minulla oli vielä alle 15 vuotiaana.
Nyt olen aikuinen ja uskon aikuisen tavalla.
En tunne syntisyyttä, vaikka teenkin syntiä, sillä
elämään kuulu pakosta teeskentelyä, valkoisia valheita, pientä epärehellisyyttä, kehuskelua, ylipuhumista, liioittelua, oveluutta.
Raittiita elämäntapoja arvostan ja vaalin ja odotan sitä myös muilta.
Teen jatkuvasti syntiä osoittamallla syyttävää sormea alkoholin käyttäjiä ja tupakoivia kohtaan.
Paheksun heidän elämäntapojaan ja saan siitä tyydytystä, koska katson ja uskon, että valistus ja nuhtelu kuuluu uskovaisen elämään.
toisiltaan anteeksi sellaista syntiä, johon he molemmat ovaat langenneet. tässä henkisynnissä on se kimurantti pointti, että kuka lopulta voi saarnata synnit anteeksi niille vl:lle, jotka lankesivat eri henkiin. Minun käsitykseni mukaan ei kukaan vl, koska kaikkien katsottiin langenneen johonkin henkisyntiin. Anteeksiantajan taytyy olla ulkopuolinen tai ne entiset vl.t jotka erotettiin.
Tämä väärä henki -problematiikka ei ole sen vuoksi ratkennut, koska hoitajat eivät ole vielä saaneet omia syntejään anteeksi.
että useimmat hoitomiehet ihan oikeasti uskoivat ja uskovat edelleen olleensa oikealla asialla. Inhimillisiä ylilyöntejä tuli, mutta ne on saanut uskoa anteeksi. Erotetut olivat heidän mielestään aidosti väärässä hengessä ja uskossa. Miten sellaisesta voi saada synnintuntoa, missä kokee olleensa oikealla asialla?
Ongelma onkin siis pohjimmiltaan siinä, että erotetut ja heidän puolustajansa ymmärtävät nämä uskonasiat toisin kuin entiset hoitomiehet.
Näinhän asia kaikessa yksinketaisuudessaan on. Muuta selitystä hoitomiesten anteeksipyytämättömyydelle on tarpeetonta edes etsiä.
Vastakkain ovat kaksi erilaista uskonkäsitystä: vl-uskonkäsitys ennen Heikki Saaren opetuksia ja Heikki Saaren opetusten jälkeinen vl-uskonkäsitys. Nämä kaksi oppisuuntaa törmäsivät hoitokokouksissa ja törmäävät nyt keskustelupalstoilla. Jokainen vl joutuu ainakin sisäisesti valitsemaan puolensa ja uskomaan valintansa mukaisesti.
Syntilista, jumalanhuoneen hallitusoppi, kollektiivinen omatunto sekä kuuliaisuus ja nöyryys seurakuntaa kohtaan sakramenttioppien ohella ovat ne keskeiset asiat, jotka erottavat.
"4 Minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua vielä sen perusteella ole todettu syyttömäksi. Minun tuomarini on Herra. [Ap. t. 23:1]" http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible
Minun tuomarini on Herra tarkoittaa melkein samaa kuin sanoisi, että minä olen tuomari ja herra.
on niin rakas vl:lle? Seurakunta ja ... on nostettu herraksi ja tuomariksi.
Kyse on minätietoisuuden syvemmästä tajuamisesta, eli Paavali sanoo siinä aivan oikein.
Mm. Jeesukselta kysyttiin joskus että kuka sinä olet, ja hän ei vastaa että olen Jeesus Kristus, vaan Minä olen se mikä Minä olen.
Raamatussa Jumala sanoi täsmälleen samalla tavalla ilmestyessään Moosekselle.
2.Mooseksen kirja:
3:14 Jumala vastasi Moosekselle: "Minä olen se, joka minä olen." Ja hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen' lähetti minut teidän luoksenne."
Jeesus ja Paavali siis nostivat itseään jalustalle.
Minä olin jo aikojen alusta, mainitsee Jeesus.
Taas vanhan testamentin kertomusten "huomioitavin" seikka on siinä että minätietoisuus oli kiinni laajemmassa ja vähemmin yksilöitävissä olevissa heimotietoisuuksissa, eli minä olen Aabrahamin, Iisalin, Jaakobin jne. Kannattaa siis miettiä miksi sen aikaiset "yksilöt" elivät käsittämättömän vanhoiksi, ja joiden sukupuuta on yritetty kirjata ymmärrettäviin raameihin.
Nooa oli ensimmäinen joka toi raamatun kuvaan alkoholin ja humalan, jonka "tehtävä" oli typistää ja kaventaa minätietoisuutta irralleen heimosta ja suvuista.
Johannes Kastaja taas edusti "viimeistä", irtaantunutta, yksinäistä huutavan ääntä erämaassa.
Vapahtajan Elämä ja esimerkki toi taas maailmaan Täyden yksilöllisyyden ja oman vastuullisuuden. Siinä Esimerkissä tuotiin kuva yksilöllisen uskon ja luonteen kasvatuksen sekä hallinnan armollisesta mahdollisuudesta.
Ja se mitä yksilöllisyys tarkoittaa, on tämänpäivän ihmisellekin vielä vaikeaa.
Juureton, taisteleva, riitainen, katkera ja kipeän sairas on "irronneen" osa, kuten täälläkin lukuisasti nähdään.
Oikea kasvu on ymmärtämystä ja toisten tukemista, eikä "tänne jäätte" meininkiä.
opp.
Synnintuntoni ei ole samanlainen kuin vl:en. He "tietävät" saavansa nimeämättömätkin synnit anteeksi keltä vain toiselta vl:tä. Minä koen niin, että saan syntini anteeksi vain ylhäältä ja siltä, ketä vastaan olen rikkonut. Itse minun pitää myös syntini rohjeta nimetä.