Kirjoitin aiemmin kesällä kuinka tunnen olevani syvästi masentunut ja juon liikaa ym. No, oma tilani on onneksi helpottanut nyt. Asiat eivät ole yhtään paremmin mutta silloin kesällä minä olin kesälomalla ja silloin oli varmaan liikaa aikaa velloa huonoissa ajatuksissa.
Kävinhän minä silloin tarkistuttamassa kuntoni ja psikiatrin juttusilla. Yllätyksekseni maksa-arvot olivat ihan kunnossa. Vuosien rankka ryyppääminen ei ole vielä tuhonnut terveyttäni, vielä.
Sehän tässä kaikessa on takana että koska minua vaivaa krooninen yksinäisyys, minkäänlaisesta suhteesta ei ole tietoakaan eikä tuohon asiantilaan ole luvassa muutosta koko jäljellä olevan elämäni aikana, minä vaan tiedän sen ja kaikki muu on silkkaa toiveajattelua.
Tietysti on myös muitakin asioita jotka ovat tehneet minusta melkoisen raunion. Yleinen tyytymättömyys siihen miten elämä on mennyt. Opiskelut ovat jääneet kesken ja olen jumissa työpaikassa, jossa ei tulevaisuuden toivoa ole.
Paradoksaalisesti kuitenkin, tuo työpaikka on se, joka pitää minut jonkinlaisessa kuosissa. Kesälomalla huomasin kuinka valuin todella alas. Nyt kun on taas ollut arki päällä muutaman viikon niin sitä on kuitenkin se perusrutiini päällä koko ajan ja päivät menevät omalla painollaan eikä ole aikaa miettiä liian synkkiä asioita. Viikonloppuisin kuitenkin tulee yhä ryypättyä ihan tolkuttomasti. Tarkastin äsken tilini ja totesin, että ei minulla oikein olisi moiseen ryyppäämiseen edes varaa mutta minkäs teet kun kaljapullosta on tullut jonkinlainen paras kaveri.
Kävinhän minä silloin tarkistuttamassa kuntoni ja psikiatrin juttusilla. Yllätyksekseni maksa-arvot olivat ihan kunnossa. Vuosien rankka ryyppääminen ei ole vielä tuhonnut terveyttäni, vielä.
Sehän tässä kaikessa on takana että koska minua vaivaa krooninen yksinäisyys, minkäänlaisesta suhteesta ei ole tietoakaan eikä tuohon asiantilaan ole luvassa muutosta koko jäljellä olevan elämäni aikana, minä vaan tiedän sen ja kaikki muu on silkkaa toiveajattelua.
Tietysti on myös muitakin asioita jotka ovat tehneet minusta melkoisen raunion. Yleinen tyytymättömyys siihen miten elämä on mennyt. Opiskelut ovat jääneet kesken ja olen jumissa työpaikassa, jossa ei tulevaisuuden toivoa ole.
Paradoksaalisesti kuitenkin, tuo työpaikka on se, joka pitää minut jonkinlaisessa kuosissa. Kesälomalla huomasin kuinka valuin todella alas. Nyt kun on taas ollut arki päällä muutaman viikon niin sitä on kuitenkin se perusrutiini päällä koko ajan ja päivät menevät omalla painollaan eikä ole aikaa miettiä liian synkkiä asioita. Viikonloppuisin kuitenkin tulee yhä ryypättyä ihan tolkuttomasti. Tarkastin äsken tilini ja totesin, että ei minulla oikein olisi moiseen ryyppäämiseen edes varaa mutta minkäs teet kun kaljapullosta on tullut jonkinlainen paras kaveri.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.