Mennessäni kouluun sain puhe-opetusta, koska minulla oli S-vika. Koulu tarjosi tuki-opetusta, jos jossain aineessa ei mennyt hyvin. Nyky-koulussa ei tätä tapahdu. Sitten ihmetellään miksi lapsilla menee huonosti. Yksi ystäväni, jonka äiti käytti melkoisesti alkoholia, ei joutunut minnekään. Hän kertoi kyllä, että kerran oli joku käynyt kysymässä, että miten menee, mutta hn oli sanonut, että hyvin menee, eikä kukaan vienyt pois. Meidän koulussa oli paljon ero-llapsia ja yksin huoltajien lapsia, ja hyvin meni. Jos silloin olisi ollut sellaista kuin tänään, niin kaikki olisi olleet huostassa, vaan meitäpä ei viety. Ja meistä tuli onnellisia ihmisiä. Kiitos 70-luku, joka antoi ihmisten elää.
Muistaako joku
Ihana 70-luku
3221
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta 90-luku romahdutti kokonaan kaikenlaisen yhteiskunnan tuen.
Ollessani 70-luvulla lastentarhassa, niin siellä kävi puheopettaja, niin kuin 80-luvulla vielä koulussakin. Myös hammashoitaja kävi opettamassa hampaiden pesua kummassakin paikassa.
Mutta nykyään ei saa enää mitään näistä palveluista.
Ja kaiken huipuksi silloin ei edes vanhemmilta vaadittu työpaikoilla sitä orjuutta, mitä tänä päivänä!
Kiitos pankkituet! Poliitikot pelastivat silloin kaikki kaverinsa vastuilta, ja tietenkin tavallisten ihmisten sekä lasten ja vanhuksien selkänahastahan sekin revittiin, ja alasajettiin hyvinvointiyhteiskunta.
ihmisen elämään kuuluvana asiana, niin nykyisin siitä saa lastensuojelun kimppuunsa.
Ei 70-luvulla olisi tullut kenelläkään mieleenkään, että jos vanhempi sairastuu fyysisesti, otetaan lapset HUOSTAAN.
Tai jos lapsi itse tarvitsisi terveyspalveluja.
Ja 80-luvulla olivat sosiaalipalvelut sitä luokkaa, että sitä käytettiin väärinkin varmaan jonkin verran. Jotkut röyhkeät hyvätuloisetkin ihmiset, vaan hakivat rahaa sossun luukulta.
Tänä päivänä tuet on viety niin alas, että ihmettelen, miten niillä kukaan elää, jos joutuu niihin turvautumaan. Täytin erään tuttavan papereita joskus hänen apunaan, niin en kyllä millään voi ymmärtää sitä haukkumista, mitä näillä palstoilla jotkut pitävät surkeista sosiaalisista tuista. Jos joku on joutunut niin huonoon asemaan, että joutuu elämään niin vähällä rahalla, niin en minä ainakaan näe pienintäkään haukkumisen aihetta siinä tilanteessa.
Lapsiperheissä niukkuus kohdistuu lapsiin viime kädessä ja se on yksi kanava, josta lastensuojelun asiakkaita leivotaan lisää koko ajan. Mutta sitä kai nuo kaiken kadehtijat toivovatkin, että olisi aina edes joku, jolla menee vielä huonommin kuin itsellä.
Ja kyllä huonoimmat palkat ovat sitä tasoa, että ihmetellä täytyy, miten ne on niin alas laskettu jäämään. Onko sairaanhoitajan palkka tällä hetkellä vähän yli 2000 euroa kuussa. Päivän Hesari kertoi, että samasta työstä saa sama suomalainen hoitaja Ruotsiin siirryttyään, kaikkine lisineen 3800 e/kk.
Ruotsalaista lastensuojelua ei ole pienintäkään aihetta ihailla, vaikka osa ihmisistä niin tekeekin. Mutta kyllä palkkakehitys siellä on hoidettu asiaankuuluvasti ja siitä voitaisiin ottaa mallia Suomeenkin, eikä aina pelkästään huonoista asioista.
Oli niin pakko saada Hornetit, vaikkei sodast ollut tietoa, että pantiin niihin sekä soiaali - terveys ja opetusbudjetiin kerätyt kansan varat. Siitä alkoi bioperheiden ahdinko. Työväenluokka pantiin kilometritehtaalle. Tänä päivänä keskiluokka maksaa kaiken.